Meidän kokemuksia muumimaailmasta

Edellisessä postauksessa kerroin kivasta lomareissustamme Turun seudulle. Tässä postauksessa kerron enemmän kokemuksiamme Muumimaailmasta.

En tiedä kuka meistä oli odottanut tätä eniten: minä vai lapset, hih. Muumimaailmaan on joka kerta yhtä kiva mennä. Porteilla oli kuitenkin jonoa, meillä oli ennakkoon ostetut liput, mutta jouduimme jonottamaan yhtä kauan kuin lippuaan ostavat. Vilma rupesi rattaissa jo vähän hermostumaan, mutta onneksi lopulta saimme rannekkeet käteen.

Menimme ihan ensimmäiseksi Nipsun putiikkiin, kun Helmi oli viikkoja odottanut Nipsun ostamista, hih. Myös Vilma sai valita itselleen pehmon. Pekka nappasi Vilman syliin ja vei hänet pehmoleluhyllyn luo. Vilman valinta ei jäänyt epäselväksi,  hän kurkoitteli suoraan Surku-koiran luokse. Ostimme vielä pari emalimukia, kaksi pikkuista kirjaa ja ihanat kesähatut tytöille. Kävimme viereisestä putiikista ostamassa pieneksi evääksi muumipipareita (sillä olin unohtanut pakata naksuja mukaan). Nyt kun ostokset oli tehty, lähdimme katsomaan Nipsun taloa ja Muumitaloa.

"Vau, muumitalo, haluan mennä sisälle". Ennen sitä kuitenkin Helmi halusi mennä katsomaan Muumipeikon rakentamaa taloa. Pekka jäi Vilman kanssa ulos, kun me kävimme tutkimassa muumitalon. Helmistä oli hauska mennä "muumipapan työhuoneeseen" kirjoittamaan  kirjoituskoneella. Hän sovitti myös muumipapan hattua, hih. Kiipesimme rappuset ylös ja katselimme ikkunasta ulos "muumilaaksoon". Olimme ylhäällä ja kävelimme kapeat kierreportaat alas kellariin. Se oli virhe. Uskomatonta, mutta tulin portaissa huonovointiseksi, liikaa pyörimistä minulle, haha! Totesin, että en enää koskaan mene niihin portaisiin.

Ulos päästyämme tervehdimme ja halimme muumihahmoja, menimme ostamaan jäätelöt ja sen jälkeen lähdimme kiertelemään. Kävimme katsomassa uuden Niiskun keksintöpuiston. Se oli kiva, mutta silti minua harmitti, että muumilaivaa ei enää ollut ollenkaan. Helmistä oli kiva upottaa kädet verstaassa taikahiekkaan ja uittaa pihalla laivoja. Näimme verstaan pihalla Niiskun ja vilkuttelimme hänelle.

Seuraavaksi menimme katsomaan Niiskun taloa ja Hosulin purkkia, samalla näimme myös Hosulin ja Sosulin. Oli ihana nähdä miten he huomioivat lapset yksilöllisesti ja juttelivat kivoja juttuja. Vilma nukahti rattaisiin. Hyvä, että hän lopulta nukahti, sillä hän oli ollut väsynyt ja itkenyt, samalla Helmi oli vähän kiukutellut. Nyt Helmillä oli aikaa leikkiä ja hän menikin viereiselle hiekkalaatikolle. Ihanaa kun kitinät loppuivat ja pystyimme enemmän nauttia reissusta.

Seuraavaksi menimme uudestaan muumitalon luo ja Helmi meni sisälle tällä kertaa isin kanssa. Minä kuljin Vilman kanssa ulkona hänen nukkuessa rattaissa. Sitten menimme katsomaan Hemulin puutarhavajaa ja paloasemaa, selliä ja jättikurpitsaa. Siitä jatkoimme kohti uimahuonetta.

Seuraavaksi menimme satupolulle (kiersimme sen kahteen kertaan. Vilman päiväuniaikaan ja hänen ollessa hereillä). Näimme satupolulla Tiuhtin ja Viuhdin, hattivatteja, mörön ja Aliisan. Harmiksemme emme nähneet noitaa ollenkaan. Selvitimme labyrintin ja kiipesimme yksinäisille vuorille.

