sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Tyttöjen viikonloppu

Meillä oli kiva tyttöjen viikonloppu, kun saimme S-kummin meille yökyläilemään pe-su. Isi oli poikien kanssa juhlimassa.

Oli hauska viettää tyttöjen kesken laatuaikaa ennen vauvan syntymää. Söimme hyvin ja herkuttelimme. Perjantaina haimme hesestä sapuskaa, lauantaina teimme tacoja ja tortilloja. Sunnuntaina tein jämistä tortillakeittoa. Viikonlopun aikana paistoimme myös lettuja ja söimme jätskiä. 


Pelasimme lautapelejä mm. muuttuvaa labyrinttia, leikimme mm. poneilla ja katsoimme elokuvan Toy Story 4, Peppi Pitkätossua ja Suurmestarin. Lauantaina kun tytöt menivät nukkumaan, me kummin kanssa illalla/yöllä seurattiin Euroviisufinaalia. Suomelle tuli toiseksi paras sijoitus koskaan, kuudes sija, vau! 


Ulkoilimme omalla pihalla ja teimme pienen retken Kymijoen rantaan Kuusankoskelle ihastelemaan kukkivia puita. Harmi vain, että valitsimme retkelle vähän huonon ajankohdan. Kotipihassa aurinko paistoi, perillä aika äkkiä alkoi satamaan ja ukkostamaan. Onneksi ehdimme hetken ihastella puiden upeaa kukintaa ja saimme kivoja kuvia muistoksi. Meillä oli tosi kiva tyttöjen viikonloppu, mutta oli ihanaa sunnuntaina saada isi kotiin. Meillä oli ehtinyt tulla ikävä.


maanantai 17. toukokuuta 2021

Makuuhuoneen kesäfiilis

Keväisin tekee mieli sisustaa ja miettiä kotiin uusia/erilaisia juttuja. Tuoda vähän vaihtelua kodin ilmeeseen. Olin miettinyt, että haluaisin makuuhuoneeseen kesäksi vihreän pussilakanan. Sopivan sävyinen setti löytyi H&M home:sta. Tykkään siitä todella paljon. Kiva, että huoneessa on vähän väriä, mutta ei kuitenkaan liian räikeää minun makuuni, heh.


Marimekon Unikkokuosi on viehättänyt minua jo pitkään. Halusin ommella unikkotyynyliinan makuuhuoneeseen, siitä tuli aika kiva. Tyynyliinan ompelu oli helpompaa kuin muistin.  Sovelsin ohjetta mikä löytyy täältä. Meille on kertynyt monenlaisia tyynyjä ja tyynyliinoja. Minulla on kai joku hulluus niihin, heh. Mielestäni sänky on kutsuvan ja pehmeän näköinen löhöilyyn useammalla tyynyllä. Vaikka täytyy myöntää, että sänky ei ole aina näin nätisti pedattuna. 


Vihreä ja kukat tuovat mieleeni kesän. Meidän pienestä makuuhuoneesta tuli mielestäni kaunis, rauhallinen ja viihtyisä. Siellä on ihana kesäfiilis.

sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Kesäinen piknik takapihalla

Voi että miten upeista keleistä olemme saaneet nauttia. Tuntuu jo niin kesältä. Ihanaa kun puihin on tullut lehtiä ja lämpö on hellinyt meitä. Minä en liitoskipujen takia kummoisiin suorituksiin pysty, mutta onneksi kuitenkin ulkoilu omalla pihalla onnistuu. 


Isi oli iltavuorossa. Halusin ilahduttaa tyttöjä ja keksiä jotain kivaa spessua tekemistä järjestämällä kesäisen herkku piknikin meidän takapihalla. Se oli heidän mielestään ihana yllätys. "Olet äiti maailman paras äiti".



Istuimme viltillä ja herkuttelimme mansikoilla, mustikoilla, vesimelonilla, viinirypäleillä, sipseillä ja poppareilla. Hauskaa, että marjat ja vesimeloni oli lapsista kaikista parhaimmat herkut. Ihania kesäisiä makuja. Tytöt esittivät vuoron perään esityksiä, mm imitoivoivat televisiosta tuttuja piirrettyjä hahmoja. Se oli heidän oma ideansa. Aika hauskaa! 



"Äiti voidaanko huomennakin järjestää piknik takapihalla?" Napostelu ulkona oli niin hauskaa. Se oli minusta kiva ajatus, miksei! Ajattelin, että voisimme syödä vaikkapa välipalan ulkona. 

