Fibromyalgiasta johtuen näen paljon unia mitkä muistan aamulla

Minä toivon, että ensi yönä heräisin muistamatta mitä yöllä on tapahtunut. Fibromyalgiasta johtuen näen nimittäin paljon unia mitkä muistan aamulla ja vielä pitkään. Jos kuitenkin unia on taas tulossa, niin kaikista mieluiten näkisin ihania ja kivoja unia. 

Minun unet ovat lähiaikoina olleet seikkailuja, juhlimista, hullunkurisia ja erikoisia, pelottavia, uhkaavia ja ahdistavia, iloisia, ihania, visuaalisia ja inspiroivia, matkailua kaupungeissa ja metsissä, oivalluksia, pelkojen ja itsensä voittamista. 

Unissani ovat esiintyneet mm. Pekka ja lapset, vanhempani, sukulaisia, kouluaikaisia ystäviä/tuttuja, tuntemattomia ihmisiä, erilaisia eläimiä, jopa muumeja. Haha! Olen unissani usein paljon nuorempi kuin nyt (teini-ikäinen/nuori aikuinen).

Olen unissani asunut mm. lapsuudenkodissani ja jo edesmenneiden isovanhempieni kotona, yleensä Pekan kanssa kahdestaan. Olen unissani käynyt mm. isovanhempieni mökillä missä vietin lapsuuteni kesät, Kuopiossa, Pariisissa, New Yorkissa, kaupassa, tuntemattomassa viidakossa ja hylätyssä huvipuistossa. Mitäköhän ensi yönä tapahtuu? 

Vauhdikkaiden unien jälkeen, olivatpa ne sitten ahdistavia, outoja tai kivoja, on aamulla tosiaan se olo, että on koko yön seikkaillut jossain. Väsyttää. Ei ole helppoa tämän fibromyalgian kanssa yölläkään. 

Meidän tunnelmallinen ja syksyinen koti

Luulen, että koska kesä oli niin sateinen, se auttoi siihen miten nopeasti pääsin kesähaikeuden yli, jos sellaista alkusyksyn kesähaikeutta edes tällä kertaa oli. Kesähaikeuden selättämiseen auttaa aina kivoihin syksyisiin juttuihin keskittyminen. Vaikka kesä on mielestäni ihmisen parasta aikaa, on jokaisessa vuodenajassa omat hyvät puolet. Nautin syksyllä monista asioista. Eniten tunnelmallisista syksyn sävyistä.

Syyskuun alku on mennyt syksyä fiilistellessä. On ollut ihanaa sisustaa kotia syksyisemmäksi erilaisilla tekstiileillä ja koristeilla. Aloitin kodin syksyisen ilmeen luomisen olohuoneesta, koska vietämme siellä koko perheenä eniten aikaa leikkien ja pelaten, leväten, telkkaria ja kirjoja katsellen. Sohvalle päätyi meillä jo vuosia olleet Ikean okran väriset tyynyliinat ja aikoinaan V:n vauvamatoksi etsystä tilattu ihana lehtimatto. Hyllyyn päätyi patterikynttilöitä sekä vuosia sitten ostamamme keraamiset kurpitsat.  Ihanaa, kun Pekka on hemmotellut meitä monenlaisilla herkuilla.

Tajusin myös miten kivasti kesällä ompelemani saunatonttu sopii myös meidän syksyiseen kotiin. Yleensä syksyllä innostun enemmän virkkaamaan ja ompelemaan, niin nytkin. Käsissäni on syntynyt jo joululahjoja sekä koristeita halloweeniksi. Kerron niistä lisää myöhemmin. Minulla on mielessä kivoja ompelu ja-virkkausideoita aina enemmän kuin mitä jaksan ja kykenen (fibromyalgiasta johtuen) toteuttamaan. Saa nähdä mitkä ideat lopulta valmistuvat.

