Uudet silmälasit - Nyt näen paljon paremmin

Sain ensimmäiset silmälasini lukioikäisenä, näin kuitenkin ihan hyvin myös ilman laseja ja siksipä en ole juurikaan laseja aiemmin käyttänyt (muuten kuin silloin koulussa, että näin hyvin taululle). Viime vuoden puolella aloin entistä enemmän kiinnittämään huomiota siihen, että näköni on huonontunut. En kadulla tai kaupassa tunnistanut ihmisten kasvoja (paitsi ihan vieressä), nolotti jos joku tuttu käveli vastaan enkä huomannut. En meinannut enää nähdä telkkarissa tekstityksiä, tai pleikkaria pelatessa kaikkia yksityiskohtia, heh. Kauas katsoessani kaikki oli aika sumeaa.

Otin itseäni niskasta kiinni ja menin tammikuussa näöntutkimukseen. Ajattelin: "Uusi vuosi, uusi vuosikymmen, uudet silmälasit. Haluan nähdä paremmin."

Olin etukäteen jo katsellut silmälasivalikoimaa, käynyt erilaisissa liikkeissä ja sovitellut monenmallisia laseja. Totesin, että juuri nämä ostamani lasit miellyttävät silmääni. En olisi ikinä uskonut, että löydän niin kivat silmälasit mitä haluan pitää päässäni, näihin kuitenkin ihastuin ja näistä tykkään todella paljon. Halusin mahdollisimman vähän huomiota herättävät lasit ja juuri siksi nämä läpikuultavat kehykset sopivat minulle, ne eivät liikaa pomppaa kasvoilta, mutta ovat kuitenkin kivan näköiset ja sopivat simppeliin tyyliini.

Asioiminen silmälasiliikkeessä ja optikolla oli kamala kokemus. En tiedä olenko ikinä missään saanut niin huonoa palvelua kuin silloin. En olisi ostanut lasejani sieltä, jos muualla olisi ollut vaihtoehtoja. Halusin juuri nämä lasit.

Minulle ei reilusti kerrottu mitä minulle tehdään, siitä tuli vähän huijattu olo. Jouduin näyttämään aiemmat näöntarkastustulokseni useita kertoja, minulle tehtiin vielä uusi näöntutkimus puhumatta siitä mitään etukäteen ja se oli suppeampi kuin aiemmin, edellisenä päivänä tehty näöntutkimus. Optikko tiuski minulle ja oli epäkohtelias, en oikein ymmärtänyt kaikkea mitä hän selitti minulle, sillä kaikki asiat eivät liittyneet minun näkööni. Menin vähän shokkiin koko jutusta. Kaikenlisäksi tyypilliseen tapaan lasit tulivat kustantamaan paljon enemmän kuin mitä etukäteen olin ajatellut, huh.

Jos voisin palata ajassa taaksepäin, olisin poistunut paikalta ja sanonut, että haluan seuraavalla kerralla asioida joidenkin muiden henkilöiden kanssa. Ärsyttää kun olen liian kiltti ja menen helposti vähän lukkoon. Tilanne vaivasi vielä minua kotonakin, kun ehdin kunnolla ajatella käyntiäni. "Ei näin kyllä kuuluisi kohdella asiakkaita". Olin vähän turhautunut, mutta kukapa ei olisi ollut? Annoin palautetta. Tilannettani onneksi pahoiteltiin ja kokemukseni kuulemma otettiin puheeksi työntekijöille ja asiaa käsiteltiin. Toivottavasti kukaan muu asiakas ei saisi sellaista kohtelua mitä minä sain.

Onneksi, kun menin valmiita laseja sitten parin viikon päästä hakemaan, sain hyvää palvelua. Kyseessä oli eri henkilö kuin aiemmat, mutta kuitenkin. Lasit ovat onneksi olleet hyvät myös siinä mielessä, että kivan ulkonäön lisäksi oikeasti näen niillä hyvin, eikä ole ollut pääkipua tai mitään muuta vaivaa. 

Olen jo useiden viikkojen ajan pitänyt silmälaseja päivittäin ja ne ovat tulleet osaksi arkea. Laseihin totuttelu oli kuitenkin inhottavaa, jopa kamalaa, koska ero entiseen oli niin suuri. En voinut aluksi pitää laseja kuin jotain minuutteja kerrallaan, muuten tulin todella huonovointiseksi. Pelkäsin, että en totu niihin koskaan, heh. Pikkuhiljaa aloin pitämään laseja päässäni enemmän ja enemmän ja kuitenkin melko pian (ehkä n. kolmessa viikossa) totuin niihin. 

Vaikka pidän silmälaseja päässäni päivittäin, silti joskus jos siltä tuntuu, niin pystyn kuitenkin olemaan myös ilman laseja. Esim. jos on joku hetki/tilaisuus/juhlat missä en haluaisi laseja pitää. Näen lähelle hyvin myös ilman lasejakin.

Minusta on ihanaa ja olen siitä vähän yllättynytkin, että tykkään pitää silmälaseja ja olen tosi nopeasti ja hyvin tottunut niihin. Piilolinssit tai laserleikkaus eivät ole minulle vaihtoehtoja, ainakaan tällä hetkellä. Myös lapset tottuivat nopeasti äitin silmälaseihin. Aluksi V kyllä lähmi niitä ja yritti ottaa ne pois päästäni, mutta muutamien päivien jälkeen ei enää jaksanut vaivautua, hih. Olen niin tyytyväinen, että otin itseäni niskasta kiinni, että menin näöntutkimukseen ja hankin uudet silmälasit, nyt näen paljon paremmin.