Kesäkuu ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Päädyin kovan lantionalueen kipukohtauksen takia päivystykseen. Pääsin heti testaamaan Kouvolan uuden Ratamokeskuksen päivystyksen. Huhhuh.
Sain kipulääkettä, minulta otettiin verinäytteitä ja virtsanäyte. Katsottiin verenpaine, mitattiin kuume. Lääkäri paineli vatsaani ja tutki lonkat. Onneksi aulassa oli sänky vapaana, koska en pystynyt kunnolla istumaan. Vietin päivystyksessä melkein koko päivän klo: 14-19.30. Olin syönyt vain aamupalan, olin syömättä melkein 12 tuntia. Nälkäkin oli, mutta se oli murheista pienin. Lopulta selvisi onneksi että mistään vakavasta ei ole kyse. Minulla on lonkissa ja lantion alueella rasituksesta johtuvaa kipua sekä kiinnikkeistä johtuvaa kipua mitä hoidetaan nyt lääkkeillä ja levolla. Onneksi sain mamman ja mummin avukseni nostelemaan poitsua. Minulla on ollut mahdollisuus levätä mikä auttaa toipumistani. En tiedä miten olisin näistä päivistä selvinnyt ilman heitä. Pekalla on onneksi viikonloppuna vapaata.
Sain viime viikollakin kipukohtauksen, minkä jälkeen olin kotona tehnyt kaikkeni, että kiputilanne helpottuisi. En kuitenkaan pystynyt kunnolla kävelemään enkä istumaan. Vauvan nostelu ja kumartelu sattui. Ja kesäkuun ensimmäisenä päivänä kävi niin, että kipu yltyi todella sietämättömäksi. Onneksi äitini pääsi hoitamaan lapsia ja ihana kummitätini pääsi viemään minua päivystykseen, olemaan tukena ja turvana. Kipu oli todella kovaa, se pelästytti. Illalla töiden jälkeen Pekka tuli seurakseni päivystykseen, ihan hyvä, koska kipulääkkeet tekivät oloni aika tokkuraiseksi.
Lonkkakipu on hankalaa, koska lonkkia joutuu päivän aikana käyttämään pakosti. Olen niin pettynyt, että olen näin kipeä. Kipu on kovaa, kävely ja seisominen vaikeaa. Onneksi nyt pystyn edes vähän istumaan. Jouduin jättämään H:n kevätjuhlan väliin, se harmittaa minua kovasti. Poitsulla on viikonloppuna synttärit. En pysty osallistumaan juhlien valmisteluihin ja joudun juhlien aikana lepäillä. Mutta eihän tälle minkään voi. En kuitenkaan tilanteeni takia halua perua poitsun juhlia. Varsinkaan kun en tiedä kuinka kauan tulen olemaan kipeänä. Harmittaa, kun en pysty ulkoilemaan enkä pihalla puuhastelemaan. Olin juuri saanut liikunnanilosta kiinni. Pihatöistä oli tullut minulle kivaa omaa tekemistä. Onneksi on satanut, koska nyt en pystyisi kukkia kastelemaan. Näin keväällä ison vaivan pihan siistinä pitämiseen ja kukkien kasvattamiseen, harmittaa että nyt rikkakasvit villiintyvät, mutta ei voi mitään.
Minulla oli monta kuukautta jokapäiväistä kipua TMD:stä johtuen. Kun se alkoi helpottamaan sain vaivakseni tämän uuden kiputilan. Miksi minua koetellaan näin paljon? Se tuntuu epäreilulta. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että vaikka tämä lonkkakipu ja muut lantionalueen kivut ihan kamalia ovatkin ja tällä hetkellä vaikeuttavat elämääni, niin tämä ei ole vakavaa.
Kipu on tietenkin inhottavaa, mutta on tämä henkisestikin rankkaa. Kesälle on ollut monenlaisia suunnitelmia. Saa nähdä mitä niiden kanssa käy. Toivon, että paranen nopeasti. En halua levätä ja kökkiä koko kesää. Jotenkin, kun kävely on vaikeaa ja levossakin sattuu, niin en usko, että tästäkään ihan helpolla selviän. Yritän silti edelleen nähdä positiivisia asioita, vaikka minua yritetään kivulla nujertaa. Onneksi kesä on vasta alussa. Minulla on aikaa toipua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