Vuosi sitten saimme tietää, että meille tulee vauva

Vuosi sitten, 29.9.2020 saimme tietää, että meille tulee vauva. Se oli mitä ihanin yllätys. Vauvaa olimme niin kovasti toivoneet. Onneksi meidän ei tarvinut montaa viikkoa odottaa, kun näimme kaksi viivaa tikussa. Pieni lupaus vauvasta, vaikka mikään ei ollut varmaa. 

Halusin silloin ikuistaa kuvia tuosta meille hyvin merkityksellisestä päivästä. Onneksi tein niin, päivästä jäi ihania muistoja. En vielä silloin tiennyt, että tuo positiivinen raskaustesti jäisi viimeiseksi. 

Myönnän, että minua jännitti. "Mitä jos jokin meneekin pieleen. Uskallanko ja voinko innostua näin aikaisin?" Onneksi uskalsin luottaa siihen, että saan kolmannenkin vauvan syliini. Halusin uskoa, että tapahtuupa mitä vain kyllä minä siitä selviän. Jos minulla on aihetta olla iloinen ja innostua niin suon sen itselleni. Varsinkin kun kyseessä oli yksi suurimmista haaveistani. Olin aina unelmoinut kolmesta lapsesta, olen niin kiitollinen, että se haave toteutui ♡

Kun näin tuon vaahteranlehden, en voinut olla nostamatta sitä silloin käteeni. Tuo pieni sydämen näköinen jälki toi mieleemme meidän ihanan pienen vauvan, joka oli meille heti niin rakas. Odotimme sitä hetkeä, että pääsisimme näkemään hänet ensimmäisen kerran. Siksi melko pian varasimmekin ajan varhaisultraan. Nyt tuo ihana haave on sulostuttanut elämäämme jo yli 3kk, mistä tunnemme suurta kiitollisuutta ja onnea. ♡ 

Mm näistä postauksista löydät raskauskuulumisia ja -kuvia meidän kolmannen odotuksesta:

Ensimmäisen kolmanneksen kuulumisia

Toisen kolmanneksen kuulumisia

Raskauden viimeisen kolmanneksen kuulumisia

Meidän perhekerholaisesta tuli sittenkin myös päiväkerholainen

Aloitimme syyskuussa käymään uudessa perhekerhossa, koska edellisessä paikassa missä kävimme ei enää järjestetä perhekerhoa. Emme vielä tänä syksynä hakeneet päiväkerhopaikkaa, koska en tiennyt pystyisimmekö sitoutumaan siihen, emmekä halunneet siksi viedä paikkaa keneltäkään toiselta. 

Saimme kuitenkin uudesta perhekerhopaikasta ehdotuksen, että V voisi tulla myös päiväkerhoon, halutessamme esimerkiksi vain yhtenä päivänä viikossa. Ja jos emme jonain viikkona pääsisikään, niin siitä ei tarvitsi tuntea stressiä ja toisaalta taas voimme käydä useamminkin jos jossain vaiheessa siltä tuntuu. Ryhmässä on sen verran vähän lapsia, että tällainen erikoisjärjestely onnistuu mistä olen enemmän kuin iloinen. Tiedän, että V:lla on kivaa päiväkerhossa!

V odotti ensimmäistä kerhopäivää innoissaan! Reppuun pakattiin kerhotossut ja varmuuden vuoksi vaihtovaatteet. Koko edellisen illan ja tämän aamunkin hän höpötteli kerhosta ja hihkui. Kivaa! Hän meni kerhoon niin reippaana ja tomerana. Tuli todella lämmin olo siitä miten meidät ja varsinkin V vastaanotettiin kerhon ovella. Hänelle autettiin tossut jalkaan ja hänet vietiin käsipesulle. Siitä sitten nopeat heipat ja hän kiiruhti leikkimään. Kiva kun päiväkerhorakennus on perhekerhosta tuttu, samoin myös ihanat ohjaajat. Parasta on nähdä hymy V:n kasvoilla ja se että hän pääsee leikkimään saman ikäisten kavereiden kanssa. Se, että hänellä omaa kivaa spessua tekemistä.

Ihanaa vauvanpäivää

Tiesitkö, että syyskuun viimeisenä perjantaina vietetään vauvanpäivää? Eli tänään! Tämä vauvanpäivä on minulle erityinen, sillä pitelen sylissäni meidän viimeistä vauvaa. Meidän 3kk ikäistä pientä suloista poikavauvaa. 

