Tänään 27

Tänään 23.3 on syntymäpäiväni ja täytän 27 vuotta. Mihin nämä vuodet vierivät, miten tämä aika juokseekin niin vauhdilla? Minua ajatuksena jotenkin kauhistuttaa, että olen lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä vuotta. Samalla se on kuitenkin myös helpotus.

Koen, että olen tähän ikään mennessä saavuttanut monia hienoja asioita elämässäni. Suurimmat haaveeni löytää rakastava mies, mennä naimisiin ja tulla äidiksi ovat toteutuneet. Minulla ei ole stressiä siitä, että tavoittelemani, minulle todella tärkeät asiat olisivat vielä mysteeri, kaukainen haave tai ajatus, ei ole pelkoa siitä "mitä jos suurimmat toiveeni ja haaveeni eivät toteudukaan". Koen, että olen todella onnellinen ja kiitollinen siitä mitä elämä on minulle antanut, mitä läheiset ovat tuoneet elämääni, miten rakastettu olen. Vaikka olen tyytyväinen elämääni tällaisena, niin on minulla silti tavoitteita mitä haluan vielä tulevaisuudessa saavuttaa. Haluan vielä joskus mm. opiskella uuden ammatin, löytää kivan työpaikan missä viihdyn ja kirjoittaa kirjan.

Minusta tuntuu siltä, että mitä vanhemmaksi tulen niin sitä armollisempi olen itseäni kohtaan, jotenkin myös elämän tuomat haasteet ja kokemukset ovat kasvattaneet minua todella paljon ja koen, että olen tullut itsevarmemmaksi. Vaikka vanheneminen ajatuksena pelottaa minua, niin odotan innolla tulevia ihania asioita. Sitä, että minusta tulee 27-vuotiaana kahden lapsen äiti, saan nähdä lasteni kasvavan ja oppivan uutta, viettää ihania hetkiä läheisten, perheen ja ystävien kanssa. Joka vuosi tapahtuu paljon ihania asioita, kivoja reissuja ja uusia kokemuksia, saan joka vuosi uusia ihania muistoja. 

Oi, minusta on ihanaa, miten monet rakkaat, läheiset ja tutut ovat muistaneet minua syntymäpäivänäni. Iso kiitos kaikille onnittelijoille. ♡ Kuten jo mainitsinkin, niin olen niin onnellinen suuresta lähipiiristämme ja kiitollinen kaikista rakkaista elämässämme. Minulla on ollut ihana syntymäpäivä ja odotan innolla mitä kaikkea kivaa pääsen kokemaan 27-vuotiaana.

Rv 23-24 - Sokerirasitus

Tässä postauksessa kerron raskauskuulumisia ja ajatuksiani sokerirasituskokeesta.

Tänään on menossa rv 24+2. Olen väsynyt, mutta oloni on ollut hyvä koko raskauden ajan. Nyt kuitenkin kun masu on lähtenyt reippaammin kasvamaan niin välillä tunnen jomotusta tai venymistä, tuntuu siltä että masua kiristää. Myös sektioarpea tai sen aluetta välillä särkee, mutta ei onneksi mitenkään pahasti, ainakaan vielä. Masu on jo niin muhkea, että hyvän nukkuma-asennon löytäminen on välillä hankalaa, siksi apunani on ollut Lidlistä ostettu vartalotyyny.

Rv 24+2

Olen huomannut nyt rv 23-24 aikana, että jos istun kauemmin niin lonkat ja häntäluu kipeytyvät. Minun on pitänyt opetella olemaan vähän rennommin, että en rehkisi enkä nostelisi tarpeettomasti Helmiä jne. Olen huomannut, että jotenkin uuvun helpommin tai että täytyy aina välillä huilailla, myös alaselkä on kipeytynyt. Jotenkin se alkuraskauden helppous ja huomaamattomuus alkaa nyt masun kasvamisen myötä muuttua raskaammaksi, täytyy kuunnella omaa kehoa ja toimia niin ettei rasita itseään liikaa.

Rv 23+6

Tänään vuorossa oli pelkäämäni sokerirasitustesti. Ajatus tästä testistä puistatti minua, koska muistan ensimmäisestä raskaudesta, että se äklömakean litkun juominen oli kamalaa, ällöttävää ja vaikeaakin, en meinannut saada sitä alas. En myöskään yhtään tykkää neuloista tai verinäytteen ottamisesta, joten jännitin myös sitä. Halusin Pekan mukaani tuomaan turvaa, jos minua vaikka alkaisi huimaamaan.

