perjantai 25. kesäkuuta 2021

Meidän vauva on kolmen viikon ikäinen

Tänään, juhannusaattona meidän poitsu on kolmen viikon ikäinen. Ihana kesävauva ♡ Miten hänen syntymästään voi olla jo kolme viikkoa? Aika on mennyt todella nopeasti. 


Suuria muutoksia viime viikkoisen ei ole. Isompi muutos oli ensimmäisen ja toisen viikon välillä. Vauva on edelleen helteistä huolimatta tyytyväinen. Hän syö, nukkuu ja ihmettelee. Itku tulee silloin, jos hän ei pääse hänen mielestään tarpeeksi nopeasti syliin tai ei saa maitoa hänen mielestään tarpeeksi nopeasti, hih. 


Vauva saa maitoa osittaisimetyksellä. Hän viihtyy rinnalla yleensä n.10-20 min, lisäksi hän saa korviketta 30-60ml kerrallaan, yleisimmin 50ml. Vauvalla on hyvä ja napakka imuote, mutta hän ei jaksa syödä kerrallaan välttämättä kauaa. Hänellä oli aiemmin pientä raivoa, kun yritin imettää. Meille toimiva ratkaisu on ollut antaa hänelle isompaan nälkään ensin tilkka korviketta, sitten hän on malttanut olla tyytyväisempänä rinnalla. Imetys on tuntunut välillä hankalalta, mutta olen päättänyt, että en vielä luovuta, heh. Tavoitteenani on  imettää aikakin puoli vuotta.


Vauva on nukkunut yöllä mielestäni ihan hyvin. Hän herää syömään 2-4 tunnin välein, yleisimmin ehkä kolmen tunnin välein, vaikka on hän muutamia kertoja nukkunut myös 5 tunnin pätkiä. Toivon todella, että tyytyväiset yöt jatkuisivat, toki poikkeuksiakin välillä sattuu ja yöllä kitistään/valvotaan enemmän. Varsinkin silloin, jos tulee kakka. Nyt parina yönä hän on aamu neljän aikoihin päättänytkin olla hereillä eikä suoraan jatkakaan yöunia. Tuleekohan tästä uusi tapa?


Päivisin vauva on nukkunut vaihtelevasti, yleisesti hyvin. Tuntuu, että syli on edelleen kaikista paras paikka, hih. Joskus hän nukahtaa rinnallekin. Pyrimme saamaan hänet nukkumaan myös muualle kuin syliin, varsinkin kuumina päivinä. Välillä hän nukkuu korikehdossa, korissa tai joskus hän nukahtaa sitteriinkin. Meidän sitteri on tarkoitettu aika pienelle, se on melko makuuasennossa.


Välillä vauva on päivisin hereillä pidempiäkin pätkiä kerrallaan esim puolesta tunnista tuntiin tai joskus vähän päällekin. Yleensä sen jälkeen hän nukkuukin paljon ja hyvin. Hän tykkää ihmetellä leluja, hymynaamakuvaa ja siskojen touhuja. Vauva tykkää, että häntä sylissä kannellaan ja hän saa katsella ympärilleen. Hän tarkkaan kuuntelee puhetta, ääniä, lauluja ja loruja. Isin kanssa on iltaisin jo muodostunut oma leikkihetki lattialla. Niin söpöä. Ihanaa seurata miten hän kasvaa ja ihmettelee uusia asioita. 

Mukavaa, että olen alkanut toipumaan sektiosta hyvin, sillä muutama päivä sitten isi palasi töihin kolmen viikon kesälomapätkän jälkeen. Pystyn kotona hyvin toimimaan, vaikka joskus arpea vihloo. Näillä helteillä haavanhoito on haasteellista, mutta teen parhaani. Ihanaa, että toipuminen on siinä vaiheessa, että sain viimein otettua näitä ihania vauvakuvia. Meillä on niin söpö pieni poika. ♡

tiistai 22. kesäkuuta 2021

Kiva päivä Tykkimäessä

Viime viikolla vietimme kivan päivän Tykkimäessä. Voi sitä iloa ja riemua! Tytöt olivat kovasti kaivanneet huvipuistoilua, kun viime kesänä emme koronatilanteen takia viitsineet mennä. Nyt tilanne täällä Kouvolassa on ollut sen verran hyvä, että uskallettiin lähteä huvittelemaan. Ollaan kyllä onnekkaita, kun meidän naapurissa, muutaman kilometrin päässä meidän kotiovelta löytyy huvipuisto.



