tiistai 20. heinäkuuta 2021

Jälkitarkastus

Minulla oli eilen jälkitarkastus. Oma vointini on ollut hyvä ja haava omasta mielestäni näyttänyt siistiltä, joten ajattelin kaiken olevan hyvin. Menin jälkitarkastukseen hyvällä fiiliksellä.


Ensin oli aika terveydenhoitajalla. Minulle tehtiin samat tutut raskaudenaikaiset rutiinitarkastukset. Hemoglobiini oli 118, jos alkaa väsyttämään enemmän voin syödä rautakuurin. Minulta otettiin myös pissanäyte ja verenpaine, ne olivat ok. Mielenkiinnosta menin vaa'alle. Meillä ei nimittäin kotona ole vaakaa, kiinnosti mitä painan raskauden jälkeen, vaikka ei sillä mitään merkitystä minulle olekaan. Olin ajatellut, että minulle olisi jäänyt pari kiloa, mutta iloiseksi yllätykseksi painoinkin kaksi kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. En valita, hih. 


Terkkari kyseli vointiani, jaksamistani ja minkälainen mieliala on ollut. Myös synnytyksestä, milloin jälkivuoto loppui, onko kuukautiset alkaneet ja miten vauvan kanssa sujunut. Oli kiva vastata, että ainakin toistaiseksi oma jaksaminen on hyvä, vaikka väsyttääkin. Myös mieliala on ollut alun vaikauden, sektiosta toipumisen jälkeen hyvä. Jälkivuoto kesti 2-3 viikkoa. Kuukautiset alkoivat tällä kertaa 1-2 viikkoa jälkivuodon jälkeen. Yllätyin sillä tyttöjen kohdalla kuukautiset alkoivat n. 6 kuukauden päästä synnytyksestä. Leikkaus sujui hyvin, vaikka se olikin rankka. Meillä on ollut kiva alku vauvan ja sisarusten kanssa. Tytöt niin ihanasti hoitavat, hoivaavat ja rakastavat pikkuveljeään. Koska on kesä, eikä arjen kiireitä ja aikatauluja, niin elämä on tuntunut välillä jopa leppoisalta. Pekka sai isot kehut siitä, että osallistuu tasavertaisesti lasten hoitamiseen ja asioihin, kyllä se minustakin on ihanaa ja kivaa, niin lapsistakin. 


Lääkärikin kyseli mielialasta ja kuukautisten alkamisesta, myös ehkäisystä. Kuulemma mitä enemmän synnytyksiä takana sitä aikaisemmin kuukautiset voivat jälkivuodon jälkeen alkaa. Lääkäri sanoi, että sisätutkimus ei ole kohdallani välttämätön, koska en ole synnyttänyt alakautta, mutta sanoi että tulevia raskauksia varten olisi hyvä katsoa, kun vauva on kuitenkin raskauden aikana painanut sinne. Kerroin, että minulle ei suositella enempää raskauksia ja siksi lapsilukumme on täynnä. Hän kyseli onko ollut kipua/virtsankarkailua, kerroin että ei ole ollut ja lääkäri totesi sen jälkeen, että ei sisätutkimusta tarvitse tehdä, jos en halua.

Sektiohaavan hän tietenkin halusi tutkia, olin samaa mieltä! Minua kiinnosti mitä mieltä lääkäri siitä on. Hän sanoi, että haava näyttää siistiltä, hyvin parantuneelta, osittain jo "häipyneeltä". Minulla on pieni kovempi kohta haavan vasemmassa reunassa ja se johtuu kuulemma siitä jotenkin, kun siitä kohtaa on menty vatsanpeitteiden ja lihaksen läpi ja jotenkin siksi siihen on tullut sellainen kovempi kohta(hän selitti sen hienosti mutta en enää niin tarkkaan muista sitä, heh). Voin kuulemma hieroa sitä, että se kova kohta ei kiinnity arpeen. Lääkäri muistutti minua, että jos haava/arpi jostain syystä vaivaa 1-2 vuoden päästä, niin pitää käydä tutkituttamassa asia. Hän myös muistutti, että ei raskasta liikuntaa, kuin vasta 4-6kk päästä sektiosta ja sen jälkeenkin varovaisesti kokeillen, niin yksilöllistä milloin kukakin on valmis. Minulla ei ole kiire, maltan ison leikkauksen jälkeen odottaa kyllä. 

Olen helpottunut siitä, että vaikka haava on nykyään isompi kuin tyttöjen jäljiltä, niin se on tosiaan siisti. Aluksi se oli niin rajun näköinen, että pelkäsin minkälainen siitä tulee. Onneksi pelkoni olivat turhia, heh. Odotan sitä, että pääsen mökille uimaan ja saunomaan, toivottavasti järvivesi pysyy lämpöisenä, vaikka nyt on ollutkin vähän viileämpiä kelejä. Ihanaa, että olen toipunut sektiosta hyvin! Vaikka ei minulla mitenkään erityisesti tule ikävä raskauden aikaisia neuvolakäyntejä, niin on se tavallaan kuitenkin haikeaa, kun tiedän että tämä oli kohdallani viimeinen raskauteen liittyvä neuvolakäynti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♡