Rakkaiden isovanhempieni joulukoristeita

Isovanhempani mamma (1927-2017) ja pappa (1926-2007) olivat minulle todella rakkaita. Nämä heidän kauniit joulukoristeet muistuttavat minua heistä. Tiedän sen, että mamma ja pappa olisivat todella iloisia siitä miten rakkaudella muistelen heitä ja miten kivasti vaalin heidän koristeita. Mamma ja pappa olivat minulle tärkeitä ja läheisiä. ♡

Tämä söpö reki on kaunis ja ajaton. Se tuo meille kivasti joulutunnelmaa. Sen on mammalle aikoinaan 90-luvulla ostanut oma äitini, joka on lasteni mamma. Aika ihana juttu. Jotenkin koristeilla mitkä ovat kuuluneet rakkaille isovanhemmilleni on sellaista tunnearvoa mitä ei voi rahassa mitata. Kunpa he olisivat vielä täällä. Onneksi kaikki ihanat muistot säilyvät. ♡

Olkipukki tuo kotiin joulutunnelmaa, haluan vaalia tälläisiä vanhoja suomalaisia jouluperinteitä. Nämä olkipukit eivät kuitenkaan ole kovin vanhoja. Äitini kertoi, että on ostanut ne mammalle 2000-luvulla. Olkipukki on kuitenkin perinteenä vanha, heh. ♡

Tämä kaunis enkeli koriste kuului rakkaalle mammalleni 1927-2017 (äitini äidille), jota meidän lapset kutsuvat mammanmammaksi. Äitini muisteli, että mamma olisi saanut tämän enkelin joululahjaksi mahdollisesti sisaruksiltaan. Kun meidän esikoinen H oli pieni, hänellä oli kolme mammaa: äitini=mamma, isäni äiti=S-mamma ja äitini äiti=mamma. Silloin mamma keksi, että "no koska on jo noin monta mammaa, minähän voisin sitten olla se mammanmamma". Niin hänestä tuli meidän lapsille mammanmamma. Vaikka H on meidän lapsista ainut, joka on hänet tavannut, niin kaikki meidän lapset puhuvat hänestä nimellä mammanmamma. Viimeisinä vuosinaan mammanmamma puhui, että sitten kun hänestä aika jättää, hän haluaisi ryhtyä suojelusenkeliksi, jos paikkoja olisi vapaana. Meidän V on ensimmäinen meidän sukuun syntynyt lapsi mamman poismenon jälkeen. Minusta se on jotenkin ajatuksena kaunis, että mamma olisi juuri meidän V:n suojelusenkeli. ♡

"Koska olet tuollainen perinteiden vaalija, haluan antaa sinulle tämän", sanoi äitini ja ojensi minulle joulukoristeen mikä on peräisin 70-luvulta. Silloin isoäitini äiti Vilhelmiina antoi sen isoäidilleni Annikille (mammalle) joululahjaksi. Mamman poismenon jälkeen koriste päätyi äidilleni ja nyt äitini antoi sen minulle. Tällä tonttupukkikoristeella on mielestäni aika ihana tarina. Ehkä se jatkaa joskus matkaa minulta jollekin lapsistani, aika näyttää kuinka käy. Olen itse syntynyt 90-luvulla. On jotenkin mielenkiintoista omistaa joulukoriste mikä on tehty melko kauan ennen syntymääni. ♡

Tällä joulukuusella on erityistä tunnearvoa minulle siksi, koska sen on pappa, äitini isä (1926-2007)  tehnyt itse. Tähän liittyy tarina. Isäni isoäiti, jota kutsuttiin nimellä Pii antoi vanhemmilleni lahjaksi tämänkaltaisen kuusen 90-luvulla. Mamma, äitini äiti (1927-2017) ihastui kuuseen sen nähdessään vanhemmillani. Siispä pappa tarttui tuumasta toimeen ja valmisti itse mammalle samanlaisen: tämän kuusen. Äitini sanoi, että tämä kuusi on todella samanlainen mitä se alkuperäinen mallina toiminut kuusi oli. Pappa oli todella taitava puutöissä ja erityisen taitava maalaaman tauluja. Hän työsti myös useita kuparitauluja. Hän nikkaroi milloin mitäkin. Äitini on puhunut aina hänestä ylpeänä näin: "toisten isät tekee mitä ne osaa, minun isä tekee mitä se haluaa". Sellainen hän todella oli. Lisäksi vielä herttainen, läsnäoleva, hauska ja musikaalinen, maailman paras pappa, hänen sylissään ja kainalossaan oli aina tilaa. ♡

Näiden joulukuusenkoristeiden tunnearvo on minulle mittaamaton. Äitini kertoi, että koristeet ovat olleet mamman ja papan joulukuusessa ainakin jo hänen lapsuudessaan 60-luvun lopulla/70-luvun alussa. Mamman ja papan jälkeen nämä koristeet päätyivät meidän joulukuuseen. Muistan omasta lapsuudesta mamman ja papan kuusessa olleen erityisesti tuon pallokoristeen missä on vihreä hapsu sisällä sekä käpykoristeet. Nuo pienet pyöreät haituva/lankapallot ovat jotenkin herttaisia ja säilyneet yllättävän hyvin kaikki nämä vuosikymmenet. Jännää, että toinen niistä on väriltään pinkki. ♡

Aina mamman ja papan joulukoristeita katsoessani muistan miten ihania muistoja heidän kanssaan sain kokea. Olen kiitollinen siitä, että sain tuntea heidät molemmat. Kun pappa muutti taivaankotiin, olin 16-vuotias. Kun oli mamman vuoro lähteä, olin 26-vuotias. Pappa eli 81-vuotiaaksi, mamma 90-vuotiaaksi. He molemmat saivat elää pitkään, mutta minun elämästäni he lähtivät liian aikaisin. Onneksi he pysyvät aina sydämessäni ja muistoissani. ♡