Rankka vuosi

Vauvavuosi on ohi, meidän vauvasta on tullut taapero. Vauvavuosi oli ihana, mutta meidän kohdalla myös rankka. Kirjoitin aiemmin ihanista vauvavuoden kuulumisista, tässä postauksessa avaan enemmän sitä miksi koin vauvavuoden myös rankaksi.

Kuvittele tilanne, että et ole melkein vuoteen nukkunut öitä kuulematta yhtään vauvan itkua tai kitinää. Vuoden aikana vauva on nukkunut vain kaksi kokonaista yötä. Ensimmäiset kuukaudet vauva itkee öisin huutoitkua tunteja, joka yö. Heräilee vuoden aikana monta kuukautta jopa 1-2 tunnin välein, isompanakin 2-5 kertaa yön aikana ja itkee. Kuvittele tilanne, että et ole nukkunut kunnolla viikkoihin, kuukausiin, etkä millään jaksaisi, mutta sinun on vain pakko jaksaa. Niinpä. Se on rankkaa.

Minulla on ollut vuoden aikana monia hetkiä, kun olen miettinyt miten selviän päivästä, miten jaksan. Ehkä jollain tapaa keho kuitenkin tottuu väsymykseen, ihminen on yllättävän sopeutuvainen, sen olen huomannut.

Onneksi huonojen tai tosi huonojen öiden joukkoon mahtuu myös niitä hyviä öitä, kun herätään vain kaksi kertaa yön aikana, eikä itkuja juurikaan ole. Miehen isyysvapaat ja lomat ovat olleet pelastukseni ja tuntuu, että ne ovat olleet juuri oikeean aikaan. Silloin olen pystynyt kunnolla lepäämään ja nukkumaan myös varastoon, vaikka eivät ne kuitenkaan ole univelkoja poistaneet. Onneksi olen myös saanut hänen vapaapäivinään nukkua, kun silloin isillä on ollut öisin "vahtivuoro". Olen myös nukkunut päiväunia silloin, kun olen pystynyt. Myös arjessa lepäillyt esim sohvalla köllöttäen, kun lapset ovat leikkineet...

Esikoinen oli helppo vauva, joka nukkui super hyvin. Ajattelin pitkään kuopuksen kohdalla, että tälläisiä "normivauvat" on, vauvat itkee. Varsinkin, kun itkut ovat usein painottuneet öihin. Kuitenkin jossain vaiheessa syksyllä/talvella otin väsymykseni ja asian puheeksi neuvolassa ja sain kotipalvelun numeron. Soitin numeroon ja puhelun jälkeen kuitenkin ajattelin, että joku muu tarvitsee sitä enemmän kuin minä. 

Nykyään itkuja on enemmän vain silloin, kun hampaita tulee, muuten yöt ovat tilanteeseen nähden ihan hyviä, hän heräilee keskimäärin 2 kertaa yön aikana, joskus on jopa sellaisia öitä, että hän herää vain kerran tai nukkuu koko yön.

Olen niin tyytyväinen siihen miten hyvin tilanteeseen nähden olen pärjännyt, miten me mieheni kanssa olemme pärjänneet. Mitä isommaksi vauva on tullut sitä paremmaksi yöt ovat tulleet, onneksi. Vaikka eivät ne aina vieläkään mitään super hyviä ole.

Tiedän, että koska minulla on niin vahva tahto ajatella ja toimia positiivisesti, niin olen ehkä myös välillä kaunistellut asiaa, mutta en tarkoituksella. Neuvolakäyntejä on ollut aika harvoin ja koska vauva voi hyvin, kasvaa ja kehittyy hyvin ja on ollut muuten tyytyväinen, en ole osannut ajatella neuvolassa väsymystäni tai ottaa sitä enää myöhemmin puheeksi. Toisaalta olen myös jo niin tottunut tähän väsymykseen, että valitettavasti siitä on jossain määrin tullut minulle uusi normi, vaikka se ei kivaa olekaan. Meillä menee kuitenkin muuten hyvin. Meillä menee hyvin, vaikka väsyttääkin, olemme onnellisia.

Vaikka koen, että vauvavuosi oli rankka, se on ollut myös ihana, väsymyksestä huolimatta olen onnellinen. Olen kiitollinen kahdesta rakkaasta tyttärestäni, maailman parhaasta miehestä, meidän ihanasta perheestä. Tärkeää on ollut yrittää olla vertailematta itseään ja omaa elämäntilannetta muihin, vaikka välillä olenkin siihen sortunut. Se on lohduttanut, kun tiedän, että emme ole ainoita, jotka väsymyksen kanssa ovat kamppailleet. Tiedän myös, että asiat olisivat voineet olla huonomminkin. Tiedän, kyllä tämä vielä helpottaa.