H on kasvanut jo niin pitkäksi, että tänä kesänä hän pituuden puolesta pääsi uusiin laitteisiin kuten esim. Kummitusjunaan ja isin kanssa Idän pikajunaan. Hauskaa! Mukavaa, että H meni V:n seuraksi myös moniin pienempien laitteisiin. Heistä molemmista väärinpäintalo oli tosi hauska ja siellä piti päästä käymään useamman kerran, hih. 



Tytöt ja Pekka eivät ehtineet käymään ihan kaikissa laitteissa, kun menimme huvipuistoon pariksi tunniksi illemmalla. Se oli sopiva aika vauvalle ja sektiosta toipuvalle äidille. Vauva ei tiennyt huvipuistosta mitään, hän nukkui tyytyväisenä koko reissun, heh. Minä etenin hitaasti köpöttelemällä, istuin ja huilasin joka välissä. Hyvin sujui, vaikka ehkä minulle tuli vähän liikaa kävelyä. 



Valitsimme hyvän päivän huvipuistoilulle, kun se oli juuri ennen näitä kovia helteitä. Oli lämmintä, mutta ei liian kuumaa. Ihmisiä oli jonkun verran, mutta laitteissa oli väljyyttä eikä mihinkään laitteeseen ollut pitkiä jonoja. En tiedä mikä tilanne olisi ollut päivemmällä? Me menimme Tykkimäkeen nimittäin vasta illemmalla, viiden maissa, pari tuntia ennen sulkemista. Pekka ja tytöt saivat vähän edullisemmat iltarannekkeet. Kiva, että sisäänpääsymaksua ei tänä vuonna ole.

Laitteiden lisäksi ihastelimme söpöjä maatilan eläimiä Tykkimäen minimaatilalla. Tytöistä oli hauska päästä silittämään possuja, pieniä lampaita ja kilipukkeja, näimme myös aasin, ankkoja, kukon ja pupuja. Tytöt nauttivat eläinten hoitamisesta. 


Uskomattoman monessa laitteessa ehtii parissa tunnissa käymään, joissain laitteissa jopa useamman kerran. Molempien tyttöjen suosikkeja oli väärinpäintalo, teekupit ja heppakaruselli. Kuusivuotias H tykkää tosi paljon edelleen Calypsosta eli "vihreistä pyörivistä autoista" ja Kustiradasta. Kohta kolmevuotias V meteoriitista ja satujunasta. Satujunasta tulee niin nostalginen olo, varsinkin kun nyt siinä äänet toimii, puhuva puu ja metsän asukit. Hauskaa, mutta ei sitä höpötystä montaa kertaa peräkkäin jaksaisi kuunnella, heh. Tietenkin huvittelun ohessa herkuteltiin myös vähän hattaralla. 

Tarkoitus on jossain vaiheessa kesän aikana mennä huvittelemaan vielä uudestaan. Luulen, että sitten meidän perheen huvittelijat ja hurjapäät käyvät myös niissä laitteissa missä eivät viimeksi ehtineet käymään.  

maanantai 21. kesäkuuta 2021

Isin kesäloma

Pekalla oli kolme viikkoa kesälomaa toukokuun lopusta tänne kesäkuun loppupuolelle. Ihanaa, että hän oli kanssamme kotona monta viikkoa. Tällä kertaa loma oli todella kotoilu painotteinen. Ensin loppuraskauden/minun liitoskipujen takia ja sitten vauvan synnyttyä sektiosta toipumisen takia. Tietenkään mitään isompia reissuja emme olisi vauvan kanssa muutenkaan tehneet. Toisaalta kiva, että kerrankin loma oli kiireetön ja aikatauluton, ei mitään suunniteltua ohjelmaa. 


Pekka ulkoili tyttöjen kanssa, he kävivät pyöräilemässä, puistoissa ja leikkivät omalla pihalla. Kävimme yhdessä liikennepuistossa ja ihastelemassa kukkia urheilupuistossa. Pekka teki kotona pihahommia. Tytöistä oli hauskaa, kun isi oli kotona, pelasimme lautapelejä ja katselimme elokuvia. Näimme läheisiä ja herkuttelimme. 


