perjantai 7. kesäkuuta 2019

Mitä minulle kuuluu?

Haluan keskittyä elämässä ja arjessa positiivisiin asioihin. Se ei tarkoita sitä, että haluaisin väittää elämän olevan täydellistä, täynnä pelkkää hupia ja ihania juttuja. Minä vain olen ihmisenä sellainen, että tarvitsen sitä: keskittymistä positiivisiin asioihin. Haluan elää ja toimia niin, vaikka varmaan jokainen kyllä ymmärtää sen, että kaikki ei ole aina kivaa, en ole aina iloinen ja hyväntuulinen. Elämä on mielestäni kuitenkin kivempaa, kun huomaa ihanat jutut ympärillä ja keskittyy niihin positiivisiin asioihin. Se on yksi parhaimmista jutuista minussa, kun osaan nauttia monista asioista, niistä pienistäkin jutuista, jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Osaan nähdä ympärilläni monia kivoja ja ihania juttuja. Se on tärkeää, varsinkin silloin kun on rankempaa ja niiden löytäminen voi olla vaikeampaa.


Mitä minulle kuuluu? Väsyttää, väsyttää, väsyttää. Vauva heräilee vieläkin useamman kerran yön aikana, joten minun unet on pakosti katkonaisia ja lyhyitä. Olen aika väsynyt. Huomaan, että väillä, kun väsymys menee ns. överiksi, niin minun on vaikea nukahtaa vaikka minua nukuttaisikin. Joskus kun vauva yöllä herää, niin en välttämättä saa heti uudestaan unta, silloin minun unet vauvan seuraavan herätyksen välissä saattaa jäädä lyhyeksi ja joskus yöunet muutenkin jäävät lyhyiksi. Välillä näen myös inhottavia painajaisia.


Tytöt ovat aika vähän hoidossa ja Pekalla on ollut paljon iltavuoroja ja pitkiä päiviä. Eilen olisi pitänyt olla vapaapäivä, mutta hän joutuikin töihin tuuraamaan. Olin odottanut tätä vapaapäivää kovasti, laskenut päiviä ja tunteja sen alkamiseen. Minulla ei ole ollut omaa aikaa aikoihin, myös yhteistä aikaa Pekan kanssa on aika vähän. Se harmittaa.

Olen melussa koko päivän, leikit tuntuu tällä hetkellä olevan aika kovaäänisiä, vaikka huomauttelenkin asiasta. Vauva itkee, uhmis kiukuttelee, teen ruokaa, siivoan, vaihdan vaippaa, leikin. Aikuisen seura ja oma aika on enemmän kuin tervetullutta, niitä kaipaan. Onneksi alkuviikosta näin vanhempiani ja sain ystäväni meille tänään kylään. Odotan niin paljon Pekan alkavaa isyysvapaata. Enemmän ehkä kuin koskaan aiemmin. Onneksi siihen ei ole nää kauaa, 2,5 viikkoa.


Harmittaa kun tällä hetkellä ajattelen, että en jaksa olla niin hyvä äiti, puoliso ja ystävä kuin haluaisin olla. Tiedän myös sen, että olen äitinä tyypillisesti liian ankara ja vaativa itseäni kohtaan. Tässä elämäntilanteessa, tässä hetkessä, kun omaa aikaa ei ole ollut aikoihin ja unet on huonoja, on ihan ok, jos ei koko ajan jaksa leikkiä, tekee helpompaa ruokaa, jos pinna palaa herkemmin ja tulee kiukuteltua. Se ei ole kivaa, mutta se on elämää. Tärkeää on osata pyytää anteeksi.


Jos joku kysyisi minulta nyt "mitä kuuluu?", näin vastaisin. Kuitenkaan noihin tunteisiin ja ajatuksiin ei voi jäädä vellomaan, enkä haluakaan. Taas huomaan itsessäni sen ihanan piirteen, että haluan ajatella positiivisesti. Vastaisin myös, että ihanaa kun on kesä. On kiva herkutella marjoilla ja jäätelöllä. Haaveilen kivoista reissuista, siitä, että saan nukkua, Pekan vapaapäivistä, isyysvapaasta ja kesälomasta, meillä on kesää varten monia kivoja suunnitelmia. Lasten kanssa on paljon ihania ja kivoja hetkiä ja leikkejä. Tytöt leikkivät jo aika paljon keskenään, heillä on tällä hetkellä mm. tosi kivoja majaleikkejä ja teekutsuja, hih. Esikoinen on ihana tyttö, seurallinen ja hänellä on hauskoja juttuja, kuopus on oppinut taas paljon uutta, hänellä on ihana nauru ja on muutenkin niin söpö. Olen ostanut kivoja uusia kesävaatteita ja sandaalit. Pekka värjäsi minun hiukset, ihanaa. Olen pitkästä aikaa kiinnostunut ompelemisesta ja vaikka en kunnolla osaakkaan, ompelen silti jotain pientä ja helppoa, hih. Kesä inspiroi minua valokuvaamaan ja onneksi saan järjestettyä aikaa blogille, se on minulle tärkeää. Olen päässyt tekemään mielenkiintoisia yhteistöitä instagramissa ja tutustumaan somen välityksellä bloggaajakollegoihini Kaksplussalla. +


Onneksi joukkoon mahtuu myös parempia päiviä, jolloin huutoa ja kiukkua on vähemmän ja olen saanut paremmin nukuttua. Vaikka väsyttää ja joskus harmittaa joku, muistan sen, että jokaisessa päivässä on aina jotain hyvää ♡ Ympärillä tapahtuu kivoja asioita, minulle tapahtuu kivoja asioita. Onneksi! Tiedän sen, että kohta väsymys helpottaa, saan levättyä ja omaa aikaa, kun Pekan vapaat alkaa, kun vielä saataisiin sitä yhteistä aikaa. Kyllä tämä tästä.

1 kommentti:

  1. Laura,lapsuus on hetkessä ohi ja yhtäkkiä olette
    kahden. Väsynyt olet mutta varmasti ihana äiti ja vaimo

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♡