Minun täytyy tunnustaa, että ilman lunta ei tunnu niin jouluiselta kuin yleensä. Ulkona on synkkää, märkää ja pimeää, höh. Tämä meidän joulukyläretki kuitenkin piristi meitä molempia. Oli ihanaa, kun joululaulut soi, ympärillä oli tunnelmallisia valoja, havuja ja koristeita. Aloimme ymmärtämään, että kyllä se joulu tosiaan lähestyy.
Joulukylässä oli monia kivoja kuvauspaikkoja. Siellä olisi ollut aamulla lasten tarinatuokio ja tonttujumppaa, myöhemmin alkuillasta mm. joulupukin vierailu ja musiikkiesityksiä. Ensi vuonna olisi kiva käydä Lahden joulukylässä perheen kanssa, kun meiltä sinne ajaa vain tunnin. Siellä olisi lapsillekin monenlaista ihmeteltävää ja luistelukaukalokin. Lahdessa oli muutenkin keskustassa kauniita jouluvaloja. Hauskaa, kun Pekka muistaa osan niistä omasta lapsuudestaan, kun asui Lahdessa perheensä kanssa 2000-luvun alussa.
Kiitos niin kivasta retkestä rakas ystäväni S. Meillä oli niin hauskaa! Oli mukavaa piiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa viettää vähän omaa aikaa ja keskittyä hetken vain itseensä. Päästä kuvailemaan kivoja jouluisia juttuja.
Valitettavasti kuitenkin myös kivat asiat uuvuttavat ja pahentavat kiputilannetta. Olin retken jälkeen ihan poikki ja joka paikkaan sattui todella paljon. Seuraavana päivänä en pystynyt tekemään oikein mitään, kävely oli vaikeaa ja puhuminen hankalaa. Kokemuksesta tiedän, että nyt pitää malttaa levätä, niin sitten pahempi kipu ja uupumus vähän helpottavat. Sisulla eteenpäin! Kaikesta huolimatta ihanaa joulunodotusta kaikille. ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