maanantai 3. helmikuuta 2020

Rankka viikko - Valvottuja öitä

Viime viikko oli rankka eikä tämäkään viikko ole helposti alkanut. Väsyttää, väsyttää, väsyttää. Täällä on takana taas valvottuja öitä.


Meillä on ollut taas aika paljon yöheräilyjä kuopuksen osalta. Viikon aikana useampana yönä hän on myös kukkunut eli ei vain heräillyt öisin, vaan myös noussut moneksi tunniksi touhuamaan, ollut myös itkuinen.

Kun olo on muutenkin väsynyt katkonaisten öiden takia, niin nämä touhukkaat yöt tuntuvat raskailta. Viime yönä en ollut itse ehtinyt kunnolla edes nukahtaa, kun V jo heräsi, valvottiin sitten 5.30 asti. Onneksi Pekka on kotona, niin minun ei tarvinut aamulla herätellä H:ä kerhoon, vaan sain sitten aamusta pikkuisen nukkua. Huh huh. 


Aina kun tulee ns. parempi kausi öiden suhteen ajattelen: "JES, nyt helpottaa". Minun olisi pitänyt jo oppia tämän 1.5-vuoden aikana, että ei pidä liikaa innostua. Viime viikko ja viime yö ovat tästä taas hyviä esimerkkejä.

Toivon, että nämä tuntien yöheräilyt eivät tulisi tavaksi. Haluan uskoa, että nämä johtuisivat rokotteesta minkä V viime viikolla sai? Tai ehkä hänelle on taas hampaita tulossa? Tai sitten tämä on jokin uusi vaihe, mihin emme ole osanneet varautua...


Juuri tälläisinä hetkinä, kun väsyttää todella paljon, minun on tärkeää keskittyä positiivisiin asioihin, haluan löytää niitä arjestamme. Positiivinen ajattelu tuo iloa väsymyksen keskelle, haluan, että väsymys ei nujerra minua. Onneksi ensi yönä saan nukkua, kun isillä on "vahtivuoro". 

Vaikka tykkään keskittyä positiivisiin asioihin, niin elämä ei tosiaan aina ole helppoa, eikä koko ajan kivaa. Olen kuitenkin jo vuosia sitten tietoisesti päättänyt, että elämä on kivempaa, kun keskittyy niihin asioihin mitkä ovat hyvin, mitkä ilahduttavat ja saavat hyvälle tuulelle, vaikka se ei aina helppoa olekaan. 


Tsemppiä muillekin väsyneille! Tiedän, että emme ole tämän asian kanssa yksin. Toivottavasti saamme kaikki ensi yönä nukkua. 

4 kommenttia:

  1. Meillä on vähän samaa vajaa 1,5v. kanssa öisin. Hän on myös ennen viihtynyt muskarissa ja perhekerhossa tosi hyvin, mutta nyt on niidenkin suhteen joku harmitus ollut pari viikkoa ja menee vaan koko ajan ovelle tuhertamaan itkua ja vilkuttamaan ja hokee vaan harmissaan "mennää". Esikoinen taas viihtyisi ja itsellekin olisi mukavaa vaihtelua kotona ololle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä! Ehkä tämä on vain joku vaihe, toivottavasti pian helpottaa :)

      Poista
  2. Vanhana valv ot ,vaikka lapset eivät herätä. Sellaista elämä on, Rakkaudellla kaiken kokenjugt ja kokeva isomummi

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♡