Kurkistus meidän makuuhuoneeseen

Sisustusaiheisia postauksia on toivottu ja Instagramissa sisustukseen liittyvät kuvat ovat raskauskuvien ohella olleet tykätyimpiä kuviani. Joten ajattelin tehdä muutamia sisustuspostauksia, joista ensimmäisenä esittelin maaliskuun alussa olohuoneemme. Olohuone on kotimme sydän -postauksesta voi käydä kurkkaamassa miltä meidän olohuoneemme näyttää, minkälainen tyyli on meidän mieleen ja miksi olohuoneen täytyy olla meille täydellinen, hih. Nyt on kuitenkin aika kurkistaa meidän makuuhuoneeseen.

Meidän makuuhuoneemme on todella pieni, käytännössä sinne ei mahdu muuta kuin sänky. Silti olemme saaneet sisustettua huoneesta viihtyisän ja kodikkaan. Vaikka huone on pieni niin meistä se ei kuitenkaan tunnu ahtaalta.

Koska meillä on pieni makuuhuone ja meille ei kunnolla yöpöytiä mahdu, niin meidän piti keksiä joku vähän tilaa vievä ratkaisu. Etsin tyylikkäitä, mahdollisimman pieniä ja suht edullisia yöpöytiä ja sitten keksin! Olin nähnyt netissä paljon kuvia Jyskin talolyhdyistä ja ajattelin mitä jos tuunaisimme niistä yöpöydät.

Ostimme siis kaksi Jyskin talolyhtyä ja maalasimme puiset pohjalevyt valkoisiksi. Pekka ruuvasi sängyn viereen molemmille puolille kaksi pientä koukkua, sitten vain nostimme talolyhdyt koukkuihin. Ne eivät olekaan enää talolyhtyjä, vaan talohyllyjä, hih. Aika näppärä idea. Tuota ideaa voi helposti soveltaa muuallekin kuin makuuhuoneeseen. Ajattelin jossain vaiheessa tuunata tuollaiset talolyhdyt myös terassin seinälle hyllyiksi. Nuo yöpöydillä olevat lamput on ostettu Clas Ohlsonilta ja olemme itse tehneet niihin helmirenkaat koristeiksi.

Halusin sängyn yläpuolelle jonkun kivan tekstijulisteen ja sellaisen löysin meille Deseniosta. Ajattelin, että julisteen vastapainoksi sopisi hyvin pienet tauluhyllyt. Halusin tauluhyllyjä, koska ajattelin että halutessaan makuuhuoneen tyyliä saa helposti muutettua. Hyllyllä tavarat ovat välillä vaihtuneet tai vaihtaneet paikkaa, mutta tällä hetkellä tykkään hyllyn asettelusta ja se onkin pysynyt tälläisenä jo pitkään.

Ylähyllyltä löytyy Deseniosta tilattu kortti, Helmin ultrakuva valkoisessa kehyksessä, Iittalan Kivi tuikku ja A little lovely companyn lightbox. Alahyllyllä onkin makuuhuoneen uusin hankinta Aino Sinikka Ervastin lamppujuliste sekä Jyskistä ostettu & -valo. Viereisellä seinällä on Pentikin kolmen kuvan kehys, jossa on Helmin kuvia.

Viime keväänä halusin vähän rauhoittaa makuuhuonetta ja sivuseinältä poistui massiiviset valokuvakehykset. Niiden tilalle tuli kaunis ja yksinkertaisen tyylikäs katosta roikkuva vaaterekki. Halusin makuuhuoneeseen vaatteita varten vaaterekin ja kysyin Pekalta voisiko hän tehdä sellaisen ja taitava mieheni toteutti tämän sisustustoiveeni. Jos diy vaaterekkimme herätti kiinnostusta niin ohjeet siihen löytyy täältä. Myös tuo ihana puuhelmiklipsi on itsetehty ja tuo kaunis kortti on Oot niin ihana:n, ostin sen viime keväänä Lapsimessuilta.

Tällä hetkellä meillä on sängyssä ihanat lahjaksi saadut Eero Aarnion pussilakanat. Sängystä löytyy myös Design Lettersin valkoiset kirjaintyynyt (takana) ja ihastuttava Ek for kids:n valkoinen pisara tyyny.

Meillä on ollut paljon käytössä myös mm. Ikeasta ostetut tuplapussilakanat mustana, valkoisena ja harmaana sekä jouluisin/talvisin Marimekon ihanat Kuusikossa pussilakanat. Viime kesänä yllätyin siitä, että halusin värillisen pussilakanan makuuhuoneeseemme. Makuuhuoneen viime kesäisen ilmeen pääsee tsekkaamaan täältä.

