Kesäsuunnitelmat... niitä ei enää montaa ole

Tämä vuosi on ollut minulle vaikea TMD:n ja lonkka/lantionalueen rasituskivun takia. Jälkimmäisestä vaivasta johtuen näyttää siltä, että monet kesän suunnitelmat eivät toteudu, ainakaan Pekan loman aikana mikä alkaa muutaman päivän päästä. Olen niin pettynyt. Harmittaa. 

Meillä oli varattuna muutaman päivän reissu Turun seudulle heti loman alkuun. Olimme tehneet suunnitelmia mitä kaikkea haluamme siellä tehdä ja nähdä, mistä lapset tykkäisivät. Tietenkin odotetuin juttu olisi ollut päivä muumimaailmassa. Jouduin tuottamaan lapsille pettymyksen, vaikka tuntuu että minulle reissun peruuntuminen on isoin pettymys. Onneksi niin päin. Emme voi lähteä reissuun, koska minulla liikkuminen on vaikeaa ja kipu kovaa. Parina päivänä hoidin poitsua ilman apua ja sen seurauksena kipu on pahentunut. En voi siis edelleenkään nostaa poitsua. Nyt kun kipu lonkissa ja lantiolla on taas kovempaa, kävely on vaikeampaa ja kipu todella inhottavaa. En näe mitenkään mahdollisena sitä, että ensi viikolla istuisin monta tuntia autossa ja kävelisin kilometritolkulla. Sellaista tämä nyt on. 

Ennen kesää olin ajatellut ottaa tavoitteeksi kiertää kevään, kesän ja alkusyksyn aikana kaikki Kouvolan luontopolut. Ainakin tutustua niihin luontopolkuihin missä en ole aiemmin käynyt. Voin heittää tuolle haasteelle jo hyvästit. En ehdi mitenkään kaikissa käymään, mutta vielä elättelen toivoa, että kesän aikana pääsisin kiertämään edes kaksi uutta luontopolkua. Saa nähdä miten käy, milloin pystyn pidempiä matkoja kävelemään.

Meillä on V:n kanssa sopimus, että hän pääsee minun ja S-kummin kanssa Tykkimäkeen, kun H pääsi sinne helatorstaina kavereiden kanssa. Saa nähdä milloin kykenen Tykkimäessä kiertelemään. Tarkoitus olisi ollut kesäkuussa mennä, mutta nyt sekin alkaa vähän huonolta näyttämään.  Onneksi kun huvipuisto sijaitsee tuossa muutaman kilometrin päässä, niin sinne voi nopealla aikataulullakin mennä sitten kun kunto sen sallii. Ja jos alkaa näyttämään siltä, että toipumisessani menee todella kauan, niin sitten täytyy miettiä jotain muuta ratkaisua. Kyllä V:kin Tykkimäkeen pääsee. Onneksi hän ei ole siitä muistanut kysellä.

Viime kesän loppupuolella saimme tehtyä remppapihastamme viimein siistin. Keväällä aloitin innoissani puutarhanhoidon ja olin iloinen siitä, että tämä olisi ensimmäinen kokonainen kesä kauniissa siistissä pihassa. Aloin pitämään pihatöistä ja minulla oli monia ideoita mitä kaikkea pihalle voisi laittaa ja tehdä. Nyt kun olen kaksi viikkoa, toistaiseksi koko kesän köllötellyt ja lepäillyt niin piha rehottaa joka puolelta. Harmittaa ja olen niin pettynyt. Kevään raadanta oli turhaa, koska nyt en kykene pihatöitä tekemään ja Pekka ei ehdi. Toistaiseksi en mahda tälle mitään. 

Olin odottanut kesää monta kuukautta. Miettinyt ja suunnitellut mitä silloin haluaisin tehdä. Kuka tahansa olisi lannistunut ja pettynyt, kun ei pystykään tekemään niitä asioita mitä oli suunnitellut. Harmittaahan sellainen. Haluaisin retkeillä ja seikkailla!

Kesällä kuuluisi ulkoilla, retkeillä ja seikkailla, pitää hauskaa. Se on aika vaikeaa, jos lääkkeistä huolimatta koko ajan kolottaa. En pysty kauaa seisomaan, kävelemään tai istumaan. Se syö itsetuntoa, kun en pysty kunnolla tai täysin itse poitsua hoitamaan, kantamaan ja nostamaan. Tarvitsen siihen apua. Onneksi minulla on äitini apuna ennen kuin Pekalla alkaa loma. Tämä tilanne on nyt suoraan sanottuna todella kurja.

