tiistai 31. joulukuuta 2024

Vuosi 2024 - Kiitos yhteisistä hetkistä rakkaiden kanssa, ihanista juhlista ja kivoista reissuista

Vuosi 2024 - Kiitos yhteisistä hetkistä rakkaiden kanssa, ihanista juhlista ja kivoista reissuista. Kun mietin kulunutta vuotta, niin ensimmäisenä minulle tulee mieleen ihania yhteisiä hetkiä perheen ja läheisten kanssa. Niistä olen erittäin kiitollinen ja ajattelenkin, että yhteinen aika rakkaiden kanssa on tässä elämässä kaikista tärkeintä. Mieleeni tulee myös kaikki kivat reissut ja retket täällä kotimaassa mm. Mökille, Tykkimäkeen, uimarannoille, Helsinkiin, Korkeasaareen, Lahteen Launeen perhepuistoon, Kotkaan, Kuopioon, Leppävirran Muumi jääluolaan, Jyväskylään, Vaajakoskelle, Porvooseen Kummitusten yöhön...) sekä monet ihanat juhlat: Syntymäpäivät, nimipäivät, kavereiden häät, kummipojan ristiäiset, joulu, juhannus, pääsiäinen, halloween, vappu, ystävänpäivä...!


Meillä oli perheenä tälle vuodelle yhteinen haaste: katsoa niin monta Disney elokuvaa, kun vuoden aikana ehdimme. Ehdimme katsomaan huimat 101 elokuvaa. Jokainen meistä valitsi elokuvan vuorollaan. Olipa hauskaa! Ensi vuodeksi ajattelimme ottaa perheenä uuden haasteen. Vastapainoksi leffojen katselulle, ajattelimme vuoden 2025 aikana käydä täällä Kouvolassa mahdollisimman monessa erilaisessa leikkipuistossa leikkimässä. Siitä tulee varmasti hauska seikkailu. ♡ Jos teitä kiinnostaa tietää enemmän meidän kuulumisia vuoden varrelta. Painakaa kuukausikuvien yläpuolilla olevia linkkejä.

Kauniit kuvat muistuttavat minua joka päivä siitä, miten paljon rakkautta ympärilläni on ja miten monta syytä minulla on olla onnellinen. Miten kivaa ihan tavallinen elämä voi olla. On tärkeää osata nähdä hyvää ympärillään, erityisesti silloin kun on vaikeampaa. Siinä minua auttaa kivojen hetkien ja asioiden kuvaaminen ja kirjoittaminen. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että se ei ole aina helppoa. Vaikka elämässäni tapahtuu paljon hyvää, ei tämäkään vuosi ollut minulle helppo. Fibromyalgia tuo minulle haasteita jokaiseen päivään: kipua, jäykkyyttä, uupumusta, aivosumua, muistihäiriöitä... Joudun lepäämään paljon, välillä se turhauttaa ja joskus tuntuu siltä, että elämä menee minulta lepäillessä ja kipuillessa ohi. Se ei tietenkään ole totta, mm. nämä kuvat ja kuukausien kuulumiset postauset täällä blogissa ovat todiste siitä. Kauniit kuvat eivät kerro sitä tuskaa mitä joka päivä koen, mutta minulle elämä on helpompaa, kun keskityn hyvään, sellaisiin asioihin mitkä tuovat minulle iloa. Koen, että sekä perheeni että itseni takia minun on pakko tehdä niin. Muuten näiden kipujen, muistihäiriöiden ja uupumuksen keskellä järki lähtisi kokonaan. Onneksi syksyllä pääsin kuntoutus- ja kipupoliklinkalle. Olen tavannut ammattitaitoisia lääkäreitä ja hoitajia. Uskon saavani parhaan mahdollisen avun. Asioilla on tapana järjestyä. Sisulla eteenpäin!

