Tänään blogini Laura "Hassu" täyttää 4 vuotta ♡ Helmikuun aikana kävin läpi kaikki tekemäni postaukset ja huomasin miten olen kehittynyt näiden vuosien aikana. Täytyy myöntää, että olisin varmaan tehnyt asioita toisin, jos olisin tiennyt tulevani bloggaajaksi ja että blogiani lukee muutkin kuin läheiset. Toisaalta tämä on ollut polkuni ja ajattelen, että näin tämän on pitänytkin mennä. Haluan kertoa blogini kasvutarinan ja mitä blogi minulle merkitsee.
Kun perustin blogin vuonna 2016 nimi oli helppo keksiä, se tuli kuin itsestään: etunimeni Laura + lempinimeni Hassu = Laura "Hassu". Laura kuvastaa minulle minun virallista, vakavampaa, asiallisempaa ja pohdiskelevampaa puolta, Hassu taas hauskaa, rennompaa, iloista ja leikkisää puolta.
Alunperin ajatukseni oli oikeasti vain täyttää päiväkirjaa mihin tallentaa kivoja hetkiä elämästäni ja perheestäni. Ajattelin, että blogia lukee lähinnä perheeni, sukulaiset ja ystävät, että he näkevät meidän kuulumisia. En olisi silloin voinut kuvitellakaan, että bloggaaminen vie minut täysin mukanaan ja että blogini kiinnostaisi muitakin kuin läheisiäni. Niin kuitenkin kävi.
Kirjoittaminen ja valokuvaaminen ovat aina kiinnostaneet minua ja kun huomasin blogien olevan melko yleisiä ajattelin silloin, että tuo voisi sopia minullekin. Samaan aikaan tunne blogin perustamisesta tuntui luontevalta ja pelottavalta. Kirjauduin bloggeriin ensimmäisen kerran elokuussa 2014 odottaessani esikoistamme, kuitenkin vasta maaliskuussa 2016 minulla oli rohkeus aloittaa bloggaaminen.
Aloittaessani blogia olin hyvin epävarma, pelkäsin julkaista kirjoituksiani ja aluksi saatoin luetuttaa niitä ainakin kolmella ihmisellä ennen kuin painoin julkaise-nappia. Pelkäsin mitä minusta ja kirjoituksistani ajatellaan, pelkäsin ilkeitä ja negatiivisia kommentteja ja juoruja. Jos olisin silloin tiennyt, että blogini alkaisi kiinnostamaan muitakin kuin tuttuja, niin en olisi varmaan koskaan uskaltanut tähän kunnolla ryhtyä.
Olen kasvanut yhtä aikaa blogini kanssa ja paljon noista ajoista. Voin nykyään muutenkin paremmin. Olen tullut paljon rohkeammaksi ja itsevarmemmaksi.
Olen sanonut tämän ennenkin, mutta en voi korostaa sitä liikaa miten kiitollinen olen kaikista kivoista kommenteista, palautteista ja kannustamisesta mitä olen näiden vuosien aikana saanut läheisiltä, tutuilta ja tuntemattomilta. Olen myös kiitollinen kaikille yrityksille, jotka ovat uskoneet minuun ja halunneet tehdä yhteistyötä kanssani.
Teidän ansiosta opin ymmärtämään, että minulla on oikeasti kiva blogi eikä minulla ole mitään syytä vähätellä tai hävetä itseäni, blogiani, elämääni tai mitään muutakaan. Aloin enemmän uskomaan itseeni. Osaan iloita ja olla ylpeä itsestäni ja blogistani. Olen vieläkin ihmisenä vähän arka ja epävarma, mutta se ei ole enää mitään verrattuna entiseen minääni blogihistorian alussa.
Lukijapalautteiden ja yhteistöiden lisäksi käännekohta blogini kohdalla on ollut se kun talvella 2018 minua pyydettiin bloggaamaan kaakkoissuomalaiseen Starbox blogiportaaliin. Sekin toi minulle lisää itsevarmuutta ja loi uskoa itseeni ja blogiini, se myös motivoi minua kehittymään ja olemaan entistä aktiivisempi. Starbox lopetettiin ja suljettiin keväällä 2019. Ajattelin miten kivaa oli olla osa blogiyhteisöä ja kehittää itseäni bloggaajana. Päätin, että en enää halua palata bloggaamaan yksin ja aloin etsimään blogilleni uutta kotia, osana jotain blogiyhteisöä. Ajattelin heti, että tyyliltään blogini sopii tänne Kaksplussalle enkä laittanut silloin hakemuksiani muualle. Toivoin pääseväni mukaan, koska sillä hetkellä minulle ei ollut muuta suunnitelmaa. Olin niin helpottunut ja innoissani, kun blogini pääsi Kaksplussalle ja sillä tiellä olen edelleen. Olen ollut täällä Kaksplussalla kohta jo vuoden.
