Syyskuun alussa aloitimme pottailun tehotreenaamisen eli ostimme Helmille pikkuhousuja ja jätimme vaipan pois. Meillä on kyllä potta ollut jo siitä asti kun Helmi oli noin 1,5v. Siinä on välillä käyty, välillä ei, joskus siinä on käyty vain lukemassa kirjoja, hih. Eli Helmi on saanut rauhassa tutustua pottaan. Olin jo pidemmän aikaa vitkastellut tämän potta-asian kanssa. En vain yksinkertaisesti jaksanut aloittaa tätä hommaa yhtään aiemmin.
Syyskuun 1. päivänä vaippa jäi pois, olin motivoinut ja samalla asennoitunut mahdollisesti isoon urakkaan, joka ehkä koettelisi hermojani... mutta turhaan. Helmi on aloittanut pottailun hienosti. Ensimmäisenä päivänä pääsin luuttuamaan lattioita useamman kerran toisena ja kolmantena päivänä muutaman kerran ja neljännestä päivästä eteenpäin ei ole tarvinnut mitään siivoilla. Helmi ilmoittaa aina kun haluaa potalle, usein menee sinne omatoimisesti, laskee housut, nostaa mekon helman ja istuu potalle, välillä hän tarvitsee hieman apua. Olemme olleet kannustavia ja kehuneet Helmiä hienosta harjoittelusta ja uudesta taidosta, josta neiti itsekin riemuitsee. Hän hymyssä suin menee potalle ja ilmoittaa kun on valmis. Voiko tämä olla näin helppoa?
Yksi parhaimmista motivaattoreista kannustamisen lisäksi on ollut se, että Helmi käy usein nukkevauvan kanssa yhdessä potalla, nukke omalla potalla, Helmi vieressä omalla potalla. Potalla istuessa on myös katsottu kirjoja. Ensimmäisellä viikolla liimasimme paperille tarran aina kun pissa/kakka tuli pottaan, mutta huomasimme pian, että tämä oli enemmän äitin juttu. Helmiä ei tarrat liiemmin kiinnostaneet (tässä yhteydessä), paras palkinto taisi olla se, että hän on oppinut uutta, josta tietysti olemme todella innoissamme. Onhan se varmasti mukavamman tuntuistakin, kun ei ole tavaraa vaipassa/housussa tai vaippaa ollenkaan.
Olen niin ylpeä, iloinen ja myös vähän hämmentynyt. Voiko tämä olla näin helppoa? Jostain syystä olin kuvitellut kuivaksi opettelun paljon työläämmäksi hommaksi, siis sellaiseksi joka vaatisi paljon harjoittelua. En kuitenkaan jaksa miettiä sitä olisko tämä onnistunut näin helposti aiemmin. Sitä kun ei voi tietää eikä sillä ole mitään merkitystä. Luulen että Helmin kohdalla nyt oli niin sanotusti oikea aika tälle hommalle. Iloitsen tästä, siitä miten rohkea ja reipas Helmi on ja miten hienosti hän on harjoitellut. Mielestäni kaikessa uuden opettelussa kannustaminen on erittäin tärkeää. Tietysti silloin kun onnistuu, mutta ihan yhtä tärkeää on kannustaa harjoittelua ja yrittämistäkin!
Vaippa on toistaiseksi vielä ollut jalassa ulkoillessa, kaupassa ja kyläilessä. Tosin vaippa on ollut aina kuiva, joten kohta jätämme vaipan pois myös reissuilla. Yövaipan kanssa emme pidä kiirettä, vaikka sekin on monesti ollut aamulla kuiva ja Helmi on hienosti käynyt aamuisin potalla. Emme turhaan pidä kiirettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