Viikonloppuna vietettiin paljon aikaa pihalla. Tytöistä oli hauska leikkiä hiekkalaatikolla ja leikkimökissä, pomppia trampalla, piirtää liiduilla ja puhaltaa saippuakuplia. Ajella potkulaudalla ja potkupyörällä. Tuotiin myös keppihevoset ulkoilemaan, lapset tekivät niille hauskan esteradan. Ihanaa, kun on oma piha missä on paljon viihdykkeitä ja kivaa tekemistä lapsille. Tuli vähän myös leikittyä vesileikkejä, kun toimme kylppärissä säilössä olleen leikkipöydän taas kesäksi ulos.  Me niin nautimme näistä lämpimistä päivistä. Ihanaa! 

perjantai 14. toukokuuta 2021

Miten ihana yllätys - Minulle järjestettiin vauvajuhlat

Olen vieläkin yhtä hymyä! Minulle järjestettiin eilen yllätyksenä ihanat vauvajuhlat. Naurattaa vähän miten shokkiin menin, silmäni kostuivat, olin sanaton ja ihmeissäni. Tietysti samalla myös erittäin iloinen ja otettu siitä, että minua haluttiin ilahduttaa näin. Aivan mahtavaa! ♡
Juhlat olivat juuri sellaiset kuin olisin halunnutkin. Rentoa ja mukavaa yhdessäoloa kivalla porukalla, hyvää ruokaa, kauniita kukkia ja ihania koristeita, lasten leikkejä. Sain lahjaksi mielettömän upean vaippakakun! Saa nähdä milloin raaskin purkaa sen. En ainakaan vielä ihan heti. Minua oli huomioitu kaikessa, mietitty mistä tykkäisin ja ilahtuisin, eteeni oli nähty paljon aikaa ja vaivaa. Yllätys onnistui ja ilahduin todella paljon! Muistelen tätä hymyssä suin vielä pitkään. Kiitos P & T + kaikki juhliin osallistuneet. Päivä oli todella kiva ja ihana! ♡



Tarjolla oli mielettömän hyviä herkkuja, kakkua, keksejä, pizzaa, poppareita, marjoja, viinirypäleitä ja vesimelonia. Siniset alkumaljat! Kakku oli niin hieno, että en aluksi olisi raaskinut leikata sitä, heh. Vaikka tietysti leikkasin, se näytti hyvältä ja maistui herkulliselta. ♡


Oli kiva juhlia ulkona +25 asteen lämmössä. Me niin nautimme kesäisestä päivästä. Masun kanssa tuli kyllä aika kuuma, heh. Mutta en halua valittaa. Ihanaa, kun oli lämmintä. Meidän kesäkuinen taisi myös pitää juhlista ja herkuista, sillä hän myllersi masussa monta kertaa juhlien aikana. Olo on kiitollinen ja onnellinen. Vielä kerran, kiitos ♡


tiistai 11. toukokuuta 2021

Käynti äitiyspoliklinikalla

Tänään rv 36+1 kävin sairaalassa äippäpolilla katsomassa ja kuulemassa "masuvauvan" vointia sekä selvittämässä tulevan sektiopäivän. Sektio tulee olemaan kohdallani jo kolmas ja minulle ainoa tapa synnyttää. Ensimmäinen synnytys oli todella rankka kokemus, joka päättyi kiireelliseen sektioon, edellinen ja tämä kolmas synnytys ovat suunniteltuja sektioita. Olisi hyvin epätodennäköistä, että minun kohdallani vauva mahtuisi syntymään ja muutenkin, että perinteinen synnytys kohdallani etenisi ja onnistuisi. Kahden sektion jälkeen on yleistä ja turvallista, että myös kolmas synnytytapa on sektio. Se on ollut minulle alusta asti selvää. 
Pekka ei päässyt mukaan kätilön ja lääkärin vastaanotoille koronarajoitusten takia. Se harmitti minua, koska käynnit olivat jännittäviä ja infoa tuli paljon. Ensiksi kävin istumassa käyrällä, vauvan sykkeet näytti hyvältä 150-155, samaa luokkaa kuin neuvolassakin. Välillä lukemat pomppi 145-177 välillä. Vauvalla on kohdussa hyvät oltavat. Minulla tuli vähän huono olo, koska tuoli oli vähän takakenossa. Onneksi minun ei tarvinut istua kuin n.15 min, tarvittavat tiedot vauvan voinnista pystyi siinä ajassa näkemään, eikä mitään poikkeavaa ollut. Onneksi. Olin huoneessa/tilassa kätilön kanssa kahdestaan.