Tietenkin olohuoneen jälkeen syksy tuotiin viereiseen huoneeseen, ruokailutilan muumihyllyyn. Valitsin tällä kertaa väriteemaksi mustavalkoista ripauksella oranssia. Lisäsin hyllyille mukien ja purkkien lisäksi myös tuikkuja ja patterituikkuja. Kyllä se niin on, että syksyiseen tunnelmointiin tarvitaan ehdottomasti kynttilöitä ja erilaisia valoja kuten tämä aivan ihana kurpitsavalo minkä olen vuosia sitten saanut äidiltäni lahjaksi. Haluaisin ostaa ihania valokurpitsoja lisää, mutta valitettavasti en ole löytänyt niitä kuin hopeisena ja haluaisin nimenomaan tuollaisia oransseja valokurpitsoja.

Meidän makuuhuoneeseen päätyi muutama vuosi sitten H&M ostettu ruskea pussilakanasetti, hyllylle keraaminen kurpitsa ja kynttilöitä. Tietenkin myös marimekkoa, mistä tykkään todella paljon. 

Toistaiseksi meillä on sisustettu syksyiseksi olohuone, ruokailutila ja meidän makuuhuone. Meillä lastenhuoneiden remontit/kalustukset ovat vielä vähän kesken, joten siksi en ole päässyt lastenhuoneita sisustelemaan eikä niistä ole tässä postauksessa kuvia. Voi että niistä tulee valmistuessaan ihanat ja viihtyisät huoneet. Ajattelin, että olisi hauska myös keittiö sisustaa syksyiseksi, mutta sitä ennen minun täytyy aika paljon keittiötä järjestellä. En ole vielä siihen urakkaan jaksanut ryhtyä, hih. Meillä keittiön tasoille kerääntyy helposti tavaraa. Kääk! 

Olen vähän harmissani siitä, kun tänä syksynä emme tehneet perinteistä retkeä auringonkukkapellolle. Tässä ihan lähellä ei ollut peltoa ja elämäntilanne on ollut sellainen, että pellolle ei oikein ole ehtinyt tai jaksanut lähteä. En edes tarkkaan tiedä missä kaikkialla täällä Kouvolan alueella auringonkukkapeltoja on ollut. Olen kuitenkin ollut siinä ymmärryksessä, että kauempana kuin missä olemme edellisinä vuosina käyneet. Sen takia tällä kertaa meidän syksyisestä kodista ei auringonkukkia löydy. En kuitenkaan jää liikaa surkuttelemaan sitä. Onneksi meidän toinen perinteinen syksyinen aktiviteetti toteutui, kun teimme retken omenoita poimimaan, siitä lisää täällä. 

Syksyllä on ihanaa tunnelmoida kynttilän valossa viltin alla villasukat jalassa. Katsella yhdessä elokuvia ja askarrella. Odotan aina innolla kivoja syksyisiä juttuja: sisustamista, ruskaa, halloweenia sekä tietenkin meidän perheessä Pekan ja H:n syntymäpäiviä + muita lähipiirin synttärijuhlia. Vauhdikkaiden kesäpuuhien ja reissujen jälkeen, on syksyllä kivaa nauttia enemmän kotona olemisesta ja tehdä siitä itselleen ja perheelleen mahdollisimman viihtyisä. 

 

Omenoiden poimintaa

On taas se aika vuodesta, kun kauniit vanhat omenapuut notkuvat omenoista. Teimme perinteisen omenanpoiminta retken sukulaisten pihalle omenoita poimimaan. Voi että miten hauskaa meillä oli. Oli vielä niin kaunis ja lämmin päiväkin. Saimme mukaan kotiimme niin paljon omenoita, että niistä riittää hyvin piirakkaan ja myös syöntiin. Ihanaa!

Omena alkoi aiheuttamaan minulle allergisia reaktioita 2014. Harmittaa, kun en voi syödä omenoita, mutta onneksi muu perhe voi. Minulle kuitenkin omenat kuuluvat syksyyn, vaikkakin nykyään niitä vain visuaalisesti ihastellen, hih.

Voi miten hauskaa lapsista oli kiipeillä puissa ja napata omenoita maasta ja syödä ne heti. On siinä oma hauska tunnelmansa.

Se oli jälleen niin herttaista, kun lapset rouskuttelivat omenoita samoilla rappusilla kuin minä ja veljeni pieninä ja varmasi moni muu ennen meitä. 

