Blogi muuttaa - Starbox täältä tullaan

Olen niin innoissani tästä tulevasta muutoksesta. Blogini täytti juuri kaksi vuotta ja nyt on aika kääntää uusi sivu, kun Laura "Hassu" muuttaa ensi viikolla Bloggerista Starboxiin. Eli jatkossa blogini on osa kaakkoissuomalaista blogiyhteisöä ja kirjoittelen Starboxin blogiportaalissa. Blogini Laura "Hassu" ja kaikki aiemmat postaukseni muuttavat uuteen osoitteeseen eli minun ei tarvitse aloittaa blogia alusta, vaan jatkan siitä mihin olen jäänytkin. Blogini nimi tulee pysymään samana ja blogia voi edelleen seurata myös Facebookissa Laura "Hassu" ja Instagramissa @laurahassu

STARBOX.FI/LAURAHASSU

Vaikka blogini osoite muuttuu niin Laura "Hassu" tulee jatkossakin pysymään minun näköisenäni: hyväntuulisena lifestyle blogina, jossa nautitaan elämän pienistä iloista, lapsiperheen arjesta, juhlista, kivoista reissuista ja kodista. Tulen jatkossakin kirjoittamaan myös raskaudesta ja sen mukana tuomista tunteista, aion pohdiskella elämää ja kirjoittaa minulle merkityksellisistä jutuista liittyvät ne sitten rakkauteen, iloon tai suruun.

Tämä on minulle monella tapaa niin hieno juttu. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että Starbox otti minuun yhteyttä ja että he haluavat jatkossa lukea blogiani osana heidän sisältöjään. Olen niin otettu siitä, että blogini on tehnyt vaikutuksen, kirjoitustyylistäni, kuvistani ja Instagram tilistäni pidetään ja että minut halutaan osaksi Starbox blogiyhteisöä. Tämä tarjous oli minulle sellainen, josta en voinut enkä halunnut kieltäytyä. Olen tästä niin innoissani! Se, että blogistani tykätään ja minut halutaan mukaan tuntuu hyvältä, koen että blogiani arvostetaan ja sitä pidetään mielenkiintoisena.

Miksi innostuin ja kiinnostuin tästä, miksi haluan mukaan Starboxiin?

Koen, että osana blogiyhteisöä minun on helpompi kehittyä bloggaajana, oppia uutta ja saada tukea kirjoittamiseen. Tuntuu hyvältä, että minuun uskotaan ja minua halutaan auttaa, jotta blogistani tulee vielä mielenkiintoisempi ja että se tavoittaa enemmän ihmisiä.

Kirjoittelin jo syksyllä postauksen siitä, että bloggaaminen tuntui yksinäiseltä. Tässä ehdottomasti yksi parhaimpia puolia on yhteisöllisyys. On mukavaa päästä osaksi blogiyhteisöä, kuulua ryhmään ja mahdollisesti tutustua ihmisiin, jotka harrastavat samaa kuin minä. Mukavaa oppia uutta ja inspiroitua, minusta kiva löytää uusia blogeja seurattavaksi.

Olen aina ollut tumpelo koneiden ja laitteiden kanssa ja nyt on mahtavaa, että saan apua blogin ulkoasun ja tekniikan suhteen. Minulla on nyt selkeät ohjeet miten saan tuunattua ja kehitettyä blogiani ja voin aina kysyä neuvoa, jos en itse osaa tai ymmärrä jotain.

Olen aina asunut Kouvolassa ja tämä on minulle rakas kaupunki. Pidän siitä, että blogiyhteisö vaikuttaa täällä kaakkoissuomessa ja minulla voi olla mahdollisuus päästä tekemään yhteistöitä paikallisten yritysten kanssa. Ja vaikka siirryn Starboxiin bloggaamaan niin minä voin silti tehdä myös omatoimisia yhteistöitä (eli vastaavia mitä olen tehnyt aiemmin), jos jokin yritys haluaa minun kirjoittavan tuotteistaan. Minusta olisi kyllä mukava päästä tekemään lisää yhteistöitä, sillä niitä on kiva tehdä, ne ovat mielenkiintoisia ja sopivasti hyvällä tavalla haastavia.