Olen saanut pidellä sylissäni kolmea omaa vauvaa. Jokaisella kerralla se on ollut yhtä ihanaa ja merkityksellistä. Olemme Pekan kanssa todella onnekkaita ja etuoikeutettuja, kun olemme saaneet jokaisen ajatuksissa olleen vauvan syliimme asti. Sylitellä, leikittää, suukottaa ja hoivata heitä niin paljon kuin olemme halunneet ja niin olemme tehneetkin.

Olemme jokaisen lapsemme kohdalla ottaneet/ aiomme ottaa vauvavuodesta kaiken irti. Nauttineet siitä, vaikka aina ei helppoa olekaan. Se on tietyllä tapaa vähän haikeaa, kun meille ei tule enää enempää vauvoja, mutta minua lohduttaa ajatus siitä, että olen saanut/saan kokea kolme ihanaa vauvavuotta. Kolme vauvaa oli toiveissamme, kolme vauvaa saimme. Meidän suurin unelma Pekan kanssa toteutui, olemme siitä erityisen kiitollisia. 

Meidän tämänhetkinen vauva on niin rakas ja ihana koko meidän perheelle. Hän saa hymyn meidän kaikkien huulille ja me kaikki haluamme hoitaa ja hoivata häntä. Hänellä on maailman ihanimmat isosiskot. L on niin söpö, on ihana seurata hänen kasvuaan ja kehitystään. Miten hän leikkii, tarttuu leluihin, hekottelee ja "höpisee". Miten hän ahkerasti harjoittelee kääntymistä ja pyörii selällään leikkimatolla. Aika menee todella nopeasti. On hän vähän jo maistellut sosettakin. Jännää! Hän tuntuu välillä jo aika isolle pojalle, vaikka tietysti hän on pieni vielä. Vauvavuosi tunnetusti menee nopeasti, tiedän sen kokemuksesta. Siksi aion nauttia joka hetkestä, pitää häntä mahdollisimman paljon sylissä ja suukottaa. Kasva kulta, mutta älä pidä kiirettä ♡ 

Syyskuun perhekerhokuulumiset

Viime syksynä, 2020, aloitimme V:n kanssa käymään perhekerhossa. Emme ehtineet kerhossa kuitenkaan kovin monta kertaa käymään. Marraskuussa 2020 perhekerho meni koronatilateen takia tauolle eikä perhekerhoon päässyt sen jälkeen ennen kuin vasta tänä syksynä.

Perhekerhopäivä on joka toinen viikko. Kerhotoiminta jatkui elokuussa, mutta emme silloin pikkunuhan takia päässeet paikalle. Meillä kerhoilu alkoi syyskuussa, kuukaudessa on yleensä kaksi perhekerhopäivää.

Syyskuun ensimmäinen perhekerhopäivä

Syyskuun ensimmäisenä perhekerhopäivänä tutustuimme uusiin kerhokavereihin ja uuteen kerhopaikkaan. Tällä kertaa oli ulkoleikkejä, makkaran paistoa, omppujen rouskuttelua ja mehunjuontia, hih + Pieni hartaus/lauluhetki. Oli tosi kiva syysilma. Meidän piha oli yönjäljiltä märkä, joten varmuuden vuoksi puin V:lle kurahousut. V mm. leikki hiekkalaakolla kaivurilla, työnteli kottikärryjä, heitteli renkaita, kiipeili pienessä liukumäkihökkelissä ja katsoi sieltä kaukoputkella. Lopuksi oli hauskaa kiikkua kaverin kanssa kiikkulaudalla. Voi miten iloinen meidän 3v oli, kun perhekerho jatkui pitkän tauon jälkeen. Saimme perhekerhossa mielenkiintoisen ehdotuksen mitä jäimme pohtimaan.

Syyskuun toinen perhekerhopäivä

Tällä kertaa leikimme sisällä. V leikki duploilla, paloasemalla ja maatilan eläimillä. Katseltiin kirjoja mm. Pipsa Possu kirjaa, hih ja V halusi tehdä palapelin. Pienessä hartaushetkessä kuultiin tarina viisi leipää ja kaksi kalaa, laulettiin V:lle tuttu Jumalan kämmenellä -laulu ja kuultiin ruisleivän tekemisestä. Sen jälkeen askarreltiin mitä V oli kovasti odottanut, hän oli ainakin kolme kertaa kysynyt "milloin askarrellaan?". V teki äidin avustuksella kaksi söpöä etanaa. Sitten tarjolla olisi ollut kahvia, sämpylöitä, sosepussi, keksejä ja mehua. V oli niin vauhti päällä, että hän ei malttanut syödä muuta kuin nopeasti yhden keksin ja pikkutilkan mehua. Sitten jatkettiin leikkejä. Lopuksi oli satuhetki ennen kotiin lähtöä. V meni kuuntelemaan tarinaa ohjaajan kainaloon. Hauskaa!