Fibromyalgian lisäksi minulla ei ole muuta reumasairauksiin kuuluvaa sairautta

Minulla ei ole fibromyalgian lisäksi mitään muuta reumasairauksiin kuuluvaa sairautta. Siitä olen kiitollinen ja helpottunut. Reumalääkäri oli kuitenkin ihmeissään siitä, miten kosketusarkoja kipupisteeni (siis koko keho) on. Kipupistetestiä tehdessä säpsähtelin, puhisin ja jouduin jopa sanomaan että sattuu liikaa. Hän ihmetteli myös miten kovasti minua jäykistää. Hän totesi minulle: valitettavasti toisille fibromyalgia on vaikeampi kuin toisilla. 

Tuntui hyvältä, kun lääkäri ymmärsi tilanteeni ja tunsi myötätuntoa. Hän sanoi: olen pahoillani, että olet saanut näin hankalan ja elämään vaikuttavan sairauden noin nuorena. Totta. Olen 32-vuotias ja minulla on mummon toimintakyky. Se surettaa ja tuntuu epäreilulta. 

Minuun pätee esimerkiksi aikoinaan mammani 90v sanoma lausahdus: kun yhden päivän tekee, niin kaksi päivää potee. Näin on, esimerkiksi mökkireissun, retkipäivän, juhlien tai rankemman siivouspäivän jälkeen olen ihan poikki kaksi päivää, jopa enemmänkin.

Niveliä ja lihaksia sattuu, tein jotain tai en, niitä vain koskee, enkä voi sille mitään eivätkä lääkkeet auta. Pahimpina päivinä kävelen kuin oikesti vanhat mummot, kävely on vaikeaa ja hidasta, on hankala esim päästä sohvalta ylös tai saada selkää suoraksi. Kun lonkat ovat tavallista kipeämmät on vaikeampaa kävellä rappusia tai kumartua. Sormet ja ranteet ovat heikot, en saa kaikkia pulloja, purkkeja ja pakkauksia auki. Väsyttää ja uuvuttaa, muistini on huonontunut, koska en nuku levollista unta. Sellaista.

Ja tiedän kyllä, että mummo ei ole välttämättä = joku huonokuntoinen, helposti uupuva ja vaivainen, mutta jotenkin yleensä vanhemmille ihmisille tulee samoja vaivoja kuin mitä minulla nyt on. Olen itsekin nyt hyvä esimerkiksi siitä, että kyllä nuorella ihmiselläkin voi olla toimintakykyyn isosti vaikuttavia vaivoja/sairauksia. Sitä, ei välttämättä päälle päin huomaa, mutta näin on. 

Olen luonteeltani sellainen, että tsemppaan todella paljon, kun näen ihmisiä tai on tekemistä tiedossa ja yleensä olen varautunut niihin tilanteisiin keräämällä voimia eli lepäämällä etukäteen. Se minua harmittaa erityisen paljon, kun sosiaaliset tilanteet ja juhlat uuvuttavat minua kovasti, vaikka tykkään niistä. Olen puhelias, nautin ihmisten seurasta ja juhlien järjestämisestä. En ole antanut liikaa fibromyalgian vaikuttaa niihin, vaikka pakkohan minun on otettava se huomioon. Ennen juhlia ja juhlien jälkeen on tiedossa paljon lepoa, enemmän kipua ja jäykkyyttä.

Minulla menee varmasti kauan ennen kuin ihan oikeasti ymmärrän toimintakykyni niin että en uuvuta/kipeytä itseäni liikaa. Olen kuitenkin jossain määrin hyväksynyt sairastumiseni ja tehnyt monenlaisia muutoksia elämässäni. Isoin muutos minkä olen tehnyt on ollut se, että olen oppinut ottamaan aikaa enemmän levolle ja itselleni, eniten siksi, koska nykyään minun on pakko, mutta kuitenkin. Olen aina elänyt muita varten, se on ollut vaikeaa huomioida enemmän itseäni ja omia tarpeitani, mutta toisaalta ajattelen, että olihan se jo aikakin oppia tervettä itsekkyyttä. Tiedätte ehkä mitä tarkoitan. Haluan edelleen mennä eteenpäin positiivisella asenteella, vaikka elämä fibromyalgian kanssa on hankalaa. Onneksi minulla on Pekka ja muut rakkaat lähipiirissä tukenani. Sisulla eteenpäin, kiitollisena siitä, että minulla on "vain" fibromyalgia. 

