Reissumme alkoi kahdella iloisella yllätyksellä. Olimme unohtaneet laittaa herätyskellon soimaan, heräsimme puolituntia myöhemmin mitä olimme ajatelleet. Kaikki heräsivät virkeinä ja hyvin nukkuneina. Toinen iloinen yllätys oli se, kun ajomatka olikin tunnin lyhyempi mitä etukäteen olimme muistelleet. Oli mahtavaa päästä reissuun, koska tämä reissu oli meidän edellisen kesän suunnitelma, mikä ei sillon toteutunut kiputilanteestani johtuen. Kiputilanteeni oli pahimmillaan sellainen, että en pystynyt kunnolla kävelemään, istumaan ja syömään. Eipä sellaisessa tilanteessa paljon reissailla.
Ensimmäisenä reissupäivänä suuntasimme ensin Raision Alppiruusupuistoon. Voi miten kaunista siellä olikaan. Ehdottomasti näkemisen arvoinen. Otimme muutamia ihania kuvia muistoksi. Alppiruusupuiston parkkipaikan vieressä oli söpö pieni kahvila, minkä pihalla oli keppihevosia millä sai ratsastaa. Tietenkin meidän innokkaat keppiheppatytöt halusivat hoivata ja ratsastaa keppihevosilla. Yhden keppihevosen nimi oli muuten Pekka. Hauskaa! Siitä suuntasimme Ikeaan, tällä kertaa sieltä ei tarttunut mukaan kuin yksi tyynyliina minun ompeluprojektiin.
Turku
Raisiosta ajelimme Turkuun meidän hotellille. Olipa ihanaa päästä huoneeseen vähän pötköttelemään. Telkkarista laitettiin pyörimään mitäpäs muuta kuin muumeja. Lepäilyn jälkeen suuntasimme leikkimään hotellin lähellä sijaitsevaan seikkailupuistoon. Ilmainen iso leikkipuisto missä oli monenlaista kivaa tekemistä meidän lapsille 8v, kohta 5v ja 2v. Poitsua kiinnosti erilaiset autot minkä kyytiin pääsi istumaan sekä liukumäet. V ja H tykkäsivät kiipeillä ja laskea mäkeä. Alueella oli myös mm. liikennepuisto, mutta se oli maksullinen ja jäi meiltä tällä kertaa väliin. Kävimme ihastelemassa alueella olevia lintuja ja lampaita. Meitä ihastutti kalkkunat, yksi niistä oli todella iso!
Naantali
Toisena päivänä, aamupalan jälkeen suuntasimme Naantaliin, tietenkin Muumimaailmaan missä riitti ihmeteltävää. Muumitalo oli ihana näky mistä olimme kaikki innoissamme, samoin muumihahmojen näkeminen ja halaaminen. Näimme paljon hauskoja kohtaamisia kuten tämän: teatteri Emma, lakaisi luudallaan lattiaa, sitten paikalle ilmestyi noita, joka tokaisi Emmalle "ei luudalla noin kuulu tehdä, ällöttävää, luudalla kuuluu lentää". Noita oli jälleen erittäin viihdyttävä ja hoiti roolinsa hyvin, niin kuin kaikki hahmot kenen kanssa juttelimme tai kuulimme puhuvan. Lapset juttelivat pitkään Nuuskamuikkusen, Pikku Myyn ja Tuutikin kanssa, vähän Tiuhdin ja Viuhdin, Hosulin sekä Aliisan kanssa. Lapset pääsivät kuvaan kaikkien hahmojen kanssa ketä näimme, paitsi Niiskun ja Vilijonkan. Alussa näimme Niiskun vilaukselta, mutta emme enää sen jälkeen. Vilijonkan myös näimme vain nopeasti. Paikalla ei ollut ollenkaan Hemulia, Haisulia eikä Sosulia. Meillä oli muumimaailmassa kiva ja onnistunut päivä, tuskaisesta helteestä huolimatta. Oli hauska tutkia Muumitaloa, Hemulin taloa, jättikurpitsaa ja uimahuonetta. Lapsista oli kivaa vierittää palloja ja katsoa mikä palloista oli nopein. Satupolulla oli hauskaa päästä näkemään ensimmäistä kertaa Noidan mökki sekä hattivattiluola missä salamoi, vau! Tietenkin myös yksinäisten vuorten silta oli kiva. Satupolun jälkeen kävimme vielä Muumeja halaamassa, syömässä jäätelöä ja ostoksilla. Sitten oli aika suunnata hotellille syömään ja lepäämään.
Turku
Muutama tunti hotellilla huilattuamme jaksoimme vähän lähteä ihmettelemään Turkua, kävelimme hotellin lähistöllä, kävimme mm. Luostarin välikadulla sekä Aurajoen rannalla fiilistelemässä jokimaisemaa. Tietenkin kuumana kesäiltana piti käydä ostamassa jäätelöt ennen paluuta hotellille iltatoimiin.
Kolmantena päivänä aamupalan jälkeen köllöttelimme hotellissa. Pekka ja tytöt kävivät seikkailupuistossa leikkimässä, me jäimme poitsun kanssa katselemaan autoja ja junaa hotellin ikkunasta, vähän piirtelimme, leikimme ja katsoimme muumeja. Sitten olikin aika lähteä kotiinpäin. Autossa oli tuskaisen kuuma, pysähdyimme Porvooseen vähän jaloittelemaan ja leikkimään muumi leikkipuistossa. Puisto oli söpö ja siellä oli monenlaista kivaa tekemistä, harmi vain, että liukumäet olivat niin kuumia, että niistä ei voinut laskea. Onneksi vieressä oleva vesisuihkusysteemi viihdytti ja viilensi lapsia. Pitihän siellä itsekin käydä jalkoja kastelemassa, hih. Tanssivat vesisuihkut naurattivat poitsua, tytöt hihkuivat. Siitä matkamme jatkui koti Kouvolaa kohti.
Olen niin iloinen ja onnellinen kaikesta siitä mitä pääsimme reissussa kokemaan ja yhdessä seikkailemaan. Mutta fibromyalgiasta johtuen reissu oli minulle myös rankka. Sen me etukäteen tiesimme, emme vain tienneet sitä kuinka paljon reissu minua kipeyttää ja uuvuttaa. Lihaksia ja niveliä särki tavallista kovempaa, kipua tuntui myös paikoissa mitkä eivät normaalissa arjessa kipuile ja uupumus teki mm sitä, että illalla oli vähän vaikea puhua, väsytti hurjasti, käsiä ja jalkoja oli vaikea liikuttaa. Kaulaa, leukaa ja jalkoja jäykisti. Onneksi Pekka oli niin ihana ja hieroi kipeitä lihaksia ja lääkkeiden avulla sain jotenkin nukuttua, en hyvin, mutta en huonostikaan. Valitettavasti se tuli huomattua, että en voi tehdä jatkossa enää reissuja missä on peräkkäisinä päivinä paljon kävelyä ja paljon aktiviteetteja. Täytyy toivoa, että reissusta toipumiseen ei mene kovin kauaa, että Pekan kesälomalla pääsisimme kokemaan vielä monia muitakin seikkailuja. Tämä on ensimmäinen kesä fibromyalgian kanssa, joten aktiivisten reissujen suhteen opeteltavaa riittää. Onneksi molempiin suuntiin ajaessa pysähdyimme pari kertaa, niin pääsin vähän autosta jaloittelemaan. Matkan aikana liikuttelin jalkoja ja käsiä, välillä vaihdoin vähän asentoa sekä hieroin kaulaa ja purentalihaksia. Teimme ja teemme parhaamme, että voisin mahdollisimman hyvin.