Siirryin odotusaulaan odottelemaan lääkärille pääsyä, siellä oli lisäkseni yksi ihminen. Eli todella väljää. Ihan hyvä, että taukoa vähän oli, koska tulin käyrällä istuessani vähän huonovointiseksi. Minut kutsuttiin lääkärin huoneeseen, paikalla oli myös opiskelija mikä sopi minulle hyvin. Aluksi juteltiin raskauden kuulumisia, lääkäri kyseli vointiani mm. onko turvotuksia? Vastasin, että ei muuten kuin ajoittain vähän sormissa. Hän katseli neuvolakorttiani ja tietojani. Kaikki näytti hyvältä. 

Kerroin, että tulin käyrällä istuessani vähän huonovointiseksi. Lääkäri oli empaattinen ja ymmärtäväinen ja nosti tuolin/pöydän selkänojaa ylemmäs, että pystyin olemaan mahdollisimman pystyssä. Tietysti sillä edellytyksellä, että ultraaminen onnistuisi. Lääkäri ja opiskelija tunnustelivat kohtua, sitten oli aika ruveta ultraamaan. Näkymä oli onneksi hyvä. Vauva oli viime viikkoisesta neuvolakäynnistä kääntynyt ja oli nyt jalkatarjonnassa. Eli jalat alaspäin, pää ylhäällä, jännää. Tätä olin kyllä aavistellutkin, kun vauva oli aiemmin muljunnut mahassa tosi inhottavasti ja yöllä tuntui että hän potki alhaalla. Vauvan asento on vaihdellut paljon raskauden aikana ja kohdussa on tosiaan vieläkin hyvin tilaa. Ei siis ihme, että vauva siellä pyörii.
Minun suureksi yllätykseksi meidän poika näyttäisi olevan pienempi kuin siskonsa. Meidän kesäkuinen sai mitan 2kg 600g, syntymäpainoksi arvioitiin 3kg 200g. Tytöt ovat olleet syntyessään lähemmäs nelikiloisia. Tutkimuksessa kaikki näytti hyvältä, mutta lääkäri kiinnitti huomiota toiseen munuaisaltaaseen, hän tutki ja mittasi sitä tarkemmin. Toinen munuaisaltaista vaikutti isommalta ja hipoi yläraja-arvoa. Siitä ei kuulemma tarvitse huolestua, mutta lääkäri tutkii/varmistaa asian, kun vauva syntyy.


Ultraamisen jälkeen vielä vähän juteltiin ja lääkäri päätti sektiopäivän. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan meidän kesäkuisesta tulee todella kesäkuinen ja hän tulee syntymään sillä viikolla mitä olimme ajatelleetkin rv 39+4 kesäkuun alussa. Jännittävää! Kyllä tuo helpottaa suunnittelua, valmistautumista ja tyttöjen tulevia hoitokuvioita, kun sektiopäivä on nyt tiedossa. Toivon ja uskon, että vauva pysyy kohdussa siihen asti. Minua ei ole supistellut minkään raskauden kohdalla, ei nytkään eikä vauva ole ainakaan vielä laskeutunut. Lääkärikään ei pidä sitä kohdallani todennäköisenä, että vauva sieltä etukäteen tulisi.


Lopuksi vielä juttelin kätilön kanssa sektiosta ja sain ohjeet miten valmistautua tulevaan leikkaukseen. Olen avoimesti kertonut siitä, että pelkään ja jännitän leikkaustilannetta, neuvolassa ja sairaalassa he tietävät siitä. Haluan olla luottavaisin mielin, koska aiemmissakaan leikkauksissa ei ole ollut mitään ongelmia, mutta leikkaus on silti minusta pelottava, jännittävä ja iso asia. Olen vain sellainen, että pelkään ja jännitän erikoisia, poikkeuksellisia tilanteita, varsinkin sellaisia missä minun on pakko olla aloillani pidemmän aikaa. Jännitystä ja pelkoa on lisännyt se, kun tiedän, että en saa tukihenkilöä eli Pekkaa mukaani leikkaussaliin koronarajoitusten takia. 


