Tänään meidän rakas poikamme Leevi on jo 2kk ikäinen. Niin rakas ja ihana. Hän kasvaa ja kehittyy hienosti. Neuvolassa hän sai mitat: pituus 57cm paino 5130g päänympärys 40.5cm. Vihdoinkin koon 56 vaatteet ovat sopivia ja käytössä on ollut muutaman viikon ajan 2 koon vaipat. Hän osaa hienosti hetken aikaa kannatella päätään ja olla vatsallaan. Kovaa vauhtia heiluttaa käsiään ja "möngertää". Hän suloisesti hymyilee ja on alkanut vähän "höpöttelemään" hää, höö, äh, äö, höää, ä, ää", niin söpöä. Varsinkin isille työpäivän jälkeen on kovasti asiaa. Ensimmäiset hymyt sai hoitopöydän luona ollut hymynaamajuliste muutama viikko sitten ja se saa leveimmät hymyt edelleen, vaikka poitsu on alkanut muutenkin välillä hymyilemään.
Neuvolassa lääkäri kuunteli pikkuisen hengitystä ja kysyi puklaako hän. Vastasin, että ei. Kuulemma Leevin hengitys kuulosti refluksivauvan hengitykseltä. Säikähdin tutkimuksen aikana, että mistä on kyse kun hän kuunteli hengitystä todella kauan. Onneksi mitään hätää ei kuitenkaan ollut. Leevin navassa on sellainen "napukka" mikä on välillä työntynyt ulos navasta, ollut punainen ja erittänyt jotain möhnää. Tästä meidät käskettiin sairaalalle käymään. Muutaman päivän päästä neuvolakäynnistä napa näytti hyvältä ja siistiltä. Sairaalassa kovasti ihmeteltiin, että meidät oli lähetetty +50km päähän kotoa tälläisen asian takia. Sitä mekin ihmettelimme. Kuulemma tuollainen "napukka" on normaali ja se saattaa navan muokkaantuessa kadota. Jännä, että neuvolalääkäri ei osannut minulle tuollaista kertoa, että meidän piti ajaa sairaalaan asti. Onneksi napa on nyt näyttänyt hyvältä, eikä siinä ole tulehdusta niin kuin aluksi neuvolassa oli epäilys. Jatkamme kotona navan tarkkailua ja putsailua. Jos tuo "napukka" ei ajan kanssa katoa, niin täytyy sitten miettiä mitä sille tekemisimme. Leevi lepuuttaa päätään mielummin oikealla puolella, joten olemme aloittaneet treenaamaan häntä pitämään päätä enemmän myös vasemmalla puolella.
Meidän muruselle on tapahtunut monenlaista. Olemme käyneet mökillä ja vaunulenkeillä. Hän on ollut ensimmäistä kertaa yökylässä mammalla ja papalla (siellä meni hyvin) ja juhlimme sukulaisten kesken hänen ristiäisiä. Meillä oli ihanat juhlat.
Leevi on osittaisimetyksellä, hän syö enemmän korviketta, mutta saa myös vähän rintamaitoa. Vähän siksi koska minulta ei suuria määriä maitoa tule. Hän syö korviketta kerrallaan yleensä 60-80ml. Minua vähän harmittaa, kun heinäkuussa pitkä helleaalto pilasi imetystaipaleemme, silloin hän ei suostunut olemaan rinnalla. Nyt hän on joskus rinnalla, mutta enemmän pumppaan maitoa. Valitettavasti. Onneksi hän kuitenkin saa edes vähän rintamaitoa.
Hän nukkuu edelleen hyvin ja aika paljon. Öisin yleensä ensimmäinen pätkä on paras, silloin hän nukkuu omassa sängyssä. Parhaimmillaan jopa 5 tuntia, ennätys 5 tuntia 30minuuttia. Loppuyöksi hän siirtyy yleensä meidän viereen nukkumaan ja nukkuu loppuyön 1-3 tunnin pätkissä. Onneksi hän yleensä nukkuu tosiaan koko yön, vaikka heräileekin syömään. Päivisin hän nukkuu myös hyvin, toki poikkeuksiakin joskus on. Olen niin helpottunut, että ainakin tähän asti ja nyt Leevi on ollut tyytyväinen vauva. Itsekin jaksan paremmin, ihan hyvin, vaikka väsyttääkin.
Leevi tykkää leikkiä leikkimatolla, katsoa siinä roikkuvia muumihahmoja, peiliä ja rapistella rapisevia hattivatteja ja muumipeikkoa. Hän hienosti käsillä tavoittelee leluja tai ainakin vie käsiä leluja kohti. Puinen härpäke lelu on edelleen hitti, siinä olevat pyörivät eläimet ovat hauskoja. Myös ristiäislahjaksi saatua duplopakettia on ollut hauska katsella. Edelleen sohvalla olevat tyynyt kiinnostaa, erityisesti Unikko- ja Mansikka-tyynyt. Leevistä on hauska katsoa siskojen touhuja ja tytöt ovatkin innokkaita leikittämään ja hoivaamaan Leeviä.
Meillä on apuna arjessa tyttöjen lisäksi myös "kohina-ankka". Ankkapehmo on ollut ensimmäisiä leluja mitä Leeville ostimme. Sen sisällä olevan pussin voi lämmittää, se saattaa helpottaa masuvaivoihin ja olla talvella hauska ominaisuus. Ankka on muutenkin kaunis ja söpö halikaveri. Olemme itse lisänneet Ankan sisälle toisen lelun mukana tulleen kohinalaitteen mikä mukailee kohdussa kuuluvia ääniä. Tämä rauhoittaa esim päiväunille tai on apuna hankalissa imetystilanteissa. Ankasta on tosiaan tullut meille arjen apuri ja Leeville rakas lelu, hih.
Meillä on niin söpö ja rakas poikavauva. Meistä on ihana seurata mitä kaikkea hän oppii ja miten hän ihmettelee uusia asioita. Kasva kulta, mutta älä pidä kiirettä. Sinä olet minun viimeinen vauva ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