Joulukuu 2017

Olen tässä vuosien varrella löytänyt meille monenlaisia kivoja, neutraaleja tyynyjä ja tyynyliinoja, ne sopivat niin sohvalle kuin sängyllekin ja välillä on kiva vaihdella niiden paikkoja. Petauksessa on nähty tässä vuosien varrella monenlaisia tyynyjä, riippuen pussilakanasta ja vuodenajasta, edellä mainittujen lisäksi mm. Finlaysonin Ajatus ja Elefantti, Fine Little Dayn Gran ja Aarrekidin Pöllö jne.

Lopuksi ajattelin vielä laittaa kuvia meidän makuuhuoneen eri tyyleistä, hih. Jos sisustuskuvat kiinnostaa, niin päivittelen niitä enemmän tuonne instagramin puolelle. ♡

Maaliskuu 2018

Joulukuu 2017

Lokakuu 2017

Huhtikuu 2017

Maaliskuu 2017

Kivoja lumileikkejä

Mukavaa alkanutta viikkoa! Tässä postauksessa fiilistellään lumiukon tekoa ja muistellaan kaikkia kivoja lumileikkejä, niitä mitkä ovat olleet talven hauskimpia juttuja.

Nyt on mitä parhaimmat lumiukkokelit, eli sopivan lämmintä ja kosteaa, jotta lumipallojen pyörittely onnistuu. Olemme Helmin kanssa tehneet alkutalvesta muutamia pieniä lumiukkoja, mutta nyt oli aika tehdä iso porkkananenäinen lumiukko. Helmi oli aamulla niin innoissaan ja odotti kovasti ulkoilua ja lumiukon tekoa. Yhdessä pyörittelimme palloja ja Helmi totesi pian "huh, onpa painava", välillä taputtelimme palloja, jotta niistä tulisi tiiviimpiä ja että ne pysyisivät paremmin kasassa. Nostimme pallot päällekkäin ja laitoimme pienimmät pallot sivuille käsiksi. Helmi laittoi lumiukolle porkkananenän ja minä autoin laittamaan sille porkkananviipalesilmät, lopuksi vielä kieputimme kaulaan kaulahuivin. Helmi oli niin iloinen ja ylpeä valmiista lumiukosta: "hieno lumiukko" ja antoi sille haleja ja suukkojakin. 

Helmi tykkää monenlaisista lumileikeistä. Lumiukon teko kuuluu meidän talvisiin puuhasteluihin samalla tavalla kuin esimerkiksi pulkkailu, kelkkailu, lumipallojen heittely ja lumilyhty, jne. Tänä talvena Helmin suosikkeja ovat olleet lumikasoissa kiipeily, lumikolan kyydissä istuminen ja mäenlasku. Hauskaa on ollut myös ihan vaan heittäytyä lumeen, ryömiä ja pyöriä hangessa, hih. Tänä talvena Helmi on opetellut hiihtämään ja sekin on ollut hurjan hauskaa! Toki myös leikkimökissäkin on leikitty ja Helmi on tykännyt lapioida ja kolata lunta. Nyt uusin juttu on pihallemme tehty pieni lumilinna ja seikkailurata. Eli lapioimme pihalle syvennyksen ja polkuja mitä pitkin Helmi voi kipittää.

Olen vuosien varrella oppinut tykkäämään kaikista vuodenajoista. Meillä on talvella ollut todella hauskaa, kivoja lumileikkejä ja olemme saaneet nauttia kauniista lumisista maisemista. Vaikka tykkäänkin talvesta, niin minusta on ihanaa, että tulee kevät. Odotan sitä, että lumet sulaa, luonto alkaa vihertää ja että pääsee pukeutumaan kevyemmin. Toivon, että tämä tapahtuisi pian, sillä minulla ulkohousujen nappi ei mene enää kiinni eikä talvitakki mahdu enää kunnolla päälle. Masu jatkaa kasvamistaan, joten mitä vähemmän tarvitsee pukeutua sen parempi, hih. 

Neuvolapäivä ja käynti pelkopolilla

Tässä postauksessa siis raskausviikkojen 21-22 kuulumisia. Viime viikolla kävimme rakenneultrassa, tällä viikolla kävimme rutiinikäynnillä neuvolassa ja pelkopolilla juttelemassa synnytykseen liittyvistä traumoista.

Neuvolassa kaikki näytti hyvältä, verenpaine ja hemoglobiini lukemat oli hyvät, virtsanäyte oli puhdas ja sydänäänet kuuluivat. Oloni on ollut hyvä, mutta väsynyt katkonaisten öiden takia, mm. kun joudun heräilemään pissalle öisin. Tämä oli ensimmäinen käynti, kun painoni on lähtenyt nousuun, mutta onneksi maltilla, tällä hetkellä siis vain yksi raskauskilo tullut, kohtu on kasvanut hyvin. Koska olen ylipainoinen odottaja, sain lähetteen sokerirasitustestiin, joka suoritetaan raskausviikkojen 24-28 aikana.

