Tammikuun kuulumisia

Oho, sinne meni tammikuu 2025. Pitkän joululoman jälkeen arki tuli takaisin. Arki on ollut vauhdikasta. On ollut koulua, eskaria ja päikkyä, harrastuksia, hammaslääkäri- ja lääkärikäyntejä, kuntoutusta, tutkimuksia ja puheluita, terveyteeni liittyvien asioiden selvittelyä. Todellakin viikonloput ovat tulleet tarpeeseen. Fibromyalgiasta johtuen uuvun helposti, joudun tarkkaan miettimään miten jaksan suoriutua viikon tekemisistä ja menoista. Se ei ole aina helppoa. Yritän kuitenkin parhaani, että en uupuisi niin pahasti kuin syksyllä. Kiputilanteeni on ollut ikävä, olen myös jännittänyt tutkimuksia ja ehkä ainakin osittain niistä johtuen unet ovat olleet lähiaikoina levottomia ja vauhdikkaita. Saa nähdä missä ensi yönä taas seikkailen. Vaikka unet ovat olleet lähiaikoina epämukavia, olen nähnyt myös kivoja unia. Yhdessä unessa, pääsin halaamaan edesmenneitä rakkaita isovanhempiani, näin heidän hymyilevän ja voi miten ilahtuneita he olivat, kun tulin kylään. Heidän keittiössä näytti juuri siltä kuin ennenkin. Onneksi kaikki unet eivät ole kamalia.

Aloitimme poitsun kanssa tammikuussa käymään perhekerhossa, sitä on kaksi kertaa kuukaudessa meidän kerhopaikassa. Harmi vain, että emme päässeet osallistumaan perhekerhoon tammikuussa kuin kerran, koska olimme loppukuukaudesta flunssaisia. Perhekerhosta on tullut meidän yhteinen harrastus. Kävin tyttöjen kanssa perhekerhossa, kun he olivat pieniä, tuntuu kivalta, että pääsen nyt kerhoilemaan myös poitsun kanssa. 

Onneksi olimme vain flunssaisia, sillä päiväkodin ovessa oli viikkokausia lappu paljon karseammasta taudista. Flunssa oli pienempi paha. 

Juhlimme mamman syntymäpäivää, minun nimipäivää ja lasten serkun nimipäivää. Loppiaisena tuhosimme perinteisesti muumipiparkakkutalon. Vietimme mukavia hetkiä sukulaisten kanssa. Sain nimipäivälahjaksi rakkaalta perheeltäni muumimukin, kukkia ja söpön kortin. Oli aivan ihanaa, kun H oli tehnyt minulle kauniin rannekorun, niin kaunis! Pekka teki törkeän hyvää twix-kakkua. Meillä käväisivät mummi ja ukki sekä mamma ja pappa. Kiitos ihanista muistamisista! Lasten kanssa pelailtiin lautapelejä, askarreltiin, herkuteltiin ja katsottiin yhdessä muumeja.

Meidän keskimmäisen ystävä kutsui V:n tutustumaan balettiin, kun sinne sai viedä kaverin ja siitäpäs meidän neiti innostui. Meillä asustaa nyt ihana prinsessa ballerina, hih. Baletti on niin V:n oloinen harrastus. Ihanaa, että hän on löytänyt oman juttunsa.

Olemme katselleet Muumilaakson 4. tuotantokauden jaksoja yleareenasta. Vaikka Muumilaakson jaksot ovat hauskoja, ei mikään voita Muumilaakson tarinoita (alkuperäisillä äänillä). Muumit ovat olleet minulle tärkeitä lapsesta asti. Keräilen Arabian muumimukeja, mutta tälle muumikeräilijälle on vuosien varrella kertynyt monenlaisia muitakin ihania muumiesineitä. Haaveilen siitä, että joskus minulla olisi oma muumikeräilyhuone täynnä kaikkia kivoja muumimaisia juttuja. 🤍

Nyt tammikuun aikana olen innostunut maalaamaan lasten kanssa vesiväreillä. Vesiväreillä maalaaminen ei kuulu vahvuuksiini, mutta ei maalaamista tarvitse ottaa liian vakavasti. Olen huomannut miten rentouttavaa puuhaa maalaaminen on, myös sen että tekemällä oppii. Vesiväreillä maalaaminen on kivaa yhteistä aikaa lasten kanssa. Olemme maalailleet monet kerrat myös S-kummin kanssa. Meillä lapset tykkäävät piirrellä, maalata ja askarrella. Niin minäkin. Tykkään todella paljon myös virkkaamisesta, ja ompelusta, mutta fibromyalgian takia ne tuottavat minulle kovempia kipuja kuin esim. maalaaminen. 