Vaikka olen innoissani, niin toki tämä muutos myös vähän jännittää minua. Löytääkö blogini paikkansa blogiyhteisössä, erottuuko se joukosta ja osaanko tehdä postauksia uudella alustalla? Toisaalta luotan blogiini ja itseeni ja se helpottaa minua tässä muutoksessa, kun tiedän että aina voi kysyä neuvoa ja tarvittaessa saan apua. Toki aina uudet jutut vaatii totuttelua, mutta olen varma että opin talon tavoille, hih. Hauska nähdä mitä kaikkea kivaa pääsen kokemaan uudessa blogikodissa. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta olen fiiliksissä tästä muutoksesta, uskon, että tämä on hyvä juttu!

Blogisynttärit - Laura "Hassu" kaksi vuotta

Tänään blogini Laura "Hassu" täyttää 2 vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti, "onko siitä oikeasti jo kaksi vuotta?". Blogin nimi oli minulle aikanaan helppo päätös, kun suunnittelin blogin tietyllä tapaa kertovan elämästäni. Etunimeni + lempinimeni = Laura "Hassu". Blogin nimi on myös siksi ajaton, koska se ei lokeroidu mihinkään tiettyyn kategoriaan. Koen että tämän nimen alla voin periaatteessa kirjoittaa mistä vain, hih.

Mielessäni on pyörinyt paljon blogin alkutaival, se miksi blogi on niin tärkeä minulle. Tottakai blogi on tärkeä minulle siksi, että tänne tallentuu kaikki ihanat muistot ja kivat reissut, tämä on minulle myös paikka purkaa ajatuksiani ja käsitellä tunteitani. Blogi on minulle rakas harrastus ja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Olen aina kokenut, että kirjoittaminen on minulle kaikista helpoin tapa kertoa miltä minusta tuntuu. Blogini on alusta asti ollut hyväntuulinen lifestyle ja perheblogi ja sellaisena se tulee pysymään, niin kauan kuin siltä tuntuu. Vaikka teemana on iloiset asiat elämässäni, niin on täällä pohdittu myös vakavampiakin asioita.

Elämä on helpompaa, kun keskittyy hyviin, kivoihin asioihin. Eikä se tarkoita sitä, että olisin aina iloinen tai että minua ei koskaan ärsyttäisi mikään. Itse haluan kuitenkin pysyä positiivisena, tallentaa hyvät hetket ja koittaa nauttia elämästä niin hyvin kuin pystyn. Sillä se ei ollut minulle aiemmin helppoa. Blogi sai aikoinaan alkunsa osittain myös siksi, että halusin päästä pois synkistä ja ikävistä ajatuksista. Halusin oppia näkemään, että elämäni on kaikista vastoinkäymisistä huolimatta ihanaa, että minulla on monta hyvää syytä olla onnellinen. Blogissa kivojen asioiden käsitteleminen, arjen pienet ilot, instagram ja kauniit kuvat minulle tärkeistä asioista ovat opettaneet minut näkemään miten ihanaa elämäni voikaan olla, vaikka silloin aluksi niitä hyviä asioita piti joinain päivinä oikeasti etsimällä etsiä. Joka päivä tapahtuu iloisia asioita, jos vain antaa niille mahdollisuuden. Yksi parhaimmista jutuista elämässäni onkin se, että vaikeiden kokemusten myötä, olen oppinut nauttimaan elämästä, osaan iloita pienistä kivoista asioista ja tiedän sen, että jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Ihanaa, että blogin avulla voin palata hyviin muistoihin aina uudelleen ja uudelleen ♡

Blogilla on siis iso merkitys minulle monellakin tapaa. Ja näiden parin vuoden aikana on ollut ilo huomata miten blogini on ilahduttanut ja ollut tärkeä muillekin. Vaikka kirjoitan itseäni varten, niin olen ollut aina kiitollinen ja onnellinen kaikista teistä, jotka jakavat tämän kaiken kanssani, lukevat, tykkäävät ja kommentoivat. Mieleeni on painunut kaikki tsempit ja kauniit sanat, niiden ansiosta olen kehittynyt bloggaajana, minusta on tullut itsevarmempi, uskallan olla minä, kannustuksen myötä uskallan olla myös rohkeampi, kiitos. Olen saanut kokea blogin kautta hienoja juttuja, kivoja tapahtumia ja mielenkiintoisia, sopivalla tavalla haastavia yhteistöitä. Myös ne ovat saaneet minut avaamaan silmäni sille, että kirjoitusten ja kuvien suhteen minua arvostetaan, kiitos.

