Ruska hämmästyttää minua joka vuosi kauneudellaan

Niin kaunis Kouvolan syksy. Olen niin onnellinen siitä, että saan asua Suomessa ja nähdä neljä vuodenaikaa. Ruska hämmästyttää minua joka vuosi kauneudellaan. 🧡

Emme menneet tänä vuonna minnekään ruska retkelle pahan kipu/uupumustilanteeni takia, mutta en antanut sen liikaa haitata. Näin kauniita kuvia ja videoita sain tallennettua meidän omasta lähimetsästä, omalta pihalta ja nopeasta pysähdyksestä kymijoen rannalla. 🧡

Elämä on helpompaa, kun keskittyy kivoihin asioihin niin hyvin kuin mahdollista. 🧡

Hurjan hauskat lasten halloweenjuhlat

Lapset kutsuivat muutamia kavereita meille halloweenjuhliin. Voi että miten hauskaa! Pekka oli loihtinut pöydän täyteen herkkuja: muumionakkeja, (lehtitaikinaa ja nakkeja), monsterisilmiä, (sokerikuorrutetta ja viinirypäleitä) sekä hämähäkkikeksejä (dominoita ja lakua), vaahtokarkkeja, karkkeja, sipsiä ja poppareita. Herkut hävisivät pöydästä äkkiä, hih. 🎃

Kaikilla juhlijoilla oli hauskaa, mikä oli kaikista tärkeintä. Lapset ihastelivat porukalla meidän kivoja halloweenkoristeita, pelasivat pelejä, leikkivät ja diskoilivat. Hauskaa, kun kaikki olivat halunneet pukeutua teeman mukaisesti. Juhlissa nähtiin hämähäkkiprinsessa, kurpitsa, noitia, luurankoja, vampyyreja ja yksi väsynyt/kipuileva äiti, heh. Kaikki saivat kotiin lähtiessä mukaansa halloweeniset värityskuvat. Näistä meidän halloweenjuhlista näyttää muodostuvan jokasyksyinen perinne. 🎃

Kummitusten yö

Olipa meillä hauskaa Porvoossa ystäväni S kanssa, kun ihastelimme siellä monenlaisia hurjan hauskoja halloween koristeita Kummitusten yö tapahtumassa. 👻🤍

Muistelimme, että siitä olisi jo kuusi vuotta, kun olimme viimeksi käyneet kahdestaan jossain Kouvolan ulkopuolella. Meidän olikin siis jo korkea  aika lähteä käymään jossakin. Tähän hurjan hauskaan lokakuun spooky seasoniin sopi kivasti tälläinen halloween henkinen tapahtuma.  👻🤍

Oli niin hauskaa bongailla erilaisia halloweenkoristeita näyteikkunoissa ja kujilla. Ihastella ihmisten upeita halloween asuja ja kauniita vanhoja rakennuksia. Paikoitellen ulkona kaikui söpöllä tavalla aavemaista musiikkia. Rakennukset ja puut oli valaistu upeasti. 👻🤍

Kiersimme useita vanhan Porvoon puoteja, mutta meidän silmiin ei osunut halloweenkoristeita/syksyisiä koristeita mitkä olisivat olleet myynnissä muutamaa kynttilää lukuunottamatta. Se vähän harmitti. Ostimme kuitenkin yhdestä puodista kaksi kahden euron yllätyspussia, kun ne olivat söpön syksyisissä paketeissa. Menimme syömään ja ajattelimme kurkata mitä ihmettä oikein ostimme. Emme meinanneet uskoa silmiämme, kun paketista paljastui meille molemmille omat suolasirottimet. Naurustamme ei meinannut tulla loppua. Ne olivat meidän mielestämme niin rumat, että oikeastaan ne olivatkin aika hienot. Hahaha. Saimme myös pusseista, yhden ilmapallon, pieniä muistilappuja ja pinnejä. Naurettiin sitä, että meidän on pakko säästää koirasirottimet muistuttamaan meitä siitä, että emme enää koskaan osta yllätyspusseja. Haha. 