Mielestäni kerhoilu on kivempaa sisällä, koska tiedän miten paljon V tykkää askartelusta, on myös kiva päästä leikkimään erilaisilla leluilla kuin kotona. Mutta toisaalta ulkona on helpompi olla, koska siellä ei tarvitse pitää maskia. Minä en siis maskia pahan astman takia pysty pitämään, joten joudun sisätiloissa laittamaan visiirin. Maskia pystyn pitämään vain muutamia minuutteja. En tykkää visiiristä yhtään, sen kanssa on raskas hengittää ja vaikea olla kun se tulee koko ajan eteen (esim lasta syliin ottaessa). Kauhea häkkyrä mikä päässä on kiusallinen olo, mutta en kehtaa kerhoon mennä ilman sitä ennen kuin tulee ilmoitus, että maskeja ei enää tarvitse pitää. Toivon todella, että se päivä vielä joskus tulee. 

Mielenkiinnolla jäämme odottamaan lokakuun perhekerhopäiviä! 

Leikkimatto

Meillä leikitään päivän aikana tosi paljon leikkimatolla. Siinä on köllötelty jo 1.5kk ikäisestä asti. Poitsusta on kiva katsella ja heiluttaa heliseviä muumeja ja peiliä. Rapisuttaa huitomalla hattivattipilveä ja isompaa muumia. Hän pääsee leikkimatolla kääntymään poikittain ja kyljelleen. Hauskaa miten paljon iloa tuollainen härpäke tuo meidän 3kk ikäisen pienen touhottajan elämään. 

Leikkimatolla on usein mm. puinen aktivointilelu, joku halikaveri ja tuo isin vanha pehmoauto. Hauskaa, että 90-luvun auto vielä helisee, vinkuu ja hieman rapisee. Tuota autoa meidän poitsu ihmettelee päivittäin. 

Meistä on Pekan kanssa hauskaa, kun lapset leikkivät samoilla leluilla millä me olemme pienenä leikkineet. Kiva, että meidän vanhoja leluja on säästetty. 

Yllätysten päivä

Meillä on ollut syyskuussa paljon epäonnea mm. auton kanssa. Emme päässeet lähtemään kotimaan minilomalle mitä olimme suunnitelleet. Halusimme ilahduttaa lapsia ja samalla myös piristää itsemme viikko sitten perjantaina yllätysten päivällä. 

Menimme H:ä vastaan kun hän pääsi koulusta. Lähdimme kävelemään eri suuntaan kuin yleensä. Kerroimme vihjeitä ja lapset saivat arvuutella minne ensimmäiseksi menemme. Lopulta he keksivät vastauksen: kirjastoon! Meidän koululainen sai oman kirjastokortin, sen avulla hän tietysti lainasi kirjan (isin avustuksella).

Seuraava kohde oli keskustan leikkipuisto. Oli hauskaa leikkiä erilaisessa puistossa kuin lähipuisto. Meidän reippaat tyttöset löysivät heti kaverin leikkipuistosta mikä teki puistokäynnistä vielä hauskemman.

Seuraava yllätyskohde oli ravintola, sillä nälkä alkoi kurnimaan jo masussa.  Meidän alkuperäinen suunnitelma ei onnistunutkaan, muutaman mutkan kautta päädyimme Nevilleen. Onneksi päädyimme, koska siellä palvelu ja ruoka olivat todella hyviä. Ruoka tuli nopeasti, saimme masut täyteen tuli oikeasti olo, että olemme lasten kanssa tervetulleita ja odotettuja asiakkaita ravintolaan. Annoin suoraa palautetta miten tyytyväisiä olimme. Ihanaa, että tarjoilijalla oli omien töidensä ohessa aikaa jutella lastemme kanssa. Myös meidän poitsua ihasteltiin, hih. Menimme syömään lounasajan jälkeen, silloin ravintolassa oli hyvin tilaa. Meidän lisäksemme vain muutama asiakas.