Koska olen ylipainoinen odottaja, minun täytyi mennä sokerirasituskokeeseen. Eli siinä tutkitaan onko minulla raskausdiabetesta vai ei. Ensin otetaan verinäyte, sitten pitää juoda kaksi mukia äklömakeaa sokerilitkua, sen jälkeen odotetaan tunti ja taas otetaan verinäyte, sitten odotetaan vielä tunti ja otetaan kolmas verinäyte. Vaikka tämä olikin minulle epämiellyttävää, niin toisaalta hyvä, että kaikki mahdolliset jutut raskauteen ja vauvan hyvinvointiin liittyen tutkitaan ja selvitetään. Minulla ei ensimmäisessä raskaudessa todettu raskausdiabetesta ja haluan uskoa siihen, ettei minulle todeta sitä nytkään, mutta jos todetaan, niin sitten täytyy toimia sen vaatimalla tavalla, turha sitä on etukäteen murehtia.

Veimme Helmin mummille kahdeksan maissa ja siitä sitten jatkoimme Pekan kanssa matkaa terveyskeskukseen odottamaan sokerirastituskokeen alkamista. Kun pääsimme sisään niin ensin minulta otettiin verinäyte ja sitten ajattelin vain, että en haluaisi juoda sitä kamalaa litkua, mutta eihän minulla ollut vaihtoehtoa. Ja kyllä, sen litkun juominen oli juuri niin hirveää kuin muistin, ehkä jopa vielä äklömpää. Aluksi ajattelin että "ei tämä nyt niin paha ole", kunnes tajusin että joudun juomaan sitä sokerilitkua kaksi reilua mukillista. Täytyy myöntää että paniikki ja itku meinasi iskeä. Onneksi kohdalleni sattui aivan ihana hoitaja, joka ymmärsi, että minua jännittää. Hän oli todella kannustava,tsemppasi ja kehui miten hienosti menee. Vaikka toki minua jouduttiin vähän hoputtamaan, kun sokerijuoma piti mahdollisimman reippaasti saada alas. No onneksi sain kuin sainkin litkun juotua ja se pysyi sisälläni.

Kun sain litkut juotua niin ajattelin, että minun on pakko päästä ulos vähän hengittelemään. Sokerijuoma teki minulle todella ällön ja huonon olon. Vähän aikaa seisoskelimme ulkona lumisateessa ja kun oloni rupesi helpottamaan menimme sisälle pelaamaan korttia, niin saisimme ajan kulumaan. Onneksi Pekka oli mukana, niin minun ei tarvinut yksin odotella ja tuskastella. Huomenna soittelen neuvolaan ja saan selville sokerirasituskokeen tulokset. 

Kerhopäivä

Tänään meillä oli pitkästä aikaa taas kerhopäivä. Emme edellisellä kerralla päässeet leikkimään, koska samana päivänä oli rakenneultra. Tänään menimme perhekerhoon kaikki yhdessä, kun minulla tämä masu rupeaa olemaan jo aika möhkäle niin oli kiva että Pekka pääsi mukaan ja pystyi enemmän touhuamaan Helmin kanssa.

Helmillä oli kivat leikit autotalolla, hän lasketti autoja liukumäestä. Sitten Helmi keksi hakea pieniä pehmoeläimiä ja kyyditsi niitä autotalonhissillä yläkertaan, hih. Välillä hän kävi ihmettelemässä mitä kaverit puuhastelee. Helmi halusi myös leikkiä kalapalapelillä isin kanssa.

Sitten olikin aika siirtyä toiseen huoneeseen askartelemaan. Helmi halusi aluksi värittää värityskuvaa, sitten hän halusi mennä askartelemaan. Kuitenkin melko pian askartelu ei enää kiinnostanutkaan, mutta päätin että tehdään loppuun se mitä olimme aloittaneetkin eli rypistetyt silkkipaperit liimasimme paikalleen. Liimaaminen oli hankalaa kun neidin käteen ei saisi yhtään mennä likaa hih. Tällä kertaa askartelu oli vähän hankala, joten sovelsimme ohjetta ja teimme siitä oman version, kerhoaskartelusta tuli tosi kiva. Askartelun jälkeen vähän aikaa leikittiin ja sitten menimme kuuntelemaan tarinaa. Helmi istui tällä kertaa hienosti pienellä penkillä kavereiden kanssa. Välillä hän vilkuili meitä ja kävi sylissä istahtamassa. Helmin mielestä oli kiva soittaa triangelia, kuunnella lauluja ja istua kavereiden kanssa. Tarinan jälkeen kuuntelimme vielä loppusadun ja sitten olikin aika lähteä kotiin.

Helmi totesi aamulla "minä haluan kerhoon, minulla on ikävä kavereita". Oli niin kiva, että Helmi pääsi pitkästä aikaa kerhoon leikkimään ja näkemään kavereita. Vähän oli pettymys, kun tällä kertaa ei ollut ollenkaan yhteisleikkejä, kun ne on sellaisia mitä kotona kahdestaan emme pysty leikkimään. Toivottavasti ensi kerralla pääsisimme leikkimään yhdessä muiden kanssa kivoja, toiminnallisia laululeikkejä.