Tällä kertaa kesäloma ei ehkä tuntunut niin paljon lomalta, kun Pekalla oli paljon hommia pienen vauvan, kahden vauhdikkaan tytön ja sektiosta toipuvan vaimon kanssa, heh. Toisaalta luulen, että juuri tämä kotoilu oli Pekalle kaikista mukavinta lomatekemistä, viettää paljon aikaa kanssamme rennosti ja mukavasti, ilman kiiteitä ja aikatauluja.


Loman loppupuolella, kun oloni alkoi enemmän kohenemaan, kävimme Tykkimäessä ja pari kertaa mökillä. Voi että miten onnellisia lapset olivat. Kiva, että pystyimme tekemään jotain spessua vaikka Tykkimäessä minulle tuli ehkä vähän liikaa kävelyä. Yritin kyllä istuskella siellä paljon ja kävelin hitaasti köpötellen, heh. 

Mökillä on aina ihanaa, siellä hiljaisuudessa sielu lepää. Pekka pääsi tyttöjen kanssa leikkimään paljussa ja uimaan järvessä, myös suppailemaan. Söimme herkullista grilliruokaa ja Pekan tekemiä hamppareita. Me vietimme vauvan kanssa enemmän aikaa sisällä. Minä lepäilin, vauva söi, nukkui ja ihmetteli. Kävi hän ulkonakin, mutta siellä oli hänen mielestään liian tuulista ja kirkasta, hih. Tosin terassilla varjossa äidin sylissä oli kiva nukkua.


Oli ihanaa viettää laatuaikaa perheenä. Onneksi olen alkanut toipumaan hyvin ja oloni tulee päivä päivältä paremmaksi. Vaikka loma loppuu tältä erää, niin onneksi voimme Pekan vapaapäivinä tehdä yhdessä kivoja kesäjuttuja. Elokuussa Pekan olisi tarkoitus viettää ensimmäinen isyysvapaapätkä ja syyskuussa odottaa vielä yksi kesälomaviikko. Silloin on vielä tiedossa spessua yhteistä aikaa ja pääsemme kokemaan uusia seikkailuja.

lauantai 19. kesäkuuta 2021

Kesän ensimmäinen mökkireissu

Teimme tämän kesän ensimmäisen mökkiressun, samalla olimme ensimmäistä kertaa mökillä vauvan kanssa.

Olimme olleet mökillä edellisen kerran toukokuussa, silloin ei vielä kovin kesäistä ollut. Nyt oli niin ihanaa, kun oli oikeasti lämmintä, aurinko paistoi, laineet liplattivat ja metsässä tuoksui kesä. Tällä kertaa sattui aika kovasti tuulemaan, mutta se ei yhtään haitannut, sillä lämpömittari näytti +27 astetta. 

Sisällä hirsimökissä oli mukavan viileää, siellä minun oli hyvä lepäillä ja parannella sektiohaavaa. Vauva viihtyi mökillä ja nukkui siellä jopa paremmin kuin kotona. Me vietimme hänen kanssaan suurimman osan ajasta sisällä. Kävimme kyllä ulkona, mutta siellä oli vauvalle vähän liian kirkasta ja tuulista. 

Vaikka vietinkin suurimman  osan ajasta sisällä, niin pystyin ihastelemaan kauniita maisemia ikkunoista, oli ihana päästä pois kotoa. Olin kökkinyt siellä ihan tarpeeksi. Ulkona oli ihana aistia lämpöä ja ihastella luontoa. Näimme myös joutsenia! 

Tytöistä on aina hauskaa lähteä mökille, leikkiä vesileikkejä paljussa ja järvessä, leikkiä hiekkalaatikolla ja heitellä kiviä. Mökillä on erilaisia kirjoja mitä katsella ja leluja millä leikkiä, vaihtelu virkistää heitäkin. Pekka on niin ihana kun tykkää ulkona touhuta tyttöjen kanssa monenlaista, kun minä en vielä pysty. Lisäksi hän grillasi ja teki ruuat, hoiti kaikki muutkin mökkiaskareet, että minä sain levätä.  En päässyt vielä täysillä mökkeilystä nauttimaan, mutta reissu oli silti ihanaa vaihtelua kotoiluun. 

