Keväällä omenapuutkin surivat mammaa (mammanmammaa) ja ne eivät kukkineet, kuitenkin kesällä oli nähtävissä muutamia omenanalkuja. Näistä muutamista omenanaluista kasvoi kypsiä omenoita, jotka kävimme mamman pihalta poimimassa. Jouduimme tosissaan etsimällä etsiä, jotta löysimme kolme omenaa. Omenoita ei siis riittänyt mehuksi tai piirakaksi niin kuin aiempina vuosina. Nämä kolme omenaa menivät Helmin suuhun ja neiti innoissaan rouskutteli niitä.
Samalla kun Helmi rouskutti omenoita muistelin mammaa ja meidän viimevuotisia omenakuvia, jolloin mamma (mammanmamma) yhdessä Helmin kanssa poimi omenoita ja he söivät niitä omenapuun juurella. Äitini ja mamma keittivät myöhemmin omenoista mehua ja leipoivat piirakkaa. Viime vuonna omenoita oli siis todella paljon, täältä voi kurkata meidän viimevuotiset ihanat omenakuvat. Mielessäni voin kuvitella mamman jakamaan kanssamme kaikki nämä hyvät hetket.
Mamma, Mammanmamma 1927-2017 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