10.4 lähti käyntiin raskauden viimeinen kolmannes. Hurjaa, että laskettuun aikaan on enää kolme kuukautta. Tuntuu, että tämä raskaus on edennyt todella nopeasti. En meinannut millään käsittää, että ihan oikeasti raskautta on jäljellä enää vain kolme kuukautta.
Tuntuu siltä, että vasta äsken mietimme sitä, että vauva olisi ihana, miten kivaa olisi että Helmi saisi sisaruksen ja vasta äsken tikkuun ilmestyi kaksi viivaa. Tuntuu, että vasta äsken kerroimme odottavamme meidän pientä ihmettä ja näimme hänet ultrassa. Tuntuu, että vasta äsken meille selvisi, että odotamme ihanaa pientä tyttövauvaa ja vietimme meidän ihania gender reveal juhlia. Tuntuu että vasta äsken raskaus oli puolessa välissä ja nyt on aluillaan jo raskauden viimeinen kolmannes.
On ollut ihanaa, kun raskaus on ainakin tähän asti sujunut mutkattomasti ja hyvin. Oloni on ollut hyvä ja vauvalla on ollut kaikki hyvin. Tämän meidän tulevan heinäkuisen odotus on ollut leppoisaa, kun raskausaika ei ole rajoittanut tekemisiäni. Minusta tuntuu myös, että en ole samalla tavalla ehtinyt miettimään ja stressaamaan tätä toista raskautta, sillä Helmi on pitänyt arkemme vauhdikkaana ja äidin kiireisenä.
Jännitin kyllä etukäteen sitä, jos tämä raskaus olisi ollut yhtä rankka kuin Helmin odotus. Pelkäsin etukäteen sitä, että olisin taas todella huonovointinen, raskaus rajoittaisi elämääni ja jäisin taas neljän seinän sisään. Päätin loppukesästä kuitenkin, että haluan kohdata pelkoni, niin paljon haluamme toisen lapsen. Ajattelimme silloin, että vauva saa tulla jos on tullakseen, se olisi ihanaa. 4kk oli mennyt kun aloimme odottamaan Helmiä, joten ajattelin jo sen puolesta, että tuskin tälläkään kertaa heti tärppää. Joten en osannut miettiä raskautumista koko ajan. Päätin muutenkin tällä kertaa olla stressaamatta ja vahtaamatta, ajattelin, että sitten teen raskaustestin, kun siihen on selkeitä merkkejä.
Yllätyin siitä miten nopeasti tulinkin raskaaksi, siihen meni vain kuukausi, liekö rennolla asenteella ollut vaikutusta asiaan, tai sitten hetki oli muuten vain oikea. Olen muutenkin niin helpottunut siitä, että tämä raskaus on ollut paljon helpompi, olen voinut syödä, olla ja elää normaalisti. Mukavaa että minäkin saan raskaudesta oloni puolesta myös mukavan ja rennon kokemuksen. Ja haluan selventää, että vaikka Helmin raskaus olikin rankka oli siinä myös ihania juttuja, Helmikin oli erittäin toivottu ja odotettu.
Vaikka odotus onkin mennyt hyvin, omalla painollaan, turhaan stressaamatta ja liikoja miettimättä, niin väkisin nyt kun tajuan sen, että laskettu aika lähestyy, niin olen alkanut pelätä enemmän tulevaa. Onneksi minulla on ensi viikolla lääkärin tapaaminen ja neuvolapäivä niin ne varmasti helpottavat oloani. Haluan uskoa siihen, että selviän tästä, raskaus päättyy hyvin ja saamme kesällä ihanan pienen vauvan syliimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