Odotamme ihanaa pientä tyttövauvaa

Tosiaan rakenneultrassa meille selvisi, että odotamme ihanaa pientä tyttövauvaa. ♡ Toki ymmärrän, että lupaus ei ole 100 prosenttinen, mutta vauva oli sellaisessa asennossa, että kätilö näki jalkovälin hyvin ja kommentoi useamman kerran "kyllä täällä viiva näkyy, näyttää siltä, että saatte pienen tyttövauvan".

Kun kuulimme ja näimme että meille tulee tyttö, niin molempien kasvoille levisi leveä hymy. Olimme niin onnellisia ja ajattelimme miten ihana juttu! Meidän rakas pieni ihme on tyttö ♡ Kerroimme tämän iloisen uutisen läheisille meidän ihanissa gender reveal juhlissa.

Rv 21+1

Minusta on ihanaa, että Helmi saa siskon, leikkikaverin, ystävän. Minusta on mukavaa, että heillä voi olla omia "tyttöjen juttuja", salaisuuksia ja kivoja seikkailuja. Sisarus on yksi parhaimmista lahjoista mitä pystymme Helmille antamaan. Ja pieni ihme tulee olemaan todella onnekas, kun saa kasvaa ja oppia uutta näin mahtavan isosiskon kanssa ♡

On myös kätevää, että meille tulee toinen tyttö, sillä nyt monet Helmin vanhat kamppeet ja vaatteet pääsevät uudelleen käyttöön. Meillä on kokemusta tyttövauvasta ja tyttölapsesta, joten tuntuu jotenkin luontevalta saada tyttö. Minusta on kiva ostella kaikkia pieniä, ihania tyttömäisiä juttuja. Nyt minulla on tilaisuus ostaa sellaisia vaatteita ja tavaroita, joita ei tullut koskaan Helmille ostettua, sellaisia joiden olemassaolosta en silloin tiennyt, mutta mistä olisin silloinkin tykännyt, hih.

Jos pieni ihme onkin syntyessään poika, niin hän on yhtä rakas, tervetullut ja toivottu kuin tyttökin. Meille sukupuolella ei ole väliä, sillä uskomme, että on vauva kumpaa sukupuolta vaan, on hän tyttö tai poika, niin hänellä on tulevaisuudessa samanlaiset mahdollisuudet tehdä mitä vain haluaa. Meidän mielestämme tyttölapsen ja poikalapsen kanssa voi tehdä samoja juttuja, molemmat ovat meille yhtä toivottuja. Halusimme tietää sukupuolen etukäteen siksi, että on kivempi ostaa vaatteita ja tavaroita kun tietää kummalle ne on tulossa, samalla vauvasta tulee vielä konkreettisempi, pieni ihme tulee tutummaksi ja voimme miettiä tarkemmin nimiä +.

Rv 23+6

Vauva on suuri lahja, kallis aarre ja erittäin rakas. Hän on meidän perheeseen meidän kaikkien puolesta erittäin toivottu ja odotettu. Odotan jo kesää, että pääsen näkemään hänet, pitämään sylissä, hoivaamaan ja suukottomaan. Haluan päästä näkemään, kun Helmistä tulee isosisko ja miten tärkeitä siskokset tulevat olemaan toisilleen. Ei enää montaa kuukautta, sitten olemme Pekan kanssa kahden ihanan pienen tytön vanhempia ♡ Olemme niin onnellisia ja täynnä rakkautta. Toivottavasti loppuraskaus tulee menemään yhtä hyvin kuin tähänkin asti.

Kurkistus meidän makuuhuoneeseen

Sisustusaiheisia postauksia on toivottu ja Instagramissa sisustukseen liittyvät kuvat ovat raskauskuvien ohella olleet tykätyimpiä kuviani. Joten ajattelin tehdä muutamia sisustuspostauksia, joista ensimmäisenä esittelin maaliskuun alussa olohuoneemme. Olohuone on kotimme sydän -postauksesta voi käydä kurkkaamassa miltä meidän olohuoneemme näyttää, minkälainen tyyli on meidän mieleen ja miksi olohuoneen täytyy olla meille täydellinen, hih. Nyt on kuitenkin aika kurkistaa meidän makuuhuoneeseen.

Meidän makuuhuoneemme on todella pieni, käytännössä sinne ei mahdu muuta kuin sänky. Silti olemme saaneet sisustettua huoneesta viihtyisän ja kodikkaan. Vaikka huone on pieni niin meistä se ei kuitenkaan tunnu ahtaalta.

Koska meillä on pieni makuuhuone ja meille ei kunnolla yöpöytiä mahdu, niin meidän piti keksiä joku vähän tilaa vievä ratkaisu. Etsin tyylikkäitä, mahdollisimman pieniä ja suht edullisia yöpöytiä ja sitten keksin! Olin nähnyt netissä paljon kuvia Jyskin talolyhdyistä ja ajattelin mitä jos tuunaisimme niistä yöpöydät.