Kesäsuunnitelmat... niitä ei enää montaa ole. Toivon, että kipu helpottuisi, että kaikkia kesän suunnitelmia ei tarvitsisi kuopata. Sen olen päättänyt, että vaikka tilanne olisi pitkään huono, mökkeilystä en luovu. Onneksi mökille ei aja kauaa (vain +30min) ja sielläkin on mahdollisuus lepäillä. En suostu vain kökkimään kotona. 

Onneksi tilanteestani huolimatta voin nähdä sukulaisia ja ystäviä. Syödä kesäherkkuja mm. mansikoita ja jäätelöä. Pukeutua ihaniin kesämekkoihin. Ihastella kukkia. Odotan sitä päivää, että pääsen rannalle, viemään lapsia huvipuistoon ja tekemään jonkun pienen reissunkin. Haluan uskoa, että minulla on aikaa. Kesä on vasta alussa. Nyt en voi muuta kuin lepäillä ja toivoa parasta. Vaikka kovasti harmittaa, niin yrittää löytää niitä pieniä kivoja juttuja jokaisesta päivästä. 

Yritän pysyä positiivisena, vaikka minua yritetään kivulla nujertaa

Yritän pysyä positiivisena, mutta jos olen täysin rehellinen, niin nyt se on aika vaikeaa. Tämän vuoden ensimmäinen puolisko on ollut minulle kaikkea muuta kuin helppo. Harmittaa. Tällä hetkellä lonkat ja lantionalue on todella kipeänä. En pysty kauaa seisomaan, kävely ja taaperon nostaminen on vaikeaa. Onneksi sentään nyt pystyn enemmän istumaan ja vähän myös kumartumaan. Kipulääkkeiden avulla olo on ihan siedettävä, vaikka kipua tuntuukin. Jotain edistystä sentään!

Tammikuu-huhtikuu kärsin päivittäisestä TMD (leuan ja päänalueen) kivusta mikä vaikeutti elämääni. En pystynyt moneen kuukauteen kunnolla syömään, välillä oli vaikea olla ja nukkua, vatsan toiminta meni sekaisin. Painoa putosi 10kg. TMD vaikuttaa minulla vieläkin, todennäköisesti loppuelämäni, mutta nyt kova päivittäinen kipu on muuttunut jäykkyydeksi. Pystyn syömään paremmin.

Toukokuussa välillä kiinnikkeet jomottelivat (minulle tehty kolme sektiota). En ajatellut siinä olevan mitään ihmeellistä. Koska oloni TMD:n suhteen alkoi viimein olla parempi se vaikutti jaksamiseeni. Rupesin innoissani päivittäin puuhailemaan puutarhassa, käymään lenkillä, pomppimaan trampoliinilla ja enemmän retkeilemään lasten kanssa. Välillä jomottelu tai vihlonta alkoi olla kovempaa, varsinkin kun olin pomppinut trampoliinilla. Olisi pitänyt tajuta hiljentää tahtia, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty kolmen lapsen kotiäitinä. En osannut ajatella miten kova kipu minua odottaisi.

Toukokuun lopulla (27.5) sain ensimmäisen kipukohtauksen. Siitä lisää täällä. En pystynyt istumaan enkä kunnolla kävelemään. Heittäydyin lattialle makaamaan. Pelkäsin mikä minua vaivaa. Kun rauhoituin, niin ymmärsin, että kiinnikkeet kipuilevat ja se voi tehdä kovaakin kipua. Onneksi tytöt olivat silloin mammalla ja papalla ja Pekka oli kotona. Selvitimme asiaa ja epäilimme kyseessä olevan kiinnikekipua sekä mahdollisesti lantiopohjan lihasten kipuilua. Kipua tuntui, vatsassa, sektioarvessa, lonkissa, häpyluussa, häntäluussa ja alaselässä. Kipu tuntui samankaltaiselta kuin mitä liitoskivut olivat minulla raskaana ollessa tuntuneet, mutta paljon kovempana.

Kovin kipu helpotti yöllä kun olin ottanut lääkettä ja pitänyt lämpötyynyä tuntien ajan. Kuitenkin kipu oli kovaa, mutta ei minulla ollut vaihtoehtoa kuin poitsua hoitaa seuraavina päivinä. Luin lonkkakivusta, että jos se ei helpota viikon kuluessa niin asiaa pitää tutkia ja mennä lääkäriin. Ajattelin, että kipu ajan kanssa helpottaa. 