Oloani kuitenkin vähän helpotti, kun kuulin, että saan ottaa leikkaussaliin kuulokkeet ja voin kuunnella musiikkia. Luulen, että se saattaa vähän rauhoittaa oloani, kun kuuntelen laulun sanoja ja keskityn niihin enkä niin paljon siihen mitä ympärilläni puhutaan ja tehdään. Toivon todella, että siitä on minulle apua. Tällä kertaa aion ottaa puhelimen mukaan heräämöön, sillä viimeksi sen kaksituntisen tuijotin vain kelloa ja se oli tylsää ja epämukavaa, kukaan ei kertonut, että olisi saanut ottaa sinne puhelimen. Ahdisti kun keskityin ja mietin liikaa kaikkia mahdollisia tuntemuksia ja olotiloja, onko ne normaaleja. Odotin myös niin paljon  vauvan näkemistä muutenkin kuin vilaukselta, kaksi tuntia tuntui ikuisuudelta. Nyt tällä kolmannella kerralla voin olla mahdollisesti heräämöstä yhteydessä Pekkaan ja vauvaan, ei tarvitse olla epätietoisuudessa. Odotellessani milloin alakroppaani palaa tunto pääsen kuulemaan ja näkemään kuulumisia, kuvia ja videoita vauvasta. Ihanaa. 

Edellisellä kerralla 2018 saimme tältä rv 36+ äippäpoliläynniltä muistoksi viimeiset kuvat vauvasta masun sisäpuolelta, kuva missä oli V:n pää ja kädet sekä kuva jalkapohjasta. Tiedän, että nämä tutkimukset eivät ole huvikatselua varten, mutta olisihan joku kuva ollut kiva muisto vauvan viimeisistä viikoista kohdussa. Onneksi meidän kesäkuisesta on monta muuta ultrakuvaa mitä voi ihastella ja raskautta on muutenkin ikuistettu kivoihin masukuviin. Enää muutama viikko niin pääsemme näkemään "masuvauvan", muutenkin kuin vain kuvista, hih. Koko perhe ja lähipiirimme odottaa innoissaan syntymääsi, meidän rakas kesäkuinen, ihana pieni poikamme ♡



sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Äitienpäivä

"Äitini on erityinen, kun se lohduttaa. Äiti tykkää leikkiä meidän kanssa. Äiti on niin rakas..." ♡

Äitienpäivä on erityinen päivä mikä nostaa minulla tunteet pintaan, herkistyn. Se on päivä milloin pysähdyn enemmän miettimään äitiyttä. Mm. Itseäni äitinä, omaa äitiä, mammaa ja S-mammaa... Miten kiitollinen olen siitä miten ihania äiti-ihmisiä ympärilläni on ja on ollut. Miten kiitollinen olen siitä, että saan olla äiti, että minusta on tullut äiti. Se ei ole mikään itsestäänselvyys. ♡

Olen aina tiennyt, että haluan olla äiti. Koen että minulla on vahva hoivavietti ja luulen, että äitiys on kutsumukseni. Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että suurin unelmani on toteutunut, saan olla äiti kahdelle ihanalle tytölle ja muutaman viikon päästä syntyvälle pienelle pojalle. He ovat kallein lahjani, aarteeni. ♡

Ei ole mitään ihanampaa kuin lasten suukot, halit ja sanat: "Äiti olet ihana, äiti olet rakas, äiti..." Se on ihanaa, kun olemme Pekan kanssa luoneet ja saavuttaneet yhdessä jotain niin suurta, kaunista ja ihmeellistä. Ihania lapsia joissa voimme nähdä palasia itsestämme, vaikka he ovatkin omia yksilöitään. Haluan tehdä parhaani heidän vuokseen, antaa heille mahdollisimman paljon aikaa, tukea ja rakkautta. Luoda heidän kanssaan mahdollisimman paljon ihania yhteisiä muistoja. ♡

Oli taas niin spessua ja kivaa kun äitienpäivänä aamupala oli valmiina, sain nukkua pitkään, minulle oli tehty ihania kortteja ja käyty poimimassa kukkia. Arabian Muumi kesäsesonkimuki on minulle perinteikäs ja mielekäs äitienpäivälahja mitä odotin taas innolla. Kiitos rakkaat, kun arvostatte ja rakastatte minua. Olen niin kiitollinen ihanasta perheestäni. ♡

Muistimme äitienpäivänä myös isovanhempia. V maalasi kortit ja H teki käytetyistä tyhjistä limpparipulloista avustuksellani söpöt eläinkukkaruukut. Aika hauskaa, että Pekka yllätti minut ja minäkin sain oman mustan kissakukkaruukun! Hauskaa! 