Bloggaaminen ei ole enää yksinäistä mitä se alkutaipaleella oli. On ollut mukava somen välityksellä tutustua bloggaajakollegoihin, olla osa ryhmää ja verkostoitua, saada vinkkejä ja inspiraatiota bloggaamiseen.
Minulla elää edelleen vahva ajatus siitä, että kirjoitan blogia eniten itseäni varten. Olen jo pitkään ajatellut, että jos joku ei tykkää blogissani tai meidän jutut ei kiinnosta, niin kenenkään ei ole pakko tätä lukea. Sen takia en enää liikaa pelkää tai jännitä. Voin hyvällä mielellä kirjoittaa mikä minusta hyvältä tuntuu, tällä tavalla blogi pysyy myös minun näköisenäni.
Vaikka blogia tekee eniten itseään varten, niin se tuntuu hyvältä ja palkitsevalta kuulla, että blogini ilahduttaa muitakin kuin minua. Tietenkin sitä myös toivon. On ollut ihana kuulla, miten olette saaneet blogistani iloa, vertaistukea, vinkkejä ja inspiraatiota. Samalla olen itsekin saanut blogin avulla vertaistukea esim. ollessani raskaana, silloin kun tuntuu yksinäiseltä ja väsymyksen keskellä. Vertaistuki on yksi somen ja blogin parhaimpia juttuja.
Olen jo useamman vuoden aikana tietoisesti keskittynyt elämässäni positiivisiin asioihin. Se on voimavarani, sen avulla selviän. Blogi on aina tukenut tätä valintaani/päätöstäni ja siksi yleensä kirjoituksien pääpaino on kivoissa jutuissa. Aikoinaan blogi oli minulle myös apukeino selvitä masennuksesta ja edelleen blogi auttaa minua pysymään positiivisena. Kun aloin tallentamaan kaikki kivat asiat tänne, rupesin pimeyden keskeltä oikeasti näkemään valoa, mitä kaikkea ihanaa elämässäni oikeasti tapahtuu, opin nauttimaan arjen pienistä iloista ja huomaamaan ne. Olen huomannut, että elämä on kivempaa, kun keskittyy positiivisiin asioihin, myös ja varsinkin silloin kun on vaikeampaa. Se ei välttämättä aina ole helppoa, mutta lopulta se palkitsee, jokaisessa päivässä on jotain hyvää.
Neljä vuotta! Uskomatonta, että olen kirjoittanut blogia jo neljä vuotta! Olen tallentanut blogiin elämäni äitinä ja olen niin onnellinen, että niin olen tehnyt. Voin palata ihaniin ja kivoihin hetkiimme aina uudelleen ja uudelleen. Minulla on myös paikka tallentaa uusia kivoja ja ihania juttuja, sellaisia mitkä haluan muistaa, mitkä ovat minulle tärkeitä ja merkityksellisiä. Blogi on minulle erittäin tärkeä, rakas harrastus, kuin päiväkirja. Samalla myös tapa toteuttaa itseäni ja visuaalista puoltani. Kirjoittaminen on minulle voimaannuttavaa ja terapeuttistakin, on hyvä, että minulla on paikka käsitellä tunteitani ja purkaa ajatuksiani.
Bloggaaminen on minulle merkityksellistä ja blogi on edelleen iso osa elämääni, minun tarinaani. Kirjoittaminen ja kuvaaminen ovat minulle mielekkäitä, kivoja juttuja. Blogi on minulle tärkeä ja haluan järjestää sille aikaa. Bloggaaminen on ollut jo vuosia minulle rutiini mitä ilman en osaisi enää olla enkä haluaisikaan. Vielä neljän vuoden jälkeenkin olen motivoitunut, aion jatkaa bloggaamista niin pitkään kuin se minusta hyvältä tuntuu. ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