Muutama päivä ensimmäisen kipukohtauksen jälkeen sain toisen kipukohtauksen (1.6). Nyt kipu oli niin kovaa, että ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä päivystykseen. Siitä enemmän täällä. Siellä selvisi, että tosiaan mistään vakavasta ei ole kyse, vaikka tämä inhottavaa onkin. Lantionalueen lihakset ja lonkat ovat liikaa rasittuneet ja kiinnikkeet aiheuttaneet kipua (liittyen mm suoliston toimintaan). 

Lääkäri oli kirjoittamassa minulle sairaslomaa ja alkoi kyselemään minkälaista työtä teen. Hymähdin ja totesin, että olen kotiäiti. Siihen lääkäri huokaisi ja sanoi "no... lepääminen onkin sinulla sitten vaikeampaa." Näinhän se on. Kun Pekan kanssa lähdimme päivystyksestä, autossa minulta pääsi itku. Mietin miten selviän arjesta pienten lasten kanssa, kun en voi kunnolla kävellä enkä istua ja minun pitäisi levätä. Kaikenlisäksi taipeeseen ilmestyi näytteenottojen jälkeen mustelma ja myös käsi oli muutamana päivänä kipeä, en saanut sitä kunnolla suoritettua. Ei ole koskaan aiemmin verikokeiden jälkeen käynyt näin. Kaikkea nyt sattuu ja tapahtuu.

Onneksi olen saanut äitini ja anoppini avuksi ja Pekalla on välillä vapaapäiviä. Minulla on ollut tilaisuus levätä ja parannella. Varsinkin viime viikolla milloin kiputilanne oli todella akuutti. Miten kiitollinen olen Pekasta ja siitä että lasten isovanhemmat asuvat lähellä, haluavat ja pystyvät auttamaan. Kiitos kaikesta avusta ja tuesta mitä olen saanut ♡

Olin odottanut kesää, laskenut päiviä ja tehnyt suunnitelmia. Meinasin keväällä tehdä blogiin kesäsuunnitelmapostauksen, aloitin tekemäänkin sitä, mutta jostain syystä päätin että en teekään sitä loppuun. Oliko se joku etiäinen? Aavistinko, että jotain pahaa tapahtuu? Nyt nimittäin näyttää monien kesäsuunnitelmien suhteen todella huonolta, koska liikkuminen on minulla niin vaikeaa. Olo on lannistunut, mutta olen päättänyt, että en anna pettymyksen jyrätä ylitseni. En odota liikoja, mutta haluan kuitenkin nähdä toivoa. Onneksi kesä on vasta alussa. On kesässä paljon hyvääkin, vaikka liikkuminen olisi vaikeaa. Pitää vain tsempata ja keskittyä niihin hyviin asioihin kuten vaikkapa aurinkoon ja lämpöön, kukkiin, kesämekkoihin, lasten iloon, paljaisiin varpaisiin, mansikoihin ja jäätelöön. Kokemuksesta tiedän, että kyllä vielä tulee se päivä, kun en tunne enää kipua. Niin myös tämän vaivan kanssa, siihen vain täytyy luottaa ja malttaa odottaa. Ja jos ei isompaa helpotusta tulekaan, niin sitten tutkia tätä asiaa lisää ja miettiä mitä tälle voisi tai pitäisi tehdä. Nyt kuitenkin lepään niin paljon kuin vain tässä hässäkässä pystyn ja keskityn miettimään hyviä asioita. Katse eteenpäin. 

Dinosynttärit

Juhlimme viikonlopuna meidän rakasta 1-vuotiasta. Mietimme mikä teema olisi hauska pienen pojan ensimmäisille kesäsynttäreille ja aika äkkiä teemaksi valikoitui dinot!

Dinosynttäreiden päävärit olivat vihreä ja ruskea. Niitä näkyi koristeissa ja leipomuksissa. Pekka teki juhliin taas mielettömän upean ilmapallokaaren. Pekka leipoi myös herkullisen suklaa-mansikkakakun ja pizzaa. Äitini eli synttärisankarin mamma teki juhliin mokkapaloja, dinokeksejä ja samanlaisia rinkulakeksejä mitä S-mamma on aiemmin perinteisesti tehnyt kaikkiin juhliin. Kiitos leipomuksista äiti. Tarjolla oli myös dinokarkkeja, popparia, Organix-keksejä, vesimelonia ja viinirypäleitä. ♡

Ilmapallokaaren lisäksi koristeina käytettiin dinofoliopalloa, numeropalloa, dinoviiriä, dinokaitaliinaa, dinokonfetteja, muovidinoja sekä dinopehmoleluja. Isommat dinopehmot on ostettu Ikeasta, pienempi talvella Tigerista, muovidinot prismasta.