Terveydenhoitaja kysyi minulta saman kysymyksen mitä Helmin aikana kuulin usein "tunnetko harjoitussupistuksia?" ja vastasin jälleen, että "en" . Minulla ei siis ensimmäisessä raskaudessa tullut ollenkaan supistuksia tai muitakaan tuntemuksia ennen kuin synnytys jouduttiin käynnistämään rv 41+6, ei edes niitä pieniä, kivuttomia harjoitussupistuksia. Kehoni ei silloin valmistautunut synnytykseen mitenkään ja siksi synnytys jouduttiin käynnistämään. Saa nähdä tuntuuko mitään tässäkään raskaudessa.

Tiesin jo Helmin syntymän jälkeen, että sitten jos ja kun raskaudun vielä, niin ehdottomasti haluan pelkopolille, sillä ensimmäinen synnytys oli erittäin rankka, pitkäkestoinen ja kivulias. Kehoni ei toiminut, synnytys ei edennyt ja lopulta vuorokauden kärvistely päättyi kiireelliseen sektioon, koska minun terveydellinen tila heikkeni. Onneksi kuitenkin Helmillä oli koko ajan kaikki hyvin. Valitettavasti synnytys oli minulle traumaattinen kokemus.

Minun täytyi ennen pelkopolikäyntiä täyttää lappu, jossa tiedusteltiin kuinka paha pelkoni on, mistä pelko johtuu ja mikä siihen mahdollisesti auttaa jne. Ajattelin neuvolasta lapun saatuani helmikuussa, että kyllähän minä osaan kirjoittaa ja osaan kyllä kertoa tunteistani. Mutta kuitenkin siinä kävi niin, että pari päivää ennen pelkopolikäyntiä lappu oli vieläkin tyhjä. Tähän asti olen voinut nauttia raskaudesta, kun synnytykseen on vielä matkaa. En ole pystynyt ajattelemaan koko asiaa, vaikka tiedän, että ei pieni ihme masuunkaan voi jäädä. Nyt kuitenkin minun oli pakko ajatella ja se oli minulle äärimmäisen vaikeaa.

Onneksi Pekka pääsi mukaani pelkopolille, sillä käynti pelotti minua todella paljon. Pelkäsin jos minua ei ymmärretä, mitä jos toiveitani ei kuunnella, mitä jos vastassa olisi jotenkin tyly ihminen, vaikka kuitenkin halusin uskoa, että saan hyvää ja asiallista kohtelua. Minua ahdisti ajatus ensimmäisen synnytyksen läpikäymisestä.

Kun pääsimme Kotkaan, jossa synnytyssairaala ja pelkopoli sijaitsee, niin tuntui siltä, että en saa kunnolla henkeä. Jännitin todella paljon, onneksi pääsimme sisään melkein heti. Kävimme istumaan ja rupesin itkemään. Osasin odottaa sitä, mutta en että se tapahtuisi niin pian. Kätilö oli todella ihana ja empaattinen, hän lohdutti ja rauhoitteli minua. Juttelimme kokemuksistani ja kävimme läpi ensimmäisen synnytyksen. Vaikka se oli minulle vaikeaa oli se tarpeellista ja terapeuttista. Kätilöt tekivät silloin kyllä kaikkensa, että minulla olisi mahdollisimman hyvä olla, valitettavasti viimeisinä tunteina mitkään keinot eivät kuitenkaan enää auttaneet.

Vaikka olen nauttinut tästä raskaudesta, niin olen myös miettinyt ja pohdiskellut paljon, pelännyt ja ollut vähän ahdistunutkin. Pelkopolikäynnin jälkeen kuitenkin sain rauhallisemman olon loppuraskautta ajatellen. Tärkeintä käynnissä oli se, että kätilö sai kiinni ajatuksistani, minua kuunneltiin, pelkoni otettiin tosissaan ja toiveeni huomioitiin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Uusi blogi Starboxissa - Laura "Hassu"

Tämä on jännittävää, ensimmäinen postaus täällä uudessa blogikodissa. Vaikka minua jännittää, olen samalla innoissani! Ajattelin, että nyt kun blogi on muuttanut tänne uuteen osoitteeseen ja matkaan saattaa hypätä uusia lukijoita, niin voisin hiukan kertoa itsestäni, perheestäni ja blogistani. Samalla tässä saattaa tulla jotain uutta myös meitä jo pidempään seuranneille, jotain mitä ette ehkä vielä tienneet meistä.

Faktoja blogista, minusta ja perheestäni

Laura "Hassu" on uusi Starboxissa, mutta blogi on saanut alkunsa jo kaksi vuotta sitten. Kirjoittelin pari ensimmäistä vuotta itsenäisesti bloggerissa ja nyt siirryin tänne Starboxiin. Postauksia on kertynyt näiden kahden vuoden aikana paljon ja ne kaikki on luettavissa täällä Laura "Hassu":n uudessa osoitteessa. Blogiani voi seurata myös Facebookissa Laura "Hassu" ja Instagramissa @laurahassu.