Jos kaikki sujuu hyvin niin muutaman viikon päästä olen äiti kolmelle. Miten ihanaa! Meidän kesäkuinen on tänään monta kertaa ilmoittanut itsestään potkimalla, liikkumalla ja muljuamalla. Ihanaa, kun tiedän ja tunnen, että hän on siellä. Pian hän on täällä, odotan sitä todella paljon. Toivon koko sydämestäni, että saamme "masuvauvan" kesäkuussa turvallisesti syliimme.♡

perjantai 7. toukokuuta 2021

1kk laskettuun aikaan

En pysty käsittämään miten nopeasti tämä raskaus on mennyt. Jos kaikki sujuu hyvin, muutaman viikon päästä meillä on vauva sylissämme. Laskettuun aikaan on enää kuukausi. Tänään on meneillään rv 35+4.


Tämä saattaa olla kohdallani viimeinen raskaus. Ajatus siitä, että en enää kokisi raskautta on pyörinyt mielessäni. Se on vähän haikeaa, onhan raskausaika hyvin erityistä ja lapset kallein lahja. Tosiaan nyt saattaa olla viimeiset hetket kun tunnen sisälläni vauvan liikkeitä, silittelen pyöreää muhkeaa raskausvatsaani, kasvatan sisälläni uutta elämää. Onneksi olen omalla tavallani nauttinut jokaisesta raskaudesta niin hyvin kuin olen pystynyt. Minulla on näistä raskauksista monia ihania muistoja. Olo on kiitollinen ja onnellinen, vaikka helppoa ei ole aina ollutkaan.

Vaikka ajatus siitä, että en enää kokisi raskautta on haikea, niin toisaalta on myös asioita, joita raskaana ollessa ei tule ikävä. Kuten mm. huono olo ja kovat liitoskivut mitä olen tässä kolmannessa raskaudessa joutunut kokemaan. Tosiaan tämä loppuraskaus on ollut minulle raskasta liitoskipujen takia, liikkuminen on vaikeaa ja kipeää tekee, joskus enemmän joskus vähemmän. Kipu on jollain tasolla kuitenkin päivittäistä. Se on vaikuttanut mielialaani ja jaksamiseeni.

 
Meillä on muutama viikko aikaa laittaa kotona kaikki valmiiksi vauvaa varten ja ostaa viimeiset tarvittavat jutut. Käydä hakemassa kaupasta liberolaukku. Vielä hommia riittää. Pitäisi miettiä myös sairaalakassin sisältöä, muistella mitä sinne pitikään pakata ja valita vauvalle kotiutumisvaatteet jne. Ottaa vielä viimeisiä tunnelmallisia raskauskuvia. Loppuraskauden kuvista ei välttämättä tule sellaisia niin kuin olin etukäteen ajatellut, koska liikkuminen on vaikeaa, mutta olen varma että siitä huolimatta saamme vielä ihania kuvia muistoksi. 

Me kaikki jo kovasti odotamme meidän rakkaan "masuvauvan" syntymää. Tytöt hihkuvat innoissaan kun pian pääsevät näkemään pikkuveikan. V on jo muutaman kerran sanonut että "en jassa enää otottaa". Onneksi pian pitkä odotus palkitaan. He ovat jo suunnitelleet mm, että haluavat pitää vauvaa sylissä, leikittää ja syöttää häntä ja olla apulaisina vaipanvaihdossa. Pikkuveli saa maailman parhaimmat isosiskot, tytöt rakastavat häntä jo nyt.


Sektio jännittää minua aika paljon, vaikka se tulee olemaan kohdallani jo kolmas. Haluan kuitenkin luottaa siihen, että kaikki sujuu hyvin, minun on pakko. Ensi viikolla saamme kuulla leikkauspäivän, jännittävää! Se tekee kaikesta konkreettisempaa, ihan oikeasti synnytys lähestyy. Ei enää kauaa niin saamme "masuvauvan" syliimme. 