Pieni mies pääsi ensimmäistä kertaa maistamaan kakkua. Se oli hyvää, mutta vähän erikoista. Oli kiva haukkailla myös vesimelonia. 

Olo on kiitollinen ja onnellinen meidän lähipiiristä, miten monet halusivat juhlia kanssamme meidän poitsun ensimmäistä syntymäpäivää. Poitsulla oli hauskat synttärijuhlat mistä jäi paljon ihania muistoja. ♡

Leevi 12kk

Leevi on 12kk ikäinen. Tänään koitti se ihana päivä, kun klo: 10.44 meidän rakas hurmuripoika täytti vuoden. Paljon onnea ihanalle synttärisankarille!

Olet iloinen ja vauhdikas poika. 11kk loppupuolella muutaman kerran seisoit hetken ilman tukea. Sitä harjoittelet kovasti. Välillä huomaamatta irroitat kädet tv-tasolta tai sohvalta. Hauskaa! Kaukosäätimet, ohjaimet ja imuri, ne kiinnostavat sinua kovasti. Imuria olet tutkinut päivittäin jo monta kuukautta. Se on jännä kapistus. Tykkäät käppäillä kävelykärryllä, leikkiä palikoilla, aktivointihärpäkkeillä ja katsella kirjoja. Jaksat ihmetellä kirjan sivuja pitkään. Käsinuket ovat hauskoja ja tietenkin sinun hyppivät ja karjuvat dinopehmot. Äiti hyppyyttää ja ääntelee dinoääniä, heh. Sinä nauravaisena katsot äidin hassutteluja ja osaat itsekin tehdä dinon murinaa ja hyppyyttää dinoja.

Sinulle taitaa tulla lisää hampaita, kun kaivelet sormilla suuhun ja syöt/pureskelet kaikkea mahdollista. Olet kuitenkin hyväntuulinen ja nukut yleensä hyvin omassa sängyssä kokonaisia öitä, pitkiä unia 8-12 tuntia. Joskus, jos keskellä yötä heräät, sinut nostetaan viereen jatkamaan unia. Olet siirtynyt viikko sitten nukkumaan vain yhdet päiväunet mistä olemme ihmeissämme. Päikkärit kestävät yleensä 2-3 tuntia. Nukut ne omassa sängyssä tai rattaissa. Olet myös reipas syömään, vaikka välillä sinulla on niin kova vauhti, että ruokaa on pitkin poikin, heh. Kaikista kivointa on syödä itse sormiruokailemalla. Nyt on aika siirtyä korvikkeesta pois. Jännää. Sinä et tosiaan ole enää mikään pieni vauva, vaikka pieni vielä oletkin. 

Ps. Kiitos hani kuvausavusta. Pekka asetteli viltit, kortin, ankan sekä poitsun. Koska minä en lonkkakivun takia pysty poitsua kunnolla nostamaan enkä kumartumaan. Saimme yhteistyöllä kivat 12kk kuvat otettua ♡

Kesäkuu alkoi reissulla päivystykseen

Kesäkuu ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Päädyin kovan lantionalueen kipukohtauksen takia päivystykseen. Pääsin heti testaamaan Kouvolan uuden Ratamokeskuksen päivystyksen. Huhhuh.

Sain kipulääkettä, minulta otettiin verinäytteitä ja virtsanäyte. Katsottiin verenpaine, mitattiin kuume. Lääkäri paineli vatsaani ja tutki lonkat. Onneksi aulassa oli sänky vapaana, koska en pystynyt kunnolla istumaan. Vietin päivystyksessä melkein koko päivän klo: 14-19.30. Olin syönyt vain aamupalan, olin syömättä melkein 12 tuntia. Nälkäkin oli, mutta se oli murheista pienin. Lopulta selvisi onneksi että mistään vakavasta ei ole kyse. Minulla on lonkissa ja lantion alueella rasituksesta johtuvaa kipua sekä kiinnikkeistä johtuvaa kipua mitä hoidetaan nyt lääkkeillä ja levolla. Onneksi sain mamman ja mummin avukseni nostelemaan poitsua. Minulla on ollut mahdollisuus levätä mikä auttaa toipumistani. En tiedä miten olisin näistä päivistä selvinnyt ilman heitä. Pekalla on onneksi viikonloppuna vapaata.