Elokuun kivoimpia juttuja

Elokuu meni jotenkin vähän liian vauhdikkaasti, varmaan siksi, koska arki alkoi kolmen lapsen kanssa vauhdikkaasti. Lisäksi loppukuusta perheeseemme saapui ensimmäinen syysflunssa eikä voinut ulkoilla tai retkeillä. Elokuu toteutti samaa teemaa kuin kesä muutenkin: sataa, paistaa, sataa paistaa, sataa. Niinhän siinä kävi, että kesä päättyi sadepäivään. Emme antaneet sen kuitenkaan liikaa haitata. Kävimme elokuun viimeisenä päivänä jätskiautolta hakemassa jäätelöitä, jätskin lisäksi herkuttelimme tuoreilla mansikoilla ja vesimelonilla, ihania kesän makuja, nam! Katsoimme Disney+:sta vielä kerran Mikki Hiiren ihmeellinen kesä ja muistelimme kaikkia kivoja kesäjuttuja. Illalla pelasimme lautapelejä, leikimme piilosta ja sauna lämpeni. Elokuussa, niin kuin jokaisessa kuukaudessa tapahtuu paljon kivoja juttuja. Tässäpä siis muutamia elokuun kivoimpia juttuja:

Hääpäiväkukat ilahduttivat vielä elokuun alussa

Heinäkuun lopulla juhlimme Pekan kanssa meidän 10. hääpäivää. Pekka osti minulle valkoisia ruusuja, lisäksi saimme niitä myös lahjaksi. Kukista oli iloa useammaksi viikoksi, aika ihanaa! 

Reissu kesäiseen Kuopioon

Voi miten kivaa meillä oli kesäisessä Kuopiossa. Kuopio on niin kaunis ja viihtyisä kaupunki, siellä on myös niin ystävällisiä ihmisiä. Kuopio on meille tärkeä paikka, koska Pekka on kotoisin sieltä ja siellä asuvat Pekan isovanhemmat. Voi miten mukavaa oli jälleen vierailla heidän luonaan. Kävimme myös Valkeistenlammella leikkipuistossa ja uimarannalla, keskustassa torin luona leikkimässä, satamassa syömässä jäätelöt, Matkuksessa ostoksilla ja osallistuimme hotellissa monenlaisiin kivoihin puuhiin. Oli niin kivaa nähdä pitkästä aikaa kesäinen Kuopio ja voi miten kaunista siellä olikaan! Olemme nimittäin käyneet Kuopiossa lähivuosina aina syksyllä tai talvella. Nyt V ja L näkivät ensimmäistä kertaa ikinä Kuopion kesän. Ja voi että miten ihastuksissaan varsinkin V oli. 

Pekan viimeinen kesälomaviikko

Pekalla oli kesä-heinäkuussa pidempi kolmen viikon kesäloma, nyt elokuussa viikon pituinen loma. Pekalla oli muutama päivä yhteistä lomaa vielä esikoisen kanssa, päätimme lähteä käymään Kuopiossa. Kävimme Pekan loman aikana myös mökillä poimimassa mustikoita ja leikkimässä kivoja vesileikkejä. Parasta oli kiireettömyys, yhteinen aika, kun pelasimme yhdessä lautapelejä ja saunoimme. 

Pekka järjesti meille ihanat lettukestit 

Pekka järjesti meille aivan ihanat lettukestit takapihalla. Se oli niin herkullinen yllätys. Takapihalla oli niin tunnelmallista ja letut niin hyviä tuoreiden marjojen kanssa, ihana kesä.

