Laura "Hassu": Marraskuun kuulumisia

Marraskuu ei olisi voinut alkaa paremmin: satoi ensilumi. Siitä oli iloa moneksi päiväksi. Kyllä lumi tuo mukanaan aina iloa ja valoa. Lunta satoi marraskuussa muutaman kerran, mutta muutaman päivän jälkeen ne sulivat aina pois. Päällimmäisenä on mielessä kelien puolesta lumeton maa. Enemmän on ollut synkkää ja märkää. Pliis joulukuu, tuo mukanasi pakkasta ja lunta!

Silloin kun lunta oli, me kyllä nautimme siitä. Lapsista oli hauskaa laskea mäkeä, tehdä lumiukkoja ja heitellä lumipalloja. Minä ihastelin kauniita lumisia puita ja sitä, kun lumi narskuu kenkien alla. Voi että miten hauskaa!

Pyhäinpäivä on aina samalla kaunis ja haikea. On kiitollinen olo kaikesta ajasta minkä sai viettää rakkaiden kanssa, joita ei enää täällä ole. Heitä on kova ikävä, minulla erityisesti rakkaita isovanhempiani: pappaa, mammaa ja S-mammaa. Tämä oli meille ensimmäinen pyhäinpäivä, kun sytytimme kynttilät S-mammalle (isoäidilleni) ja Ugulille (Pekan isoisälle). Meidän tytöille oli tärkeää laskea kynttilät juuri heille. Lähetimme terveisiä taivaankotiin kaikille rakkaille, toivomme, että viestimme menevät perille 🤍

Marraskuussa minulla oli ensimmäinen käynti kuntoutus- ja kipupoliklinikalla. Olen niin helpottunut, että pääsin sinne hoitoon ja asiat kohdallani etenevät (sairastan fibromyalgiaaja olen tällä hetkellä työkyvytön).

Isänpäivänä juhlimme tietenkin Pekkaa, maailman parasta isiä. Ostimme hänelle lahjaksi reino yökkärit ja valmistelimme häntä varten herkkuaamupalan. Lapset olivat tietenkin tehneet ihania kortteja. Pekka kävi lasten kanssa mummilla ja ukilla syömässä ja kahvittelemassa sukulaisten kanssa. Alkuillasta meille tuli kylään vanhempani ja P-pappa (minun isoisä) sekä veljeni perheineen. Olipa meillä mukavaa. Isänpäivä sujui rakkaiden kanssa aikaa viettäen ja herkutellen.

Olen niin iloinen siitä, kun rakkaat ystäväni P ja T halusivat yllättää minut. Voi että miten ihanaa! Minulla ei ollut aavistustakaan mitä he ovat keksineet. Sen tiesin kyllä, että jotain kivaa on luvassa. Pian paljastui, että menemme yhdessä @rosarium_kukkatalo kranssikurssille! Olipa hauskaa! Tuli enemmän kuin tarpeeseen päästä tekemään jotain kivaa ystävien kanssa. Muistelen tätä yllätystä varmasti vielä pitkään hymyssä suin. On jotenkin todella kiitollinen ja iloinen olo siitä, minkälaisia ihmisiä olen löytänyt elämääni. Tiesin, että yllätys on kiva, koska T ja P ovat yllättäneet minut aiemminkin. 2021, kun olin viimeisen kerran raskaana, he järjestivät minulle yllätyksenä niin ihanat vauvajuhlat mitkä muistan varmasti koko loppuelämäni.

Tämän syksyn parhaimpia juttuja on ollut ehdottomasti se, kun meidän lähipiiriin syntyi suloinen pieni poika. Aivan ihanaa, kun minua pyydettiin hänelle kummiksi. Olen siitä niin iloinen. Tietenkin suostuin. Kummina oleminen on minulle tärkeä kunniatehtävä. Minun sylissäni ja kainalossani on tilaa kaikille rakkaille lähipiirin lapsille. Nyt marraskuussa oli ristiäisten aika. "Sinulla näyttää olevan kokemusta" pappi tuumasi nähtyään minut ja kolme lastani ennen kastetta. Totesin hänelle "No juu ja hän (vauva) on minun kolmas kummipoikani". Kaste sujui hyvin ja juhlat olivat aivan ihanat. Tämä kummi ei vähästä hätkähdä ja hoitaa tilanteet kuin tilanteet, hih. Myös vaikka syöttämisen kasteen aikana. Voi että miten ihana muru ja miten kivan nimen hän sai! Olen niin iloinen siitä miten monen pienen rakkaan elämässä saan olla mukana. Minulla on monta tärkeää nimeä kutsumanimeni ja lempinimeni lisäksi: äiti, kummi, tätsy...

Tietenkin yksi marraskuun kivoimmista asioista oli meidän rakkaan esikoisen syntymäpäivä. Me vietimmekin täyden 10 kultajuhlat. H juhli ensin kavereiden kanssa ja sitten sukulaisten kanssa. Meillä onkin tämä marraskuun viimeinen viikko mennyt melkein kokonaan juhliessa, kun olemme saaneet sukulaisia ja ystäviä meille kylään monena päivänä. 10 vuoteen on mahtunut paljon ihania muistoja. Olen niin iloinen ja ylpeä siitä, minkälaiseksi ihmiseksi H on kasvanut. Hänelläkin on taito iloita ja nauttia pienistäkin kivoista asioista. Hän ottaa muut huomioon ja toimii reilusti. Hän on rohkea vastaamaan elämän tuomiin haasteisiin. Läheiset ovat hänelle tärkeitä ja H on kiinnostunut suvun asioista muutenkin. H on eläinrakas ja hän kunnioittaa uontoa. H on löytänyt elämäänsä kivoja kavereita ja harrastuksia. Elämä on helpompaa, kun viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa kenen seurasta nauttii ja tekee itselleen tärkeitä asioita. H on oikealla polulla ja me olemme mukana hänen matkallaan, aina.

H esiintyi kuorossa Kouvolan Käpylänkirkossa adventtihartauksessa. Voi miten upeasti hän esiintyi ja lauloi kauniisti. Olen niin ylpeä hänestä. Pappi puhui kauniisti joulun odottamisesta: toivosta, rauhasta, rakkaudesta ja ilosta. Kuulin äidiltäni, että pappi oli äitini vanha koulukaveri ja oli jo kouluaikana kuulemma hyvä puhumaan/pitämään puheita. Kirkossa on aina omanlaisensa kaunis ja rauhallinen tunnelma. Erityisesti tällä kertaa, kun istuimme melkein urkujen ja kanttorin vieressä. Jotenkin herttaista, että H esiintyi kirkossa missä hän on pienenä käynyt kerhossa ja missä me olemme Pekan kanssa sanoneet "tahdon".

Vaikka marraskuussa oli monia hyviä hetkiä, mahtui joukkoon myös inhottavaakin inhottavampi flunssa sekä silmätulehdus. Se silmätulehdus olikin meidän perheen ensimmäinen sellainen ja kävi läpi meidät kaikki. Huhhuh. Toivon todella, että joulukuu olisi tautien suhteen helpompi.

Huomenna on jo ensimmäinen adventti ja joulun odotus kunnolla alkaa. Odotan sitä hihkumista, kun lapset pääsevät avaamaan joulukalentereiden luukkuja ja kurkkaamaan onko adventti-tonttu muistanut tuoda joulusukkiin yllätykset, hih. Ihanaa joulunodotusta kaikille!