Viime syksynä, 2020, aloitimme V:n kanssa käymään perhekerhossa. Emme ehtineet kerhossa kuitenkaan kovin monta kertaa käymään. Marraskuussa 2020 perhekerho meni koronatilateen takia tauolle eikä perhekerhoon päässyt sen jälkeen ennen kuin vasta tänä syksynä.
Perhekerhopäivä on joka toinen viikko. Kerhotoiminta jatkui elokuussa, mutta emme silloin pikkunuhan takia päässeet paikalle. Meillä kerhoilu alkoi syyskuussa, kuukaudessa on yleensä kaksi perhekerhopäivää.
Syyskuun ensimmäinen perhekerhopäivä
Syyskuun ensimmäisenä perhekerhopäivänä tutustuimme uusiin kerhokavereihin ja uuteen kerhopaikkaan. Tällä kertaa oli ulkoleikkejä, makkaran paistoa, omppujen rouskuttelua ja mehunjuontia, hih + Pieni hartaus/lauluhetki. Oli tosi kiva syysilma. Meidän piha oli yönjäljiltä märkä, joten varmuuden vuoksi puin V:lle kurahousut. V mm. leikki hiekkalaakolla kaivurilla, työnteli kottikärryjä, heitteli renkaita, kiipeili pienessä liukumäkihökkelissä ja katsoi sieltä kaukoputkella. Lopuksi oli hauskaa kiikkua kaverin kanssa kiikkulaudalla. Voi miten iloinen meidän 3v oli, kun perhekerho jatkui pitkän tauon jälkeen. Saimme perhekerhossa mielenkiintoisen ehdotuksen mitä jäimme pohtimaan.
Syyskuun toinen perhekerhopäivä
Tällä kertaa leikimme sisällä. V leikki duploilla, paloasemalla ja maatilan eläimillä. Katseltiin kirjoja mm. Pipsa Possu kirjaa, hih ja V halusi tehdä palapelin. Pienessä hartaushetkessä kuultiin tarina viisi leipää ja kaksi kalaa, laulettiin V:lle tuttu Jumalan kämmenellä -laulu ja kuultiin ruisleivän tekemisestä. Sen jälkeen askarreltiin mitä V oli kovasti odottanut, hän oli ainakin kolme kertaa kysynyt "milloin askarrellaan?". V teki äidin avustuksella kaksi söpöä etanaa. Sitten tarjolla olisi ollut kahvia, sämpylöitä, sosepussi, keksejä ja mehua. V oli niin vauhti päällä, että hän ei malttanut syödä muuta kuin nopeasti yhden keksin ja pikkutilkan mehua. Sitten jatkettiin leikkejä. Lopuksi oli satuhetki ennen kotiin lähtöä. V meni kuuntelemaan tarinaa ohjaajan kainaloon. Hauskaa!
Mielestäni kerhoilu on kivempaa sisällä, koska tiedän miten paljon V tykkää askartelusta, on myös kiva päästä leikkimään erilaisilla leluilla kuin kotona. Mutta toisaalta ulkona on helpompi olla, koska siellä ei tarvitse pitää maskia. Minä en siis maskia pahan astman takia pysty pitämään, joten joudun sisätiloissa laittamaan visiirin. Maskia pystyn pitämään vain muutamia minuutteja. En tykkää visiiristä yhtään, sen kanssa on raskas hengittää ja vaikea olla kun se tulee koko ajan eteen (esim lasta syliin ottaessa). Kauhea häkkyrä mikä päässä on kiusallinen olo, mutta en kehtaa kerhoon mennä ilman sitä ennen kuin tulee ilmoitus, että maskeja ei enää tarvitse pitää. Toivon todella, että se päivä vielä joskus tulee.
Mielenkiinnolla jäämme odottamaan lokakuun perhekerhopäiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