Tammikuun alkupuolella oli kauniita lumisia maisemia, mutta loppupuoliskolla alkoi näyttämään jo keväältä. Olen siitä niin ihmeissäni, että miten tammikuussa voi olla maaliskuun keli. Niin on kuitenkin ollut. Lumet eivät ole vielä kokonaan sulaneet, mutta melkein. Harmi, kun emme ole loppukuukaudesta voineeet kulkea päikkyyn tuttua metsäreittiä pitkin, koska polku on ollut hurjan liukas ja jäinen. Kävelytiellä ei taas ole lunta ollenkaan. Ihmettelimme päikkymatkan varrella ulkona vihreää nurmikkoa. Jännää. Onneksi lunta on kuitenkin vielä paljon lumikasoissa, niin lapset ovat päässet niissä kiipeilemään.

Tammikuu oli vähän hiljaisempi kuukausi blogin suhteen. Tässä linkit tammikuun postauksiin:

Meidän uudenvuodenaatto

Arki on alkanut

Arki on alkanut

Ensimmäinen viikko joululoman jälkeen takana. Vaikka kyseessä oli vajaa viikko, koska päiväkoti ja koulu jatkuivat loppiaisena jälkeen tiistaina, olin todellakin viikonlopun tarpeessa. 

Arki alkoi vauhdikkaasti. Oli koulua, eskaria, päikkyä, perhekerhoa, harrastuksia, hammaslääkäriä sekä lääkärin ja hoitajan puheluita. Asiaa sinne ja tänne. Loppuviikosta aloin olemaan aika kipeä ja väsynyt (fibromyalgiasta johtuen). Nyt viikonloppuna olen todella levännyt, että jaksan ensiviikon hulinoita.

Metsäreitti on tullut taas tutuksi, kun siitä lähes päivittäin kuljemme päiväkotiin ja takaisin. Voi että miten hauskaa lapsilla on ollut kiipeillä ja liukua lumikasoissa, tarkkailla oravia ja lintuja puiden oksilla. Olen niin iloinen siitä, että asumme palveluiden lähellä, mutta myös luonto on lähellä. Pääsemme metsäreittejä pitkin kulkemaan päiväkotiin, kaupoihin ja kahteen leikkipuistoonkin. Voi miten hauskaa. Tykkään asua täällä, mutta ainut harmitus on se, että kaikki meidän läheiset asuvat toisella puolella kaupunkia.

Pitkä joululoma ilman kiireitä tuli minulle todella enemmän kuin tarpeeseen. Sain oloani kohennettua ja levättyä. Viettää stressitöntä aikaa perheen kanssa. Toivon, että tämä toistaiseksi hyvä olo säilyy, sillä syksy ja alkutalvi oli minulle todella rankkaa aikaa. Oli masennusta, uupumusta, kovia kipuja ja usein hankaluuksia kävelyn kanssa. Minua koskee yhä ja väsyttää paljon, mutta kuitenkin vähemmän kuin ennen lomaa. Mieli on iloinen ja toiveikas. Vaikka lomalla oli kivaa ja ihanaa, voi arjestakin tehdä mukavaa. Yritän jatkossa vielä paremmin suunnitella päivät sellaisiksi, että en pääsisi uupumaan liikaa. Yritän pitää huolta itsestäni tänä vuonna mahdollisimman hyvin. On tärkeää järjestää tarpeeksi lepoa tekemisten välille, olla armollinen itseään kohtaan ja säilyttää positiivinen asenne. Sisulla eteenpäin!

Meidän uudenvuodenaatto

Olipa meillä hauska uudenvuodenaatto. Ihana lopetus vuodelle 2024. Koristelimme kotia ilmapalloilla ja serpentiinillä. Leikimme lasten askartelemilla raketeilla.  Tietenkin myös meidän hiiritalo somistettiin uudenvuodenaattoa varten. Tulipa siitä jälleen söpö. Meidän perheen uusi jäsen "Kyösti" somistettiin uudenvuodenjuhliin. Sain sen marraskuussa lahjaksi isoisältäni P-papalta. 

Söimme yhdessä meidän perinteistä uudenvuodenaaton ruokaa: tortilloja, nam! Lasten eno ja serkku tulivat meille leikkimään, herkuttelemaan ja ihastelemaan raketteja. Myöhemmin myös pappa tuli viettämään meidän kanssa uuttavuotta. Mamma oli kipeänä, siksi hän jäi kotiin lepäilemään. Pelasimme lautapelejä, pleikkaria, saunoimme ja ihastelimme lisää raketteja. Iso kiitos meidän naapureille monista upeista raketeista mitä saimme meidän kotipihalla ihastella. 

Lapsista oli hauskaa valvoa myöhään, herkutella, ihastella monia upeita raketteja ja tähtisadetikkuja, leikkiä serkun kanssa ja pelata papan kanssa lautapelejä. Illalla kippisteltiin muumilimulla ja juteltiin siitä mitä kaikkea kivaa tapahtui vuonna 2024 ja mitä asioita toivomme vuodelta 2025. 

Muistan, kun vuosi 2010 vaihtui, olisin silloin halunnut suudella Pekkaa, mutta en kuitenkaan vielä uskaltanut. Siitä muutaman kuukauden päästä aloimmekin seurustelemaan. Eli vuonna 2025 keväällä olemme olleet jo 15 vuotta me. Aika ihanaa! Pekka ja lapset ovat parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut.