Vauva on ollut nyt kauammin masun ulkopuolella kuin sen sisäpuolella. Hurjaa miten nopeasti aika on mennyt. Roikkuvaa vatsaani katsellessa minulle tulee väkisin masuikävä. Miten kauniilta raskaana oleva nainen näyttää muhkean masun kanssa. Itse tunsin itseni silloin kauniimmaksi. Taitaa sanonta, että nainen hehkuu raskaana ollessaan pitää paikkansa, hih. Ainakin minun kohdallani.
Tällä kertaa minulle tuli masuikävä paljon aikaisemmin kuin esikoisen kohdalla. Esikoisen kohdalla minulle tuli masuikävä kaksi vuotta synnytyksen jälkeen, tällä kertaa 10kk vauvan syntymästä. Tällä toisella kerralla odotusaika oli leppoisaa ja oloni oli hyvä. Vauvan syntymä sujui hyvin ja suunnitellusti. Vointini oli tilanteeseen nähden hyvä ja toivuin leikkauksesta nopeammin, minua kohdeltiin sairaalassa hyvin eikä minun tarvinut olla siellä kuin kolme päivää. Ensimmäisellä raskauskerralla olin koko raskauden ajan huonovointinen ja pelkäsin paljon enemmän. Esikoisen synnytys oli vaikea ja pitkäkestoinen ja se olisi voinut olla minulle jopa kohtalokas. Menin niin huonoon kuntoon, että minut oli pakko viedä kiireesti leikkauspöydälle, en muista siitä juuri mitään enkä moneen päivään pystynyt itse huolehtimaan vauvasta, kirjaimellisesti makasin sairaalassa viikon, lisäksi vielä osa hoitajista oli tylyjä. Ei ihme, että silloin ei heti perään tullut mieleen, että haluaisi kokea saman uudelleen.
Onneksi minulla on ihania kuvia muistona vauvamasustani. Siitä, että olen saanut mahdollisuuden kasvattaa sisälläni uutta elämää, olen saanut syliini kaksi ihanaa tytärtä. Mitä jos nämä kuvat ovat viimeisiä raskauskuvia minusta? Se on mahdollista. On myös mahdollista, että ehkä joskus saan kokea raskauden vielä kolmannen kerran.
Se on niin ihanaa, kun tuntee vauvan potkut ensimmäisen kerran ja näkee hänet ensimmäisessä ultrassa. Silitellä kasvavaa masua ja miettiä miltä hän tulee näyttämään. Sitä tunnetta, kun kuulee vauvan ensimmäiset itkut, saa hänet syliin, pääsee hoivaamaan ja suukottamaaan on vaikea selittää, se on jotain niin suurta ja kaunista, kun pitkä odotus palkitaan. Minut valtasi ääretön kiitollisuus, rakkaus ja onni, helpotus siitä, että kaikki meni hyvin.
Luulen, että olen ihmisenä sellainen, joka tulee aina ihastelemaan vauvamasuja ja tulee potemaan jossain määrin ikuista vauvakuumetta. Mistä tietää milloin lapsiluku on täynnä? Lähiaikoina olen miettinyt tätä paljonkin: Toisaalta on hyvä näin. Olen todella kiitollinen siitä, että meillä on kaksi ihanaa lasta, se on minulle unelmieni täyttymys. Toisaalta sydämessä ja sylissä olisi vielä tilaa. Aika näyttää milloin lapsilukumme on täynnä, minkälainen perhe meistä lopulta muodostuu. ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