Me askartelemme joka vuosi pääsiäistä varten. Helmi tykkää askarrella, on mukava puuhastella yhdessä ja ilahduttaa läheisiä. Blogissa on nähty aiemminkin askarteluideoita, minusta on kiva toteuttaa helppoja, nättejä ja kivoja askarteluja, sellaisia mitkä sopivat kaiken ikäisille.
Tänä vuonna yksi meidän pääsiäisaskarteluista on kaunis narsissi. Tämän askartelun voi tehdä kuka vain, joko itse tai aikuisen avustuksella. Tätä narsissia varten tarvitsette keltaista kartonkia, muffinssivuokia, silkkipaperia, kynän, sakset ja liimaa.
Piirsin vapaalla kädellä mallin, jossa on kuusi terälehteä. Kannattaa sovittaa muffinssivuokaa kukan keskelle, ennen kuin leikkaa, jotta narsissista ei tule vahingossa liian pientä.
Kun malli on mielestäsi hyvän kokoinen ja näköinen, niin leikkaa se irti tai auta lasta leikkaamaan se, isommat lapset voivat leikata sen tietysti itse. Meillä Helmi on leikannut kukat minun avustuksellani. Sitten liimatkaa muffinssivuoka keskelle narsissia.
Seuraavaksi rypistelkää silkkipaperista pieniä palloja. Tämä oli Helmin mielestä kaikista hauskin osuus. Kun silkkipaperipalloja on tarpeeksi, niin liimatkaa ne kukassa kiinni olevaan muffinssivuokaan. Kun kaikki pallot on liimattu, niin helppo ja hauska pääsiäisaskartelu on valmis. Halutessaan kukkaan voi leikata ja liimata vihreästä kartongista varren ja lehden.
Narsissi on kaunis kukka, siitä tulee aina niin ihana keväinen fiilis. Tämä helppo ja kaunis askartelu sopii hyvin koristeeksi kevätkotiin tai vaikkapa pääsiäiskortiksi. Meillä tähän pääsiäisaskarteluun tallentuu Helmin kädenjälki ja siitä jää ihana muisto, samalla myös ilahdutamme muutamia läheisiä.
Mukavaa pääsiäisen odotusta ja iloa teidän askarteluhetkiin ♡
Meidän oli tarkoitus mennä heti loman alussa Kuopioon Ugulin 85-vuotisjuhliin, mutta valitettavasti Pekka oli kipeänä, joten jouduimme siirtämään reissua. Siksi lähdimme matkaan vasta viime perjantaina. Kävimme tervehtimässä Isomummia ja Ugulia (Pekan isovanhempia), Helmillä oli kivat leikit siellä. Oli hauskaa mm. liimailla tarroja, ottaa kuvia, pomppia sängyllä ja leikkiä mukana olleilla leluilla. Helmi oli maalannut Ugulille lahjaksi upean taulun. Oli kiva nähdä isomummia ja ugulia ja vaihtaa kuulumisia.
Kuopiossa kävimme Luonnontieteellisessä museossa ja meille iloisena yllätyksenä sisäänpääsyä ei perjantaina ollutkaan. Kiersimme näyttelyn ja sekä me aikuiset että Helmi olimme lumoutuneita. Esillä oli paljon erilaisia eläimiä, lintuja, dinosauruksia ja mammuttikin. Museossa oli myös kiva leikkihuone missä Helmi viihtyi. Ostimme museokaupasta kivan muikkulasinalusen ja pienen dinosauruksen, josta tuli äkkiä Helmille todella tärkeä. Iso peukku Kuopion luonnontieteelliselle museolle, menemme sinne varmasti joskus uudestaan. Piipahdimme myös Matkuksessa ja tietysti Ikeassa. Ostimme Helmille sukkia, kivoja tipupillejä ja Ikeasta tarttui mukaan pehmonorsu, pyyhe, kylpylelu, vähän kangasta ja kassi. Uskon, että Kuopiossa olisi ollut paljon muutakin kivaa tekemistä, mutta aikamme oli rajallinen.