Laura "Hassu" on hyväntuulinen lifestyle ja perhe blogi. Täällä kirjoittelen mm. meidän puuhasteluista, lapsiperheen arjesta, raskaudesta, kivoista reissuista, kodista, sisustuksesta, lasten jutuista ja ihanista juhlista +. Blogi on minulle paikka purkaa ajatuksiani ja käsitellä tunteitani. Vaikka teemana on iloiset asiat elämässäni, niin välillä kirjoitan myös vakavemmista aiheista.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta, siksi blogin perustaminen aikoinaan tuntui houkuttelevalta ja luonnolliselta, vaikka samalla se jännitti minua. Blogi on antanut minulle paljon ja olen oppinut paljon itsestäni, parasta on se, että kaikki ihanat muistot tallentuvat ja kivoihin hetkiin voi palata aina uudelleen ja uudelleen. Koen, että blogin myötä minusta on tullut onnellisempi, itsevarmempi ja rohkeampi. Uskallan olla minä, olen oppinut nauttimaan arjen pienistä iloista ja olen kiitollinen monista ihanista asioista elämässäni. Jokaisella on elämässään vaikeita hetkiä, mutta minusta on tärkeää keskittyä niihin asioihin mitä ovat hyvin. Minulla on monta hyvää syytä olla onnellinen.         

Olen Laura, lempinimeltäni Hassu, vuonna 1991 syntynyt, pian 27 vuotta täyttävä kotiäiti, joka rakastaa valokuvaamista ja keräilee muumimukeja. Tiesitkö, että lempinimeni Hassu tulee siitä kun tyttönimeeni on lisätty yksi kirjain. Luulen, että myös iloisella, positiivisella asenteellani on ollut vaikutusta asiaan, hih. Monet -90 luvun alussa syntyneet tietävät, että Laura on aika yleinen nimi. Siksi lempinimeni on ollut minulle aina tärkeä, sillä koen, että erotuin joukosta ja tunsin itseni erityiseksi, varsinkin teini-iässä.

Olen todella herkkä ja tunteellinen ja se näkyy monesti täällä blogissani. Tykkään olla ihmisten seurassa, en viihdy yksin. Koen olevani sosiaalinen, avoin ja samalla vähän ujokin. Olen myös "jännittäjä" ja uudet asiat aina vähän pelottavat, vaikka ne olisivatkin hyviä juttuja. Tunteeni ovat voimakkaita liittyvät ne sitten rakkauteen, iloon, pelkoon, suuttumukseen tai suruun. Monesti ajattelen liikaa ja se on vähän rankkaakin, sillä minulla on taipumusta välillä murehtia myös muiden harmeja. Siksi minulle on tärkeää yrittää keskittyä elämässä hyviin, kivoihin ja ihaniin asioihin. Voimalauseeni on "enjoy the little things".

Asustelen Kouvolassa vuonna 1992 syntyneen mieheni Pekan ja 2014 syntyneen tyttäremme Helmin kanssa. Jos kaikki menee hyvin, niin kesällä meidän perheemme kasvaa yhdellä pienellä ihmeellä. Olen sukurakas ja meillä on iso lähipiiri, josta olen enemmän kuin kiitollinen. Mielestäni meillä on ihana, kaunis ja simppeli koti, pelkistetty tyyli sopii meille, kotia on kiva sisustaa, hih. Tykkään asua täällä Kouvolassa, tämä on minulle rakas kotikaupunki, me viihdymme täällä. 

Ajattelin, että minusta on kiva kerrata myös minun ja Pekan historiaa, miten suhteemme on edennyt. Olemme Pekan kanssa ystävystyneet vuonna 2009 ja meistä tuli pari keväällä 2010, olin silloin 19- ja Pekka 17- vuotias. Pekka kosi minua joulukuussa 2011 ennen kuin hän lähti armeijaan. Päätimme, silloin että haluamme naimisiin mahdollisimman pian ja varasimme hääpäivän. Sanoimme toisillemme "tahdon" heinäkuussa 2013 ja tiesimme, että haluamme perustaa perheen. Reilu puoli vuotta häiden jälkeen, syntymäpäivänäni (kun täytin 23) saimme tietää, että meille tulee vauva ja rakas tyttäremme Helmi syntyi marraskuussa 2014. Nyt tällä hetkellä odotamme toista lastemme, jonka laskettu aika on heinäkuussa 2018.