Sain viime viikollakin kipukohtauksen, minkä jälkeen olin kotona tehnyt kaikkeni, että kiputilanne helpottuisi. En kuitenkaan pystynyt kunnolla kävelemään enkä istumaan. Vauvan nostelu ja kumartelu sattui. Ja kesäkuun ensimmäisenä päivänä kävi niin, että kipu yltyi todella sietämättömäksi. Onneksi äitini pääsi hoitamaan lapsia ja ihana kummitätini pääsi viemään minua päivystykseen, olemaan tukena ja turvana. Kipu oli todella kovaa, se pelästytti. Illalla töiden jälkeen Pekka tuli seurakseni päivystykseen, ihan hyvä, koska kipulääkkeet tekivät oloni aika tokkuraiseksi.

Lonkkakipu on hankalaa, koska lonkkia joutuu päivän aikana käyttämään pakosti. Olen niin pettynyt, että olen näin kipeä. Kipu on kovaa, kävely ja seisominen vaikeaa. Onneksi nyt pystyn edes vähän istumaan. Jouduin jättämään H:n kevätjuhlan väliin, se harmittaa minua kovasti. Poitsulla on viikonloppuna synttärit. En pysty osallistumaan juhlien valmisteluihin ja joudun juhlien aikana lepäillä. Mutta eihän tälle minkään voi. En kuitenkaan tilanteeni takia halua perua poitsun juhlia. Varsinkaan kun en tiedä kuinka kauan tulen olemaan kipeänä. Harmittaa, kun en pysty ulkoilemaan enkä pihalla puuhastelemaan. Olin juuri saanut liikunnanilosta kiinni. Pihatöistä oli tullut minulle kivaa omaa tekemistä. Onneksi on satanut, koska nyt en pystyisi kukkia kastelemaan. Näin keväällä ison vaivan pihan siistinä pitämiseen ja kukkien kasvattamiseen, harmittaa että nyt rikkakasvit villiintyvät, mutta ei voi mitään.

Minulla oli monta kuukautta jokapäiväistä kipua TMD:stä johtuen. Kun se alkoi helpottamaan sain vaivakseni tämän uuden kiputilan. Miksi minua koetellaan näin paljon? Se tuntuu epäreilulta. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että vaikka tämä lonkkakipu ja muut lantionalueen kivut ihan kamalia ovatkin ja tällä hetkellä vaikeuttavat elämääni, niin tämä ei ole vakavaa.

Kipu on tietenkin inhottavaa, mutta on tämä henkisestikin rankkaa. Kesälle on ollut monenlaisia suunnitelmia. Saa nähdä mitä niiden kanssa käy. Toivon, että paranen nopeasti. En halua levätä ja kökkiä koko kesää. Jotenkin, kun kävely on vaikeaa ja levossakin sattuu, niin en usko, että tästäkään ihan helpolla selviän. Yritän silti edelleen nähdä positiivisia asioita, vaikka minua yritetään kivulla nujertaa. Onneksi kesä on vasta alussa. Minulla on aikaa toipua.

Asu isältä pojalle

Muutama päivä vauvavuotta jäljellä. En voi uskoa miten nopeasti aika on mennyt. Viikonloppuna juhlitaan meidän poitsun ensimmäistä syntymäpäivää.

Hän niin komeasti poseeraa isin vanhoissa vaatteissa. Tulee kyllä niin vahvat ysärivibat. Tämä asu on ihana, onneksi se on säästetty! Olen kuvannut tytöt minun vanhassa 1v mekossa, niin kivaa nyt kun poitsu sai ylleen isin vanhan 1v asun. 

Mietin miten saan hänestä kuvia istuen, koska hän ei kauaa paikallaan viihdy. Lattialla kuvien ottaminen olisi ollut vaikeaa. Laitoin peiton ja valkoisen lakanan trampoliinin päälle. Siellä hän on tottunut istuskelemaan, eikä hän yrittänyt heti lähteä karkuun. Saimme aika kivoja kuvia muistoksi. Meidän rakas, kohta jo 1-vuotias. 

Toukokuun kivoimpia juttuja

Ihana toukokuu! Meillä oli hauska vappu ja kiva äitienpäivä. On nähty läheisiä ja juhlittu nimppareita. Ihasteltu vihertävää metsää ja kauniita kukkia. On tehty pihatöitä, lenkkeilty, pompittu trampalla, syöty lettuja ulkona, keinuttu ja leikitty hiekkalaatikolla. Tehty pieniä retkiä suolle, lähimetsään ja puistoon. Suunniteltu pientä terassin remppaa. Piirrelty ja askarreltu. Katsottu mm-lätkää ja elokuvia. H kävi helatorstaina kavereiden kanssa Tykkimäessä, luvattiin että V pääsee joku kerta Tykkimäkeen äitin ja S-kummin kanssa. Tietty kesällä mennään huvittelemaan sinne myös koko perheen voimin. Toukokuu oli kiva ja vauhdikas. Vähän liiankin vauhdikas, sillä minulla kiinnikkeet ja lantiopohjan lihakset kipeytyivät todella paljon toukokuun viimeisellä viikolla. Haluan kuitenkin tässä postauksessa keskittyä toukokuun kivoimpiin juttuihin. Lopussa linkit kaikkiin toukokuun postauksiin.