Yövyimme Kuopiossa Sokos Hotel Puijonsarvessa, missä olemme yöpyneet aiemminkin. Olemme tykänneet hotellin sijainnista ja palvelusta. Tällä kertaa saimme huoneen, josta oli maisema puistolle päin. Hotellin ikkunoista näkyi mm. Luonnontieteellinen museo jossa vierailimme. Helmi kutsui sitä "hienoksi linnaksi". Kuopiosta jatkoimme matkaa Jyväskylään.
Matkustimme samalla reissulla myös Jyväskylään tervehtimään Isomummua (Pekan mummua). Helmistä oli hauska kyläillä sielläkin ja mm. leikkiä erilaisilla pääsiäiskoristeilla, istua keinutuolissa, laittaa leluja rollaattorin kyytiin ja syödä herkkuja. Meistä oli mukava nähdä isomummua.
Jyväskylässä yövyimme Sokos Hotel Alexandrassa jo toistamiseen. Saimme huoneen, jossa oli toivomamme amme ja Helmillä olikin kivat kylpyleikit. Löhösimme hotellilla, vierailimme isomummulla, kävimme katsomassa hotellin leikkihuoneen ja halusin mennä käymään ihanassa kaupassa, jota olen instagramissa seuraillut jo pitkään. Jyväskylässä Pienikamari on täynnä ihania söpöjä juttuja ja sieltä tarttui tällä kertaa mukaamme vauvalle Sophie kirahvi purulelu ja Helmille söpö pilvirasia/eväslaatikko. Kävimme syömässä Raxissa ja muuten vain rentouduimme hotellilla. Niin kuin Kuopiossa, myös Jyväkylässä olisi myös ollut monenlaista kivaa tekemistä, mutta pääpainomme tässä reissussa oli vierailla Pekan isovanhempien luona.
Helmi oli reipas reissutyttö, hotelleissa nukutti ja Helmi malttoi syödä hyvin. Tämä oli ensimmäinen reissu kun Helmille lelut olivat tärkeitä koko reissun ajan. Kotoa mukaan otettu kala ja museosta ostamamme dinosaurus kulkivat reissussa mukanamme joka paikkaan. Myös uuden norsupehmon läsnäolo oli tärkeää, mutta suuren koon vuoksi sitä ei voinut ihan joka paikkaan ottaa mukaan, hih. Selvästi Luonnontieteellinen museo Kuopiossa oli Helmistä kiehtova, "oli kivaa museossa". Hän halusi reissusta soittaa Mammalle ja Papalle (vanhemmilleni) ja kertoa heille museokäynnistään ja uudesta dinosauruksesta. Vaikka reissussa oli kivaa, niin Helmillä oli myös vähän koti-ikävä. Oli hassua kun emme nukkuneetkaan kotona.
Lähdimme reissuun perjantaina ja sununtaina ajelimme takaisin Kouvolaan. Vaikka reissussa oli kivaa, niin oli kyllä ihana palata kotiin. Meillä oli kyllä kiva talviloma, olisimme Helmin kanssa pitäneet isin pidempäänkin kotona. ♡ Onneksi kohta on pääsiäinen ja Pekalla on siinä useampi vapaapäivä. Nyt on reissusta kotiuduttu ja on aika keskittyä tulevaan pääsiäiseen.
Perinteisesti Helmi koristeli pajunoksia ja kävi virpomassa. Tänä vuonna teimme pienemmän kierroksen, koska kotiuduimme tänään reissusta. Helmi kävi illalla virpomassa mammalla ja papalla, mummilla ja ukilla sekä S-mammalla ja P-papalla. Ja kyllä jo näistä kolmesta paikasta tuli aikamoinen saalis, hih. Helmi on kuitenkin vielä niin pieni, että nämä kolme paikkaa olivat ihan riittävät ja neiti oli onnellinen päästessään esittelemään heille upeita koristeltuja oksia.