Mökillä mustikoiden poimimista ja kivoja viimeisiä vesileikkejä järvessä

Vietimme kivan päivän mökillä ulkoillen lapsuudenperheeni kanssa. Melkein koko suvun voimin poimimme mustikoita, söimme herkullista grilliruokaa ja mustikkapiirakkaa. Lilluimme paljussa ja leikimme kivoja vesileikkejä järvessä. Se olikin viimeinen kerta tänä kesänä. Mönkeilimme kesällä vain muutaman kerran, koska valitettavasti alkukesästä huomasimme, että nykyään saan hirsimökistä allergisia reaktioita. Tilanne pääsi silloin jo niin pahaksi, että piti miettiä täytyykö lähteä päivystykseen, oli voimakasta hengenahdistusta lääkkeistä huolimatta. Onneksi tilanne kotona tasoittui.  

Poitsusta tuli kerholainen 

Elokuun puolessa välissä oli ensimmäinen kerhopäivä. Meidän V on jo konkarikerholainen, mutta poitsulle silloin oli se ihan kaikista ensimmäinen kerhopäivä. Hienosti oli kuulemma mennyt ja kivaa oli ollut, tietenkin. Heidän kerhossa on mitä ihanimmat ohjaajat. Siitä olen kovin iloinen. Tämä on niin hauskaa ja spessua, kun uuden kokeilun myötä päiväkerhoon otetaan kerran viikossa myös kaksivuotiaita. Näin ei ole ennen (ainakaan  tyttöjen aikana) ollut. Nyt V ja L pääsevät käymään kerhossa yhdessä, siitä jää heille molemmille kiva yhteinen lapsuusmuisto. 

Hauskat hupipäivät Tykkimäessä

Olemme niin kiitollisia siitä, kun mamma ja pappa (vanhempani) ostivat tytöille keväällä kultapassit Tykkimäkeen. Kiitos kiitos kiitos! Pääsimme kesän aikana käymään Tykkimäessä 17 kertaa, H sitäkin enemmän, koska kävi siellä myös kavereiden kanssa. Eli kävimme perheenä Tykkimäessä vähintään kerran viikossa, välillä useamminkin. Se on meidän mielestämme hyvä suoritus, kun ottaa huomioon miten sateinen kesä oli. Ehkä ensi kesänä menee 20 raja rikki, olisipa se hauskaa! Elokuussa otimme vielä huvipuistokesästä kaiken ilon irti.

Ostimme jäätelöautosta jäätelöä

Lasten toiveesta kävimme elokuussa hakemassa jäätelöautolta jäätelöä. Se oli meistä aikuisistakin hauskaa, kun kumpikin meistä Pekan kanssa on käynyt jäätelöautolla viimeksi lapsena. Ostimme söpöjä pieniä pikkukummitusjäätelöitä, mun herkkua toffeeveneitä (joskus vuosia sitten toffeeveneitä sai kaupasta) ja jätskipatukoita. Nam!

Poitsun nimipäivä

Meidän poitsu on ihan kesänlapsi, hän on syntynyt kesällä ja viettää kesällä myös nimipäiväänsä. Kesäjuhlat ovat ihania! Kutsuimme isovanhemmat ja kummit vähän herkuttelemaan ja juhlimaan poitsua. Pekka oli töissä, minulla ei tällä kertaa ollut voimavaroja järjestää isompia juhlia. 

Löysin innostuksen ja jaksamisen taas käsitöiden tekemiseen

Alkaako rautakuuri tehota? Olen innostunut taas virkkaamaan ja ompelemaan. Toistaiseksi olen tehnyt joululahjoja, joten en aio paljastaa tekeleitäni vielä, hih. Minulla on monenlaisia diy ideoita halloweeniin liittyen, aloitan tekemään niitä tässä lähipäivinä. Hauskaa! Alla olevassa kuvassa olevan tontun virkkasin viime vuonna itsenäisyyspäiväksi. Huomasin, että se sopii mainiosti myös mustikkatontuksi, hih. 

Tässä vielä linkit kaikkiin elokuun postauksiin: 

Olen päättänyt tehdä töitä sen eteen, että oppisin hyväksymään itseni väsyneenä 

Reissu kesäiseen Kuopioon 

Nyt meidän perheessä on kaksi kerholaista

Tykkäämme tehdä reissuja ja retkiä kotimaassa 

Meillä oli hauska hupikesä Tykkimäessä

Elokuun kivoimpia juttuja 

Meillä oli hauska hupikesä Tykkimäessä

Onni on, että meillä täällä Kouvolassa on oma hauska huvipuistomme Tykkimäki. Asumme reilu parin kilometrin päässä huvipuistosta, pääsimme huvittelemaan kävellen, pyörällä, omalla autolla ja bussilla. Aika hauskaa! 