Tämän parin vuoden aikana olen saanut rauhassa harjoitella bloggaamista, löytää kirjoittamalla ja valokuvaamalla oman tyylini ja saada ääneni kuuluviin. Ja huomaan kyllä, että kehitystä on tapahtunut. Koen, että olen valmis ottamaan askeleen eteenpäin, vastaanottamaan uusia haasteita ja kokemaan blogin kanssa vielä monia hienoja juttuja. Vaikka blogini tulee pian seuraamaan uusia tuulia, niin Laura "Hassu" tulee jatkossakin pysymään minun näköisenäni, hyväntuulisena lifestyle blogina, jossa nautitaan elämän pienistä iloista, lapsiperheen arjesta, kivoista reissuista ja kodista. Tulen jatkossakin kirjoittamaan myös raskaudesta ja sen mukana tuomista tunteista, aion pohdiskella elämää ja kirjoittaa minulle merkityksellisistä jutuista liittyvät ne sitten rakkauteen, iloon tai suruun. Odotan innolla tulevaa ja mitä kaikkea minä ja blogini tulemme kokemaan. Aiomme mennä kohti uusia seikkailuja, kohti uusia haasteita, kohti suuria unelmia ♡

Olohuone on kotimme sydän

Olohuone on meillä huone johon olemme ehkä jollain tasolla panostaneet eniten, se on kotimme sydän. Olohuone on meillä myös huone, jota olemme hioneet eniten, ehkä juuri siksi, koska vietämme siellä eniten aikaa, siellä me rentoudumme ja olemme yhdessä, sen täytyy olla meille täydellinen, hih.

Tv-taso on kerran vaihdettu, aiemmin meillä oli Ikeasta ostettu suuri kaappimainen tv-taso, josta olin jo pidemmän aikaa toivonut pääseväni eroon. Kun taloudellinen tilanne sen salli, ostimme sen möhkäleen tilalle tämän Ikean Bestå tv-tason. Mielestäni se sopii meidän simppeliin tyyliin paremmin ja on ajaton. Olohuoneesta tuli heti suuremman ja avaramman näköinen, kun tv-kaappi lähti pois. Vaikka tämä tv-taso on kooltaan pienempi ja sirompi on säilytystilaa kuitenkin paljon enemmän. On muutenkin kiva, että tälle nykyiselle tv-tasolle saa laitettua myös kivoja pieniä yksityiskohtia. Meillä oli siinä aiemmin peikonlehti, mutta se kärsi Helmin pallopeleistä, sen tilalle ostimme kauniin huonearalian. Toivon, että se kestäisi meillä pidempään.

Aiemmin meillä on ollut Ikean Lack -sohvapöytä, mutta se meni Helmin kiipeilyistä ja leikeistä niin huonoon kuntoon, että oli aika hankkia uusi sohvapöytä. Tämä Hay Tray -sohvapöytä on minulle rakkautta ensisilmäyksellä, mutta jouduimme tovin kyttäämään alennuksia ennen kuin raaskimme ostaa sen. Vaikka tämä kyseinen pöytä löytyy aika monen kotoa niin en välitä, sillä se on meille paras vaihtoehto ja todella kaunis yksilö.

Olohuoneemme seinät oli muuttomme (2013) jälkeen pitkään tyhjillään, koska en millään keksinyt silloin, että mitä sohvaseinälle laittaisimme. Sitten kerran minulla välähti "haluan siihen tauluhyllyt". Ja nuo paljon ihastelun kohteena olleet tauluhyllyt ovat olleet nappivalinta. Rakastan valokuvia ja niitä näkyy paljon sisustuksessamme. Valokuvat on mustavalkoisia, ettei niistä tulisi liian kirjavaa vaikutelmaa. Tauluhyllyt on muutenkin kiva vaihtoehto, koska tyyliä voi halutessaan helposti muuttaa, mutta meillä tämä sama järjestys on toistaiseksi pysynyt. Sohva on meillä ollut "aina" ja se onkin ensimmisiä hankintoja tänne meidän yhteiseen kotiimme, se on aikoinaan Sotkasta ostettu. Sohvalla lepää usein valkoinen lampaantalja ja lempparityynyiksi on valikoitunut Fine Little Dayn Gran (kuusi) -tyynynpäälliset sekä Marimekon Kuusikossa -tyynynpäälliset. Sohvalla on nähty myös Finlaysonin Elefantti -tyynyjä, Aarre Kidin Pöllö ja Färg &Formin Moln (pilvi) -tyynyjä.

