Tänään oli haikea, mutta samalla kaunis päivä. Hyvästelimme meidän rakkaan S-mamman (isoäitini) viimeisen kerran kauniina kesäpäivänä. ♡
Koen, että olen perinyt isoäidiltäni S-mammalta monia piirteitä, erityisesti hänen herkkyytensä. Hän itki ilosta ja surusta, niin minäkin. Kyyneleet valuvat poskeltani, koska jään ikävöimään mammaa. Silmäni kostuvat myös siksi, koska olen kiitollinen siitä mitä kaikkea olen S-mamman kanssa saanut kokea. Hänellä oli lämmin halaus, ihana nauru ja voi miten paljon hän rakasti kaikkia läheisiään, perhettään. Viimeiset sanani hänelle olivat: "Hyvää yötä rakas Seija-mamma" muutaman päivän päästä mamma vaipui ikiuneen. Mamma muutti taivaankotiin ukkosen saattelemana. Taivaskin itki. Vaikka nyt surettaa, on hyvä muistaa: rakkaat ihmiset eivät koskaan poistu luotamme, sillä he elävät muistoissamme. ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