Odotan niin kovasti sitä, että pääsen näkemään meidän kesäkuisen, miltä hän näyttää. Onko hänellä tumma syntymätukka niin kuin siskoillaan, kenen piirteitä hänessä näkyy, miltä hän kuulostaa? Odotan sitä, että saan hänet syliini, sitten vasta pystyn huokaisemaan. Odotan sitä kun hän avaa silmänsä, tuhisee ja tarttuu sormeeni. Pääsen viimein silittämään ja suukottamaan häntä. Pääsen kokemaan miltä tuntuu olla pojan äiti. Tiedän, että se tulee olemaan vähän erilaista, mielenkiintoista ja  varmasti ihanaa. Kunpa loppuraskaus ja tuleva sektio sujuisivat hyvin. ♡

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Meidän vappuviikonloppu

Meillä oli tosi kiva vappuviikonloppu! Esikoisella oli eskarissa torstaina ja perjantaina vappujuhlat, siellä oli paljon kivaa tekemistä ja sai pukeutua, H tiesi heti että haluaa pukeutua yksisarviseksi. V halusi kotona pukeutua ballerinaksi. Pekalla oli vapaata, joten kun viikonloppu alkoi, niin tällä kertaa suuntasimme viettämään vappua mökille mamman ja papan kanssa. 


Vappuaattona oli aurinkoista, mutta aika viileää. Tytöistä oli hauskaa leikkiä mökillä hiekkalaatikolla, ihmetellä vappuhyrrien pyörimistä ja huiskuttaa vappuhuiskuilla. Grillasimme ja saunoimme. Herkuttelimme mm. munkeilla, marjoilla, simalla ja limpparilla.

Vappupäivänä oli myös viileä sää, välillä aurinko paistoi, välillä satoi räntää. Söimme tippaleipiä ja grilliruokaa, jälkkäriksi jäätelöä, nam. Pelasimme lautapelejä, katsoimme elokuvaa, saunoimme ja lilluimme paljussa. Tytöistä oli hauskaa koristella mamman ja papan kanssa ulkona vappukuusi, hih. 


Meillä oli vappupallot mukana mökillä, sain meidän eskarilaisesta ihanan vappukuvan, mutta meidän 2v uhmis ei tällä kertaa suostunut kuvattavaksi, heh. 


Oli kiva viettää vappua mökillä, tehdä jotain arjesta poikkeavaa erilaisissa maisemissa. Harmittaa vain, että minulla mökillä olo oli pitkälti pelkkää lepäilyä, koska liitoskivut vaivaavat. Mökillä on kuitenkin aina kivaa, siellä sielu lepää. Onneksi myös vanhempani olivat mökillä, niin Pekka ei joutunut yksinään tekemään kaikkia mökkiaskareita. 


Vaikka oli kivaa ja spessua viettää vappua mökillä, niin kieltämättä se oli vähän outoa, kun kotia ei tällä kertaa koristeltu vappua varten. Meillä on nimittäin tapana juhlia isosti kaikkia juhlia, myös vappua ja siihen kuuluu kodin koristeleminen. Se olisi kuitenkin tällä kertaa ollut turhaa, koska emme viettäneet vappua kotona ja siksi emme koristelleet. Ehkä ensi vuonna sitten?

Onneksi meillä oli muita vappuperinteitä mitkä toteutuivat. Mm. Pekka paistoi munkkeja, äitini teki simaa, tytöt saivat vappupallot mammalta ja mummilta. Vappupallot on tytölle tärkeitä, hauska perinne. Niistä on ollut paljon iloa. 


Perjantai ja lauantai vietettiin mökillä. Sunnuntaina olikin todella kiva ja ikimuistoinen päivä, kun meidän rakas kummipoika kastettiin ja hän sai nimen. Se oli ehdottomasti vappuviikonloppumme kohokohta. Pääsimme viikonloppuna todistamaan myös toista ihanaa hetkeä. 


Kotona tytöt ulkoilivat Pekan kanssa, leikkivät leikkimökissä ja pomppivat trampoliinilla. Vielä sunnuntai-iltanakin Pekka innostui grillaamaan. Haha! Vappuna tuli syötyä kyllä paljon herkullista grilliruokaa. Vaikka viikonloppuna oli monenlaista tekemistä, niin ehdimme myös rentoutumaan. Minulle kyllä viikonloppu ja juhlat ottivat vähän koville, huominen meneekin varmaan sitten täysin vaakatasossa. 


Ihana aloittaa toukokuu. Tämä on viimeinen kokonainen raskauskuukausi. Hurjaa ajatella miten vähän raskautta on enää jäljellä, tosiaan jos loppuraskaus sujuu hyvin, muutaman viikon päästä meillä on vauva sylissämme. ♡