Ostimme siis kaksi Jyskin talolyhtyä ja maalasimme puiset pohjalevyt valkoisiksi. Pekka ruuvasi sängyn viereen molemmille puolille kaksi pientä koukkua, sitten vain nostimme talolyhdyt koukkuihin. Ne eivät olekaan enää talolyhtyjä, vaan talohyllyjä, hih. Aika näppärä idea. Tuota ideaa voi helposti soveltaa muuallekin kuin makuuhuoneeseen. Ajattelin jossain vaiheessa tuunata tuollaiset talolyhdyt myös terassin seinälle hyllyiksi. Nuo yöpöydillä olevat lamput on ostettu Clas Ohlsonilta ja olemme itse tehneet niihin helmirenkaat koristeiksi.

Halusin sängyn yläpuolelle jonkun kivan tekstijulisteen ja sellaisen löysin meille Deseniosta. Ajattelin, että julisteen vastapainoksi sopisi hyvin pienet tauluhyllyt. Halusin tauluhyllyjä, koska ajattelin että halutessaan makuuhuoneen tyyliä saa helposti muutettua. Hyllyllä tavarat ovat välillä vaihtuneet tai vaihtaneet paikkaa, mutta tällä hetkellä tykkään hyllyn asettelusta ja se onkin pysynyt tälläisenä jo pitkään.

Ylähyllyltä löytyy Deseniosta tilattu kortti, Helmin ultrakuva valkoisessa kehyksessä, Iittalan Kivi tuikku ja A little lovely companyn lightbox. Alahyllyllä onkin makuuhuoneen uusin hankinta Aino Sinikka Ervastin lamppujuliste sekä Jyskistä ostettu & -valo. Viereisellä seinällä on Pentikin kolmen kuvan kehys, jossa on Helmin kuvia.

Viime keväänä halusin vähän rauhoittaa makuuhuonetta ja sivuseinältä poistui massiiviset valokuvakehykset. Niiden tilalle tuli kaunis ja yksinkertaisen tyylikäs katosta roikkuva vaaterekki. Halusin makuuhuoneeseen vaatteita varten vaaterekin ja kysyin Pekalta voisiko hän tehdä sellaisen ja taitava mieheni toteutti tämän sisustustoiveeni. Jos diy vaaterekkimme herätti kiinnostusta niin ohjeet siihen löytyy täältä. Myös tuo ihana puuhelmiklipsi on itsetehty ja tuo kaunis kortti on Oot niin ihana:n, ostin sen viime keväänä Lapsimessuilta.

Tällä hetkellä meillä on sängyssä ihanat lahjaksi saadut Eero Aarnion pussilakanat. Sängystä löytyy myös Design Lettersin valkoiset kirjaintyynyt (takana) ja ihastuttava Ek for kids:n valkoinen pisara tyyny.

Meillä on ollut paljon käytössä myös mm. Ikeasta ostetut tuplapussilakanat mustana, valkoisena ja harmaana sekä jouluisin/talvisin Marimekon ihanat Kuusikossa pussilakanat. Viime kesänä yllätyin siitä, että halusin värillisen pussilakanan makuuhuoneeseemme. Makuuhuoneen viime kesäisen ilmeen pääsee tsekkaamaan täältä.

Joulukuu 2017

Olen tässä vuosien varrella löytänyt meille monenlaisia kivoja, neutraaleja tyynyjä ja tyynyliinoja, ne sopivat niin sohvalle kuin sängyllekin ja välillä on kiva vaihdella niiden paikkoja. Petauksessa on nähty tässä vuosien varrella monenlaisia tyynyjä, riippuen pussilakanasta ja vuodenajasta, edellä mainittujen lisäksi mm. Finlaysonin Ajatus ja Elefantti, Fine Little Dayn Gran ja Aarrekidin Pöllö jne.

Lopuksi ajattelin vielä laittaa kuvia meidän makuuhuoneen eri tyyleistä, hih. Jos sisustuskuvat kiinnostaa, niin päivittelen niitä enemmän tuonne instagramin puolelle. ♡

Maaliskuu 2018

Joulukuu 2017

Lokakuu 2017

Huhtikuu 2017

Maaliskuu 2017

Kivoja lumileikkejä

Mukavaa alkanutta viikkoa! Tässä postauksessa fiilistellään lumiukon tekoa ja muistellaan kaikkia kivoja lumileikkejä, niitä mitkä ovat olleet talven hauskimpia juttuja.