Pekka on minun ensirakkaus ja paras ystäväni, minulle täydellinen, kaiken lisäksi hän on ehdottomasti myös maailman paras isi. ♡ Pekka ja Helmi ovat parasta mitä minulle on tapahtunut ja tietysti pieni ihme masussani on jo nyt ja tulee olemaan yhtä rakas. Yksi suurimmista haaveistani on ollut se, että saisin lapsia ja minusta tulisi äiti, sitä olen elämältäni halunnut. Helmi on minulle rakas ja erityinen, koen olevani etuoikeitettu ja todella onnekas, että saan olla äiti. Helmi on ihana, vauhdikas ja kekseliäs kolmevuotias tyttö, meidän päivät eivät ole koskaan tylsiä, vaikka toki niitä tylsiä hetkiä välillä onkin.



Kiva, että olet löytänyt blogini täältä uudesta osoitteesta. Kannattaa pysyä kuulolla, sillä minulla on monia postausideoita, joista aion kirjoittaa tässä lähipäivinä. Luvassa on mm. raskauskuulumisia neuvolapäivästä ja kokemuksiani pelkopolista. Päivitän blogiani tuttuun tapaan, kerran viikossa tai useammin. Minulle saa myös ehdottaa postausideoita.

Kannattaa seurata blogiani myös Facebookissa, sinne linkitän aina kaikki uudet postaukset. Olen todella aktiivinen Instagramissa, laittelen sinne kuvia päivittäin ja kerron siellä uusista postauksistani, stories:n puolelle laittelen videoita säännöllisen epäsäännöllisesti. Jos meidän kuulumiset kiinnostaa niin kannattaa seurata meitä myös tuolla Instagramissa. :)

Ihanaa viikonloppua ♡

Blogi muuttaa - Starbox täältä tullaan

Olen niin innoissani tästä tulevasta muutoksesta. Blogini täytti juuri kaksi vuotta ja nyt on aika kääntää uusi sivu, kun Laura "Hassu" muuttaa ensi viikolla Bloggerista Starboxiin. Eli jatkossa blogini on osa kaakkoissuomalaista blogiyhteisöä ja kirjoittelen Starboxin blogiportaalissa. Blogini Laura "Hassu" ja kaikki aiemmat postaukseni muuttavat uuteen osoitteeseen eli minun ei tarvitse aloittaa blogia alusta, vaan jatkan siitä mihin olen jäänytkin. Blogini nimi tulee pysymään samana ja blogia voi edelleen seurata myös Facebookissa Laura "Hassu" ja Instagramissa @laurahassu

STARBOX.FI/LAURAHASSU

Vaikka blogini osoite muuttuu niin Laura "Hassu" tulee jatkossakin pysymään minun näköisenäni: hyväntuulisena lifestyle blogina, jossa nautitaan elämän pienistä iloista, lapsiperheen arjesta, juhlista, kivoista reissuista ja kodista. Tulen jatkossakin kirjoittamaan myös raskaudesta ja sen mukana tuomista tunteista, aion pohdiskella elämää ja kirjoittaa minulle merkityksellisistä jutuista liittyvät ne sitten rakkauteen, iloon tai suruun.

Tämä on minulle monella tapaa niin hieno juttu. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että Starbox otti minuun yhteyttä ja että he haluavat jatkossa lukea blogiani osana heidän sisältöjään. Olen niin otettu siitä, että blogini on tehnyt vaikutuksen, kirjoitustyylistäni, kuvistani ja Instagram tilistäni pidetään ja että minut halutaan osaksi Starbox blogiyhteisöä. Tämä tarjous oli minulle sellainen, josta en voinut enkä halunnut kieltäytyä. Olen tästä niin innoissani! Se, että blogistani tykätään ja minut halutaan mukaan tuntuu hyvältä, koen että blogiani arvostetaan ja sitä pidetään mielenkiintoisena.

Miksi innostuin ja kiinnostuin tästä, miksi haluan mukaan Starboxiin?

Koen, että osana blogiyhteisöä minun on helpompi kehittyä bloggaajana, oppia uutta ja saada tukea kirjoittamiseen. Tuntuu hyvältä, että minuun uskotaan ja minua halutaan auttaa, jotta blogistani tulee vielä mielenkiintoisempi ja että se tavoittaa enemmän ihmisiä.

Kirjoittelin jo syksyllä postauksen siitä, että bloggaaminen tuntui yksinäiseltä. Tässä ehdottomasti yksi parhaimpia puolia on yhteisöllisyys. On mukavaa päästä osaksi blogiyhteisöä, kuulua ryhmään ja mahdollisesti tutustua ihmisiin, jotka harrastavat samaa kuin minä. Mukavaa oppia uutta ja inspiroitua, minusta kiva löytää uusia blogeja seurattavaksi.