Olemme niin kiitollisia siitä, kun mamma ja pappa (vanhempani) ostivat tytöille keväällä kultapassit Tykkimäkeen. Kiitos kiitos kiitos! Pääsimme kesän aikana käymään Tykkimäessä 17 kertaa, H sitäkin enemmän, koska kävi siellä myös kavereiden kanssa. Eli kävimme perheenä Tykkimäessä vähintään kerran viikossa, välillä useamminkin. Se on meidän mielestämme hyvä suoritus, kun ottaa huomioon miten sateinen kesä oli. Ehkä ensi kesänä menee 20 raja rikki, olisipa se hauskaa! 

Poitsu on vielä niin pieni, että pääsi pienten laitteisiin ilmaiseksi H:n seurassa. Olikin ihanaa, kun H vei poitsua monta kertaa pienten laitteisiin, vaikka hän itse tykkää paljon vauhdikkaammista laitteista kuten Idän pikajunasta ja Keinukarusellista, Calypsosta ja Pilvenpyörästä. Olemme aika varmoja, että poitsun lempilaite oli "autolaite" eli värikäs riemuralli. Hän kävi kesän aikana istumassa varmaan kaikissa erilaisissa autoissa. Poitsu kävi kesän aikana myös satujunassa, jummijammissa, valasveneissä, safarissa ja heppakarusellissa. Mutta loppukesästä satujunan laulava puu oli vähän liian jännä.

V:n lempilaite oli kuulemma Miniteekupit, enkä ihmettele. En pysy enää laskuissa kuinka monta kertaa hän kävi teekupeissa pyörimässä. Yksi kesän hauskimmista muistoista on ehdottomasti se, kun alkukesästä V pääsi Kusti-sammakon eli Tykkimäen toisen maskotin kanssa laitteen kyytiin. V haaveileekin, että ensi kesänä hän pääsisi Kerttu-sammakon kanssa johonkin laitteeseen, aika näyttää kuinka käy. V oli innokas myös menemään  poitsun ja H:n kanssa pienten laitteisiin ja Isin kanssa calypsoon, autorataan, kustirataan ja väärinpäintaloon. V oli rohkea ja kokeili myös pumppumpia ja kummitusjunaa. V:n mielestä oli hauska nähdä ja halia Kustia ja Kerttua sekä antaa läpyjä, aina kun heidät sattui jostain bongaamaan. Koimme sammakoiden kanssa monia kivoja kohtaamisia. 

Pekka on onneksi hurjapää, joka kestää pyörimistä ja tykkää käydä lasten kanssa laitteissa, koska itsehän olen sellainen, että en pysty menemään mihinkään pyöriviin laitteisiin, en uskaltaisi mennä mihinkään hurjiin ja nykyään myös fibromyalgian/kiputilanteeni takia en voisi mennä kaikkiin laitteisiin, vaikka haluaisinkin. Tänä kesänä kävin kuitenkin kokemassa kustiradan ja safarin lasten kanssa sekä heittelemässä korista Pekan kanssa. Vaikka en käy juurikaan laitteissa, nautin huvipuiston leikkisästä miljööstä, siitä miten hauskaa lapsilla on ja huvipuistossa on vaikka mitä hyviä herkkuja, hih.

Kävimme kesäkauden aikana syömässä Raveliinissa, Grillillä ja Kustiburgerissa (kerran mamman tarjoamana, kiitti äiti ♡), oli ihan hyviä pöperöitä. Kävimme Karkkimaassa ostamassa muutaman kerran karssuja ja metrilakukojusta metrilakuja. Ostimme jäätelöä, pehmistä, poppareita ja tietenkin hattaraa, myös sinisenä. Tytöt tykkäsivät todella paljon jäähilejuomista sekä "kuplajuomista" eli kuplateestä. Emme läheskään joka kerta tehneet ostoksia, usein lapset vain kävivät laitteissa. Sehän se päätarkoitus olikin!

