Tänään aamulla meidän tuleva kaksivuotias heräsi ensimmäistä kertaa isojen tyttöjen sängystä. Miten siirtymä pinnasängystä kerrossänkyyn sujui?
V ei ole kiipeillyt pinnasängyssä eikä heilutellut sitä, vaan aina kiltisti huudellut ja odotellut, että joku tulee nostamaan hänet pois. Vaaraa pinnasängystä ei ole ollut, mutta se alkoi käymään ahtaaksi. V on keväästä asti nukkunut kokonaisia öitä itkemättä, joten ajattelimme, että nyt olisi oikea aika laittaa siskokset nukkumaan samaan huoneeseen. Saimme tyttöjen mummilta ja ukilta tytöille kerrossängyn, saman missä Pekka on lapsena nukkunut. Aika hauskaa! Muutama päivä sitten Pekka kokosi sen ja H pääsi yläsänkyyn nukkumaan. H totutteli uuteen sänkyyn ja nukkui pari yötä yksinään yläpedissä. V kävi päivällä köllöttelemässä alasängyssä ja kerroimme, että se on hänen sänky, isojen tyttöjen sänky. V oli tästä innoissaan. "Mii sä" = minun sänky.
Ensimmäinen yö uudessa sängyssä koitti. Iltatoimien jälkeen tytöt köllöttelivät alapedillä ja Pekka luki heille iltasadun. Toivotimme tytöille hyvät yöt, suukotimme ja peittelimme heidät omiin sänkyihin, he jäivät sinne tyytyväisen oloisina. Lähdimme huoneesta ja sieltä kuului aluksi V:n osalta vähän kitinää, sitten tuli hiljaista ja ajattelimme "pääsemmekö oikeasti näin helpolla?". Meni 10 minuuttia ja sitten lastenhuoneeseen syttyi valo, V oli tepsutellut pois sängystä. Tämä ei tullut minulle yllätyksenä, sillä osasin odottaa, että näin käy. Menin huoneeseen sammutin valon ja peittelin V:n uudestaan sänkyyn. Olin asennoitunut, että pysyn jämäkkänä, että aina peittelen hänet takaisin, kyllä hän siihen joskus oppii ja tottuu, että sängyssä pysytään ja nukutaan. Lähdin huoneesta, välillä kuului vähän väsyitkua ja sitten hiljeni, V nukahti. Hän nukkui koko yön heräämättä, kellon ympäri. Olin niin helpottunut, onnellinen ja yllättynytkin. Yö meni tosi hienosti, paremmin mitä olin ajatellut, vaikka olinkin luottavaisin mielin. Myös päiväunet sujuivat hyvin, ei itkua tai kitinää, mutta kerran V nousi sängystä. Peittelin hänet uudestaan ja sinne hän jäi nukkumaan ja nukkui hyvin. Vau!
En voi vieläkään uskoa miten hienosti ja helposti siirtyminen sujui. Ehkä nyt sitten olikin oikeasti oikea aika siirtymiseen? Tuntuu oudolta ja samalla myös kivalta, että saimme Pekan kanssa meidän makuuhuoneen taas itsellemme. Uskon, että minä tulen nukkumaan paremmin, koska heräsin aina siihen esim. jos V höpisi unissaan tai pyöri enemmän. Täytyy kyllä myöntää, että minun oli viime yönä vähän vaikea käydä nukkumaan, kun mietin "pärjääköhän V toisessa huoneessa", vaikka oikeasti tiesinkin hänen pärjäävän. Jännää. Pekka kävi muutaman kerran kurkkaamassa, että V:lla oli kaikki hyvin, niin sain mielenrauhan, hih. Sitten kun sain unen päästä kiinni, niin minäkin nukuin hyvin. Kun pinnasänky lähti pois, makuuhuoneeseen tuli paljon enemmän tilaa. Pekan on helpompi aamuisin lähteä töihin, kun ei tarvitse pinnasänkyä väistellä.
Tämä on meille uusi tilanne, sillä H nukkui yhden kuukauden ikäisestä asti pinnasängyssä omassa huoneessaan. V nukkui näin pitkään meidän huoneessa siksi, koska hän oli reilu 1.5-vuotiaaksi asti melko itkuinen, niin en halunnut, että katkonaiset, itkuiset yöt vaikuttaisivat H:n yöuniin. Nyt kun yöt ovat olleet useamman kuukauden tosi hyviä V:n kohdalla, uskalsimme tehdä tämän siirron. Meistä tuntui kivalta, että H sai ensin rauhassa totutella nukkumaan yläpedissä ennen kuin V:n totuttelu alkoi.
H:llä oli pienenä pinnasänky mistä pinnalaidan sai otettua pois, mutta V:n pinnasängyssä tätä mahdollisuutta ei ole. H oli n.1.5-vuotias, kun pinnalaita otettiin pois, ehkä jopa vähän aikaisemminkin, kun hän rupesi kiipeämään ja heilumaan sängyssä. Pinnasänky myytiin, kun H:lle tuli isojen tyttöjen sänky 3-vuotiaana, silloin olin V:sta raskaana. Se on tuo sama sänky missä V nyt nukkuu, lisäsimme sänkyyn lisäosan mistä tuli H:n yläpeti. Tiesimme aina, että haluamme useamman lapsen, olemme säästäneet melkein kaikki vauvatarvikkeet, mutta H:n pinnasänky piti myydä, koska se ei olisi mahtunut meidän makuuhuoneeseen. V:lle piti etsiä jostain standardi kokoa pienempi pinnasänky ja sellainen onneksi löytyi, vain 20€, hih. Pinnasänky oli ihana ja meidän tarpeisiin sopiva. Aiomme ainakin toistaiseksi vielä säästää sen, ehkä sille tulee joskus vielä käyttöä.
On hauskaa miten innoissaan tytöt ovat pinnasängystään ja esittelevät sitä kaikille kyläilijöille. Siellä on kiva nukkua, köllötellä, leikkiä ja kiipeilläkin (valvotusti). H on monta kertaa todennut, että uudessa sängyssä nukuttaa hyvin, niin nähtävästi myös V:n mielestä, hih. Toivottavasti tulevat yöt sujuvat yhtä hyvin. Pitäkää meille peukkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