Rakas joulupukki, tällä hetkellä toivon kaikista eniten sitä, että saisin nukkua

Rakas joulupukki, tällä hetkellä toivon kaikista eniten sitä, että saisin nukkua.

Kivojen juttujen takana on ajoittain valvomista, väsymystä, itkua ja turhautumista. Haluan elämässä keskittyä positiivisiin asioihin myös silloin kun on vaikeampaa ja varsinkin silloin. Kivat jutut auttavat minua jaksamaan, että en lannistu väsymykselle. Kirjoitin vauvavuotena aika paljon väsymyksestä ja itkuisesta vauvasta. Kun vauva täytti vuoden itkut vähenivät ja unet paranivat. Ajattelin, silloin, että suurimmat itkut ja valvomiset on nyt takanapäin.

Yöitkuja on kuitenkin ollut ja on edelleen. Huonot unet ovat olleet kausittaisia, ei onneksi enää heräillä ihan joka yö, ainakaan montaa kertaa. Mutta silloin kun heräillään niin yleensä myös itketään. Itkut kestävät oman aikansa, itkut lakkaavat ja yöt viimein paranevat, joka kerta huokaisemme ja olemme helpottuneita, että saamme nukkua, kunnes taas itkuiset yöt jossain vaiheessa alkaa uudestaan. 

Kun on meneillään itkuisempi kausi olemme todella väsyneitä ja tuntuu, että ei jaksaisi mitään ylimääräistä. Tällä hetkellä huonoja öitä on kestänyt jo kaksi viikkoa, pahimpina öinä olen saanut nukutuksi vain kolme-neljä tuntia. On raskasta kuunnella itkua monena yönä peräkkäin, nukahtaa ja taas tunnin parin päästä kuulla itkua. Yhtenä yönä itkua oli 1,5h putkeen.

Lohdutan itseäni ajatuksella, että tämä on vain vaihe. Itkuisia öitä on taas kestänyt yhteen pötköön  nyt niin kauan, että tämän on pakko kohta tällä erää helpottaa ja niin se jossain vaiheessa aina helpottaakin. Haluan keskittyä positiivisiin asioihin, minun on pakko. Joulun odotus on ihanaa aikaa ja joulukuussa tapahtuu onneksi monia kivoja juttuja, ne piristävät, auttavat jaksamaan ja antavat voimaa. En halua lannistua tälle väsymykselle ja sen tuomille negatiivisille tunteille.

Vaikka ajoittain on näitä rankkoja hetkiä, valittamista, itkua, väsymystä ja kiukkua. Valvomista, sumua ja turhautumista. Se ei poissulje sitä miten kiitollinen olen lapsistani joka päivä, miten paljon heitä rakastan. Elämä ei aina ole helppoa, mutta olen niin onnellinen, että saan olla äiti, myös nyt vaikka väsyttää ja harmittaa. Onneksi itkujen vastapainona on päivisin kivoja leikkejä, naurua ja ihania yhteisiä hetkiä. Toivon, että yöt helpottuu, toivon, että saisin taas nukkua, toivon, että pikkuisella ei olisi enää itkuinen olo, nämä huonot yöt rasittavat häntäkin. Pitäkää meille peukkuja.

Tsemppiä kaikille, jotka kamppailevat väsymyksen ja itkuisten öiden kanssa. Yrittäkää keskittyä positiivisiin asioihin, se saattaa olla joinakin päivinä vaikeaa, mutta kivat jutut auttavat pääsemään vaikeimman ajan yli. Antakaa myös itsellenne lupa ottaa vähän rennommin, levätä aina kun on tilaisuus ja puhukaa jollekin. Se helpottaa oloa, ainakin minulla.