Lähden positiivisella asenteella ja kiitollisin mielin kohti vuotta 2025. Aion myös ensi vuonna viettää paljon aikaa rakkaiden kanssa, juhlia, retkeillä ja askarrella. Nauttia elämästä niin hyvin kuin pystyn. Aika näyttää mitä kaikkea kivaa tulee tapahtumaan. Ihanaa uutta vuotta teille kaikille!

maanantai 30. joulukuuta 2024

Joulukuun kuulumisia

Ihana joulukuu. Voi miten monia kivoja hetkiä saimme kokea. Leikimme lumileikkejä ja kävimme laskemassa mäkeä. Kuuntelimme ja lauloimme joululauluja. Katselimme jouluisia kirjoja ja elokuvia. Koristelime kotia ja askartelimme. Leivoimme pipareita ja torttuja. Tietenkin äitini perinteisesti teki meille upean muumitalo piparkakkutalon. Joulukuussa ikävä kyllä myös kipuilin kovasti ja olin uupunut. Onneksi kuitenkin pystyin nauttimaan kivoista jouluperinteistä. 


Availimme joulukuussa tietysti joulukalentereiden luukkuja. Tällä kertaa meillä oli Pekan kanssa yhteinen herkkukalenteri. Lapsilla oli mamman ostamat karkkikalenterit. Koululaisella oli myös meikkikalenteri mistä tuli huulikiiltoja, kynsilakkoja, kynsitarroja, meikkisieniä ja luomivärejä +. Eskarilaisella oli söpö Barbie kalenteri mistä tuli barbie, sille söpöjä vaatteita ja asusteita. Poitsulla oli Brion junaratakalenteri mistä tuli mm. radanpalasia, joulujuna, joulupukki ja muori. Meille ihanaksi jouluperinteeksi on muodostunut se, kun mummi ja ukki antavat meille luettavaksi joulukalenterikirjan. Sitä meillä koko perhe innoissaan aina odottaa. Tällä kertaa saimme luettavaksi Rosmariini ja metsänväen joulu. Tämä on kolmas kirja Rosmariini tonttutytöstä ja hänen seikkailuistaan. Olemme pitäneet kovasti niistä kaikista.

Joulukuun alussa juhlimme tietenkin itsenäisyyspäivää. Leivoimme itse karjalanpiirakoita. Herkuttelimme suomalaisella suklaalla. Katselimme yhdessä muumeja ja kävimme ulkoilemassa. Tällä kertaa keksimme koristella kuusen osaksi meidän itsenäisyyspäivän juhlintaan. Pekka teki kuuseen lippuviirin ja leivoimme koristeeksi suomenlippupipareita. Voi miten ihana tuoksu siitä tuli. Kuuntelimme Maamme-laulun ja Finlandian. Sytytimme kynttilän kaikkien itsenäisyyttämme  puolustaneiden kunniaksi.


Perinteisesti adventtisunnuntaisin tonttu kävi tuomassa lasten ja tällä kertaa myös meidän aikuisten joulusukkiin yllätykset. H sai joulusukasta Disney jouluvalon, jouluviltin, Snackles pehmokoiran ja suklaapukin. V sai joulusukasta yksisarvisvalolumipallon, jouluviltin, Snacles pehmoelefantin ja suklaapukin. L sai joulusukasta dinojouluvalon, jouluviltin, punaisen Tokmannirekan ja suklaapukin. Meille tuli joulusukasta Pekan kanssa herkkuja ja ihanat pörrösukat. Meillä on käytössä adventtikynttelikkö minkä olemme saaneet lahjaksi isomummilta ja ugulilta (Pekan isovanhemmilta).  Advettikynttilöiden sytyttäminen on meille tärkeä jouluperinne ja lapsista hauskaa puhaltaa kynttilät sammuksiin. 


Vaikka meillä ei ole ollut autoa käytössä moneen viikkoon, pääsimme kuitenkin käymään kivassa Eläinten joulu -tapahtumassa Raviradalla. Lapsista oli hauskaa päästä bussin kyytiin. Perillä silittelimme ja ihastelimme söpöjä eläimiä: lampaita, alpakoita, lehmää, pupuja, hanhia ja kilipukkeja. Tietysti myös hevosia ja poneja. Näimme joulupukin ja kävimme juttusilla. Lapset leikkivät leikkipaikalla ja söivät makkarat. Siellä oli myös joulumarkkinat, H osti itselleen itselleen söpön virkatun pehmon. Me emme oikein Pekan kanssa pystyneet keskittymään ostoksiin, koska L ja V olivat vauhdikkaalla tuulella, erityisesti L. Haha. Siellä oli kyllä myynnissä monenlaisia kauniita joulukoristeita ja lahjoja.
Kävimme vielä tapahtuman jälkeen keskustassa katselemassa jouluvaloja, syömässä ja ostoksilla. Ostin Normalista joulumukikokoelmaani niin söpön joulukuusimukin.


