Pääsiäisviikko alkoi hiiritalon somistamisella

Niin kivaa, kun pääsiäisviikko on täällä ja aurinko paistaa Muistatteko, kun meidän hiiritalon hiiriperhe adoptoi viime vuonna tämän söpön pienen pääsiäispupun osaksi perhettään? Näin tapahtui meidän lasten toiveesta, ihanaa.

Tältä näyttää tällä hetkellä meidän hiiritalon pääsiäinen. Huomasin, että muutamia tekemiäni miniatyyriesineitä on mennyt parin vuoden aikana rikki. Ei haittaa, onneksi koristeita oli vielä paljon jäljellä.

Pieni pääsiäispupu vieraili ensimmäistä kertaa hiiritalossa vuosi sitten pääsiäisen aikoihin. Nyt se on jo pitkään ollut hiiriperheen jäsen ja nähnyt monta erilaista tyyliä. Kaikkia erilaisia hiiritalon tyylejä pääset näkemään instagramissa #diyhiiritalo tai tämän postauksen lopussa kuvina. Hiiritalossa on nimittäin vaihtuva tyyli, niin kuin meillä kotonakin. Tekemistäni hiiritalo postauksista saa kivoja vinkkejä nukkekodin sisustamiseen. Ihanaa pääsiäisviikoa kaikille!

Hiiritalon pääsiäinen 2025

Hiiritalon vappu 2023

Hiiritalon kesä 2023

Hiiritalon syksy 2024

Hiiritalon halloween 2024

Hiiritalon joulu 2024

Hiiritalon uudenvuodenaatto 2023/2024

Hiiritalon ystävänpäivä 2024

Tämän meidän hiiritalon on 90-luvulla tehnyt minun pappani (äitini isä). Olen leikkinyt sillä lapsena isovanhempieni luona. Syksyllä 2022 keksin somistaa sen koristeeksi ja leikkeihin Maileg hiirien kodiksi. Näiden vuosien aikana siinä on nähty monenlaisia erilaisia tyylejä, mutta halloween 2022 on niistä ensimmäinen. 

15 vuotta me olemme olleet me ♡

Pekka tuli elämääni juuri oikeaan aikaan, näin äitinikin on minulle sanonut. Minua oli rajusti kiusattu ja syrjitty silloisten ystävieni toimesta. Olin siitä tosi surullinen, tietenkin. Elämääni tuli paljon iloa ja valoa, kun ymmärsin, että kyllä Pekka tykkää minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Sain tähän silloin varmuuden Pekan läheiseltä ystävältä, joka oli myös minun kaveri. Päätettiin Pekan kanssa alkaa olemaan 14.4.2010.

Me olimme Pekan kanssa alusta asti todella varmoja toisistamme. Ei mennyt kauaa, kun aloimme oikeasti suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta, vaikka olimme vasta 19- ja 17- vuotiaita. Halusimme naimisiin ja perustaa perheen nuorena. Pekka kosi minua 14.12.2011 juuri ennen kuin lähti suorittamaan asepalvelusta. Häät suunniteltiin kesälle 2013, menimme naimisiin 27.7.2013. Yksi suurimmista unelmistamme toteutui, kun meidän rakas esikoistyttäremme syntyi marraskuussa 2014. Meistä tuli perhe. Heinäkuussa 2018 meidän perhe täydentyi toisella suloisella tytöllä ja 2021 meidän perheestä tuli kokonainen, kun saimme meidän poitsun, meidän viimeisen vauvan syliimme. Olemme niin onnellisia ja kiitollisia meidän ihanista lapsista. 🤍

Vaikka elämässämme on tapahtunut paljon ihania ja merkittäviä asioita, ei meidän vuodet ole olleet helpoimmasta päästä. Kiviä meidän polulle ovat tuoneet mm. mielenterveyshaasteet, pitkä erossa olo intin takia, vaikea synnytys, pitkään todella itkuinen vauva, uupumus, työttömyys, huoli lapsen terveydestä, taloudelliset haasteet, läheisten menetykset, minun sairastuminen fibromyalgiaan ja muut terveyshaasteet jne. Elämä ei ole aina helppoa, mutta on helpompaa kohdata haasteet yhdessä. Me olemme alusta asti päättäneet selvitä kaikesta yhdessä ja niin olemme tehneetkin ja tulemme aina tekemään. Mitkään haasteet eivät ole meidän välistä rakkautta horjuttaneet. Olemme valinneet toisemme silloin ja valitsemme toisemme aina. Uskon, että meidät on tarkoitettu toisiamme varten. En voisi olla onnellisempi. Toivon, että meillä on vielä monta vuosikymmentä yhteistä matkaa edessä. ♡

Virpominen on meille tärkeä perinne

"Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks" ♡

Meidän ihanat rakkaat virpojat! He koristelivat hienoja oksia ja kävivät virpomassa naapurustossa kavereiden kanssa. Lapset virpoivat myös isovanhemmat, pari kummia ja P-papan (minun isoisäni). Osa sukulaisista virvottiin etänä. Palmusunnuntain virpominen on meille tärkeä pääsiäisperinne. ♡