Nyt on mitä parhaimmat lumiukkokelit, eli sopivan lämmintä ja kosteaa, jotta lumipallojen pyörittely onnistuu. Olemme Helmin kanssa tehneet alkutalvesta muutamia pieniä lumiukkoja, mutta nyt oli aika tehdä iso porkkananenäinen lumiukko. Helmi oli aamulla niin innoissaan ja odotti kovasti ulkoilua ja lumiukon tekoa. Yhdessä pyörittelimme palloja ja Helmi totesi pian "huh, onpa painava", välillä taputtelimme palloja, jotta niistä tulisi tiiviimpiä ja että ne pysyisivät paremmin kasassa. Nostimme pallot päällekkäin ja laitoimme pienimmät pallot sivuille käsiksi. Helmi laittoi lumiukolle porkkananenän ja minä autoin laittamaan sille porkkananviipalesilmät, lopuksi vielä kieputimme kaulaan kaulahuivin. Helmi oli niin iloinen ja ylpeä valmiista lumiukosta: "hieno lumiukko" ja antoi sille haleja ja suukkojakin. 

Helmi tykkää monenlaisista lumileikeistä. Lumiukon teko kuuluu meidän talvisiin puuhasteluihin samalla tavalla kuin esimerkiksi pulkkailu, kelkkailu, lumipallojen heittely ja lumilyhty, jne. Tänä talvena Helmin suosikkeja ovat olleet lumikasoissa kiipeily, lumikolan kyydissä istuminen ja mäenlasku. Hauskaa on ollut myös ihan vaan heittäytyä lumeen, ryömiä ja pyöriä hangessa, hih. Tänä talvena Helmi on opetellut hiihtämään ja sekin on ollut hurjan hauskaa! Toki myös leikkimökissäkin on leikitty ja Helmi on tykännyt lapioida ja kolata lunta. Nyt uusin juttu on pihallemme tehty pieni lumilinna ja seikkailurata. Eli lapioimme pihalle syvennyksen ja polkuja mitä pitkin Helmi voi kipittää.

Olen vuosien varrella oppinut tykkäämään kaikista vuodenajoista. Meillä on talvella ollut todella hauskaa, kivoja lumileikkejä ja olemme saaneet nauttia kauniista lumisista maisemista. Vaikka tykkäänkin talvesta, niin minusta on ihanaa, että tulee kevät. Odotan sitä, että lumet sulaa, luonto alkaa vihertää ja että pääsee pukeutumaan kevyemmin. Toivon, että tämä tapahtuisi pian, sillä minulla ulkohousujen nappi ei mene enää kiinni eikä talvitakki mahdu enää kunnolla päälle. Masu jatkaa kasvamistaan, joten mitä vähemmän tarvitsee pukeutua sen parempi, hih. 

Neuvolapäivä ja käynti pelkopolilla

Tässä postauksessa siis raskausviikkojen 21-22 kuulumisia. Viime viikolla kävimme rakenneultrassa, tällä viikolla kävimme rutiinikäynnillä neuvolassa ja pelkopolilla juttelemassa synnytykseen liittyvistä traumoista.

Neuvolassa kaikki näytti hyvältä, verenpaine ja hemoglobiini lukemat oli hyvät, virtsanäyte oli puhdas ja sydänäänet kuuluivat. Oloni on ollut hyvä, mutta väsynyt katkonaisten öiden takia, mm. kun joudun heräilemään pissalle öisin. Tämä oli ensimmäinen käynti, kun painoni on lähtenyt nousuun, mutta onneksi maltilla, tällä hetkellä siis vain yksi raskauskilo tullut, kohtu on kasvanut hyvin. Koska olen ylipainoinen odottaja, sain lähetteen sokerirasitustestiin, joka suoritetaan raskausviikkojen 24-28 aikana.

Terveydenhoitaja kysyi minulta saman kysymyksen mitä Helmin aikana kuulin usein "tunnetko harjoitussupistuksia?" ja vastasin jälleen, että "en" . Minulla ei siis ensimmäisessä raskaudessa tullut ollenkaan supistuksia tai muitakaan tuntemuksia ennen kuin synnytys jouduttiin käynnistämään rv 41+6, ei edes niitä pieniä, kivuttomia harjoitussupistuksia. Kehoni ei silloin valmistautunut synnytykseen mitenkään ja siksi synnytys jouduttiin käynnistämään. Saa nähdä tuntuuko mitään tässäkään raskaudessa.

Tiesin jo Helmin syntymän jälkeen, että sitten jos ja kun raskaudun vielä, niin ehdottomasti haluan pelkopolille, sillä ensimmäinen synnytys oli erittäin rankka, pitkäkestoinen ja kivulias. Kehoni ei toiminut, synnytys ei edennyt ja lopulta vuorokauden kärvistely päättyi kiireelliseen sektioon, koska minun terveydellinen tila heikkeni. Onneksi kuitenkin Helmillä oli koko ajan kaikki hyvin. Valitettavasti synnytys oli minulle traumaattinen kokemus.