Olemme aina koristelleet virpomisoksat yhdessä mm. höyhenillä ja minun tekemilläni tai ostetuilla koristeilla, mutta tänä vuonna askartelimmekin Helmin kanssa sellaiset koristeet, että neiti pystyi koristelemaan oksat kokonaan itse. Askartelimme Helmin kanssa pääsiäismuna- ja pääsiäispupukoristeita, yhdessä leikkasimme ne, Helmi liimasi niihin tarroja ja minä laitoin niihin langat, jotta ne saa oksiin roikkumaan. Helmi nappasi tekemänsä koristeet ja laittoi ne niihin oksiin mihin halusi, ihan itse. Mielestäni virpomisoksista tuli ihania ja vaikka niissä ei tänä vuonna olekaan höyheniä, ovat ne silti kauniita ja niistä tulee kiva pääsiäisfiilis.
Meidän viimevuotiset virpomisoksat ja sen miten niiden tekeminen sujui pääsee näkemään täältä.
Helmillä oli päällään vaaleanpunainen haalari ja jo vuosia ilahduttanut suloinen pupuhattu. Aiempien vuosien pupufleece ei mahtunut enää päälle, joten piti keksiä toinen asu ja mielestäni tuo vaaleanpunainen haalari sopii niin kivasti tuon pupuhatun kanssa. Helmi on kyllä niin ihana pieni pääsiäispupu ♡
Meidän viimevuotisen palmusunnuntain pääsee tsekkaamaan täältä.
Me olemme yleensä palmusunnuntaina käyneet monilla läheisillä virpomassa, mutta tänä vuonna talvilomareissumme muutti suunnitelmia ja kävimmekin reissusta kotiuduttuamme vain muutamassa paikassa. Virpominen on kiva perinne ja kuuluu meidän pääsiäisruutiineihin, että oli kuitenkin kiva tehdä edes pieni kierros. Tämä oli myös nyt reissusta huolimatta vielä helppo toteuttaa kun Pekalla oli vapaata.
Blogiin on vielä tulossa pääsiäiseen liittyen mm. askarteluideoita, miltä meidän pääsiäiskoti näyttää ja meidän pääsiäiskuulumisia.
Mukavaa pääsiäisen odotusta kaikille ♡
Nämä kuvat on otettu muutamia päiviä sitten, ennen meidän viikonlopun talvilomareissua
Tänään 23.3 on syntymäpäiväni ja täytän 27 vuotta. Mihin nämä vuodet vierivät, miten tämä aika juokseekin niin vauhdilla? Minua ajatuksena jotenkin kauhistuttaa, että olen lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä vuotta. Samalla se on kuitenkin myös helpotus.
Koen, että olen tähän ikään mennessä saavuttanut monia hienoja asioita elämässäni. Suurimmat haaveeni löytää rakastava mies, mennä naimisiin ja tulla äidiksi ovat toteutuneet. Minulla ei ole stressiä siitä, että tavoittelemani, minulle todella tärkeät asiat olisivat vielä mysteeri, kaukainen haave tai ajatus, ei ole pelkoa siitä "mitä jos suurimmat toiveeni ja haaveeni eivät toteudukaan". Koen, että olen todella onnellinen ja kiitollinen siitä mitä elämä on minulle antanut, mitä läheiset ovat tuoneet elämääni, miten rakastettu olen. Vaikka olen tyytyväinen elämääni tällaisena, niin on minulla silti tavoitteita mitä haluan vielä tulevaisuudessa saavuttaa. Haluan vielä joskus mm. opiskella uuden ammatin, löytää kivan työpaikan missä viihdyn ja kirjoittaa kirjan.