Ravintolan jälkeen arvuuttelu jatkui, mihin seuraavaksi menisimme. Tämä olikin tähän mennessä vaikein arvattava, mutta lopulta lapset arvasivat kysyvästi... "menemmekö me hotelliin?" Ja niinhän seuraavaksi tapahtui. Pekka sai meille huoneen Hotelli Vaakunasta aika edullisesti, joten tartuimme tilaisuuteen. Vähän hassua, että meidän poitsun ensimmäinen hotellireissu oli omassa kotikaupungissamme. 

Hotellissa saimme hyvää palvelua, tytöt saivat väritysvihkot ja kynät, vauvaa ilahdutettiin oravapehmolla mikä oli meidän mielestämme hauska yllätys. Hotellissa on aina kivaa ja spessua. Me V:n kanssa nukuimme päiväunet, sillä välin Pekka kävi H:n ja L:n kanssa bussilla Veturissa mm. ostamassa meille sapuskaa ja herkkuja huoneeseen. Huoneessa leikittiin, piirrettiin, köllöteltiin ja katseltiin telkkaria. Ihasteltiin Repovesi-maisematapettia.

Yllärystenpäivänä oli vielä muutama yllätys jäljellä. Lähdimme yhdessä koko perhe kävelemään läheiseen leikkipuistoon missä emme olleet aiemmin käyneet. Siellä tytöillä oli kivat leikit. Kävelimme hakemaan iltapalaa mäkkäristä ja suuntasimme takaisin hotellille. Herkuttelimme ja tytöt pääsivät kylpyyn leikkimään ennen unia. Ihanaa, että lopuksi Pekka laittoi minulle kylvyn valmiiksi. Sain illalla hetken omaa rauhaa lämpimässä kylvyssä mikä tuntui ihanalta ja rentouttavalta. 

Illalla meitä kaikkia nukutti tosi hyvin touhukkaan päivän päätteeksi. Ja me kaikki nukuimme hyvät yöunet. L heräsi pari kertaa syömään, mutta jatkoi unia, nukuttiin kaikki 10 asti. Runsaan hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään kotiin päin. Kyllä omassa kotikaupungissakin hotelliloma tuntuu spessulta. Hotellissa on aina kivaa ja kaikki arjesta poikkeavat tekemiset tuovat piristystä arkeen. Ja me kaikki olimme piristyksen tarpeessa, varsinkin me vanhemmat. Meidän yllätystenpäivä oli hauska ja onnistunut mikä teki meidät kaikki iloiseksi. 

Vastoinkäymisten keskellä minulle on tärkeää keskittyä positiivisiin asioihin

Minulle on tärkeää elämässä keskittyä positiivisiin asioihin. Huomata ja muistaa hyviä ja kivoja juttuja.

Tässä viimeisten viikkojen ja päivien aikana meille on kuitenkin sattunut monenlaisia vastoinkäymisiä ja huolta. Mm. ongelmia auton kanssa + yllättäviä lääkärireissuja. En aio avata asioita nyt sen enempää, koska tämä ei liity pelkästään minuun. Mitään hätää ei ole, mutta kun monia ikäviä asioita kasaantuu on vaikeampi nähdä niitä kivoja juttuja. 

Minulle on kuitenkin myös vaikeampina hetkinä ja etenkin silloin tärkeää etsiä niitä positiivisia juttuja, etten vajoa liikaa synkkyyteen. Mietin aina joka päivä jonkun kivan asian. Se auttaa minua jaksamaan ja selviytymään vaikeamman ajan yli.

Se, että haluaa korostaa kivoja juttuja, ei tarkoita sitä, etteikö mitään ikävää koskaan tapahtuisi. En halua kuitenkaan liikaa jäädä murehtimaan, joten aion jatkossakin keskittyä positiivisiin asioihin. Se on mun juttu, tuo iloa ja auttaa minua jaksamaan. Haluan muistuttaa, että some ei ole koko totuus kenenkään elämästä, ei ainakaan minun/meidän elämästä. 

Päivän positiivinen: Olen kiitollinen ihanasta perheestäni, Pekasta ja lapsista, meidän lähipiiristä ja tukiverkosta. Haluan luottaa siihen, että kaikki järjestyy. ♡

Mitä me pienten kanssa tehdään, kun sisko on koulussa?