Minun täytyi ennen pelkopolikäyntiä täyttää lappu, jossa tiedusteltiin kuinka paha pelkoni on, mistä pelko johtuu ja mikä siihen mahdollisesti auttaa jne. Ajattelin neuvolasta lapun saatuani helmikuussa, että kyllähän minä osaan kirjoittaa ja osaan kyllä kertoa tunteistani. Mutta kuitenkin siinä kävi niin, että pari päivää ennen pelkopolikäyntiä lappu oli vieläkin tyhjä. Tähän asti olen voinut nauttia raskaudesta, kun synnytykseen on vielä matkaa. En ole pystynyt ajattelemaan koko asiaa, vaikka tiedän, että ei pieni ihme masuunkaan voi jäädä. Nyt kuitenkin minun oli pakko ajatella ja se oli minulle äärimmäisen vaikeaa.

Onneksi Pekka pääsi mukaani pelkopolille, sillä käynti pelotti minua todella paljon. Pelkäsin jos minua ei ymmärretä, mitä jos toiveitani ei kuunnella, mitä jos vastassa olisi jotenkin tyly ihminen, vaikka kuitenkin halusin uskoa, että saan hyvää ja asiallista kohtelua. Minua ahdisti ajatus ensimmäisen synnytyksen läpikäymisestä.

Kun pääsimme Kotkaan, jossa synnytyssairaala ja pelkopoli sijaitsee, niin tuntui siltä, että en saa kunnolla henkeä. Jännitin todella paljon, onneksi pääsimme sisään melkein heti. Kävimme istumaan ja rupesin itkemään. Osasin odottaa sitä, mutta en että se tapahtuisi niin pian. Kätilö oli todella ihana ja empaattinen, hän lohdutti ja rauhoitteli minua. Juttelimme kokemuksistani ja kävimme läpi ensimmäisen synnytyksen. Vaikka se oli minulle vaikeaa oli se tarpeellista ja terapeuttista. Kätilöt tekivät silloin kyllä kaikkensa, että minulla olisi mahdollisimman hyvä olla, valitettavasti viimeisinä tunteina mitkään keinot eivät kuitenkaan enää auttaneet.

Vaikka olen nauttinut tästä raskaudesta, niin olen myös miettinyt ja pohdiskellut paljon, pelännyt ja ollut vähän ahdistunutkin. Pelkopolikäynnin jälkeen kuitenkin sain rauhallisemman olon loppuraskautta ajatellen. Tärkeintä käynnissä oli se, että kätilö sai kiinni ajatuksistani, minua kuunneltiin, pelkoni otettiin tosissaan ja toiveeni huomioitiin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Uusi blogi Starboxissa - Laura "Hassu"

Tämä on jännittävää, ensimmäinen postaus täällä uudessa blogikodissa. Vaikka minua jännittää, olen samalla innoissani! Ajattelin, että nyt kun blogi on muuttanut tänne uuteen osoitteeseen ja matkaan saattaa hypätä uusia lukijoita, niin voisin hiukan kertoa itsestäni, perheestäni ja blogistani. Samalla tässä saattaa tulla jotain uutta myös meitä jo pidempään seuranneille, jotain mitä ette ehkä vielä tienneet meistä.

Faktoja blogista, minusta ja perheestäni

Laura "Hassu" on uusi Starboxissa, mutta blogi on saanut alkunsa jo kaksi vuotta sitten. Kirjoittelin pari ensimmäistä vuotta itsenäisesti bloggerissa ja nyt siirryin tänne Starboxiin. Postauksia on kertynyt näiden kahden vuoden aikana paljon ja ne kaikki on luettavissa täällä Laura "Hassu":n uudessa osoitteessa. Blogiani voi seurata myös Facebookissa Laura "Hassu" ja Instagramissa @laurahassu.

Laura "Hassu" on hyväntuulinen lifestyle ja perhe blogi. Täällä kirjoittelen mm. meidän puuhasteluista, lapsiperheen arjesta, raskaudesta, kivoista reissuista, kodista, sisustuksesta, lasten jutuista ja ihanista juhlista +. Blogi on minulle paikka purkaa ajatuksiani ja käsitellä tunteitani. Vaikka teemana on iloiset asiat elämässäni, niin välillä kirjoitan myös vakavemmista aiheista.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta, siksi blogin perustaminen aikoinaan tuntui houkuttelevalta ja luonnolliselta, vaikka samalla se jännitti minua. Blogi on antanut minulle paljon ja olen oppinut paljon itsestäni, parasta on se, että kaikki ihanat muistot tallentuvat ja kivoihin hetkiin voi palata aina uudelleen ja uudelleen. Koen, että blogin myötä minusta on tullut onnellisempi, itsevarmempi ja rohkeampi. Uskallan olla minä, olen oppinut nauttimaan arjen pienistä iloista ja olen kiitollinen monista ihanista asioista elämässäni. Jokaisella on elämässään vaikeita hetkiä, mutta minusta on tärkeää keskittyä niihin asioihin mitä ovat hyvin. Minulla on monta hyvää syytä olla onnellinen.         