Minusta tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulen niin sitä armollisempi olen itseäni kohtaan, jotenkin myös elämän tuomat haasteet ja kokemukset ovat kasvattaneet minua todella paljon ja koen, että olen tullut itsevarmemmaksi. Vaikka vanheneminen ajatuksena pelottaa minua, niin odotan innolla tulevia ihania asioita. Sitä, että minusta tulee 27-vuotiaana kahden lapsen äiti, saan nähdä lasteni kasvavan ja oppivan uutta, viettää ihania hetkiä läheisten, perheen ja ystävien kanssa. Joka vuosi tapahtuu paljon ihania asioita, kivoja reissuja ja uusia kokemuksia, saan joka vuosi uusia ihania muistoja.
Oi, minusta on ihanaa, miten monet rakkaat, läheiset ja tutut ovat muistaneet minua syntymäpäivänäni. Iso kiitos kaikille onnittelijoille. ♡ Kuten jo mainitsinkin, niin olen niin onnellinen suuresta lähipiiristämme ja kiitollinen kaikista rakkaista elämässämme. Minulla on ollut ihana syntymäpäivä ja odotan innolla mitä kaikkea kivaa pääsen kokemaan 27-vuotiaana.
Tässä postauksessa kerron raskauskuulumisia ja ajatuksiani sokerirasituskokeesta.
Tänään on menossa rv 24+2. Olen väsynyt, mutta oloni on ollut hyvä koko raskauden ajan. Nyt kuitenkin kun masu on lähtenyt reippaammin kasvamaan niin välillä tunnen jomotusta tai venymistä, tuntuu siltä että masua kiristää. Myös sektioarpea tai sen aluetta välillä särkee, mutta ei onneksi mitenkään pahasti, ainakaan vielä. Masu on jo niin muhkea, että hyvän nukkuma-asennon löytäminen on välillä hankalaa, siksi apunani on ollut Lidlistä ostettu vartalotyyny.
Rv 24+2
Olen huomannut nyt rv 23-24 aikana, että jos istun kauemmin niin lonkat ja häntäluu kipeytyvät. Minun on pitänyt opetella olemaan vähän rennommin, että en rehkisi enkä nostelisi tarpeettomasti Helmiä jne. Olen huomannut, että jotenkin uuvun helpommin tai että täytyy aina välillä huilailla, myös alaselkä on kipeytynyt. Jotenkin se alkuraskauden helppous ja huomaamattomuus alkaa nyt masun kasvamisen myötä muuttua raskaammaksi, täytyy kuunnella omaa kehoa ja toimia niin ettei rasita itseään liikaa.
Rv 23+6
Tänään vuorossa oli pelkäämäni sokerirasitustesti. Ajatus tästä testistä puistatti minua, koska muistan ensimmäisestä raskaudesta, että se äklömakean litkun juominen oli kamalaa, ällöttävää ja vaikeaakin, en meinannut saada sitä alas. En myöskään yhtään tykkää neuloista tai verinäytteen ottamisesta, joten jännitin myös sitä. Halusin Pekan mukaani tuomaan turvaa, jos minua vaikka alkaisi huimaamaan.
Koska olen ylipainoinen odottaja, minun täytyi mennä sokerirasituskokeeseen. Eli siinä tutkitaan onko minulla raskausdiabetesta vai ei. Ensin otetaan verinäyte, sitten pitää juoda kaksi mukia äklömakeaa sokerilitkua, sen jälkeen odotetaan tunti ja taas otetaan verinäyte, sitten odotetaan vielä tunti ja otetaan kolmas verinäyte. Vaikka tämä olikin minulle epämiellyttävää, niin toisaalta hyvä, että kaikki mahdolliset jutut raskauteen ja vauvan hyvinvointiin liittyen tutkitaan ja selvitetään. Minulla ei ensimmäisessä raskaudessa todettu raskausdiabetesta ja haluan uskoa siihen, ettei minulle todeta sitä nytkään, mutta jos todetaan, niin sitten täytyy toimia sen vaatimalla tavalla, turha sitä on etukäteen murehtia.