Mitä me vauvan ja kolmevuotiaan kanssa yleensä puuhaillaan, kun sisko on koulussa? Me mm. leikitään, löhötään, syödään, lauletaan, tanssitaan, luetaan/katsellaan kirjoja, ulkoillaan, siivotaan, piirretään, maalaillaan ja katsotaan esim. muumeja. Välillä äiti myös tekee somehommia, virkkaa, sisustaa ja täyttää vauvakirjaa. 

Vauva viihtyy parhaiten sylissä tai muumileikkimatolla. Siinä on kiva katsella leluja. Leikkimaton lisäksi hän tykkää ihmetellä mm. Isin lapsuudesta tuttua pehmoautoa, puista aktivointihärpäkettä ja pehmoista muumikirjaa. L tykkää siitä, kun siskot helisyttävät helistimiä. Kolme helistintä on tuttuja minun lapsuudesta, kolme olen tehnyt itse ja yksi on ostettu. Yksi L:n lempileikeistä on äitijukeboxi eli hän on sylissäni ja laulan hänelle erilaisia lauluja peräkkäin. Hänen lempparilaulu on tällä hetkellä pyörät ne pyörivät ympäri, silloin kasvoille tulee leveimmät hymyt. Kun L ei leiki tai ole sylissä, hän syö tai nukkuu joko vaunuissa, meidän sängyssä tai pinnasängyssä. Vaipanvaihdon yhteydessä häntä viihdyttää hymynaaman kuva sekä ystäviltämme saatu söpö soittorasia. Aiemmin siinä oli meidän ostama kaunis lentokonesoittorasia, mutta valitettavasti se meni rikki.

V tykkää leikittää pikkuveikkaa, myös suukottaa, halittaa ja silittää. V on innokas vauvan hoitaja myös sylittelemään ja syöttämään vauvaa tuttipullolla. V tykkää leikkiä mm. pikkuisilla pehmoilla "pikkusilla", duploilla, Sylvanian families hahmoilla, Pipsa Possu figuureilla, muumeilla, nukeilla, L.O.L tytöillä ja barbeilla... Ulkona V:n mielestä on hauskaa pomppia trampalla, leikkiä hiekkalaatikolla, seikkailla metsässä ja käydä puistossa kiikkumassa. Lempparikirjoja on Pipsa Possu- ja muumi-kirjat.

Välillä me myös askartelemme V:n kanssa. Hän tykkää erityisesti piirtää, maalata ja liimailla tarroja. Muovailuvahahommatkin on hauskoja.  V tykkää pukeutua erilaisiin mekkoihin, koristaa itseään erilaisilla hiuspannoilla, pinneillä, ponnareilla, kruunuilla ja koruilla. Leikkiä prinsessaa, tanssiesitystä tai muotinäytöstä. Hauskaa! 

V ja L vähän ikävöivät siskoa, kun hän on koulussa. Se on niin ihanaa kun H tulee koulusta V menee aina häntä vastaan. Kertoo miten kiva kun H tuli kotiin. H tulee yleensä heti moikkaamaan pikkuveikkaa ja L hymyilee siskolle. Se on ihanaa miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen. Läksyjen jälkeen alkaa monesti sisarusten yhteiset touhut. ♡

Syksyinen perinne - Käynti auringonkukkapellolla

Aurinkoa päivääsi! 🌻

Minulle on tullut jo perinteeksi käydä alkusyksystä auringonkukkapellolla. Siellä on mielestäni kaunista, tunnelmallista ja inspiroivaa. On ihana saada näyttäviä kukkia kotiin maljakkoon. Ottaa kivoja kuvia. Huikeaa, että täällä Kouvolassa on auringonkukkapeltoja missä saa luvan kanssa käydä ihastelemassa ja poimimassa kauniita kukkia. Ne ilahduttaa ja piristää! Kiitos mm. Valkealan aluetoimikunta.  🌻

Tällä kertaa päädyin auringonkukkapellolle ystäväni kanssa. Meillä oli mukava päivä. Pitkästä aikaa äidin omaa aikaa. Teki hyvää. Kiitos seurasta, kyydistä, kukkien keräysavusta ja mun kuvaamisesta S 🌻

Täältä pääsee näkemään kaikki Kouvolan auringonkukkapellot. 🌻

Vaikka tänä vuonna auringonkukat jäivät pienemmiksi kuin viime vuonna, niin kyllä nämä ovat mielestäni ihan riittävän kokoisia. Pellolla kukat oli yleisellä tasolla pienempiä ja harvemmassa, mutta löytyi niiden seasta aika muhkeitakin yksilöitä. 