Olen aina ollut tumpelo koneiden ja laitteiden kanssa ja nyt on mahtavaa, että saan apua blogin ulkoasun ja tekniikan suhteen. Minulla on nyt selkeät ohjeet miten saan tuunattua ja kehitettyä blogiani ja voin aina kysyä neuvoa, jos en itse osaa tai ymmärrä jotain.

Olen aina asunut Kouvolassa ja tämä on minulle rakas kaupunki. Pidän siitä, että blogiyhteisö vaikuttaa täällä kaakkoissuomessa ja minulla voi olla mahdollisuus päästä tekemään yhteistöitä paikallisten yritysten kanssa. Ja vaikka siirryn Starboxiin bloggaamaan niin minä voin silti tehdä myös omatoimisia yhteistöitä (eli vastaavia mitä olen tehnyt aiemmin), jos jokin yritys haluaa minun kirjoittavan tuotteistaan. Minusta olisi kyllä mukava päästä tekemään lisää yhteistöitä, sillä niitä on kiva tehdä, ne ovat mielenkiintoisia ja sopivasti hyvällä tavalla haastavia.

Vaikka olen innoissani, niin toki tämä muutos myös vähän jännittää minua. Löytääkö blogini paikkansa blogiyhteisössä, erottuuko se joukosta ja osaanko tehdä postauksia uudella alustalla? Toisaalta luotan blogiini ja itseeni ja se helpottaa minua tässä muutoksessa, kun tiedän että aina voi kysyä neuvoa ja tarvittaessa saan apua. Toki aina uudet jutut vaatii totuttelua, mutta olen varma että opin talon tavoille, hih. Hauska nähdä mitä kaikkea kivaa pääsen kokemaan uudessa blogikodissa. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta olen fiiliksissä tästä muutoksesta, uskon, että tämä on hyvä juttu!

Blogisynttärit - Laura "Hassu" kaksi vuotta

Tänään blogini Laura "Hassu" täyttää 2 vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti, "onko siitä oikeasti jo kaksi vuotta?". Blogin nimi oli minulle aikanaan helppo päätös, kun suunnittelin blogin tietyllä tapaa kertovan elämästäni. Etunimeni + lempinimeni = Laura "Hassu". Blogin nimi on myös siksi ajaton, koska se ei lokeroidu mihinkään tiettyyn kategoriaan. Koen että tämän nimen alla voin periaatteessa kirjoittaa mistä vain, hih.

Mielessäni on pyörinyt paljon blogin alkutaival, se miksi blogi on niin tärkeä minulle. Tottakai blogi on tärkeä minulle siksi, että tänne tallentuu kaikki ihanat muistot ja kivat reissut, tämä on minulle myös paikka purkaa ajatuksiani ja käsitellä tunteitani. Blogi on minulle rakas harrastus ja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Olen aina kokenut, että kirjoittaminen on minulle kaikista helpoin tapa kertoa miltä minusta tuntuu. Blogini on alusta asti ollut hyväntuulinen lifestyle ja perheblogi ja sellaisena se tulee pysymään, niin kauan kuin siltä tuntuu. Vaikka teemana on iloiset asiat elämässäni, niin on täällä pohdittu myös vakavampiakin asioita.

Elämä on helpompaa, kun keskittyy hyviin, kivoihin asioihin. Eikä se tarkoita sitä, että olisin aina iloinen tai että minua ei koskaan ärsyttäisi mikään. Itse haluan kuitenkin pysyä positiivisena, tallentaa hyvät hetket ja koittaa nauttia elämästä niin hyvin kuin pystyn. Sillä se ei ollut minulle aiemmin helppoa. Blogi sai aikoinaan alkunsa osittain myös siksi, että halusin päästä pois synkistä ja ikävistä ajatuksista. Halusin oppia näkemään, että elämäni on kaikista vastoinkäymisistä huolimatta ihanaa, että minulla on monta hyvää syytä olla onnellinen. Blogissa kivojen asioiden käsitteleminen, arjen pienet ilot, instagram ja kauniit kuvat minulle tärkeistä asioista ovat opettaneet minut näkemään miten ihanaa elämäni voikaan olla, vaikka silloin aluksi niitä hyviä asioita piti joinain päivinä oikeasti etsimällä etsiä. Joka päivä tapahtuu iloisia asioita, jos vain antaa niille mahdollisuuden. Yksi parhaimmista jutuista elämässäni onkin se, että vaikeiden kokemusten myötä, olen oppinut nauttimaan elämästä, osaan iloita pienistä kivoista asioista ja tiedän sen, että jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Ihanaa, että blogin avulla voin palata hyviin muistoihin aina uudelleen ja uudelleen ♡