Veimme Helmin mummille kahdeksan maissa ja siitä sitten jatkoimme Pekan kanssa matkaa terveyskeskukseen odottamaan sokerirastituskokeen alkamista. Kun pääsimme sisään niin ensin minulta otettiin verinäyte ja sitten ajattelin vain, että en haluaisi juoda sitä kamalaa litkua, mutta eihän minulla ollut vaihtoehtoa. Ja kyllä, sen litkun juominen oli juuri niin hirveää kuin muistin, ehkä jopa vielä äklömpää. Aluksi ajattelin että "ei tämä nyt niin paha ole", kunnes tajusin että joudun juomaan sitä sokerilitkua kaksi reilua mukillista. Täytyy myöntää että paniikki ja itku meinasi iskeä. Onneksi kohdalleni sattui aivan ihana hoitaja, joka ymmärsi, että minua jännittää. Hän oli todella kannustava,tsemppasi ja kehui miten hienosti menee. Vaikka toki minua jouduttiin vähän hoputtamaan, kun sokerijuoma piti mahdollisimman reippaasti saada alas. No onneksi sain kuin sainkin litkun juotua ja se pysyi sisälläni.
Kun sain litkut juotua niin ajattelin, että minun on pakko päästä ulos vähän hengittelemään. Sokerijuoma teki minulle todella ällön ja huonon olon. Vähän aikaa seisoskelimme ulkona lumisateessa ja kun oloni rupesi helpottamaan menimme sisälle pelaamaan korttia, niin saisimme ajan kulumaan. Onneksi Pekka oli mukana, niin minun ei tarvinut yksin odotella ja tuskastella. Huomenna soittelen neuvolaan ja saan selville sokerirasituskokeen tulokset.
Tänään meillä oli pitkästä aikaa taas kerhopäivä. Emme edellisellä kerralla päässeet leikkimään, koska samana päivänä oli rakenneultra. Tänään menimme perhekerhoon kaikki yhdessä, kun minulla tämä masu rupeaa olemaan jo aika möhkäle niin oli kiva että Pekka pääsi mukaan ja pystyi enemmän touhuamaan Helmin kanssa.
Helmillä oli kivat leikit autotalolla, hän lasketti autoja liukumäestä. Sitten Helmi keksi hakea pieniä pehmoeläimiä ja kyyditsi niitä autotalonhissillä yläkertaan, hih. Välillä hän kävi ihmettelemässä mitä kaverit puuhastelee. Helmi halusi myös leikkiä kalapalapelillä isin kanssa.
Sitten olikin aika siirtyä toiseen huoneeseen askartelemaan. Helmi halusi aluksi värittää värityskuvaa, sitten hän halusi mennä askartelemaan. Kuitenkin melko pian askartelu ei enää kiinnostanutkaan, mutta päätin että tehdään loppuun se mitä olimme aloittaneetkin eli rypistetyt silkkipaperit liimasimme paikalleen. Liimaaminen oli hankalaa kun neidin käteen ei saisi yhtään mennä likaa hih. Tällä kertaa askartelu oli vähän hankala, joten sovelsimme ohjetta ja teimme siitä oman version, kerhoaskartelusta tuli tosi kiva. Askartelun jälkeen vähän aikaa leikittiin ja sitten menimme kuuntelemaan tarinaa. Helmi istui tällä kertaa hienosti pienellä penkillä kavereiden kanssa. Välillä hän vilkuili meitä ja kävi sylissä istahtamassa. Helmin mielestä oli kiva soittaa triangelia, kuunnella lauluja ja istua kavereiden kanssa. Tarinan jälkeen kuuntelimme vielä loppusadun ja sitten olikin aika lähteä kotiin.