Leevi 3kk

Tänään meidän rakas Leevi on 3kk ikäinen! Kolme kuukautta? Wow! Aika menee todella nopeasti. Onneksi olemme nauttineet joka hetkestä ja ottaneet paljon ihania kuvia. ♡

Meillä asustelee tyytyväinen ja hyvin nukkuva hurmuri. Ihana touhukas hymypoika. Vielä ei selkeää naurua tule, mutta leveitä hymyjä ja "hehe" äännähdyksiä kyllä. Hauskaa! Ihanaa, että poitsu on tyytyväinen ja nukkuu hyvin, se auttaa meitä kaikkia jaksamaan paremmin. Se on nyt erityisen tärkeää, koska sisko aloitti koulun. 

Leevi käy yöunille yleensä 21.30-22 aikoihin, herää yöllä 2-3 kertaa syömään ja tosiaan nukkuu koko yön. Tästä olen enemmän kuin kiitollinen. Maitoa hän syö pullosta 90ml kerrallaan. Se on jouduttu toteamaan, että imetys ei onnistu. Toistaiseksi vielä pumppaan rintamaitoa, mutta sieltä ei tule kerrallaan kuin 30ml. Yritin parhaani, mutta tällä kertaa imetys ei kuitenkaan onnistunut niin kuin olisin halunnut. Pääasia kuitenkin, että poika saa masun täyteen. Olemme huomanneet, että päiväunet ovat vähentyneet, mutta saattaneet kestoltaan olla pidempiä. Päikkärit nukutaan usein ulkona. Nykyään myös syömiskerrat ovat harventuneet. Enää ei tarvitse koko ajan imuttaa. Tuttia Leevi ei ole oppinut syömään. Meiltä löytyy 10 tuttia, suurin osa saatu lahjaksi ja muutamaa niistä vähän maisteltu. Mitäköhän niille voisi tehdä, voisiko niitä lahjoittaa johonkin?

Leevi on ollut kohdusta asti touhukas. Hän potkuttelee jalkoja ja heiluttaa käsiä kovaa vauhtia. Välillä kädet eksyvät suuhunkin, heh. Sängyssä tai leikkimatolla hän pääsee hivuttautumaan poikittain ja hän osaa kääntyä kyljelleen. Leikkimatolla on kiva leikkiä, heilutella roikkuvia muumihahmoja, kurkoitella kädellä puista aktivointilelua ja kaataa värikästä isin vanhaa pehmoautoa. Mökiltä tuotu äitin vanha Minni/Mikki soittorasialelu on ollut kiinnostava. Leevistä on hauskaa, kun siskot leikittävät häntä, kutittelevat ja helisyttävät helistimiä, köllöttevät vieressä ja laulavat. Hän tykkää olla äitin ja isin sypässä, isi välillä vähän lennättää ja kutittelee, äitin kanssa on usein hauska äitijukeboxi laululeikki. Hän saa päivän aikana monia suukkoja, haleja ja silityksiä. 

Hauskaa, kun tuntuu että koko ajan tapahtuu jotain. Pieni oppii ja oivaltaa uusia asioita, tulee erilaisia ilmeitä ja hän juttelee enemmän "ä, ää, hei, häi, äh, iää, ängyy, äityy, ängh, hehe..." ottaa katsekontaktia, hymyilee ja yrittää kommunikoida. Niin söpöä.

Leevi on 3kk iässä 6,4kg ja 61cm. Hän kasvaa kovaa vauhtia, osa vaatteista on jäänyt pieneksi. Silti osa 50 koon vaatteista vieläkin mahtuu, vaikka 56 ja 62 koot ovat sopivampia. Käytössä on 2 koon vaippa. Aika hauskaa, että ostimme ensimmäisen kerran vaippoja vasta kolme  viikkoa sitten, kun Leevi oli 10 viikon ikäinen. Olimme saaneet paljon vaippoja lahjaksi ennen Leevin syntymää ja kun hän oli ihan pikkuinen. Pärjäsimme niillä vaipoilla tosi pitkään ja siitä tuli meille iso säästö. Kiitos kaikille, ketkä muistivat meitä vaipoilla. Vaipat on oikeasti hyvä ja käytännöllinen lahja vauvaperheeseen. ♡