Mammalla,vielä viimeisen kerran

Tämä on vaikeaa, tämä on todella vaikeaa. Elämäni tulee muuttumaan niin paljon Mamman poismenon myötä, se pelottaa minua. Olen vieläkin jossain shokissa. En vieläkään pysty uskomaan sitä että Mammaa ei enää ole. En halua uskoa sitä. Ajatus siitä, että Mamma ei enää ikinä tule olemaan kotona on todella ahdistava. Helmi köllötteli tänään sohvalla ja hän piti kauan aikaa käsiään ristissä. Ihan kuin hän olisi lähettänyt Mammanmammalle terveisiä taivaaseen.

Menimme tänään käymään Mammalla. Kävimme hakemassa pois minun ja Helmin henkilökohtaiset tavarat. Mm. leluja, vaippoja, kosteuspyyhkeitä, nokkamuki jne. Halusin ottaa kuvia Mamman kodista, sellaisenaan kuin se oli, itselleni muistoksi. Haluan muistaa miltä siellä näytti, haluan että lapseni tulevat kuvista näkemään miltä minun rakkaan Mamman, Helmin Mammanmamman kotona näytti. Missä olen lapsena lähes päivittäin leikkinyt. Missä Helmi on viikoittain leikkinyt. Miltä minulle äärettömän rakas paikka, joka on täynnä ihania muistoja on näyttänyt.

Kun menimme Mammalle, niin minusta tuntui siltä että Mamma on jossain käymässä ja kohta tulee tänne. Odotin koko ajan, että Mamma ilmestyisi jostain. Että hän tulisi keittiöön, keittäisi kahvia tai teetä. Ottaisi piparkakut kaapista, laittaisi pöytään pullia, piirakkaa, kääretorttua tai karjalanpiirakoita. Hän kävisi istumaan keittiön pöydän ääreen, omalle paikalleen. Juomaan kahvia lahjaksi saamastaan Muumi-mukista. Juttelisimme, hän kertoisi minulle mitä hän on puuhaillut ja minä vuorostani kertoisin meidän kuulumisia, mitä me olemme tehneet. Näyttäisin Mammalle kuvia puhelimestani. Näyttäisin hänelle blogiani, mitä kuvia olen sinne laittanut, lukisin hänelle mitä olen sinne kirjoittanut. Mamma sanoi aina, että olen taitava kirjoittamaan ja hänen mielestään minä voin saavuttaa kirjottamalla vaikka mitä.

Mamma ihastelisi Helmiä ja tulisi kurkkaamaan mitä lastenohjelmia Helmi katsoo puhelimestani, samalla kun Helmi syö pipareita, pullaa tai jätskiä ja joisi pillimehua tai maitoa. Syömisen jälkeen Helmi kiipeisi keittiön sohvalle ja nousisi ihastelemaan Papan tekemää taulua, jossa on hedelmiä ja marjoja. Sitten Helmi kysyisi meiltä "mikä tämä on"? ja Mamma vastaisi Helmille: banaani, luumu, mansikka, appelsiini, kirsikka, päärynä, puna- ja mustaherukka jne. Helmi saattaisi myös mennä ottamaan hellan vieressä olevan kenkälusikan ja leikkisi että se on keppi ja kulkisi sen kanssa keittiössä. Helmi saattaisi ottaa myös nukenrattaat parkista ja työntelisi niitä. Mamma saattaisi laulaa Helmille ja Helmi hymyilisi leveästi ja rupeisi tanssimaan. Mamma silittäisi tai halaisi Helmiä. Helmi menisi välillä leikkimään Papan tekemällä nukkekodilla,välillä Helmi tyhjentäisi Mamman keittiönkaapin, jossa on patalappuja ja muutama paistinpannu ja tutkisi niitä. Välillä Helmi avaisi astiakaapin oven, menisi sen taakse ja huutaisi "pöö".

Sitten Helmi sanoisi Mammalle "tuje Mamma, Mammanmamma, tuje tänne" ja kuljettaisi Mamman makuuhuoneeseen, istumaan sängylle ja Helmi sytyttäisi yöpöydän lampun palamaan. Seuraavaksi Helmi sanoisi Mammalle taas "tuje tänne Mamma, Mammanmamma" ja osoittaisi Mammalle, että hänen pitää istua joko sängyn reunalle Papan puolelle tai puhelinpöydän vieressä olevalle tuolille. Helmi menisi Papan yöpöydän luo ja rupeisi kaivelemaan laatikosta tavaroita, Papan vanhoja. Mamma sanoi sitä Helmin rojulaatikoksi, jolla Helmi sai vapaasti leikkiä. Helmi nosti välillä laatikon sängyn päälle, joskus laatikko oli avonaisena kiinni yöpöydässä.  Yhdessä katselisimme tavaroita. Helmi välillä näyttäisi Mammalle esineitä ja Mamma kertoisi niistä meille. Välillä Helmi rupeisi kääntämään lipaston päällä olevan vanhan radion nappuloita ja välillä kävisi tutkimassa Mamman lankapuhelinta, sitten hän jatkaisi taas leikkejään laatikon parissa. Joskus Helmi kaivoi Mamman yöpöydän laatikosta vanhan taskulampun ja osoitteli sillä seinille. Leikkien myötä tämä vanha taskulamppu hajosi ja Mamma sai tilalle uuden, paremman taskulampun. Vaikka vanha taskulamppu hajosi, niin se oli silti usein mukana Helmin leikeissä.