Ostin myös jotain oikeasti kivaa, ainakin yhdelle tietylle, hih. Pekalle toin tuliaiseksi Porvoon Panimon kummitusoluen. Olisin halunnut ostaa joltain pienyrittäjältä pienet halloween henkiset tuliaiset lapsillekin, mutta en sellaisia löytänyt. En voi tätä tietenkään 100% varmuudella sanoa, koska emme käyneet ihan jokaisessa puodissa. 👻🤍

Ei haitannut ollenkaan, vaikka emme löytäneet myynnissä olevia halloweenkoristeita, koska minulla on jo aikamoinen kokoelma niitä kotona. Nautin ihan älyttömän paljon kummitusten yön visuaalisesta ilmeestä ja tunnelmasta. Siitä, että sain vähän omaa aikaa, kulkea, katsoa ja kuvailla omaan tahtiin. Ilman kiirettä minnekään. Saimme myös ystäväni kanssa rauhassa jutella monenlaista. Tälläinem kiva syksyinen irtiotto arjesta teki meille molemmille hyvää. Toivon, että tulevaisuudessa myös täältä meidän koti Kouvolasta löytyisi joskus joku kiva halloween henkinen tapahtuma. Tai jos jo löytyy, niin ainakaan tieto siitä ei ole minua tavoittanut. 👻🤍

Fibromyalgian takia toimintakykyni on heikentynyt niin paljon, että en ole työkykyinen

Tätä ei ole helppo sanoa, mutta niin se on: Olen työkyvytön. Olen ollut jo pitkään fibromyalgian takia. Toimintakykyni on heikentynyt todella paljon ja se vaikeuttaa jokapäiväistä elämääni. En selviäisi arjesta ilman puolisoani ja läheisten tukea, ilman lääkäreiden ja hoitajien apua. Tilanne on ollut minulle vaikea pitkään, siksi minua on nyt syksyllä tutkittu lisää.

Onneksi saan apua. Sain vähän aikaa sitten lähetteen erikoissairaanhoitoon kuntoutus ja kipu poliklinikalle,  minulla alkaa siellä kuntoutus. Olen siitä niin kiitollinen ja helpottunut. Minua kuitenkin pelottaa, koska en vielä tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Saadaanko minua työkykyiseksi? Löytyykö keinoja helpottaa kipua, uupumusta ja muistihäiriöitä? Aika näyttää kuinka minulle käy. Toivon todella, että toimintakykyni ei ainakaan enää tästä huonone. Pitäkää minulle peukkuja.

Toimintakyvyn heikkeneminen kohdallani lyhyesti: 

• Kipu koko kehossani on lääkkeistä huolimatta niin kovaa, että on vaikea keskittyä mihinkään muuhun. On mm. hankalaa kävellä, kumartua, käyttää käsiä/sormia tai hankalaa tehdä oikeastaan yhtään mitään kipujen takia, välillä on myös hankalaa istua ja niellä ruokaa. Kipu on kovaa myös levossa. Kipu on erityisen kovaa nivelissä ja lihaksissa: lonkissa, polvissa, säärissä, pohkeissa, nilkoissa, jalkapöydällä, varpaissa, päässä, niskassa, kaulassa, leuassa, hartioissa, käsissä, ranteissa, sormissa, selässä, rintalastalla ja kyljissä. Lyhyesti sanottuna siis: ihan joka paikassa, ihan koko ajan. Kyllä.

• Lääkkeistä huolimatta nukun huonosti enkä nuku levollista unta, siksi olen aina väsynyt ja uuvuttaa kovasti. Lääkkeen avulla kuitenkin nukahdan illalla, mutta heräilen usein, näen vauhdikkaita unia ja painajaisia. Herään joka aamu väsyneenä. On raskasta käydä illalla nukkumaan, kun tietää, että ei aamulla jaksaisi nousta sängystä. Minua väsyttää aina, kaikki tekemiset uuvuttavat minua paljon, aina. Se on raskasta...

• Ajoittain minua huimaa ja olen huonovointinen, ruokahalu ei ole sama kuin ennen. En jaksa syödä kovinkaan paljon kerrallaan, joskus jopa unohdan syödä, muistini on huonontunut paljon...

Minulla on paljon muitakin haasteita, mutta en halua ihan kaikkea täällä jakaa. Haluan kuitenkin jakaa tarpeeksi, jotta olisin vertaistukena muille fibrosotureille ja levittäisin omalta osaltani tietoa fibromyalgiasta, mm. siitä miten rajuja oireita voi olla. Fibromyalgia on hyvin yksilöllinen sairaus, se voi näyttäytyä ihmisillä eri tavoin. 

Haluan vielä muistuttaa siitä, että some ei ole ihmisen koko totuus. Varsinkin minulle some mm. instagram on eniten iloisia asioita varten, vaikka toki siellä välillä muustakin puhun. Haluan muistuttaa kaikkia myös siitä, että koskaan ei voi tietää mitä joku toinen ihminen käy läpi. Kohtele aina muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. 

Se, että pystyn elämään tätä elämää edes jotenkin, johtuu siitä, että minun on pakko. En voi luovuttaa perheeni takia, enkä aiokaan. Taistelen joka päivä, minun on pakko pitää kiinni kaikesta hyvästä mitä ikinä keksinkään. Minun on pakko löytää tästä elämästä hyvää, muuten lähtee järki kokonaan ja pakka hajoaa. Minun on pakko tehdä arjestamme mahdollisimman normaalia ja tavallista. Kivusta, uupumuksesta, aivosumusta ja muistihäiriöistä huolimatta minulla on monta syytä olla onnellinen. Elämä on lahja. Yritän muistaa sen.