Meillä oli Pekan kanssa kuun puolessa välissä kihlapäivä. Pekka kosi minua yllätyksenä 14.12.2011, 13 vuotta sitten. Muistan sen varmasti ikuisesti, niin ihana yllätys se todella oli. Pekka oli 19-vuotias, minä 20-vuotias. Pekka rengasti minut ja kihlajaiset vietettiin ennen kuin hän lähti tammikuussa suorittamaan asepalvelusta. Se oli mun mielestä niin romanttista. Rakas S-mamma (isäni äiti) ennusti ja sanoi minulle, että "kyllä se Pekka sinua kosii ennen armeijaan lähtöä" ja minä vähän toppuuttelin mammaa, että "no noh mamma, ei varmaan ihan vielä". Mutta niin kuitenkin kävi. S-mamma oli oikeassa, hän tiesi. Aika hauskaa! Halusimme naimisiin mahdollisimman pian kosinnan jälkeen, mutta kuitenkin niin, että saamme kerättyä rahaa häitä varten. Olimme niin iloisia, kun vanhempani halusivat häälahjana auttaa meitä mahdollisimman paljon häiden järjestämisessä, myös taloudellisesti. Siitä olemme erittäin kiitollisia, meillä oli todella ihanat hääjuhlat sukulaisten ja ystävien kanssa kesällä 2013. Pekka kosi minua polvistumalla ja kysymällä minua vaimokseen, minä empimättä vastasin kyllä tai ehkä paremminkin "joo joo joo, ihanaa, ihanaa, ihanaa"! Tiesin jo silloin varsin hyvin, että haluan olla Pekan kanssa aina. Hääjuhla oli meille todella tärkeä juhla, tietenkin, mutta minulle kaikista tärkeintä, oli se, että minusta tuli Pekan vaimo. ♡


Leivoimme pipareita todella monta kertaa, myös mamman ja lasten serkun kanssa sekä S-kummin kanssa. Vaikka en ole yhtään leipojaihminen, niin joulupipareiden leipomisesta tykkään, torttujen leipomisesta myös. Ne kuuluvat jouluun ja tuovat kotiin ihania tuoksuja. 


Kävimme tietenkin H:n joulujuhlassa ja pienten päiväkodin järjestämällä tonttupolulla. Päiväkodilla oli ihana jouluinen tunnelma monien kivojen joulukoristeiden takia. Oli kyllä aika vauhdikasta menoa siellä yksin kolmen kanssa, mutta hyvin selviydyn kipeän jalan kanssa. H esiintyi upeasti joulujuhlassa enkelinä, heillä oli hieno tanssiesitys. H oli eturivissä niin näimme hänet hyvin. H lauloi myös useamman kerran koulun kuorossa juhlan aikana. Hauskaa, kun H on tänä syksynä liittynyt kuoroon. Äitinikin, lasten mamma lauloi lapsena kuorossa. Lapset ovat syyslukukauden olleet niin reippaita, että ovat ehdottomasti pitkän ja kiireettömän joululoman ansainneet. 


Nyt joulukuussa esittelin instagramtililläni @laurahassu sekä blogipostauksella täällä blogissa rakkaiden isovanhempieni mamman (1927-2017) sekä papan (1926-2007) joulukoristeita mitkä ovat päätyneet heidän poimenonsa jälkeen meille. Ikävä heitä kohtaan on kova, erityisesti jouluna. He olivat minille tärkeitä ja läheisiä. Onneksi kaikki kauniit muistot säilyvät sydämessäni. Nämä kauniit koristeet muistuttavat heistä jokaisena jouluna. 


Meillä oli aivan ihana joulu läheisten kanssa. Meillä oli joulua viettämässä mamma ja pappa sekä veljeni perheineen. Illalla lasten lahjoja tulivat katsomaan mummi ja ukki sekä lasten täti. Söimme herkullisia jouluruokia, katsoimme joulupukkia ikkunasta, availimme lahjoja ja vietimme kiireetöntä aikaa yhdessä. Aatto oli vauhdikas, Joulupäivä ja Tapaninpäivä rennompia. Joulupäivänä kävin tyttöjen ja papan (isäni) kanssa haudoille viemässä kynttilöitä. Samalla reissulla vierailimme isoisäni P-papan luona. Olipa mukavaa. Pekka lapset tekivät pihallemme söpön lumiukon. Se on vieläkin pystyssä, mutta silmät ja napit ovat tippuneet. 