Olen Laura, lempinimeltäni Hassu, vuonna 1991 syntynyt, pian 27 vuotta täyttävä kotiäiti, joka rakastaa valokuvaamista ja keräilee muumimukeja. Tiesitkö, että lempinimeni Hassu tulee siitä kun tyttönimeeni on lisätty yksi kirjain. Luulen, että myös iloisella, positiivisella asenteellani on ollut vaikutusta asiaan, hih. Monet -90 luvun alussa syntyneet tietävät, että Laura on aika yleinen nimi. Siksi lempinimeni on ollut minulle aina tärkeä, sillä koen, että erotuin joukosta ja tunsin itseni erityiseksi, varsinkin teini-iässä.

Olen todella herkkä ja tunteellinen ja se näkyy monesti täällä blogissani. Tykkään olla ihmisten seurassa, en viihdy yksin. Koen olevani sosiaalinen, avoin ja samalla vähän ujokin. Olen myös "jännittäjä" ja uudet asiat aina vähän pelottavat, vaikka ne olisivatkin hyviä juttuja. Tunteeni ovat voimakkaita liittyvät ne sitten rakkauteen, iloon, pelkoon, suuttumukseen tai suruun. Monesti ajattelen liikaa ja se on vähän rankkaakin, sillä minulla on taipumusta välillä murehtia myös muiden harmeja. Siksi minulle on tärkeää yrittää keskittyä elämässä hyviin, kivoihin ja ihaniin asioihin. Voimalauseeni on "enjoy the little things".

Asustelen Kouvolassa vuonna 1992 syntyneen mieheni Pekan ja 2014 syntyneen tyttäremme Helmin kanssa. Jos kaikki menee hyvin, niin kesällä meidän perheemme kasvaa yhdellä pienellä ihmeellä. Olen sukurakas ja meillä on iso lähipiiri, josta olen enemmän kuin kiitollinen. Mielestäni meillä on ihana, kaunis ja simppeli koti, pelkistetty tyyli sopii meille, kotia on kiva sisustaa, hih. Tykkään asua täällä Kouvolassa, tämä on minulle rakas kotikaupunki, me viihdymme täällä. 

Ajattelin, että minusta on kiva kerrata myös minun ja Pekan historiaa, miten suhteemme on edennyt. Olemme Pekan kanssa ystävystyneet vuonna 2009 ja meistä tuli pari keväällä 2010, olin silloin 19- ja Pekka 17- vuotias. Pekka kosi minua joulukuussa 2011 ennen kuin hän lähti armeijaan. Päätimme, silloin että haluamme naimisiin mahdollisimman pian ja varasimme hääpäivän. Sanoimme toisillemme "tahdon" heinäkuussa 2013 ja tiesimme, että haluamme perustaa perheen. Reilu puoli vuotta häiden jälkeen, syntymäpäivänäni (kun täytin 23) saimme tietää, että meille tulee vauva ja rakas tyttäremme Helmi syntyi marraskuussa 2014. Nyt tällä hetkellä odotamme toista lastemme, jonka laskettu aika on heinäkuussa 2018.

Pekka on minun ensirakkaus ja paras ystäväni, minulle täydellinen, kaiken lisäksi hän on ehdottomasti myös maailman paras isi. ♡ Pekka ja Helmi ovat parasta mitä minulle on tapahtunut ja tietysti pieni ihme masussani on jo nyt ja tulee olemaan yhtä rakas. Yksi suurimmista haaveistani on ollut se, että saisin lapsia ja minusta tulisi äiti, sitä olen elämältäni halunnut. Helmi on minulle rakas ja erityinen, koen olevani etuoikeitettu ja todella onnekas, että saan olla äiti. Helmi on ihana, vauhdikas ja kekseliäs kolmevuotias tyttö, meidän päivät eivät ole koskaan tylsiä, vaikka toki niitä tylsiä hetkiä välillä onkin.



Kiva, että olet löytänyt blogini täältä uudesta osoitteesta. Kannattaa pysyä kuulolla, sillä minulla on monia postausideoita, joista aion kirjoittaa tässä lähipäivinä. Luvassa on mm. raskauskuulumisia neuvolapäivästä ja kokemuksiani pelkopolista. Päivitän blogiani tuttuun tapaan, kerran viikossa tai useammin. Minulle saa myös ehdottaa postausideoita.

