Viikonlopusta ei tullutkaan niin kiva kuin olin ajatellut. Jouduin kokemaan yhden elämäni kauheimmista kipukohtauksista minkä johdosta päädyin lattialle makaamaan, en voinut kunnolla kävellä enkä istua. Pelästyin todella. En ole koskaan aiemmin kokenut mitään vastaavaa. Kipu oli niin kovaa, että oli vaikea olla enkä pystynyt nukkumaan.
Kyllä vaan, kiinnikkeet kipuilevat nyt rajusti (minulle tehty kolme sektiota), lisäksi lantiopohjan lihakset ovat kipeytyneet. Kipua tuntuu sektioarvessa, vatsassa, häpyluussa, häntäluussa ja lonkissa, myös alaselässä. En voi uskoa, että näin tapahtui minulle. Miten onnistuin saamaan itseni näin kipeäksi. Olen nähtävästi rehkinyt liikaa. Lievää kiinnikekipua tuntui aiemmin, olisi pitänyt sen jälkeen tajuta hiljentää tahtia. En vain osannut ajatella, että jomottelu ja ajoittainen vihlonta voisi yltyä niin kovaksi kivuksi. Nyt tiedän ja osaan jatkossa kuunnella kehoani paremmin.
Kipukohtaus sattui perjantaina. Se ilta oli todella kamala. Kipu oli niin kovaa, että itketti. Mikään asento ei ollut hyvä. Nukuin pe-la yönä kaksi tuntia. Että semmoinen yö. Kipu on ollut tykyttävää, viiltävää, aaltoilevaa ja kovasti jomottelevaa pakotusta, paineen tunnetta. Sellaista. Lämpötyyny hieman lievittää kipua. Onneksi silloin, kun kipukohtaus alkoi tytöt sattuivat olemaan mammalla ja papalla ja Pekka oli kotona. Se oli nimittäin kauheaa.
Lauantai oli onneksi vähän helpompi päivä, vaikka kipu oli edelleen kovaa. Kävely ja vauvan nostelu sattuivat. Levossakin sattui. Vatsassa kiinnikeitä kiristi ja vihloi, häpylyyta ja alaselkää/häntäluuta jomotteli. La-su yönä sain nukuttua, nukuin 11 tuntia. Onneksi, sillä lepo on parasta lääkettä.
Ei kipu tietenkään vielä sunnuntainakaan kadonnut. Aamulla sängystä noustessa olo oli ihan hyvä (liian hyvä ollakseen totta), mutta ei mennyt kauaa kun lonkissa alkoi todella kovaa kipua ja kävely muuttui vaikeaksi. Levossakin sattui. Vatsassa ja häpyluussa kiputilanne oli vähän helpottunut, vaikka kipua tuntuikin. Jotain edistystä sentään. Särkylääkkeet ja lämpötyyny vähän auttoivat kipuun.
Su-ma yönä lonkkia ja alaselkää jomotteli ja kolotteli aika paljon, nukuin huonosti. Eniten kipua tuntuu tällä hetkellä lonkissa. Onneksi kuitenkin edistystä tapahtuu ja tilanne päivä päivältä helpottuu.
Kotiäidillä ei sairaslomaa ole. Niinhän se on. Vaikka kävely, istuminen, kumartuminen, vauvan nostaminen ja kantaminen on ollut vaikeaa, minulla ei ole ollut vaihtoehtoa. Hammasta purren olen hoitanut hommat. Olen kyllä myös mahdollisimman paljon yrittänyt levätä ja olla rentona, mitä tässä hässäkässä pystyy. Onneksi vauva viihtyy myös omissa leikeissä lattialla ja siskojen kanssa. Tytöt ovat olleet ihanan avuliaita.
Jotenkin tuntuu niin epäreilulta, että juuri kun TMD on alkanut helpottamaan, saan vaivakseni uuden riesan mikä vaikeuttaa elämääni. No... ei auta kuin toivoa, että kiputilanne alkaa tässä lähipäivinä vielä isommin helpottamaan. Toivon todella, koska tällä viikolla on tiedossa H:n kevätjuhla ja poitsun ensimmäiset synttärit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