Vauvan kanssa oli helppoa olla mökillä, hän söi, nukkui ja ihmetteli. Hän nukkui mökillä jopa paremmin kuin kotona. Aika hauskaa! Varmaan siksi, kun mökillä on hiljaisempaa, viileämpää ja rauhallisempaa? Nukuimme kaikki yöllä ihan hyvät unet, vaikka vauva heräsi pari kertaa syömään. Nautimme grilliruuasta ja herkuttelimme jäätelöillä. Ihana kesä! Onneksi kesä on vasta aluillaan, ehdimme mökkeilemään vielä monta kertaa! Ai että. 

Pekan kesäloma lähenee loppuaan, enää muutama päivä jäljellä.  Onneksi ehdin toipumaan sen verran hyvin, että pääsimme käymään mökillä.

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Kaksi viikkoa sitten saimme sinut syliimme

Kaksi viikkoa sitten saimme sinut syliimme, meidän ihana pieni poika.


Synnyit pikkuisena, mutta olet kasvanut hyvin. Painat nyt kahden viikon ikäisenä, ensimmäisen neuvolapäivän jälkeen 3050g. Pituutta on tullut pari senttiä ja olet nyt 50cm pitkä. Päänympäryskin on kasvanut ja se on nyt 36.5 cm.


Tällä kertaa menit isin kanssa kahdestaan neuvolaan. Mittausten lisäksi mm. meidän kuulumisia kyseltiin, miten äidin haava on lähtenyt parantumaan ja miten imetys sujuu. Saat sapuskaa osittaisimetyksellä, saat sekä rintamaitoa että korviketta. Rinnalla viihdyt n.10-20min, tarvittaessa saat myös lisämaitoa. Pullosta 20-50ml kerrallaan. Sait oman neuvolakortin, d-vitamiineja, kirjoja ja lorukortit. Kirjat olivatkin hauska yllätys! 

Viime viikosta on tapahtunut vähän muutoksia. Olet nyt päivän aikana enemmän hereillä, välillä myös enemmän itkettää, eikä uni välttämättä aina tule niin helposti. Sylissä on edelleen paras paikka. Yöunet ovat olleet suunnilleen samanlaisia, heräät syömään 2-4 tunnin välein, joskus olet yöllä vähän aikaa hereillä. Rinnalla saattaa tulla aluksi harmitusta, sinulla on hyvä imuote, mutta välillä tuntuu siltä, että sinulla ei olisi malttia, heh. Äiti ei ole kuitenkaan päättänyt luovuttaa. Tavoitteena on imettää ainakin puoli vuotta, pidempääkin jos se onnistuu. 


Raskausaikana viimeisessä ultrassa toukokuussa epäiltiin sinun toisen munuaisaltaan olevan toista isompi ja se lähenteli ylärajaarvoa. Tästä syystä kun synnyit asia haluttiin selvittää. Meillä oli muutama päivä sitten aika sairaalaan missä sinut ultrattiin. Kuten arvelimme, mitään hätää ei ole, tutkimuksissa ei löytynyt mitään poikkeavaa, onneksi.  


Olet ollut muutaman kerran kylvyssä, hauskaa! Olemme myös vähän enemmän ulkoilleet. Teimme kanssasi ensimmäisen mökkireissun. Mökillä oli ihanan viileää ja rauhallista. Äiti lepäili, sinä söit nukuit ja ihmettelit. Ulkona oli kirkasta ja tuuli tuntui sinusta jännältä. Me vietimme aikaa enemmän sisällä. Isi grillasi ja ulkoili siskojen kanssa, he leikkivät vesileikkejä paljussa. Nukuit mökillä hyvin, ehkä jopa paremmin kuin kotona, hih. 


