lauantai 13. heinäkuuta 2019

Pekan isyysvapaat

Pekka vietti isyysvapaita kesä-heinäkuussa. 12 päivää tuntuu pitkältä ajalta, mutta se meni yhdessä hujauksessa. Kolme päivää sitten hän palasi takaisin töihin.


Oli ihanaa, kun saimme olla koko perhe koossa monta, monta päivää ja viettää aikaa yhdessä. Lapsista oli kiva herätä, kun isi oli kotona, isin kanssa oli enemmän aikaa leikkiä, riehua, halia, istua sylissä ja kainalossa. Isin kanssa sai olla niin paljon kuin halusi, hih. Isi yleensä myös hemmottelee meitä tyttöjä ja teki mm. parempaa ruokaa kuin äiti. Vilmasta tuli Pekan vapailla ihan isin tyttö, aina äiti ei kelvannutkaan, hih.


Minulla kevät ja kesä on ollut jossain määrin aika rankkaa aikaa väsymyksen takia. Siksi olin odottanut näitä vapaita todella paljon. Minun osaltani arki helpottui, kun meitä oli kaksi tyttöjä hoitamassa. Sain nukkua useampana yönä peräkkäin ja levätä, nukkua pitkään ja päikkäreitä. Sain myös kaivattua omaa aikaa, kun Pekka vei tyttöjä esim.puistoon ja kauppaan jne. Ja ei hätää, kyllä Pekkakin sai myös nukkua ja levätä, hih. Pekka tekee noita asioita myös arkena, esim. vapaapäivinään, mutta nyt isyysvapaiden aikana sain yhtäjaksoisesti pidempään huilia. Ja se tuli tarpeeseen.


Teimme isyysvapaiden aikana kivan reissun Turun seudulle ja Muumimaailmaan. Vietimme hauskan päivän myös Tykkimäessä. Juhlimme Pekan nimppareita ja Vilman synttäreitä. Olimme kotona, ulkoilimme, leikimme ja katselimme elokuvia, kävimme Pizzabuffassa syömässä. Meillä oli tarkoitus mennä myös mökille, mutta oli niin sateista ja kylmää, että emme viitsineetkään lähteä.


Kysyin Pekalta mikä hänestä isyysvapailla oli kaikista kivointa, niin hän vastasi siihen heti: "kun sain olla teidän kanssa kotona" ♡ Ja se oli meidänkin mielestä ihanaa, parasta! Onneksi Pekalla alkaa viikon päästä vielä neljän viikon kesäloma, niin meillä on taas aikaa olla yhdessä ♡ Tämä kesä on kyllä näiden vapaiden ja lomien suhteen aika kiva, hih. Pekalla on vielä yksi kolmen viikon isyysvapaapätkä jäljellä, jonka hän pitää sitten jossain vaiheessa, kun on sopiva hetki. Viimeistään ennen kuin Vilma täyttää kaksi vuotta.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Vilma rakas, olet yksivuotias

Vilma rakas, olet yksivuotias. Niin kaunis, ihana ja taitavakin. Vuosi sitten tänään olisi ollut sinun laskettu aika. Siitä on viikko, kun täytit vuoden ja kolme päivää, kun juhlimme sinun ensimmäistä syntymäpäivääsi läheisten kesken ♡


Se on ihanaa, kun kasvat ja kehityt, opit uutta. Se on ihanaa miten naurat ja hassuttelet, leikit siskon kanssa. Se on ihanaa miten paljon elämässäsi on rakkaita ihmisiä, miten tärkeä olet monille, meille erittäin rakas, meidän pieni ihme.


Sinulla oli hauskat syntymäpäiväjuhlat, mukavaa miten moni pääsi paikalle ja miten ihania onnitteluja sait, haleja ja suukkojakin. Sait myös ihania ja kivoja lahjoja. Meiltä sait ihanan kissapehmon, jota olet halinut ja kantanut mukanasi. Lisäksi sait mm.kirjoja, vaatteita, nukkekodin, nukkeja, nukensängyn, astioita, duploja, huppupyyhkeen...


Juhlissa koristeena oli upea isin tekemä ilmapallokaari, numeropallo ja lightbox tekstillä: PALJON ONNEA RAKAS VILMA. Valkoisia ja vaaleanpunaisia neilikoita ja pioneita. Teemaväreinä valkoista, harmaata ja vaaleanpunaista.


Olin niin iloinen, kun tilaamani synttärivaatteet ehtivät ajoissa. Ihana harmaa Freya Lillie mekko (ja romperi) näytti kauniilta. Sait päähäsi ihanan diy kukkapannan kruunuksi, hih. Se oli kaunis asuste kesäsynttäreille. Se taisi olla myös mukavan tuntuinen, sillä pidit sitä melkein koko ajan päässäsi.