Helmi kiipeisi makuuhuoneessa olevan peilipöydän/puhelinpöydän ääreen ja ottaisi kamman käteensä ja rupeisi kampaamaan tukkaansa ja pelailemaan itseään peilistä. Sitten Helmi huutaisi meille "Äiti peiliin täältä, Mamma/Mammanmamma peiliin täältä" sitten kaikki kurkkisimme peilistä. Helmistä oli aina niin kivaa kun kuvamme heijastuivat sieltä. Helmi tykkäsi katsella myös lipaston päällä olevia valokuvia ja osan kuvien henkilöistä hän tunnistikin. Vaatekaapin ovessa roikkui pölyhuiska, jolla Helmi siivoilisi paikkoja, hih. Välillä Helmi menisi sängyn päälle köllöttelemään ja pomppimaan, Mammaa hirvittäisi ja hän sanoisi että "ettei vaan Helmi putoa sängystä", onneksi niin ei koskaan käynyt.   

Helmi menisi olohuoneeseen ja nappaisi kulhosta tekohedelmiä: päärynän, omenoita ja viinirypäleitä. Pari omenaa hän ehti tuhoamaankin, hih. Hän kuljettelisi hedelmiä ympäriinsä. Joskus hän laittoi niitä pieneen koriin, jonka Mamma oli etsinyt yläkerrasta Helmin leikkeihin. Joskus hän sujautti ne olohuoneessa olevaan kulhoon/maljakkoon tai milloin mihinkäkin. Helmi hakisi olohuoneesta Mamman kauniin ruskean viltin/hartiahuivin ja laittaisi sen päälleen ja huutaisi "Helmi piilossa tai Helmi majassa". Joskus hän halusi meidät, minut, Mammanmamman tai Mamman(äitini) hänen kanssaan sinne viltin sisälle ja sitten olimme kaikki majassa. Joskus Helmi piti olohuoneen pöytääkin majana, otti yhden tuolin pois kömpi pöydän alle. Välillä Helmi menisi ihastelemaan ikkunalaudalla olevia kukkia. Välillä hän ottaisi sohvapöydältä kuulakärkikynän, jolla hän rupeisi piirtämään lehtien päälle. Se ei haitannut Mammaa ollenkaan. Helmi tykkäsi myös kiivetä rahin päälle, Helmi katselisi kuvaa Papasta ja neljän polven kuvaa eli missä olen minä, Helmi, äitini ja Mamma. Helmi laittaisi päälle pienen enkeli valokoristeen, joka oli valokuvien vieressä. 

Helmi leikkisi duploilla tai muilla leluilla olohuoneen lattialla kun me Mamman kanssa katselisimme telkkaria tai valokuvia. Monesti Helmi ihasteli kanssamme valokuvia ja ne kiinnostivat Helmiä kovasti. Keväisin/kesäisin saatoimme katsella valokuvia myös kuistissa, ihastelimme samalla mitä kaikkea pihalla näkyy, mitä linnun ääniä kuuluu. Katselisimme niitä mustavalkoisia valokuvia Mamman ja Papan nuoruudesta, vanhoja valokuvia äitini, tätini ja enoni lapsuudesta, katselisimme valokuvia missä minä ja veljeni olemme lapsia, valokuvia minun ja Pekan häistä, sekä veljeni häistä. Katselisimme kuvia Helmistä, miten ihana Helmi on ja miten hän on kasvanut. Valokuvat ovat niin ihania, niissä muistot säilyvät ja kauniit ja tärkeät asiat pysyvät mielessä, eivätkä unohdu koskaan.

Mammalla käydessämme muistelimme Mammaa, kaikkia hyviä hetkiä ja ihania muistoja, niitä asioita mitä Helmi on siellä aina puuhastellut. Keitimme Mamman kunniaksi kahvit ja söimme pipareita, mitä kaapista löytyi ja jäätelöt, Helmi joi pillimehua, minä limpparia, Pekka kahvia. Ihan niin kuin siellä on aina ollut tapana. Helmi leikki ja touhusi siellä niitä samoja juttuja niin kuin aina, mahdollisesti viimeisen kerran. Halusin dokumentoida kaikki leikit ja jutut mitä siellä tehtiin. Menin makuuhuoneeseen ja itkin. Ajattelin ja toivoin, että Mamma kuulisi minut kun rukoilin "Mamma, missä ikinä oletkaan, toivottavasti kuulet minut. Minä toivon, että sinulla on kaikki hyvin. Minä toivon että pääsit Papan luo. Minä ikävöin sinua, minä rakastan sinua. En tiedä miten pärjään ilman sinua, en tiedä miten selviän tästä. Toivon, että jotenkin autat minua selviämään tästä. En unohda sinua koskaan". Sitten lähdimme kotiin. Lähtö tuntui kamalalta. Mamma ei koskaan tullutkaan. Kukaan ei tullut saattamaan meitä, ei heipattamaan, eikä sanomaan että "tulkaa taas minua katsomaan". Kukaan ei jäänyt kuistin ikkunaan katsomaan lähtöämme. Kukaan siellä ei jäänyt odottamaan ja kaipaamaan meitä. Ei kukaan. Miten niin ihana, iloinen ja lämmin paikka voikin tuntua nyt niin tyhjälle. Sydämeeni sattuu, suru ja ikävä on ihan käsittämätöntä. Toivon, että tämä vielä joskus helpottaa. Tulen kuitenkin aina muistamaan, että Mammalle oli aina kiva tulla, siellä oli kodikas olo. Paikka oli aina täynnä iloa, lämpöä ja rakkautta. Olen viettänyt siellä lapsuuteni, viihdyin siellä teini-ikäisenäkin ja nyt aikuisena. Mamma ja Mamman koti tulevat aina säilymään muistoissani. Niillä on aina paikka sydämessäni.