Helmi totesi aamulla "minä haluan kerhoon, minulla on ikävä kavereita". Oli niin kiva, että Helmi pääsi pitkästä aikaa kerhoon leikkimään ja näkemään kavereita. Vähän oli pettymys, kun tällä kertaa ei ollut ollenkaan yhteisleikkejä, kun ne on sellaisia mitä kotona kahdestaan emme pysty leikkimään. Toivottavasti ensi kerralla pääsisimme leikkimään yhdessä muiden kanssa kivoja, toiminnallisia laululeikkejä.
Tosiaan rakenneultrassa meille selvisi, että odotamme ihanaa pientä tyttövauvaa. ♡ Toki ymmärrän, että lupaus ei ole 100 prosenttinen, mutta vauva oli sellaisessa asennossa, että kätilö näki jalkovälin hyvin ja kommentoi useamman kerran "kyllä täällä viiva näkyy, näyttää siltä, että saatte pienen tyttövauvan".
Kun kuulimme ja näimme että meille tulee tyttö, niin molempien kasvoille levisi leveä hymy. Olimme niin onnellisia ja ajattelimme miten ihana juttu! Meidän rakas pieni ihme on tyttö ♡ Kerroimme tämän iloisen uutisen läheisille meidän ihanissa gender reveal juhlissa.
Rv 21+1
Minusta on ihanaa, että Helmi saa siskon, leikkikaverin, ystävän. Minusta on mukavaa, että heillä voi olla omia "tyttöjen juttuja", salaisuuksia ja kivoja seikkailuja. Sisarus on yksi parhaimmista lahjoista mitä pystymme Helmille antamaan. Ja pieni ihme tulee olemaan todella onnekas, kun saa kasvaa ja oppia uutta näin mahtavan isosiskon kanssa ♡
On myös kätevää, että meille tulee toinen tyttö, sillä nyt monet Helmin vanhat kamppeet ja vaatteet pääsevät uudelleen käyttöön. Meillä on kokemusta tyttövauvasta ja tyttölapsesta, joten tuntuu jotenkin luontevalta saada tyttö. Minusta on kiva ostella kaikkia pieniä, ihania tyttömäisiä juttuja. Nyt minulla on tilaisuus ostaa sellaisia vaatteita ja tavaroita, joita ei tullut koskaan Helmille ostettua, sellaisia joiden olemassaolosta en silloin tiennyt, mutta mistä olisin silloinkin tykännyt, hih.
Jos pieni ihme onkin syntyessään poika, niin hän on yhtä rakas, tervetullut ja toivottu kuin tyttökin. Meille sukupuolella ei ole väliä, sillä uskomme, että on vauva kumpaa sukupuolta vaan, on hän tyttö tai poika, niin hänellä on tulevaisuudessa samanlaiset mahdollisuudet tehdä mitä vain haluaa. Meidän mielestämme tyttölapsen ja poikalapsen kanssa voi tehdä samoja juttuja, molemmat ovat meille yhtä toivottuja. Halusimme tietää sukupuolen etukäteen siksi, että on kivempi ostaa vaatteita ja tavaroita kun tietää kummalle ne on tulossa, samalla vauvasta tulee vielä konkreettisempi, pieni ihme tulee tutummaksi ja voimme miettiä tarkemmin nimiä +.
Rv 23+6
Vauva on suuri lahja, kallis aarre ja erittäin rakas. Hän on meidän perheeseen meidän kaikkien puolesta erittäin toivottu ja odotettu. Odotan jo kesää, että pääsen näkemään hänet, pitämään sylissä, hoivaamaan ja suukottomaan. Haluan päästä näkemään, kun Helmistä tulee isosisko ja miten tärkeitä siskokset tulevat olemaan toisilleen. Ei enää montaa kuukautta, sitten olemme Pekan kanssa kahden ihanan pienen tytön vanhempia ♡ Olemme niin onnellisia ja täynnä rakkautta. Toivottavasti loppuraskaus tulee menemään yhtä hyvin kuin tähänkin asti.