Tarjolla oli upea Isin tekemä mansikkakakku, joka oli koristeltu kukilla ja Puine kakkutikulla. Kesäisiä herkkuja: vohveleita, mansikoita, viinirypäleitä ja vesimelonia. Poppareita ja keksejä, vaahtokarkkeja. Teetä, kahvia, limua...


Maistelit kakkua ja keksiä. Söit hymyssä suin mansikoita, viinirypäleitä ja vesimelonia. Kun olit herkutellut nukuit pienet päikkärit ja sitten jaksoit taas juhlia. Leikit uusilla leluillasi ja ihmettelit kauniita kortteja. Istuit monessa sylissä, katselit siskon ja pikkuserkkujen leikkejä ja touhuja.


Juhlapäivä oli vauhdikas ja ihana! Sinua ihasteltiin ja yhdessä ihmettelimme miten nopeasti vuosi on mennyt. Leikit uusilla leluillasi ja hihkuit. Juhlien järjestäminen on kivaa, oli mukava nähdä rakkaita ja viettää aikaa yhdessä. Näimme, että olit onnellinen ja se on kaikista tärkeintä. Ensimmäisestä syntymäpäivästäsi jää ihania muistoja. ♡

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Meidän kokemuksia muumimaailmasta

Edellisessä postauksessa kerroin kivasta lomareissustamme Turun seudulle. Tässä postauksessa kerron enemmän kokemuksiamme Muumimaailmasta.


En tiedä kuka meistä oli odottanut tätä eniten: minä vai lapset, hih. Muumimaailmaan on joka kerta yhtä kiva mennä. Porteilla oli kuitenkin jonoa, meillä oli ennakkoon ostetut liput, mutta jouduimme jonottamaan yhtä kauan kuin lippuaan ostavat. Vilma rupesi rattaissa jo vähän hermostumaan, mutta onneksi lopulta saimme rannekkeet käteen.


Menimme ihan ensimmäiseksi Nipsun putiikkiin, kun Helmi oli viikkoja odottanut Nipsun ostamista, hih. Myös Vilma sai valita itselleen pehmon. Pekka nappasi Vilman syliin ja vei hänet pehmoleluhyllyn luo. Vilman valinta ei jäänyt epäselväksi,  hän kurkoitteli suoraan Surku-koiran luokse. Ostimme vielä pari emalimukia, kaksi pikkuista kirjaa ja ihanat kesähatut tytöille. Kävimme viereisestä putiikista ostamassa pieneksi evääksi muumipipareita (sillä olin unohtanut pakata naksuja mukaan). Nyt kun ostokset oli tehty, lähdimme katsomaan Nipsun taloa ja Muumitaloa.



"Vau, muumitalo, haluan mennä sisälle". Ennen sitä kuitenkin Helmi halusi mennä katsomaan Muumipeikon rakentamaa taloa. Pekka jäi Vilman kanssa ulos, kun me kävimme tutkimassa muumitalon. Helmistä oli hauska mennä "muumipapan työhuoneeseen" kirjoittamaan  kirjoituskoneella. Hän sovitti myös muumipapan hattua, hih. Kiipesimme rappuset ylös ja katselimme ikkunasta ulos "muumilaaksoon". Olimme ylhäällä ja kävelimme kapeat kierreportaat alas kellariin. Se oli virhe. Uskomatonta, mutta tulin portaissa huonovointiseksi, liikaa pyörimistä minulle, haha! Totesin, että en enää koskaan mene niihin portaisiin.





Ulos päästyämme tervehdimme ja halimme muumihahmoja, menimme ostamaan jäätelöt ja sen jälkeen lähdimme kiertelemään. Kävimme katsomassa uuden Niiskun keksintöpuiston. Se oli kiva, mutta silti minua harmitti, että muumilaivaa ei enää ollut ollenkaan. Helmistä oli kiva upottaa kädet verstaassa taikahiekkaan ja uittaa pihalla laivoja. Näimme verstaan pihalla Niiskun ja vilkuttelimme hänelle.



Seuraavaksi menimme katsomaan Niiskun taloa ja Hosulin purkkia, samalla näimme myös Hosulin ja Sosulin. Oli ihana nähdä miten he huomioivat lapset yksilöllisesti ja juttelivat kivoja juttuja. Vilma nukahti rattaisiin. Hyvä, että hän lopulta nukahti, sillä hän oli ollut väsynyt ja itkenyt, samalla Helmi oli vähän kiukutellut. Nyt Helmillä oli aikaa leikkiä ja hän menikin viereiselle hiekkalaatikolle. Ihanaa kun kitinät loppuivat ja pystyimme enemmän nauttia reissusta.



Seuraavaksi menimme uudestaan muumitalon luo ja Helmi meni sisälle tällä kertaa isin kanssa. Minä kuljin Vilman kanssa ulkona hänen nukkuessa rattaissa. Sitten menimme katsomaan Hemulin puutarhavajaa ja paloasemaa, selliä ja jättikurpitsaa. Siitä jatkoimme kohti uimahuonetta.