Olohuoneessamme on aina ollut Ikean Malm lipasto ja se on itseasiassa tuotu tänne aikoinaan lapsuudenkodistani. Sen yläpuolella oli vuosia yhdeksän kuvan kuvakehys häistämme, mutta sen tilalle tuli viime kesänä pitkään ihastelemani String Pocket hylly. Mielestäni se sopii hyvin meidän pelkistettyyn kotiimme. On kiva, kun hyllylevyjä ja hyllyn tavaroita voi helposti vaihdella ja saada uutta ilmettä huoneeseen. Kuten täällä blogissa on tullut aiemminkin ilmi, tykkään fiilistellä erilaisia juhlapyhiä ja sesonkeja, hyllyn avulla saa kivasti koristeita esille. 

Uusimpia juttuja olohuoneessamme on matto. Meillä oli pitkään ollut valkoinen karvalankamatto, joka ei ole paras vaihtoehto lapsiperheeseen, ainakaan meidän perheeseen. Joten halusin sen tilalle jonkun hygieenisen, sileän maton, joka on helpompi pitää puhtaana. Meille kotiutui helmikuun alussa Ikeasta Gundslev niminen valkoinen matto. Ainut mitä mietin, että olisimme voineet ostaa hieman isomman maton, mutta tämä sopii hyvin näinkin. Olohuoneeseen siirsimme perinnöksi saamani kauniit pinnatuolit, Helmi on tykännyt istua ja kiipeillä niissä. Lisäksi olohuoneessamme on Helmin Duploille kätevä Play & Go leikkimatto/lelusäkki, tietysti neidin mieleen Mikki-kuosilla. Lelut saa helposti esille ja yhtä helposti siivottua, mama tykkää.

Olohuoneessa on yksi tyhjä seinä johon ehkä haluaisin laittaa julisteita, mutta Pekka toivoisi seinän pysyvän tyhjänä. Joten toistaiseksi tuolle pienelle seinänpätkälle emme aio tehdä mitään. Siinä oli ennen Ikeasta ostettu seinähylly, mutta silloin kun suuri tv-kaappi lähti pois ja huoneeseen tuli uusia huonekaluja, niin meistä se seinähylly ei enää sopinutkaan siihen. Aika näyttää tapahtuuko tuolle seinälle jotain vai ei.

En koe, että menisin sisustuksessa muodin mukana, tai mikä on in ja mikä on out, en myöskään välitä siitä vaikka joltain löytyisi kotoa samoja juttuja kuin meiltä. Ostan meille sellaisia huonekaluja ja/tai tavaroita mitkä ovat mielestäni kauniita ja myös Pekan hyväksymiä, hih. Monet ovat ihmetelleet sitä, kun emme tykkää väreistä, mutta en ole antanut sen häiritä. Sisustan meille sellaisen kodin ja tyylin josta me pidämme, mikä tuntuu meistä kodikkaalta ja mukavalta. Ja mielestäni jokaisen pitäisi tehdä niin, tehdä kodistaan asukkaiden näköinen, sellainen missä jokaisen perheenjäsenen on hyvä olla, välittämättä muiden mielipiteistä.

Uskon, että nämä (1-1,5 vuoden aikana tulleet) muutokset ovat pitkäikäisiä, ainakin sillä ajatuksella olen uudistanut olohuonettamme, ostamalla huonekaluja, jotka ovat ajattomia, miellyttävät silmää ja kestävät mahdollisimman pitkään. Muutenkin kun ikää on tullut enemmän niin se oma sisustussilmä on harjaantunut ja nyt löytää helpommin sen oman sisustustyylin kuin nuorempana ja ehkä uskaltaa olla myös rohkeampi, hih. Nuorempana minulla ei ollut kyllä minkäänlaista sisustussilmää tai mielipidettä eikä minua oikeastaan edes kiinnostanut se miltä kotimme näyttää. Mutta kotiäitiyden myötä, kun näitä seiniä ja huoneita katselee 24/7, olen ruvennut enemmän kiinnittämään huomiota siihen miltä haluan kotimme näyttävän, mikä tuntuu omalta ja näyttää kauniilta. Miten saa pidettyä huoneen suht siistinä ja helppohoitoisena. Nyt olohuone tuntuu meistä juuri sopivalta, meidän näköiseltä, ja se onkin kaikista tärkeintä, että juuri me viihdymme täällä :)

Gender reveal juhlat - Onko vauva tyttö vai poika

Järjestimme eilen ihanat Gender Reveal juhlat eli paljastimme läheisille onko pieni ihme masussani tyttö vai poika. Tämä hauska juhla on Amerikassa melko yleinen ja vaikutti minusta hauskalta idealta paljastaa kumpi masussani köllii, ajattelin myös, että on kiva, että läheiset kuulevat iloisen uutisen samaan aikaan.