Vappu

Meillä oli kiva vappu. Leikimme vappupalloilla, ilmapalloilla, serpentiinillä ja vappuhuiskilla. Saimme V:n kummin ja lasten kaverin meille leikkimään ja viettämään vappua. Hauskaa! Meillä oli kivoja leikkejä. Herkuteltiin syömällä Pekan tekemiä munkkeja ja tippaleipää.

Vappupallot

Toukokuu loppuu, mutta meillä vappupallot leijuvat edelleen. Ne ovat melkein kuin uusia. Salaisuus piilee siinä, että olen kolme kertaa puhaltanut pillillä palloihin ilmaa. Hauskaa miten paljon iloa vappupalloista on ollut ja miten paljon niitä on ihasteltu. 

Leevi 11kk

11kk ikäisenä poitsu kävelee kävelykärryllä, tykkää seisoskella tuen varassa, kiipeillä trampoliinille hytkymään ja katsella kirjoista kuvia. Hän leikkii istuen tai tuen varassa seisoen, joskus pitäen kiinni vain yhdellä kädellä. Loppukuusta hän seisoi muutaman kerran pienen hetken ilman tukea. Puhelimet, kaukosäätimet ja imuri kiinnostavat kovasti.

Äitienpäivä

Oi ihanaa, sain nukkua pitkään. Minua hemmoteltiin herkkuaamiaisella sekä lasten tekemillä ihanilla askarteluilla, V oli myös kerhossa leiponut pipareita. Sain lahjaksi kivan Arabian Kalassa Muumimukin kukkien kera. Muumikesäsesonkimukista on tullut minulle ihana äitienpäiväperinne. Erityisesti ilahduttaa minua varten poimitut kukat mitkä ovat mukissa koristeena. Täydellinen lahja tälle kukkia rakastavalle muumimukikeräilijälle. Kävimme tyttöjen kanssa lähimetsässä seikkailemassa ja puistossa leikkimässä. Omalla pihalla laitettiin kukkia kasvamaan, pompittiin trampoliinilla, tehtiin kakkuja hiekkalaatikolla ja piirreltiin liiduilla. Sisällä katsottiin koko perhe yhdessä elokuvaa ja pelattiin lautapelejä. Mamma ja pappa sekä mummi ja ukki käväisivät. Meillä oli tällä kertaa kotoiluäitienpäivä, koska meidän pienin oli vähän flunssainen. Ei onneksi pikkunuhaa kummempaa. 

Tyttöjen nimpparit

Juhlittiin sukulaisten kesken tyttöjen yhteisiä nimpparijuhlia. Oli kiva nähdä kaikkia rakkaita, herkutella ja viettää aikaa yhdessä. Pidimme juhlat hauskasti tasan puolessa välissä molempien tyttöjen nimipäiviä. H:n oikeana nimpparipäivänä järjestin H:lle ja hänen kavereilleen pienet lettukestit ulkona. V:n oikeana nimipäivänä herkuteltiin, tilattiin ruokaa ja katseltiin elokuvaa. 

Kävelykärry

Kävelykärry/kävelytuki härpäkkeineen on yksi poitsun lempileluista. Hän niin hymyssä suin nousee sitä vasten ja lähtee sen kanssa käppäilemään. Harmittaa vain  että toimituksessa kesti aika kauan, monta viikkoa (poitsu sai sen toukokuun alussa) ohjeet oli epäselvät, mukana tuli epäkuntoisia ruuveja ja osia oli paikoitellen hankala kiinnittää. Välillä yksi pyörän kumeista irtoaa. Mutta onhan tuo hieno ja mikä tärkeintä lapsesta superhauska lelu. 

Kummiviikonloppu

Pekka lähti juhlimaan kavereiden kolmekymppisiä. Minä ja lapset kutsuimme S-kummin meille yökyläilemään. Oli hauskaa pomppia trampalla, pelattiin lautapelejä, tehtiin retki suolle ja puistoon. Tietenkin myös herkuteltiin.