Blogilla on siis iso merkitys minulle monellakin tapaa. Ja näiden parin vuoden aikana on ollut ilo huomata miten blogini on ilahduttanut ja ollut tärkeä muillekin. Vaikka kirjoitan itseäni varten, niin olen ollut aina kiitollinen ja onnellinen kaikista teistä, jotka jakavat tämän kaiken kanssani, lukevat, tykkäävät ja kommentoivat. Mieleeni on painunut kaikki tsempit ja kauniit sanat, niiden ansiosta olen kehittynyt bloggaajana, minusta on tullut itsevarmempi, uskallan olla minä, kannustuksen myötä uskallan olla myös rohkeampi, kiitos. Olen saanut kokea blogin kautta hienoja juttuja, kivoja tapahtumia ja mielenkiintoisia, sopivalla tavalla haastavia yhteistöitä. Myös ne ovat saaneet minut avaamaan silmäni sille, että kirjoitusten ja kuvien suhteen minua arvostetaan, kiitos.

Tämän parin vuoden aikana olen saanut rauhassa harjoitella bloggaamista, löytää kirjoittamalla ja valokuvaamalla oman tyylini ja saada ääneni kuuluviin. Ja huomaan kyllä, että kehitystä on tapahtunut. Koen, että olen valmis ottamaan askeleen eteenpäin, vastaanottamaan uusia haasteita ja kokemaan blogin kanssa vielä monia hienoja juttuja. Vaikka blogini tulee pian seuraamaan uusia tuulia, niin Laura "Hassu" tulee jatkossakin pysymään minun näköisenäni, hyväntuulisena lifestyle blogina, jossa nautitaan elämän pienistä iloista, lapsiperheen arjesta, kivoista reissuista ja kodista. Tulen jatkossakin kirjoittamaan myös raskaudesta ja sen mukana tuomista tunteista, aion pohdiskella elämää ja kirjoittaa minulle merkityksellisistä jutuista liittyvät ne sitten rakkauteen, iloon tai suruun. Odotan innolla tulevaa ja mitä kaikkea minä ja blogini tulemme kokemaan. Aiomme mennä kohti uusia seikkailuja, kohti uusia haasteita, kohti suuria unelmia ♡

Olohuone on kotimme sydän

Olohuone on meillä huone johon olemme ehkä jollain tasolla panostaneet eniten, se on kotimme sydän. Olohuone on meillä myös huone, jota olemme hioneet eniten, ehkä juuri siksi, koska vietämme siellä eniten aikaa, siellä me rentoudumme ja olemme yhdessä, sen täytyy olla meille täydellinen, hih.

Tv-taso on kerran vaihdettu, aiemmin meillä oli Ikeasta ostettu suuri kaappimainen tv-taso, josta olin jo pidemmän aikaa toivonut pääseväni eroon. Kun taloudellinen tilanne sen salli, ostimme sen möhkäleen tilalle tämän Ikean Bestå tv-tason. Mielestäni se sopii meidän simppeliin tyyliin paremmin ja on ajaton. Olohuoneesta tuli heti suuremman ja avaramman näköinen, kun tv-kaappi lähti pois. Vaikka tämä tv-taso on kooltaan pienempi ja sirompi on säilytystilaa kuitenkin paljon enemmän. On muutenkin kiva, että tälle nykyiselle tv-tasolle saa laitettua myös kivoja pieniä yksityiskohtia. Meillä oli siinä aiemmin peikonlehti, mutta se kärsi Helmin pallopeleistä, sen tilalle ostimme kauniin huonearalian. Toivon, että se kestäisi meillä pidempään.

Aiemmin meillä on ollut Ikean Lack -sohvapöytä, mutta se meni Helmin kiipeilyistä ja leikeistä niin huonoon kuntoon, että oli aika hankkia uusi sohvapöytä. Tämä Hay Tray -sohvapöytä on minulle rakkautta ensisilmäyksellä, mutta jouduimme tovin kyttäämään alennuksia ennen kuin raaskimme ostaa sen. Vaikka tämä kyseinen pöytä löytyy aika monen kotoa niin en välitä, sillä se on meille paras vaihtoehto ja todella kaunis yksilö.

Olohuoneemme seinät oli muuttomme (2013) jälkeen pitkään tyhjillään, koska en millään keksinyt silloin, että mitä sohvaseinälle laittaisimme. Sitten kerran minulla välähti "haluan siihen tauluhyllyt". Ja nuo paljon ihastelun kohteena olleet tauluhyllyt ovat olleet nappivalinta. Rakastan valokuvia ja niitä näkyy paljon sisustuksessamme. Valokuvat on mustavalkoisia, ettei niistä tulisi liian kirjavaa vaikutelmaa. Tauluhyllyt on muutenkin kiva vaihtoehto, koska tyyliä voi halutessaan helposti muuttaa, mutta meillä tämä sama järjestys on toistaiseksi pysynyt. Sohva on meillä ollut "aina" ja se onkin ensimmisiä hankintoja tänne meidän yhteiseen kotiimme, se on aikoinaan Sotkasta ostettu. Sohvalla lepää usein valkoinen lampaantalja ja lempparityynyiksi on valikoitunut Fine Little Dayn Gran (kuusi) -tyynynpäälliset sekä Marimekon Kuusikossa -tyynynpäälliset. Sohvalla on nähty myös Finlaysonin Elefantti -tyynyjä, Aarre Kidin Pöllö ja Färg &Formin Moln (pilvi) -tyynyjä.