Välipäivät ovat meillä menneet rennosti kotoilemalla. Olemme yhdessä pelanneet lautapelejä ja pleikkaria. Olemme saunoneet ja herkutelleet, katselleet elokuvia ja sarjoja. Askartelimme uudenvuodenjuhliin hauskoja raketteja kartongista, jäätelötiluista ja joulupaketeista jääneistä lahjanaruista. 


Huomenna on joulukuun viimeinen päivä. Kiitollisin mielin ja positiivisella asenteella lähden uutta vuotta kohti. Saa nähdä mitkä kaikkea vuosi 2025 tuo tullessaan. Hyvää uutta vuotta kaikille ♡


Tässä vielä lopuksi linkit kaikkiin joulukuun postauksiin. 











Joulukuun kuulumisia 

lauantai 28. joulukuuta 2024

Rakkaiden isovanhempieni joulukoristeita

Isovanhempani mamma (1927-2017) ja pappa (1926-2007) olivat minulle todella rakkaita. Nämä heidän kauniit joulukoristeet muistuttavat minua heistä. Tiedän sen, että mamma ja pappa olisivat todella iloisia siitä miten rakkaudella muistelen heitä ja miten kivasti vaalin heidän koristeita. Mamma ja pappa olivat minulle tärkeitä ja läheisiä. ♡

Tämä söpö reki on kaunis ja ajaton. Se tuo meille kivasti joulutunnelmaa. Sen on mammalle aikoinaan 90-luvulla ostanut oma äitini, joka on lasteni mamma. Aika ihana juttu. Jotenkin koristeilla mitkä ovat kuuluneet rakkaille isovanhemmilleni on sellaista tunnearvoa mitä ei voi rahassa mitata. Kunpa he olisivat vielä täällä. Onneksi kaikki ihanat muistot säilyvät. ♡


Olkipukki tuo kotiin joulutunnelmaa, haluan vaalia tälläisiä vanhoja suomalaisia jouluperinteitä. Nämä olkipukit eivät kuitenkaan ole kovin vanhoja. Äitini kertoi, että on ostanut ne mammalle 2000-luvulla. Olkipukki on kuitenkin perinteenä vanha, heh. ♡

Tämä kaunis enkeli koriste kuului rakkaalle mammalleni 1927-2017 (äitini äidille), jota meidän lapset kutsuvat mammanmammaksi. Äitini muisteli, että mamma olisi saanut tämän enkelin joululahjaksi mahdollisesti sisaruksiltaan. Kun meidän esikoinen H oli pieni, hänellä oli kolme mammaa: äitini=mamma, isäni äiti=S-mamma ja äitini äiti=mamma. Silloin mamma keksi, että "no koska on jo noin monta mammaa, minähän voisin sitten olla se mammanmamma". Niin hänestä tuli meidän lapsille mammanmamma. Vaikka H on meidän lapsista ainut, joka on hänet tavannut, niin kaikki meidän lapset puhuvat hänestä nimellä mammanmamma. Viimeisinä vuosinaan mammanmamma puhui, että sitten kun hänestä aika jättää, hän haluaisi ryhtyä suojelusenkeliksi, jos paikkoja olisi vapaana. Meidän V on ensimmäinen meidän sukuun syntynyt lapsi mamman poismenon jälkeen. Minusta se on jotenkin ajatuksena kaunis, että mamma olisi juuri meidän V:n suojelusenkeli. ♡

"Koska olet tuollainen perinteiden vaalija, haluan antaa sinulle tämän", sanoi äitini ja ojensi minulle joulukoristeen mikä on peräisin 70-luvulta. Silloin isoäitini äiti Vilhelmiina antoi sen isoäidilleni Annikille (mammalle) joululahjaksi. Mamman poismenon jälkeen koriste päätyi äidilleni ja nyt äitini antoi sen minulle. Tällä tonttupukkikoristeella on mielestäni aika ihana tarina. Ehkä se jatkaa joskus matkaa minulta jollekin lapsistani, aika näyttää kuinka käy. Olen itse syntynyt 90-luvulla. On jotenkin mielenkiintoista omistaa joulukoriste mikä on tehty melko kauan ennen syntymääni. ♡