Kesäkelit 

Toukokuun loppupuolella saimme nauttia muutamista kesäisistä päivistä, kun lämpötila oli +17-20. Ihanaa! Pystyin laittamaan ensimmäistä kertaa sandaalit jalkaan. Näitä päiviä olisi voinut olla enemmänkin. Kaivettiin vesiruiskut esiin, niillä oli hauska suihkutella. Tehtiin pihatöitä ja pompittiin trampalla. Poitsu tutustui hiekkalaatikkoon ja kiikkui. Ihanaa kun ei tarvinut pukea ulkovaatteita. 

Vihreys ja kukat

Se on joka vuosi yhtä ihmeellistä ja ihanaa, kun puihin ilmestyy lehdet ja kukat alkavat kukkimaan. Niin kaunista ja tunnelmallista, raikasta. Kukkia on tullut ihasteltua niin omalla pihalla, lähiympäristössä kuin Kuusaalla rantapuistossa Kymijoen rannalla. 

V:lla alkoi kesäloma

Meidän kerholaisella alkoi kesäloma. Se on samalla kivaa ja haikeaa. Kivaa kun kesä ja kaikki kivat kesäpuuhat alkaa, mutta haikeaa kun tulee ikävä kerhokavereita ja ohjaajia. V:lla on ollut mahtava ensimmäinen päiväkerhovuosi. V on kerhosta tullut aina niin hymyssä suin iloisena ja onnellisena, hän toi sieltä kotiin monia upeita askarteluja. Hän on odottanut kerhopäiviä innoissaan ja ne ovat olleet ehdottomasti hänellä viikon kohokohtia. V on ollut niin reipas kerholainen, omien sanojensa mukaan isotyttö. Niin onkin, hih. Syksyllä kerho onneksi taas jatkuu. Meillä on kesällä niin paljon kivoja juttuja tiedossa, että hän ei ehdi kerhoa ikävöimään, ainakaan kovin paljon, hih. Kavereitakin löytyy, V on tutustunut naapurissa asuviin kavereihin ja kotona löytyy leikkiseuraksi äiti, isi, sisko ja veikka. 

JÄÄKIEKON MM-KISAT

Olemme fiilistelleet Leijonien menestystä. Pelit ovat olleet jänniä ja huikeita. Hauskaa, kun kisat järjestettiin tänä vuonna täällä Suomessa, Tampereella. Me tyydyimme kuitenkin katsomaan pelejä kotisohvalla. Oli kyllä hauskaa katsoa lasten kanssa yhdessä lätkää. Kaikki olimme niin fiiliksissä. Liput liehuivat, kun Suomi teki maaleja. Jännää ja huikeaa! Olen juuri sellainen katsoja joka eläytyy peliin hyvin vahvasti. Lapsistakin oli hauskaa kannustaa Leijonia. Niin mahtavaa kun Leijonat voittivat maailmanmestaruuskisat!

Tässä vielä linkit kaikkiin toukokuun postauksiin:

Vappuviikko

Äitienpäivä

Leevi 11kk

Meidän pihan kevät

Elämä on välillä aika vauhdikasta

Meidän kerholaisella alkoi kesäloma

TMD kuulumisia - Uskon, että olen päässyt akuutin kiputilanteen yli 

Olympiakultaa ja Maailmanmestaruus 2022 - Huikeaa Leijonat!

Kipukohtaus - Kiinnikkeet ja lantiopohjan lihakset kipeytyivät 

Toukokuun kivoimpia juttuja

 

Kipukohtaus - Kiinnikkeet ja lantiopohjan lihakset kipuilevat

Viikonlopusta ei tullutkaan niin kiva kuin olin ajatellut. Jouduin kokemaan yhden elämäni kauheimmista kipukohtauksista minkä johdosta päädyin lattialle makaamaan, en voinut kunnolla kävellä enkä istua. Pelästyin todella. En ole koskaan aiemmin kokenut mitään vastaavaa. Kipu oli niin kovaa, että oli vaikea olla enkä pystynyt nukkumaan.

Kyllä vaan, kiinnikkeet kipuilevat nyt rajusti (minulle tehty kolme sektiota), lisäksi lantiopohjan lihakset ovat kipeytyneet. Kipua tuntuu sektioarvessa, vatsassa, häpyluussa, häntäluussa ja lonkissa, myös alaselässä. En voi uskoa, että näin tapahtui minulle. Miten onnistuin saamaan itseni näin kipeäksi. Olen nähtävästi rehkinyt liikaa. Lievää kiinnikekipua tuntui aiemmin, olisi pitänyt sen jälkeen tajuta hiljentää tahtia. En vain osannut ajatella, että jomottelu ja ajoittainen vihlonta voisi yltyä niin kovaksi kivuksi. Nyt tiedän ja osaan jatkossa kuunnella kehoani  paremmin.