Seuraavaksi menimme satupolulle (kiersimme sen kahteen kertaan. Vilman päiväuniaikaan ja hänen ollessa hereillä). Näimme satupolulla Tiuhtin ja Viuhdin, hattivatteja, mörön ja Aliisan. Harmiksemme emme nähneet noitaa ollenkaan. Selvitimme labyrintin ja kiipesimme yksinäisille vuorille.









Vilma heräsi unilta, menimme pannukakkukahvilaan syömään välipalaa. Pekka meni tilamaan ruuat ja me leikimme sillä välin tyttöjen kanssa hiekkarannalla. Lapsilla oli kivat leikit, vaikka meillä ei ollutkaan mukana mitään ulkoleluja. Oli ihana kastella varpaat mereen, Helmi vähän kahlaili, Vilma istui rannalla ja tutki hiekkaa. Söimme pannukakut ja sitten suuntasimme takaisin uimahuoneelle. 







Odotimme sopivaa hetkeä, että laiturilla ei ollut muita ihmisiä ja saimmekin ihania kuvia muistoksi. Sitten menimme vielä Muumitalon luokse katsomaan muumeja. Vilma oli hahmoista innoissaan, katseli ja silitteli niitä, vilkutteli ja osoitti aina kun näki jossain jonkun hahmon kulkevan, hih. Meitä ehkä vähän yllätti se miten kiinnostava tämä reissu oli myös pikkuiselle Vilmalle, ihana elämys meille kaikille.




Hauskaa, että näimme retkellämme kaikki muut hahmot paitsi noidan. Ennen lähtöämme katsoimme vielä Pikkuestradilla hauskan improesityksen, johon lapset pääsivät osallistumaan. Helmi tanssi ja hyppeli, Vilma hytkyi rattaissa. Se oli mukava lopetus meidän kivalle päivälle Muumimaailmassa.




Täytyy sanoa, että aluksi ärsyynnyin ihmispaljoudesta ja monien ihmisten itsekkyydestä/välinpitämättömyydestä. Me esim aina odotimme vuoroamme, kun menimme muumeja tervehtimään, mutta osa ihmisistä vain puski ihmisten läpi suunnilleen kyynärpäätaktiikalla rynnien. Huhhuh. Leikkipaikoillakin osa lapsista omi leluja ja kahmi niitä itselleen useita, niin että jotkut eivät sen takia päässeet leikkimään. Mikseivät vanhemmat katso lastensa perään/käytöstä vai eivätkö he vain välitä? Minä yhdellä leikkipaikalla puutuin siihen, kun yhdellä lapsella oli kolme laivaa, menin sitten hakemaan niistä yhden Helmille. Harmittaa, kun itse katson ja seuraan lasteni tekemisiä, ja kasvatan heidät olemaan ystävällisiä ja kunnioittamaan muita, mutta kaikki eivät tee niin.



Aluksi tuo kaikki otti minua päähän. Lapset joutuivat myös monessa paikassa odottelemaan ja jonottelemaan, heitä aluksi kiukutti ja myös minua vähän suututti. Totesin suutuspäissäni että: "en koskaan tule tänne enää heinäkuussa". Edellinen reissumme pari vuotta sitten ajoittui kesäkuulle ja silloinen reissu oli vähän miellyttävämpi, kun ihmisiä oli vähemmän. Toisaalta silloin reissumme oli ehkä vähän helpompikin, kun ei ollut silloin, kun yksi lapsi hoidettavana eikä tarvinut miettiä ja sumplia päivän kulkua niin paljon jne.


Vaikka meitä tyttöjä vähän kiukuttikin, niin päivä oli kuitenkin ihana ja kiva. Paljon enemmän oli hauskoja juttuja kuin harmeja. Tärkeintä oli yhdessä oleminen ja kivojen juttujen kokeminen. Viihdyimme Muumimaailmassa melkein kuusi tuntia, että olimme siellä kyllä koko rahan edestä, heh. Ihmispaljoudesta huolimatta onnistuin ottamaan myös kauniita kuvia juuri oikealla hetkellä, oikeista kuvakulmista ja rajaamalla, hih. Muumimaailmalle iso plussa siitä, että vaipanvaihtopisteillä oli muumivaippoja, joita sai käyttää! Näyttelijät olivat ihania ja vetivät roolihahmonsa hyvin, ei mitään huonoa sanottavaa heistä! Erityisesti mieleen jäivät Pikku Myy, Hosuli ja Sosuli sekä Tiuhti ja Viuhti ihanista, erityisistä kohtaamisista. Kaikkia muumeja pääsimme ihastelemaan ja tapaamaankin, jos vain tahdoimme ja esitykset oli kivoja! Palaamme tänne varmasti vielä joskus uudestaan.