Olet niin rakas ja ihana, niin pieni ja söpö. Meidän kulta, niin kuin siskot sanovat. On hauska seurata miten ihmeisssäsi katselet siskojen touhuja, miten he leikittävät sinua, miten tarkkaan kuuntelet ääniä, puhetta, lauluja ja loruja. Hienoa, että kasvat hyvin, vaikka vieläkin myös 50 koon vaatteet ovat sinulle reiluja, hih. Nyt on kummit pyydetty, ristiäispäivä päätetty ja pappi varattu, sitten saat virallisesti nimen. Etunimesi Leevi ole enää salaisuus. Lähimmäiset saivat tietää sen rakenneultran jälkeen, muut silloin kun synnyit. Meidän mielestämme se on kivoin nimi juuri sinulle, meidän rakas kesäkuinen ♡

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Hempeää vaaleanpunaista lastenhuoneeseen

Tytöt olivat toivoneet huoneeseensa enemmän vaaleanpunaista. Teimme pienen budjetin ratkaisun ja ostimme heille uudet pussilakanat. Lisäksi lisäsin huoneen sisustukseen muutamia vaaleanpunaisia yksityiskohtia, kotoa jo löytyviä olemassa olevia juttuja, leluja, tyynyjä ja yksisarviskukkapannan. Minulle on tärkeää, että tytöt saavat halutessaan vaikuttaa lastenhuoneen ilmeeseen, onhan se heidän huone. 


Vaaleanpunaiset pussilakanasetit on tilattu H&M Home:sta. Lisäksi uutena juttuna huoneessa on ompelemani Marimekon Kukkameri tyynyliinat, ihana kesäinen kuosi. Minusta huoneessa vaaleanpunainen ja vihreä sopivat yllättävän hyvin yhteen, hih. 


Tykkään siitä, että lastenhuoneessa tyttöjen mielipide on otettu huomioon ja olen yrittänyt keksiä sinne juttuja mistä he pitäisivät. Hauskaa, että huoneen ilmettä pystyy helposti muuttamaan vaihtamalla välillä tekstiilejä ja esineitä. 


Pitkäaikaisia suosikkeja huoneessa on Kaverini juliste, Tellkiddo lelupussi, V:n kummeilta saatu puputaulu, Studio Bundis kissapehmo, Aarrekid pöllötyyny sekä Ikean eläinpehmot. Tykkään tosi paljon myös minun lapsuudenkodin piianpeilistä. Siellä on kiva säilyttää tyttöjen rusettiponnareita. Pitäähän tyttöjen huoneessa peili olla, hih.


Haluaisin ostaa tyttöjen huoneeseen jotain kauniita, näyttäviä ja hempeitä kukkaseinätarroja, mutta en tiedä miten ne tarttuvat meidän vanhaan ei välttämättä niin tasaiseen kiviseinään. 

Huoneessa ei todellakaan ole aina näin siistiä eikä tarvitsekaan olla. Meillä leikit saa näkyä. Minusta on kuitenkin hauska ottaa kuvia siististä stailatusta huoneesta. Kaaoksen keskellä on kiva katsoa näitä kuvia ja miettiä, että onpa meillä kaunis koti silloin kun on siistiä, heh.  

tiistai 15. kesäkuuta 2021

Miten sektiosta toipuminen on sujunut?

Sektiosta on kulunut n. 1.5 viikkoa. Miten toipuminen isosta leikkauksesta on sujunut?

Tämä kolmas sektio oli rankka kokemus, leikkaus oli ollut hankala ja pitkäkestoinen. Siihen nähden olen omasta mielestäni alkanut toipumaan ihan hyvin. 


Ensimmäiset viisi päivää olivat kamalia. Kipu oli tosi kovaa, liikkuminen, nouseminen, istuminen, kävely ja nukkuminen oli vaikeaa. Pääsin kuitenkin seuraavana päivänä leikkauksesta jalkeille. Sairaalassa sain säännöllisesti kipulääkettä ja särkylääkettä. Mielestäni tilanteeseen nähden pärjäsin hyvin, ehkä siksi kun Pekka oli niin paljon läsnä sairaalassa ja hoiti vauvaa, minulla oli tilaisuus toipua ja levätä. Tuntemukset eivät olleet uusia, vaan minulle jo kolmas kerta. Ehkä myös se vaikutti siihen, että kestin tilannetta hyvin.

Pekan mielestä olin virkeämpi ja sairaalassa aloin toipumaan paremmin kuin aiemmilla kerroilla. Jännää sinänsä, koska leikkaus oli tällä kertaa rajumpi. Vaikuttaako siihen kokemus vai tietyllä tapaa päättäväisyys vai onko nyt vain ollut hyvä tuuri? Kotiuduttuamme äitinikin sanoi, että vaikutan pirteältä, vaikka olin kipeä ja todella väsynyt. Koen, että asennoiduin leikkaukseen ja toipumiseen mahdollisimman hyvin ja positiivisella asenteella. Olimme sairaalassa reilut kolme päivää.


