Fibromyalgian myötä olen löytänyt liikunnan ilon

Sairastuminen ei ole tietenkää iloinen asia, mutta fibromyalgia on pakottanut minua muuttamaan elintapojani, vaikka en jaksaisikaan. Olen löytänyt liikunnan ilon! Olen lisännyt liikuntaa elämääni, koska tähän sairauteen liike on lääkettä. Olen mm. käynyt lenkkeilemässä (mieluiten luonnossa), välillä jumpannut ja joogannut, olen käynyt pari kertaa uimassakin. Aloitinpa tänä talvena myös hiihtoharrastuksen 17 vuoden tauon jälkeen mistä olen innostunut todella paljon. Olen niin ylpeä itsestäni, että vaikka väsyttää hurjasti ja kuntoni ei ole kovin hyvä, olen saanut itseni liikkelle. Huomaan myös miten vanha urheilijanvaistoni alkaa heräilemään vuosien uinumisen jälkeen. Haluan kehittää kuntoani ja pyrkiä parempiin suorituksiin. En siksi, että olisi pakko, vaan koska haluan. Ja se on mielestäni aika mahtavaa!

Nyt kun olen tottunut liikkumaan enemmän ja se on tullut osaksi arkeani, huomaan olevani pirteämpi ja jaksan paremmin. Lääkkeiden ja liikunnan yhteisvaikutus on helpottanut vähän fibrokipuihin, vaikka eivät ne kipua kokonaan poistakaan. Olen huomannut myös, että en enää tarvitse niin paljon astmalääkkeitä liikkuessani kuin ennen. 

Minulla ei ole hienoja hiihto- tai jumppavaatteita ja välineitä. Se ei kuitenkaan estä minua liikkumasta. On vapauttavaa, kun en pelkää muiden reaktioita. Tykkään liikkua luonnossa ja kotona, oman aikataulun mukaan ja myös perheen kanssa yhdessä. Olen iloinen siitä, että olen löytänyt liikunnan ilon. En liiku siksi, että laihtuisin vaan siksi, että voisin paremmin. Siksi liikkuminen tuntuu nykyään kivalta ja palkitsevalta. Minulla ei ole tiukkoja aikatauluja tai tavoitteita, liikun kun siltä tuntuu. Mitään ei ole pakko tehdä. Jos olo on kovin uupunut, ei tarvitse rehkiä. Liikun silloin, kun olo on parempi ja olen virkeämpi. Haluan todellakin, että liikunta on kivaa ja tuo minulle iloa, en aio tehdä siitä mitään pakkopullaa. 

Vinkkejä sinulle, joka alat liikkumaan enemmän pitkän tauon jälkeen: Aloita maltilla ja rauhallisesti. Minä aloitin ensin ihan vain kävelylenkeillä metsässä ja suolla sekä venyttelemällä. Luota ja usko itseesi. Kyllä se kunto ajan kanssa kohenee. Ole myös armollinen itsellesi, et ole epäonnistuja, vaikka joutuisitkin perumaan suunnitellun liikkuntahetken. Aina ei jaksa eikä huvita ja se on ihan ok. Minä olen joogannut lapsille tarkoitetuilla liikkeillä mitkä ovat helppoja, pinterestistä löysin kuvaohjeita hakusanalla yoga for kids. Olen joogannut myös lasten kanssa yhdessä. Tee liikkeitä niin paljon tai kauan kuin sinusta parhaalta tuntuu. Lyhyetkin joogahetket rauhoittavat ja ovat parempia kuin ei mitään. Minä olen aloittanut hiihtämisen tyhjällä kentällä ja läheisellä suolla. En ole halunnut mennä vielä pururadan laduille muiden tukkeeksi. En myöskään vielä uskalla laskea mäkiä, tykkään hiihtää tasaisessa maastossa. Ilmaisia jumppaohjeita ja videoita löytyy youtubesta, myös meille aloittelijoille. Rohkeasti vain kokeilemaan mitä jaksat ja pystyt tekemään, mihin kuntosi riittää ja mikä tuo sinulle hyvää mieltä. Tsemppiä! Tärkeintä on, että löydät lajin/keinon nauttia liikkumisesta, että se tuo sinulle iloa. Minä nautin kaikista eniten luonnossa liikkumisesta.