Läheiset saivat ensin arvuutella sitä onko vauva tyttö vai poika. Vauvan ultrakuvan ympärille jokainen sai vuorotellen piirtää sydämen. Jos uskoi vauvan olevan tyttö tuli piirtää vaaleanpunaisella tussilla, jos uskoi vauvan olevan poika niin sinisellä tussilla. Suurin osa vieraista oli sitä mieltä, että vauva saattaisi olla poika.

Sitten herkuteltiin. Pekka oli leiponut sinisiä mustikkamuffinsseja ja vaaleanpunaisia vadelmamuffinsseja. Lisäksi tarjolla oli vaaleanpunaisia ja vaaleansinisia karssuja. Koristeena käytimme kauniita ilmapalloja, viuhkoja sekä teemaan sopivia kukkia.

Kaikki olivat uteliaita ja kiinnostuneita siitä kumpaa me odotetaan. Ja ehkä vähän malttamattomiakin, hih. Kyllä jo itsekin odotin, että pääsemme jakamaan tämän iloisen uutisen, joten ajattelimme, että nyt on se hetki mitä kaikki olivat koko päivän odottaneet. 

Paljastimme vauvan sukupuolen niin, että avasimme laatikon, jonka sisältä paljastui vaaleanpunaisia It's a girl -ilmapalloja! Eli jos kaikki sujuu hyvin, niin heinäkuussa perheemme kasvaa yhdellä ihanalla tytöllä, Helmi saa pikkusiskon ♡ Ihanaa!

Oli kiva saada rakkaita kylään, ihanaa, että niin moni pääsi juhlimaan vain muutaman tunnin varoitusajalla. Emme uskaltaneet kutsua porukkaa etukäteen, jos vauva ei olisikaan suostunut sukupuoltaan näyttämään. Päivä oli vauhdikas, samoin ilta, toivottavasti ehdin kaikkien kanssa juttelemaan. Yllättäen omat juttuni olivat aika ultra/raskaus painotteisia, mutta tuskin kukaan siitä yllättyi, hih.

Rakenneultra

Täytyy sanoa, että olen odottanut jo viikkoja, että pääsen rakenneultrassa näkemään pienen ihmeemme, kuulemaan ja näkemään miten raskaus on edennyt ja onko kaikki hyvin.

Koko raskausaika on tietyllä tapaa pelottavaa, koska koskaan ei voi olla täysin varma mistään. Olen raskauden alusta asti ottanut kuitenkin sen asenteen, että jos ei tavallaan ole mitään syytä huolestua, niin en turhaan murehdi. Toki silti mielessäni pyörii välillä kysymys: Onkohan kaikki hyvin?

Vaikka odotin tätä rakenneultraa suurella mielenkiinnolla ja sillä ajatuksella että ihanaa nähdä pieni ihme jälleen, niin olin samalla myös vähän kauhuissani. Mitä jos siellä havaitaan jotain poikkeavaa, jotain ikävää, miten reagoin siihen? Olemme Pekan kanssa kyllä puhuneet siitä mitä jos kaikki ei olekaan hyvin ja ajattelemme niin, että mitä vastaan tuleekaan siitä selvitään kyllä.

Lähdimme aamulla ajelemaan KOKS:iin ja minua jännitti todella paljon. Pääsimmekin etuajassa jo sisään ja oli kyllä mukavaa, että heti perille päästyämme alkoi tutkimukset, niin ei tarvinut odotushuoneessa tuijottaa kelloa. Kätilö oli jälleen ihana, hän puhui rauhallisesti ja näytti ja kertoi meille selkeästi ja tarkasti mitä monitorilla näkyy ja mitä siellä olisi hyvä näkyä jne.