Tällä joulukuusella on erityistä tunnearvoa minulle siksi, koska sen on pappa, äitini isä (1926-2007)  tehnyt itse. Tähän liittyy tarina. Isäni isoäiti, jota kutsuttiin nimellä Pii antoi vanhemmilleni lahjaksi tämänkaltaisen kuusen 90-luvulla. Mamma, äitini äiti (1927-2017) ihastui kuuseen sen nähdessään vanhemmillani. Siispä pappa tarttui tuumasta toimeen ja valmisti itse mammalle samanlaisen: tämän kuusen. Äitini sanoi, että tämä kuusi on todella samanlainen mitä se alkuperäinen mallina toiminut kuusi oli. Pappa oli todella taitava puutöissä ja erityisen taitava maalaaman tauluja. Hän työsti myös useita kuparitauluja. Hän nikkaroi milloin mitäkin. Äitini on puhunut aina hänestä ylpeänä näin: "toisten isät tekee mitä ne osaa, minun isä tekee mitä se haluaa". Sellainen hän todella oli. Lisäksi vielä herttainen, läsnäoleva, hauska ja musikaalinen, maailman paras pappa, hänen sylissään ja kainalossaan oli aina tilaa. ♡

Näiden joulukuusenkoristeiden tunnearvo on minulle mittaamaton. Äitini kertoi, että koristeet ovat olleet mamman ja papan joulukuusessa ainakin jo hänen lapsuudessaan 60-luvun lopulla/70-luvun alussa. Mamman ja papan jälkeen nämä koristeet päätyivät meidän joulukuuseen. Muistan omasta lapsuudesta mamman ja papan kuusessa olleen erityisesti tuon pallokoristeen missä on vihreä hapsu sisällä sekä käpykoristeet. Nuo pienet pyöreät haituva/lankapallot ovat jotenkin herttaisia ja säilyneet yllättävän hyvin kaikki nämä vuosikymmenet. Jännää, että toinen niistä on väriltään pinkki. ♡

Aina mamman ja papan joulukoristeita katsoessani muistan miten ihania muistoja heidän kanssaan sain kokea. Olen kiitollinen siitä, että sain tuntea heidät molemmat. Kun pappa muutti taivaankotiin, olin 16-vuotias. Kun oli mamman vuoro lähteä, olin 26-vuotias. Pappa eli 81-vuotiaaksi, mamma 90-vuotiaaksi. He molemmat saivat elää pitkään, mutta minun elämästäni he lähtivät liian aikaisin. Onneksi he pysyvät aina sydämessäni ja muistoissani. ♡

torstai 26. joulukuuta 2024

Joulu kultainen

On ollut ihanaa viettää joulua rakkaiden kanssa. Syödä hyvin ja herkutella. Availla paketteja. Yhdessä leikkiä ja pelata lautapelejä. Sytyttää kynttilöitä poisnukkuneille rakkaille. Aatto oli vauhdikas, Joulupäivä ja Tapaninpäivä rauhallisempia. Sydämeen taltioitu monia ihania hetkiä. ♡


Aattona meillä oli joulua viettämässä mamma ja pappa sekä lasten eno perheineen. Illalla meillä kävivät myös mummi ja ukki sekä lasten täti. Oli mukavaa viettää kiireetöntä aikaa yhdessä ja nähdä se lasten ilo ja riemu lahjoja availlessa. Illalla lämpeni sauna. ♡


Joulupäivänä lapset tekivät Pekan kanssa söpön lumiukon pihalle, pelasimme yhdessä lautapelejä ja katselimme jouluisia ohjelmia. On syöty jouluruokia ja jouluherkkuja. Koska meillä ei ole tällä hetkellä autoa, pappa (isäni) tuli hakemaan meidän perheen tytöt kyytiin ja kävimme yhdessä viemässä haudoille kynttilöitä. Sen jälkeen suuntasimme kylään isoisälleni P-papalle. Meidän perheen pojat jäivät tällä kertaa kotiin huilimaan. ♡

Nyt on jouluruuat nokittu, mutta en ole siti vielä ihan valmis päästämään joulusta irti. Vähitellen kuitenkin ainakin ne punaisimmat koristeet vähenevät kodistamme ennen uudenvuodenaattoa. Vaikka joulukoristeet kodissamme vähenevät, jouluradiota kuuntelen loppiaiseen asti. Tykkään todella paljon joululauluista. Joulunaika on ollut ihanaa, mutta meillä kuuluu uudenvuodenaattoon omat kivat perinteet. 