Kannattaa seurata blogiani myös Facebookissa, sinne linkitän aina kaikki uudet postaukset. Olen todella aktiivinen Instagramissa, laittelen sinne kuvia päivittäin ja kerron siellä uusista postauksistani, stories:n puolelle laittelen videoita säännöllisen epäsäännöllisesti. Jos meidän kuulumiset kiinnostaa niin kannattaa seurata meitä myös tuolla Instagramissa. :)

Ihanaa viikonloppua ♡

Blogi muuttaa - Starbox täältä tullaan

Olen niin innoissani tästä tulevasta muutoksesta. Blogini täytti juuri kaksi vuotta ja nyt on aika kääntää uusi sivu, kun Laura "Hassu" muuttaa ensi viikolla Bloggerista Starboxiin. Eli jatkossa blogini on osa kaakkoissuomalaista blogiyhteisöä ja kirjoittelen Starboxin blogiportaalissa. Blogini Laura "Hassu" ja kaikki aiemmat postaukseni muuttavat uuteen osoitteeseen eli minun ei tarvitse aloittaa blogia alusta, vaan jatkan siitä mihin olen jäänytkin. Blogini nimi tulee pysymään samana ja blogia voi edelleen seurata myös Facebookissa Laura "Hassu" ja Instagramissa @laurahassu

STARBOX.FI/LAURAHASSU

Vaikka blogini osoite muuttuu niin Laura "Hassu" tulee jatkossakin pysymään minun näköisenäni: hyväntuulisena lifestyle blogina, jossa nautitaan elämän pienistä iloista, lapsiperheen arjesta, juhlista, kivoista reissuista ja kodista. Tulen jatkossakin kirjoittamaan myös raskaudesta ja sen mukana tuomista tunteista, aion pohdiskella elämää ja kirjoittaa minulle merkityksellisistä jutuista liittyvät ne sitten rakkauteen, iloon tai suruun.

Tämä on minulle monella tapaa niin hieno juttu. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että Starbox otti minuun yhteyttä ja että he haluavat jatkossa lukea blogiani osana heidän sisältöjään. Olen niin otettu siitä, että blogini on tehnyt vaikutuksen, kirjoitustyylistäni, kuvistani ja Instagram tilistäni pidetään ja että minut halutaan osaksi Starbox blogiyhteisöä. Tämä tarjous oli minulle sellainen, josta en voinut enkä halunnut kieltäytyä. Olen tästä niin innoissani! Se, että blogistani tykätään ja minut halutaan mukaan tuntuu hyvältä, koen että blogiani arvostetaan ja sitä pidetään mielenkiintoisena.

Miksi innostuin ja kiinnostuin tästä, miksi haluan mukaan Starboxiin?

Koen, että osana blogiyhteisöä minun on helpompi kehittyä bloggaajana, oppia uutta ja saada tukea kirjoittamiseen. Tuntuu hyvältä, että minuun uskotaan ja minua halutaan auttaa, jotta blogistani tulee vielä mielenkiintoisempi ja että se tavoittaa enemmän ihmisiä.

Kirjoittelin jo syksyllä postauksen siitä, että bloggaaminen tuntui yksinäiseltä. Tässä ehdottomasti yksi parhaimpia puolia on yhteisöllisyys. On mukavaa päästä osaksi blogiyhteisöä, kuulua ryhmään ja mahdollisesti tutustua ihmisiin, jotka harrastavat samaa kuin minä. Mukavaa oppia uutta ja inspiroitua, minusta kiva löytää uusia blogeja seurattavaksi.

Olen aina ollut tumpelo koneiden ja laitteiden kanssa ja nyt on mahtavaa, että saan apua blogin ulkoasun ja tekniikan suhteen. Minulla on nyt selkeät ohjeet miten saan tuunattua ja kehitettyä blogiani ja voin aina kysyä neuvoa, jos en itse osaa tai ymmärrä jotain.

Olen aina asunut Kouvolassa ja tämä on minulle rakas kaupunki. Pidän siitä, että blogiyhteisö vaikuttaa täällä kaakkoissuomessa ja minulla voi olla mahdollisuus päästä tekemään yhteistöitä paikallisten yritysten kanssa. Ja vaikka siirryn Starboxiin bloggaamaan niin minä voin silti tehdä myös omatoimisia yhteistöitä (eli vastaavia mitä olen tehnyt aiemmin), jos jokin yritys haluaa minun kirjoittavan tuotteistaan. Minusta olisi kyllä mukava päästä tekemään lisää yhteistöitä, sillä niitä on kiva tehdä, ne ovat mielenkiintoisia ja sopivasti hyvällä tavalla haastavia.

Vaikka olen innoissani, niin toki tämä muutos myös vähän jännittää minua. Löytääkö blogini paikkansa blogiyhteisössä, erottuuko se joukosta ja osaanko tehdä postauksia uudella alustalla? Toisaalta luotan blogiini ja itseeni ja se helpottaa minua tässä muutoksessa, kun tiedän että aina voi kysyä neuvoa ja tarvittaessa saan apua. Toki aina uudet jutut vaatii totuttelua, mutta olen varma että opin talon tavoille, hih. Hauska nähdä mitä kaikkea kivaa pääsen kokemaan uudessa blogikodissa. Aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta olen fiiliksissä tästä muutoksesta, uskon, että tämä on hyvä juttu!