torstai 6. joulukuuta 2018

Hyvää itsenäisyyspäivää 101-vuotias Suomi

Hyvää itsenäisyyspäivää 101-vuotias Suomi. ♡ Me juhlimme joka vuosi itsenäistä Suomea. Tämä itsenäisyyspäivä onkin hyvin erityinen, sillä tämä on 100 vuotiaaseen Suomeen syntyneen kuopuksemme ensimmäinen itsenäisyyspäivä. Tänä vuonna söimme tuttuun tapaan karjajalanpiirakoita, leivoimme Suomi-pipareita ja herkuttelimme sinivalkoisella suklaalla. Vuosi sitten tänä samana päivänä kerroimme Pekan kanssa vanhemmillemme ja isovanhemmilleni odottavamme vauvaa ja nyt hän on jo 5kk ikäinen ♡ Muistan hyvin vuoden takaiset juhlallisuudet ja myös kirjoittamani tekstin liittyen ajatuksiini itsenäisestä Suomesta. Alkuperäinen Suomi 100 -postaus on luettavissa täällä. Lähes sama teksti on luettavissa myös tässä postauksessa, siinä on syitä siihen miksi itsenäisyyspäivä on minulle tärkeä päivä, joka herättää minussa monenlaisia tunteita.



Suomi 100 vauvan huopatossut tuli äitiyspakkauksen mukana, villasukat saimme sairaalasta, kun Vilma syntyi.


Tämä päivä herättää minussa paljon tunteita. Tulen surulliseksi siitä, miten rankka alku omalla itsenäisellä maallamme on ollut, miten paljon uhreja se on vaatinut, miten moni on menettänyt rakkaitaan ja miten monia ihmisiä sota on jäänyt vaivaamaan heidän loppuelämänsä ajaksi. Isovanhempani ovat joutuneet kasvamaan sodan keskellä, he ovat joutuneet lapsina lähtemään evakkoon ja elämään jatkuvassa pelossa.


Pappani taisteli jatko-sodassa rannikkotykistössä ollessaan vain 18-vuotias. Mammallani oli tärkeä tehtävä itärajan tuntumassa puhelikeskuksessa hänen ollessaan vain 17-vuotias. Olen kuullut Mammalta hänen omia kokemuksiaan sodan kauheuksista ja siitä miten kamalaa sen keskellä oli elää. Pappa taas oli vaitonainen, hän puhui sodasta hyvin vähän. Hän ei varmaankaan halunnut palata niihin kamaliin muistoihin, toisaalta, ehkä hän ei myöskään halunnut järkyttää minua. Mammakin alkoi puhumaan minulle enemmän sodasta vasta viimeisinä vuosinaan minun ollessani jo yli 20-vuotias. Heidän kokemuksensa särkevät sydämeni. Suvussani on surullisia kohtaloita ja kokemuksia sodasta ja sen jälkeisestä elämästä. En pysty ikinä tietämään tai oikeasti ymmärtämään miltä heistä on tuntunut. Mutta sen tiedän, että meidän itsenäisestä Suomesta on maksettu kova hinta, silloin kun itsenäisyys on saavutettu ja sitä puolustaessa. Kunnioitan veteraaneja ja lottia, olen todella kiitollinen itsenäisestä Suomestamme. Tämä kaikki mitä meillä nyt on ei ole ollut mikään itsestäänselvyys.


Vaikka itsenäisyyspäivä saa minussa aikaan surua ja haikeutta, niin minulle itsenäisyyspäivä on kuitenkin myös ilonjuhla. Maamme on kokenut paljon, maamme on oppinut paljon, maamme on kehittynyt paljon. Meillä on hieno maa, edelliset sukupolvet ovat tehneet töitä sen eteen, että saamme nauttia monista asioista tänä päivänä. Mielestäni itsenäinen Suomi ansaitsee hienot juhlat! Se on mahtavaa, että saan puhua omaa kieltämme, omassa itsenäisessä valtiossamme. Suomessa on (ainakin toistaiseksi vielä) turvallista eikä tarvitse elää pelossa. Meillä on Suomessa monia hienoja asioita, kuten upea luonto, neuvolatoiminta, äitiyspakkaus, terveydenhuolto/hygienia ja meillä tulee hanasta puhdasta vettä. Me saamme valtiolta tukea eläämme, silloin kun sitä tarvitsemme. Täällä olemme samanarvoisia, meillä on sanan- ja uskonnon vapaus, meillä on ilmainen peruskoulu kaikille. Jokaisella meistä on mahdollisuus unelmoida ja haaveilla. Meillä on mahdollisuus valita mille tielle lähdemme. Vaikka meillä niin kuin jokaisessa maassa on omat epäkohdat, koen silti, että olen onnellinen ja kiitollinen siitä mitä meillä on, miten hieno maa Suomi on, siitä, että saan olla suomalainen. Rakkautta ja rauhaa, hyvää itsenäisyyspäivää! ♡



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi ♡