PÄÄSIÄISNOIDAT
Suomessa vuosikymmenet lapset pukeutuivat palmusunnuntaina pääsiäisnoidiksi, kun lähtivät virpomaan. Osa tekee näin edelleenkin. En edes tiennyt muuta vaihtoehtoa olevan omassa lapsuudessani 90-luvulla/2000-luvun alussa, eikä niitä kai oikein ollutkaan enkä mitään muuta kaivannut. Virpomaan mentiin pääsiäisnoitina, se oli perinne ja tapa.
Omat lapseni eivät ole halunneet lähteä virpomaan noitina (paitsi esikoinen kerran), vaan mielummin pääsiäispupuina. Tänä vuonna poitsu pukeutui kanakukoksi/tipupojaksi, tytöt pääsiäispupuiksi. He saivat itse päättää, mutta samalla surettaa oman lapsuusperinteen katoaminen omassa perheessäni. Kyllä minä myös ymmärrän sen, että he haluavat mielummin pukeutua söpöiksi pääsiäiseläimiksi kuin noidaksi. He mieltävät noidat enemmän halloweeniin. Olisinko minäkin halunnut olla pääsiäispupu tai tipu, jos sellaisia vaihtoehtoja olisi ollut? Jaa a. Sitä on vaikea sanoa. Ehkä?
Haluan kuitenkin pitää pääsiäisnoita perinnettä jollain tapaa elossa meidän perheessä, vaikka vähän eritavalla kuin omassa lapsuudessani. Lapset eivät halua mennä virpomaan noitina, mutta meillä on toinen pääsiäisnoita perinne mikä on lapsista hauskaa. Olemme jo vuosien ajan lankalauantaina pukeutuneet pääsiäisnoidiksi, ottaneet siitä kuvia muistoksi ja vähän hassutelleet.
Olemme keskustelleet siitä mikä erottaa toisistaan pääsiäisnoidan ja halloweennoidan. Pääsiäisnoita pukee yleensä päähän huivin, kun taas halloweennoita hatun. Pääsiäisnoita pukeutuu kirjavasti ja värikkäästi, halloweennoita enemmän mustaan tai violettiin. Toki pääsiäisnoidallakin voi olla hattu tai halloweennoidalla huivi. Tämä on vain meidän näkemys asiaan.
Kun vanhempani olivat lapsia (60/70-luvulla) heillä ei ollut oikein mitään tietoa pääsiäispupusta, oli vain pääsiäiskukko, mikä muni suklaamunia hattuun pääsiäissunnuntaina. Äitini sanoin: "kukko toi suklaamunat, ei mikään pääsiäispupu". Kuulemma heidän kavereilla, ystävillä ja sukulaisilla kävi myös pääsiäiskukko. Kaikki he asuivat/asuvat Kymenlaakson alueella, omat vanhempani täällä Kouvolassa.
Näin oli myös omassa lapsuudessani täällä Kouvolassa 90-luvulla. Meillä pääsiäiskukko toi suklaamunat. Pääsiäissunnuntai aamuna oli hattuun sängyn alle ilmestynyt suklaamunia. En muista lapsuudestani oikein mitään erityistä pääsiäispupuun liittyvää. Minusta on videomateriaalia 90-luvulta, kun olen todella innoissani pääsiäiskukon tuomista suklaamunista. Paljastin videolla myös miltä pääsiäiskukko näyttää, hih. Aika herttaista. Minusta on valokuvia, kun olen muutaman viikon ikäinen vauva ja pääsiäissunnuntaina kukko toi minulle minun ensimmäiset suklaamunat. Vaikka en tietenkään niitä syönyt, kyllä ne menivät vanhempieni suuhun, mutta on ollut varmasti heille hauskaa ikuistaa tuollaisia perinteitä ja tuoda ripaus taikaa lapsuuteeni. Minusta on useampia kuvia, kun lapsuudessani ihastelen pääsiäiskukon tuomia herkkuja ja niitä maistelen.
Minulla on niin kivoja muistoja pääsiäiskukosta, joten olen halunnut omien lasten kohdalla pitää kiinni minulle rakkaasta pääsiäisperinteestä. Meillä pääsiäiskukko käy edelleen pääsiäissunnuntaina tuomassa pääsiäisherkkuja. Heti aamusta lapset pääsevät vähän herkuttelemaan, hih.
Pekan lapsuudessa (Kuopiossa ja Lahdessa) ei heidän kotonaan käynyt pääsiäiskukko munimassa, vaan taloon piilotoettiin suklaamunia mitä lapset saivat etsiä. Näin Pekka lapsuuttaan muistelee. Muistan myös joillain lapsuuden kavereilla olleen suklaamunien etsintää.
Koska meillä molemmilla on niin kivoja lapsuuden pääsiäisperinteitä, olemme päättäneet meidän tässä omassa perheessä säilyttää molemmat. Meillä pääsiäiskukko tuo suklaamunia pääsiäissunnuntaina, mutta meillä käy myös pääsiäispupu piilottamassa taloon yllätyksiä. Pääsiäispupussa on se hauska yllätys, että se voi tulla käymään minä tahansa pääsiäisen päivänä: Pitkäperjantaina, lankalauantaina, pääsiäissunnuntaina tai 2.pääsiäispäivänä. Yleensä pääsiäispupu ei kuitenkaan tule pääsiäiskukon kanssa sama päivänä.
Meillä lapset tykkäävät molemmista perinteistä, mutta kyllä se niin on, että he tykkäävät enemmän pääsiäispupun vierailusta, yllätysten etsimisestä. Minkä ymmärrän kyllä. Onneksi he kuitenkin ilahtuvat myös pääsiäiskukon vierailusta. Se riittää minulle. Toivon, että joku jälkeläisistäni, joskus jatkaa pääsiäiskukko perinnettä, mikä on ollut sukuni pääsiäisperinteenä jo monta vuosikymmentä. Minä teen parhaani, että vanhat suvussani kulkeneet perinteet säilyisivät. Aika näyttää kuinka käy.
Kuvat 1, 5, 6, 8 ja 9 ovat minusta lapsena, kun taas kuvissa 2,3,4 ja 7 esiintyvät lapseni. Ihanaa pääsiäistä kaikille!