Kipukohtaus sattui perjantaina. Se ilta oli todella kamala. Kipu oli niin kovaa, että itketti. Mikään asento ei ollut hyvä. Nukuin pe-la yönä kaksi tuntia. Että semmoinen yö. Kipu on ollut tykyttävää, viiltävää, aaltoilevaa ja kovasti jomottelevaa pakotusta, paineen tunnetta. Sellaista. Lämpötyyny hieman lievittää kipua. Onneksi silloin, kun kipukohtaus alkoi tytöt sattuivat olemaan mammalla ja papalla ja Pekka oli kotona. Se oli nimittäin kauheaa.

Lauantai oli onneksi vähän helpompi päivä, vaikka kipu oli edelleen kovaa. Kävely ja vauvan nostelu sattuivat. Levossakin sattui. Vatsassa kiinnikeitä kiristi ja vihloi, häpylyyta ja alaselkää/häntäluuta jomotteli. La-su yönä sain nukuttua, nukuin 11 tuntia. Onneksi, sillä lepo on parasta lääkettä.

Ei kipu tietenkään vielä sunnuntainakaan kadonnut. Aamulla sängystä noustessa olo oli ihan hyvä (liian hyvä ollakseen totta), mutta ei mennyt kauaa kun lonkissa alkoi todella kovaa kipua ja kävely muuttui vaikeaksi. Levossakin sattui. Vatsassa ja häpyluussa kiputilanne oli vähän helpottunut, vaikka kipua tuntuikin. Jotain edistystä sentään. Särkylääkkeet ja lämpötyyny vähän auttoivat kipuun.

Su-ma yönä lonkkia ja alaselkää jomotteli ja kolotteli aika paljon, nukuin huonosti. Eniten kipua tuntuu tällä hetkellä lonkissa. Onneksi kuitenkin edistystä tapahtuu ja tilanne päivä päivältä helpottuu.

Kotiäidillä ei sairaslomaa ole. Niinhän se on. Vaikka kävely, istuminen, kumartuminen, vauvan nostaminen ja kantaminen on ollut vaikeaa, minulla ei ole ollut vaihtoehtoa. Hammasta purren olen hoitanut hommat. Olen kyllä myös mahdollisimman paljon yrittänyt levätä ja olla rentona, mitä tässä hässäkässä pystyy. Onneksi vauva viihtyy myös omissa leikeissä lattialla ja siskojen kanssa. Tytöt ovat olleet ihanan avuliaita.

Jotenkin tuntuu niin epäreilulta, että juuri kun TMD on alkanut helpottamaan, saan vaivakseni uuden riesan mikä vaikeuttaa elämääni. No... ei auta kuin toivoa, että kiputilanne alkaa tässä lähipäivinä vielä isommin helpottamaan. Toivon todella, koska tällä viikolla on tiedossa H:n kevätjuhla ja poitsun ensimmäiset synttärit. 

Olympiakultaa ja Maailmanmestaruus 2022 - Huikeaa Leijonat!

Mahtavaa! Suomi on uusi maailmanmestari jääkiekossa, kun Leijonat päihittivät finaalissa Kanadan. Peli oli jännä ja tiukka. Lopulta peli päättyi meidän voittoon jatkoajalla  🇫🇮 4-3 🇨🇦

Olemme yhdessä fiilistelleet Leijonien menestystä. Pelit ovat olleet jänniä ja huikeita. Hauskaa, kun kisat järjestettiin tänä vuonna täällä Suomessa, Tampereella. Me tyydyimme kuitenkin katsomaan pelejä kotisohvalla. Oli kyllä hauskaa katsoa lasten kanssa yhdessä lätkää. Liput liehuivat, kun Suomi teki maaleja! Olen juuri sellainen katsoja joka eläytyy peliin hyvin vahvasti. Lapsistakin oli hauskaa kannustaa Leijonia!

Tämä on ollut huikea kiekkovuosi, kun aiemmin voitettiin olympiakultaa ja nyt MM-kultaa vieläpä täällä Suomessa. Kuinka siistiä! En voi lakata hymyilemästä. Paljon onnea Leijonat! 

Hauskaa, kun V katseli ensimmäisen kerran MM-kisoja telkkarista vuonna 2019, Suomi voitti kultaa. Nyt meidän poitsun kohdalla oli ensimmäiset MM-kisat ja taas tuli kultaa!  Kultajuhlat on kyllä mieletön lopetus toukokuulle.