Vilma heräsi unilta, menimme pannukakkukahvilaan syömään välipalaa. Pekka meni tilamaan ruuat ja me leikimme sillä välin tyttöjen kanssa hiekkarannalla. Lapsilla oli kivat leikit, vaikka meillä ei ollutkaan mukana mitään ulkoleluja. Oli ihana kastella varpaat mereen, Helmi vähän kahlaili, Vilma istui rannalla ja tutki hiekkaa. Söimme pannukakut ja sitten suuntasimme takaisin uimahuoneelle. 

Odotimme sopivaa hetkeä, että laiturilla ei ollut muita ihmisiä ja saimmekin ihania kuvia muistoksi. Sitten menimme vielä Muumitalon luokse katsomaan muumeja. Vilma oli hahmoista innoissaan, katseli ja silitteli niitä, vilkutteli ja osoitti aina kun näki jossain jonkun hahmon kulkevan, hih. Meitä ehkä vähän yllätti se miten kiinnostava tämä reissu oli myös pikkuiselle Vilmalle, ihana elämys meille kaikille.

Hauskaa, että näimme retkellämme kaikki muut hahmot paitsi noidan. Ennen lähtöämme katsoimme vielä Pikkuestradilla hauskan improesityksen, johon lapset pääsivät osallistumaan. Helmi tanssi ja hyppeli, Vilma hytkyi rattaissa. Se oli mukava lopetus meidän kivalle päivälle Muumimaailmassa.

Täytyy sanoa, että aluksi ärsyynnyin ihmispaljoudesta ja monien ihmisten itsekkyydestä/välinpitämättömyydestä. Me esim aina odotimme vuoroamme, kun menimme muumeja tervehtimään, mutta osa ihmisistä vain puski ihmisten läpi suunnilleen kyynärpäätaktiikalla rynnien. Huhhuh. Leikkipaikoillakin osa lapsista omi leluja ja kahmi niitä itselleen useita, niin että jotkut eivät sen takia päässeet leikkimään. Mikseivät vanhemmat katso lastensa perään/käytöstä vai eivätkö he vain välitä? Minä yhdellä leikkipaikalla puutuin siihen, kun yhdellä lapsella oli kolme laivaa, menin sitten hakemaan niistä yhden Helmille. Harmittaa, kun itse katson ja seuraan lasteni tekemisiä, ja kasvatan heidät olemaan ystävällisiä ja kunnioittamaan muita, mutta kaikki eivät tee niin.

Aluksi tuo kaikki otti minua päähän. Lapset joutuivat myös monessa paikassa odottelemaan ja jonottelemaan, heitä aluksi kiukutti ja myös minua vähän suututti. Totesin suutuspäissäni että: "en koskaan tule tänne enää heinäkuussa". Edellinen reissumme pari vuotta sitten ajoittui kesäkuulle ja silloinen reissu oli vähän miellyttävämpi, kun ihmisiä oli vähemmän. Toisaalta silloin reissumme oli ehkä vähän helpompikin, kun ei ollut silloin, kun yksi lapsi hoidettavana eikä tarvinut miettiä ja sumplia päivän kulkua niin paljon jne.

Vaikka meitä tyttöjä vähän kiukuttikin, niin päivä oli kuitenkin ihana ja kiva. Paljon enemmän oli hauskoja juttuja kuin harmeja. Tärkeintä oli yhdessä oleminen ja kivojen juttujen kokeminen. Viihdyimme Muumimaailmassa melkein kuusi tuntia, että olimme siellä kyllä koko rahan edestä, heh. Ihmispaljoudesta huolimatta onnistuin ottamaan myös kauniita kuvia juuri oikealla hetkellä, oikeista kuvakulmista ja rajaamalla, hih. Muumimaailmalle iso plussa siitä, että vaipanvaihtopisteillä oli muumivaippoja, joita sai käyttää! Näyttelijät olivat ihania ja vetivät roolihahmonsa hyvin, ei mitään huonoa sanottavaa heistä! Erityisesti mieleen jäivät Pikku Myy, Hosuli ja Sosuli sekä Tiuhti ja Viuhti ihanista, erityisistä kohtaamisista. Kaikkia muumeja pääsimme ihastelemaan ja tapaamaankin, jos vain tahdoimme ja esitykset oli kivoja! Palaamme tänne varmasti vielä joskus uudestaan.