Seuraamme meidän pihalla vierailevien eläimien ja lintujen touhuja jatkossakin. Nyt joulukuussa olemme nähneet pihallamme oravan, käpytikan, närhiä, varpusia, variksen, harakan ja talitiaisia. ♡

sunnuntai 22. joulukuuta 2024

Neljäs adventti

4. Adventtikynttilä edustaa iloa. Joulu tuo elämäämme paljon iloa monine kivoine perinteineen ja puuhinen. Joulu lähestyy ja se on iloinen asia. Pääsee syömään herkullisia ruokia, viettämään kiireetöntä aikaa rakkaiden kanssa ja näkemään lasten iloiset ilmeet lahjoja availlessa. Oi. Voit miettiä mitkä asiat tekevät sinut iloiseksi. ♡


3. Adventtikynttilä edustaa rakkautta. Mielestäni joulu tulee viettää rakkaiden kanssa, ilman heitä, ei joulu tunnu joululta. Meille on tärkeää muistaa kaikkia rakkaita jouluna jotenkin, esim. viesteillä, puheluilla, korteilla, lahjoilla ja kynttilöillä. Olen joka päivä kiitollinen kaikista rakkaista ympärilläni, mutta jouluna se jotenkin korostuu. Tärkeintä tässä elämässä on aika rakkaiden kanssa. Voit miettiä ketkä ovat sinulle rakkaita ja miten voisit muistaa heitä jouluna. ♡


2. Adventtikynttilä edustaa rauhaa. Vaikka joulun alla on paljon hoidettavia asioita, on tärkeää kaiken kiireen keskellä välillä rauhoittua, pysähtyä nauttimaan kivoista kiireettömistä hetkistä. Minua rauhoittaa mm. kauniiden joululaulujen kuuntelu, kivat askartelut, lumisessa metsässä kävelemeninen, jouluiset sarjat ja elokuvat. Voit miettiä mitkä asiat auttavat sinua rauhoittumaan. ♡

1. Adventtikynttilä edustaa toivoa. Toivo paremmasta auttaa minua selviämään vaikeiden hetkien ja aikojen yli. Lähiaikoina olen toivonut mm. että kaikki olisivat jouluna terveenä ja että väsymys ja kivut kohdallani vähän helpottaisivat. Voit miettiä mitä toivoisit itsellesi entä läheisillesi? 


Meille adventtikynttilöiden sytyttäminen on tärkeä perinne. On mukavaa yhdessä pysähtyä miettimään kynttilöiden sanomaa: toivoa, rauhaa, rakkautta ja iloa, sitä mitä ne meille merkitsevät. Hauskaa nyt kuvien muodossa katsoa miltä meillä joulunodotus on joulukuun aikana näyttänyt, hih. 

maanantai 16. joulukuuta 2024

Voiko joulu olla vaaleanpunainen?

Voiko joulu olla vaaleanpunainen? No todellakin voi! Jokainen voi viettää joulua haluamallaan tavalla ja koristella juuri sellaisilla koristeilla mitkä tuovat iloista joulumieltä. ♡

Minulle erityisesti jouluvärejä ovat punainen, metsänvihreä, valkoinen, kulta, ja hopea. Niin on monelle muullekin, mutta meidän V 6v rakastaa vaaleanpunaisia koristeita ja ne sopivatkin erityisen hyvin hänen vaaleanpunaiseen huoneeseen. Joten meidän kokemuksella joulu voi olla myös vaaleanpunainen. ♡




Koko kotia en haluaisi kuorruttaa vaaleanpunaisilla koristeilla. Mutta minusta on ihanaa, että V:lla on oma tyyli ja hän saa toteuttaa vaaleanpunaista joulua omassa huoneessaan. Vaikka V rakastaa vaaleanpunaista, on hänellä huoneessa myös perinteisen joulunpunaisen värisiä koristeita mm. tonttu, jouluhiiri, pieni kisu ja tonttuovi. ♡



Ihanaa joulunodotusta kaikille! ♡