Meidän poitsu tykkää kovasti kanahatustaan ja tipukoristaan. On ottanut niitä leikkeihin melkein joka päivä. Tietenkin tänään ne piti ottaa virpomaan mukaan. Poitsu osasi niin hienosti virpomislorun, siskot olivat sen hänelle opettaneet, hauskaa! ♡

Oli mukavaa, kun meidänkin oven takana kävi virpojia. Saimme kauniisti koristeltuja oksia, tulipa siitä hyvä mieli. Toivotin kaikille meillä käyneille virpojille ihanaa pääsiäistä ja tietysti he saivat palkaksi kivoja pääsiäisherkkuja. ♡

Meillä kävi eilen virpomassa meidän kummipoika veljensä kanssa. Huomenna meitä tulee vielä virpomaan lasten serkku. Ihanaa! Hauskaa nauttia palmusunnuntain riemusta monena päivänä, hih. ♡

Askarteluidea: Pääsiäismuna paperista ja serveteistä

Sain tämän postausidean äidiltäni, joka oli veljentyttöni kanssa tehnyt minulle syntymäpäivälahjaksi ihanan pääsiäiskortin. Siitä inspiroituneena halusin askarrella omien lasten kanssa samanlaiset, mutta erilaiset. 

Meidän versioon käytimme ihan tavallista valkoista piirrustuspaperia minkä leikkasimme pääsiäismunan muotoon, sitten leikkasimme vielä keskiosan pois, niin että vain reunat jäivät jäljelle. Otimme servetin uloimman kerroksen, liimasimme sen pääsiäismunan toiselle puolelle ja leikkasimme muotoonsa. Tadaa! Valmista tuli. Lopuksi lapset koristelivat pääsiäismunan reunat söpöillä tarroilla. Tarrojen liimaaminen oli lasten mielestä hauskin osuus.

Muumiservetit olemme ostaneet muutama vuosi sitten. Olen jemmannut niistä osan odottamaan jotain kivaa askarteluideaa. Nyt sellainen tuli vastaan! Tarrat ostimme maaliskuussa flying tigerista. 

Me olemme äitini kanssa molemmat innokkaita askartelijoita, hän askartelee välillä myös minun lasteni kanssa. Vuorotellen saamme ideoita toisiltamme. Kun H oli pieni, askartelin hänen kanssaan pääsiäislahjaksi isovanhemmille sosepurkeista keltaisia kynttiläkippoja patterituikuille. Nyt äitini teki tätsyn murusen kanssa sellaisen minulle lahjaksi. Voi miten söpö se onkaan. Kiva somiste meidän keltaiseen pääsiäiskotiin.

 

Virkatut pääsiäiskukot

Meidän pääsiäiseen kuuluu söpöt pajunkissat ja pääsiäiskukot. Minulla oli jämälankoja kaapissa ja mietin mitä niistä tekisin. Jotain pientä, mutta mitä... pinterestia selaillessani eteeni tuli virkattuja kanoja. Siitä keksin virkata pieniä pääsiäiskukkoja meidän pajunoksia koristamaan. Tekemistäni kukoista tuli herttaisia ja niissä on sellaista kivaa vanhanajan tunnelmaa. Lapset tykkäävät niistä kovasti, niin minäkin. Ne ovat saaneet hymyn huulille myös aikuisilla. 

Tässäpä siis pieni vinkki sinulle, kenellä on vähän jämälankoja kaapissa ja tekisi mieli jotain virkata! Tai vaikka löytyisi kokonainen lankakerä, siitä vaan virkkaamaan, hih! Ihanaa pääsiäisen odotusta!

Meidän perheen kukkopillit

Meidän "Kyösti" sai pupunkorvat päähän. Se on sen merkki, että pääsiäinen lähestyy, hih. 

Tykkään kovasti meidän perheen kukkopilleistä. Musta kukko kuului ennen isovanhemmilleni mammalle ja papalle, heidän poismenonsa jälkeen se päätyi minulle. Uskokaa pois, olen kuullut useamman kerran vitsin mustaan kukkoon liittyen, haha! Tietäjät tietää. 

Vihreän kukkopillin Pekka on saanut lapsena isovanhemmiltaan mummilta ja ugulilta, heiltä ovat myös meidän lapset saaneet omat kukkopillit, ne ovat kuulemma Kuopiossa valmistettuja. Esikoisella on punainen (ja keltainen) kukkopilli, keskimmäisellä keltainen kukkopilli ja kuopuksella valkoinen kukkopilli. 

Kirpparilla on useamman kerran tullut vastaan hienoja kukkopillejä mitä minun tekisi mieli ostaa, mutta en ole kuitenkaan ostanut. Tykkään meidän kukkopilleistä juuri siksi, kun niihin liittyy tarinoita ja niillä on meille tunnearvoa.