Teimme kesän aikana herkkuostosten lisäksi muutamia ostoksia kustishopissa ja narunvedossa. Myös mamma teki kustishopissa ja narunvedossa ostoksia lapsenlapsilleen, eli lapsilleni ja veljeni lapselle, kun olimme porukalla Tykkimäessä. Se oli todella kiva päivä, oli ihana nähdä miten myös tätsyn murunen oli niin innoissaan laitteista. Alkukesästä tyttöjen toiveesta ostimme heille yhdet narunvedot. H sai violetin uimapötkyläkellukkeen ja V kynäkotelon. Mamma tarjosi lapsenlapsilleen yhdet narunvedot mistä lapsille tuli: punainen glitterhattu, jättiaurinkolasit, tuulihyrrä ja pulmapeli. Ennen kotiin lähtöä mamma vei lapset vielä kustishoppiin mistä he saivat valita lelut, mm. poitsu valitsi heti Kusti-sammakon ja V sateenkaarihäntäisen kissapehmolelun. Me ostimme itse kesän aikana kustishopista tytöille Tykkimäki t-paidat heidän toiveestaan, poitsulle pallon, meille kotiin Tykkimäki pillimukin ja minulle kahdet Silvarti:n korvakorut: söpöt mansikat ja korvapuustit, niin hienot! Poitsun sammakkopehmosta tulikin meidän Tykkimäki maskotti ja se otettiin usein meidän mukaan Tykkimäkeen huvittelemaan, heh.

Kävimme Tykkimäessä 17 kertaa, niistä kerroista Pekalla oli kaksi kertaa ranneke, vietimme pari kertaa Tykkimäessä ns. koko päivän, usein lapset menivät laitteisiin 2-3 tunniksi. Kesän lopulla vietimme KSO:n henkilöstön huvipäivää Tykkimäellä, silloin meillä koko perhe pääsi laitteisiin. Oi että miten kivaa meillä oli!  Kesäkauden päättäjäispäivänä Pekka ja tytöt jaksoivat olla Tykkimäessä myöhään ja ihastella upeat ilotulitukset päättäjäispäivän lopuksi. 

Tämä hupikesä Tykkimäessä oli mielettömän hauska! Koimme niin monia kivoja hetkiä mitä muistelemme hymyssä suin vielä pitkään. Tykkimäkeä tulee varmasti ikävä. Onneksi otin paljon kivoja kuvia muistoksi. Harmillisesti ihanasta Tykkimäen Minimaatilasta ja kivasta leikkipuistosta on kuitenkin todella vähän kuvia, koska siellä oli kolmen lapsen kanssa aina niin vauhdikas meno, että ei paljon ehtinyt kuvailemaan, heh. Minulla on tapana aina osa kuvista julkaista ja osa jättää kotialbumiin, sillä en koskaan laita blogiin tai instagramiin kuvia missä näkyisi tunnistettavasti muiden kuin meidän perheen jäsenten kasvoja. Siksi joistakin laitteista ei ole tässä postauksessa ollenkaan kuvia, kuten esim Idän pikajunasta, Trombista, Calypsosta, Ford-raitista ja Endeavourista. Minusta se on kohteliasta, sillä en itsekään haluaisi omaa tai lasteni kuvia tuntemattomien someen.

Tämä hupikesä oli meille unelmien täyttymys, hauskaa arjesta poikkeavaa tekemistä yhdessä. Kiitos vielä kerran mamma ja pappa tyttöjen kultapasseista sekä mamman sponsoroimasta hauskasta Tykkimäki päivästä porukalla. Siitä jäi erityisen kiva muisto, niin myös siitä, kun vietimme oman perheen kesken Pekan nimipäivää Tykkimäessä. Kiitos myös KSO hauskasta huvipäivästä. 2022 kipukesän jälkeen, olen niin kiitollinen siitä, että tänä kesänä tälläinen hauska huvipuistokesä toteutui. Niin kuin monet muutkin ihanat kesäseikkailumme.