Kotona ensimmäiset pari-kolme päivää olivat pahimmat kivun suhteen, söin särkylääkettä 3xpäivässä viikon ajan. Sitten otin särkylääkettä vain tarvittaessa. Onneksi sain kuitenkin nukuttua kotona paljon paremmin kuin sairaalassa. Olo tuli päivä päivältä paremmaksi. Viikko vauvan syntymästä terkkari tuli kotikäynnille ja poisti prevena haavanhoitolaitteen ja hakaset. Teippien irrottaminen ja hakasten poisto vähän nipisti. 

Tällä kertaa haava on ollut rajumman näköinen ja turvonneempi kuin aiemmin. Ymmärsin myös, että leikkauksen haastavuuden takia arvesta ei jää välttämättä niin siistiä. Aika näyttää kuinka käy. Minulla on vatsasta lähtenyt ihoa tai siihen on tullut joku vähän isompi nirhauma. Se on myös haava-alueen lisäksi kipeä. Minulla on toisella puolella alavatsaa kova patti mitä säikähdin, mutta se johtuu kuulemma kudosvauriosta, koska leikkaus oli nii raju. Se paranee ajan kanssa, mutta se on kipeä ja ällön tuntuinen. Terveydenhoitaja sanoi, että haava kuulemma toiselta puolelta vähän repsottaa, mitä lie se sitten tarkoittaakaan. Ei kuulosta kovin hyvältä, vaikka se ei kuulemma ole haitallista, haava ei voi esim revetä. Minulla on selässä mustelma puudutteen laittamisesta ja selkä on kipeä, pistokohtaan särkee aina kun selkä on enemmän kaarella.

Minulla oli tytöistä todella siisti arpi. Siksi vähän jännittää miltä se nyt tulee näyttämään, kun minua on vähän varoiteltu, että nyt siitä ei välttämättä tule niin siistiä. Ajattelen kuitenkin, että mitä väliä miltä arpi näyttää, kun sitä ei kuitenkaan kukaan näe. Minulla haava on tehty bikinirajaan. Ja vaikka näkisikin, entä sitten? Kannan raskauksien ja synnytyksien mukana tulleita jälkiä ylpeinä ja kiitollisena. Olen niin onnellinen lapsistani, siitä että unelmani kolmesta lapsesta toteutui. Se on kaikista tärkeintä. Toivon vain, että arpi ei tule tulevaisuudessa olemaan hankala, ulkonäöllä ei ole niin väliä.


Minua on harmittanut se, kun maaliskuusta asti jouduin liitoskipujen takia kökkimään ja lepäilemään, kun en pystynyt kunnolla kävelemään. Nyt leikkauksen jälkeen sama meno on jatkunut, tietysti kivun ja olemuksen suhteen pahempana. Vaikka minulla on positiivinen asenne, niin monet itkut itkin, kun olisin halunnut tehdä asioita mitä en vielä pystynyt tekemään. Kuten: enemmän ulkoilemaan, menemään metsäretkelle, rannalle, vaunulenkille, kyläilemään, lasten kanssa Tykkimäkeen, mökille, piknikille... Onneksi vauva syntyi alkukesästä ja oloni paranee päivä päivältä, kyllä minäkin ehdin vielä kesästä nauttimaan. Tiedän myös, että hormoneilla on osuutta asiaan, siihen, että saattaa enemmän herkistyttää ja jotkut asiat harmittaa. 

Onneksi tässä kotona pärjään ihan hyvin, sillä Pekka palaa tämän viikon jälkeen lomalta takaisin töihin. Sitten ei olekaan enää samalla tavalla aikaa lepäilyyn ja toipumiseen. Kolmen lapsen kanssa ei varmasti tylsää tule ja kädet on täynnä töitä, heh. Pekka on ollut kyllä ihana, olen saanut toipua ja levätä niin paljon kuin tarve on vaatinut ja vähän enemmänkin. Tiedän, että pärjään. Nyt kolmannella kerralla on paljon itsevarmempi olo. Minua ei jännitä. Katsotaan myöhemmin miten minulla on yksin leikkauksen jälkeen kolmen lapsen kanssa sujunut. Voin siitä sitten kirjoitella omaa postausta, heh.