Olohuoneessamme on aina ollut Ikean Malm lipasto ja se on itseasiassa tuotu tänne aikoinaan lapsuudenkodistani. Sen yläpuolella oli vuosia yhdeksän kuvan kuvakehys häistämme, mutta sen tilalle tuli viime kesänä pitkään ihastelemani String Pocket hylly. Mielestäni se sopii hyvin meidän pelkistettyyn kotiimme. On kiva, kun hyllylevyjä ja hyllyn tavaroita voi helposti vaihdella ja saada uutta ilmettä huoneeseen. Kuten täällä blogissa on tullut aiemminkin ilmi, tykkään fiilistellä erilaisia juhlapyhiä ja sesonkeja, hyllyn avulla saa kivasti koristeita esille. 

Uusimpia juttuja olohuoneessamme on matto. Meillä oli pitkään ollut valkoinen karvalankamatto, joka ei ole paras vaihtoehto lapsiperheeseen, ainakaan meidän perheeseen. Joten halusin sen tilalle jonkun hygieenisen, sileän maton, joka on helpompi pitää puhtaana. Meille kotiutui helmikuun alussa Ikeasta Gundslev niminen valkoinen matto. Ainut mitä mietin, että olisimme voineet ostaa hieman isomman maton, mutta tämä sopii hyvin näinkin. Olohuoneeseen siirsimme perinnöksi saamani kauniit pinnatuolit, Helmi on tykännyt istua ja kiipeillä niissä. Lisäksi olohuoneessamme on Helmin Duploille kätevä Play & Go leikkimatto/lelusäkki, tietysti neidin mieleen Mikki-kuosilla. Lelut saa helposti esille ja yhtä helposti siivottua, mama tykkää.

Olohuoneessa on yksi tyhjä seinä johon ehkä haluaisin laittaa julisteita, mutta Pekka toivoisi seinän pysyvän tyhjänä. Joten toistaiseksi tuolle pienelle seinänpätkälle emme aio tehdä mitään. Siinä oli ennen Ikeasta ostettu seinähylly, mutta silloin kun suuri tv-kaappi lähti pois ja huoneeseen tuli uusia huonekaluja, niin meistä se seinähylly ei enää sopinutkaan siihen. Aika näyttää tapahtuuko tuolle seinälle jotain vai ei.

En koe, että menisin sisustuksessa muodin mukana, tai mikä on in ja mikä on out, en myöskään välitä siitä vaikka joltain löytyisi kotoa samoja juttuja kuin meiltä. Ostan meille sellaisia huonekaluja ja/tai tavaroita mitkä ovat mielestäni kauniita ja myös Pekan hyväksymiä, hih. Monet ovat ihmetelleet sitä, kun emme tykkää väreistä, mutta en ole antanut sen häiritä. Sisustan meille sellaisen kodin ja tyylin josta me pidämme, mikä tuntuu meistä kodikkaalta ja mukavalta. Ja mielestäni jokaisen pitäisi tehdä niin, tehdä kodistaan asukkaiden näköinen, sellainen missä jokaisen perheenjäsenen on hyvä olla, välittämättä muiden mielipiteistä.

Uskon, että nämä (1-1,5 vuoden aikana tulleet) muutokset ovat pitkäikäisiä, ainakin sillä ajatuksella olen uudistanut olohuonettamme, ostamalla huonekaluja, jotka ovat ajattomia, miellyttävät silmää ja kestävät mahdollisimman pitkään. Muutenkin kun ikää on tullut enemmän niin se oma sisustussilmä on harjaantunut ja nyt löytää helpommin sen oman sisustustyylin kuin nuorempana ja ehkä uskaltaa olla myös rohkeampi, hih. Nuorempana minulla ei ollut kyllä minkäänlaista sisustussilmää tai mielipidettä eikä minua oikeastaan edes kiinnostanut se miltä kotimme näyttää. Mutta kotiäitiyden myötä, kun näitä seiniä ja huoneita katselee 24/7, olen ruvennut enemmän kiinnittämään huomiota siihen miltä haluan kotimme näyttävän, mikä tuntuu omalta ja näyttää kauniilta. Miten saa pidettyä huoneen suht siistinä ja helppohoitoisena. Nyt olohuone tuntuu meistä juuri sopivalta, meidän näköiseltä, ja se onkin kaikista tärkeintä, että juuri me viihdymme täällä :)