Kaikki näytti juuri siltä niin kuin tässä vaiheessa raskautta pitääkin. Laskettu aika pysyy samana, sillä viikot vastasivat vauvan painoa. Elimet ovat hyvin kehittyneet ja ovat oikeilla paikoilla. Ultrassa tarkasteltiin perusteellisesti vauvan rakenne ja vauva oli sellaisissa asennoissa, että kätilö sai tutkittua hyvin kaiken tarpeellisen. Istukka on etuseinämässä eli se voi vaimentaa vauvan potkuja, mutta siitä ei ole haittaa. Vauva on tällä hetkellä perätilassa, mutta asento voi muuttua vielä. Vauva oli kyllä taas vauhdikas, hän huitoi käsillä ja jaloilla. Pieni ihme näytti niin ihanalta ja piti söpösti käsiään kasvojen edessä.

Hän näytti jo nyt niin ihanalta. Uskomatonta miten tarkasti vauvan voi nyt jo nähdä. Kyllä se, että vauvan näkee niin tekee kaikesta konkreettisempaa. Siellä se pieni kulta oikeasti köllöttelee. Olo on kyllä niin helpottunut, kiitollinen ja onnellinen. Tietysti se on kaikista tärkeintä, että vauvalla on kaikki hyvin, mutta kuten olen jo aikaisemmin kertonutkin niin meitä kiinnosti kovasti myös vauvan sukupuoli ja saimmekin vahvan lupauksen siitä kumpi meille on tulossa, kerron sen myöhemmin blogissa tällä viikolla. Illalla paljastamme läheisille kumpi siellä masussa köllii ♡

Kylmä ja aurinkoinen Porvoo

Kävimme Pekan kanssa eilen Porvoossa, Helmi meni mummille ja ukille leikkimään. Ollaan ajettu Porvoon ohi ties kuinka monet kerrat, kuitenkaan siellä koskaan pysähtymättä. Oli kaunis aurinkoinen päivä, mutta todella kylmä. Ajatus oli, että kiertelisimme vanhaa kaupunkia, mutta oli niin kylmä, että emme viitsineet kauaa olla ulkona. Mutta nyt ainakin voin sanoa, että olen käynyt Porvoossa, heh. Aiomme kyllä mennä sinne kesällä uudestaan, jolloin siellä on varmasti viihtyisämpää. 

Olen aina ihastellut vanhoja, kauniita taloja, joilla on monta tarinaa kerrottavanaan. Vanha miljöö oli tunnelmallinen, joten ajattelin, että Pekka voisi samalla ottaa kasvavasta masustani muutamat kuvat. Nyt näiden kuvien myötä havahduin siihen miten iso masuni onkaan ja olen vasta raskauden puolivälissä, huh. Saa nähdä miten iso tästä vielä kasvaakaan. Toisaalta se, miten isolta masu näyttää riippuu myös kuvakulmasta ja asennostani, hih. Vaikka masuni on suuri, niin olen niin helpottunut siitä, että kiloja ei ole vielä tullut. Helmistä kun keräsin itselleni aikoinaan 18 kiloa raskauden aikana, onneksi yli puolet kiloista jäi sairaalaan, mutta silti. Tykkään kuitenkin siitä, että masuni kasvaa, koska samalla se kertoo minulle siitä, että pieni ihme kasvaa myös. Huomenna sitten ultrassa nähdään, minkälainen pieni tyyppi siellä masussa oikein köllii.

Vaikka halusinkin käydä katsomassa Porvoon vanhaa kaupunkia, niin päällimmäinen syy miksi ajelimme Porvooseen oli se, kun, ostimme paikalliselta pariskunnalta vanhan retro pinnasängyn mitä olin ihastellut pitkään. Heillä sattui olemaan sellainen myynnissä 20 eurolla, joten tartuimme äkkiä tarjoukseen. Sänky on ehjä, mutta pinta on kärsinyt. Pekka on onneksi taitava nikkaroimaan ja pääseekin tuunaamaan pinnasängyn meidän pienelle heinäkuiselle, onneksi tässä on vielä hyvin aikaa. Meillä on kyllä Helmin vanha pinnasänky tallella, mutta se on niin iso ettei se mahdu meidän pieneen makuuhuoneeseen, joten oli pakko etsiä sen tilalle pienempi. Tämä näppärä retro pinnis mahtuu hyvin ja nyt ei enää tarvitse tuskailla sitä, että mistä keksitään vauvalle sänky, hih. Aion myöhemmin tehdä oman postauksen tämän vanhan pinnasängyn kunnostamisesta, sitten kun se projekti on joskus valmis, hih.