Kun sairastuin, päätin olla vertaistukena muille, koska en itse tiennyt fibromyalgiasta mitään ennen kuin lääkäri siitä minulle kertoi. En myöskään tuntenut ketään kenellä olisi fibromyalgia. Ajattelin, että jos voisin tarjota jollekin toiselle vertaistukea ja osoittaa, että hän ei ole sairauden kanssa yksin, olen onnistunut. Olen yllättynyt siitä miten monelle olen saanut olla avuksi/vertaistukena. Kiitos teille vertaistuesta, vinkeistä ja hyvistä keskusteluista. Kiitos kaikille, ketkä ovat lähettäneet minulle tsemppiviestejä ja ketkä ovat halunneet auttaa minua. Se merkitsee minulle todella paljon. Haluan omalta osaltani levittää tietoa fibromyalgiasta ja sen oireista, sillä kaikki lääkäritkään eivät vielä tiedä tarpeeksi fibromyalgiasta. Sen olen myös omalla kohdallani joutunut huomaamaan. Onneksi kuitenkin kohdalleni on sattunut enemmän lääkäreitä, jotka todellakin ymmärtävät ja haluavat auttaa. Haaveilen siitä, että minut saataisiin siihen kuntoon, että kykenisin vielä joskus opiskelemaan. Haluaisin nimittäin opiskella fibromyalgian kokemusasiantuntijaksi. 

Kansainvälinen tyttöjenpäivä

Kansainvälinen tyttöjenpäivä.

Tiedän sen, että tytöillä on voimaa ja mahdollisuuksia. Haluan kasvattaa ja kannustaa tyttöjäni niin, että he voivat olla rohkeasti juuri sellaisia kuin ovat. Heiltä ei odoteta tai vaadita mitään sen perusteella, että he ovat tyttöjä.

Toivon että, kun lapseni tekevät elämässään valintoja ja päätöksiä, että he eivät mieti, epäröi tai pelkää tehdä jotain sen perusteella, että he ovat tyttöjä. Haluan olla heille hyvä esimerkki, ajatella ja toimia tasa-arvoisesti, me molemmat vanhemmat haluamme. Haluamme luoda lapsillemme vahvan pohjan sille, että he tietävät olevansa arvokkaita ja voivat haaveilla ja tehdä asioita ilman stereotypioita ja kliseitä, ilman odotuksia ja vihjailuja siitä, että "tyttönä sinun pitäisi tehdä tai olla näin" tai "tyttönä sinä et voi tehdä tai olla tätä".

Meillä ei ole tyttöjen ja poikien värejä, on vain värejä. Meillä ei ole tyttöjen ja poikien leluja, on vain leluja. Meillä ei ole tyttöjen ja poikien harrastuksia, on vain harrastuksia. Meillä ei ole tyttöjen ja poikien vaatteita, on vain vaatteita. Meillä ei ole miesten ja naisten ammatteja/töitä, on vain ammatteja/töitä. Tuemme lapsiamme siinä mikä heitä kiinnostaa ja kannustamme heitä luottamaan itseensä, tekemään ja olemaan niin kuin sydän sanoo. He voivat olla juuri sellaisia kuin ovat. Me rakastamme ja tuemme heitä aina.

Kannustimme meidän kotijoukkue KooKoon voittoon KooKoo-Ässät pelissä

Olipa meillä tänään huikean kiva ilta jäähallilla, kun kannustimme meidän kotijoukkue KooKoon voittoon 4-3! 🖤🧡

Niin kivaa, kun H:n koulussa aiemmin jaettiin oppilaille lippu Kookoon sm-liiga peliin. Kiitos koululaislipusta KooKoo! Me Pekan kanssa halusimme lähteä koululaisen kanssa KooKoo-Ässät peliin ja otettiin vielä pappakin (isäni) mukaan. Pienet menivät mammalle leikkimään.  Pelissä jännitystä riitti, kun peli meni jatkoajalle ja rankkareihin asti. Oli niin kiva lähteä kotiin voittajina liput liehuen. Tämä peli oli minulle oikeasti merkityksellinen, koska en ollut käynyt missään urheilutapahtumassa ainakaan 15 vuoteen.  🧡🖤

Innostuin tekemään minulle ja koululaiselle hauskat kannustusliput itse. Ne kestivät hyvin heiluttelua ja pääsevät ehkä joskus uudelleenkin peliin. 🖤🧡