Onko meillä koliikkivauva?

Meidän vauva oli ensimmäisen kuukauden helppo ja hyvä nukkumaan, mutta sen jälkeen öisin on ollut itkua ja huutoa. Ajattelin pitkään,että sellaisia vauvat ovat, kunnes rupesin ajattelemaan, että ehkä eivät olekaan?

Syy siihen miksi havahduin tähän vasta nyt on se, että esikoinen oli superhelppo vauva, aina tyytyväinen, hyvä nukkumaan ja itkua ei juurikaan ollut. Muistan olleeni ihmeissäni "miksi vauvani ei itke". Hän oli tietyllä tapaa sieltä toisesta ääripäästä hyvällä tavalla.

Olin kuitenkin siinä uskossa, että ns. normi vauvojen kuuluukin itkeä. Sellaisiahan ne vauvat ovat. Nyt kuitenkin vaikka vauva on tullut isommaksi, niin hän edelleen nukkuu huonosti ja itkee. Itku painottuu iltaan ja oikeastaan yöhön. Rupesin miettimään, että en muista milloin olisi ollut yö, että hän ei itkisi.

Joo, ehkä vauvojen kuuluukin itkeä, mutta tuskin jokaisena yönä monta tuntia? Nyt kun on viikkoja, viikkoja, viikkoja mennyt eteenpäin alan olla aika väsynyt tähän ja surullinen. Miksi vauvani itkee? Mikä on huonosti? Miksi hän huutaa öisin? Itku on melko lohdutonta ja kurjaa, että siihen ei auta mikään. Tissi ja pystyssä oleminen välillä vähän helpottavat. Tarkemmin kun mietin, niin kyllä hän itkee ja huutaa välillä myös päivisin.

Ystäväni oli meillä yökylässä, kun Pekka oli reissussa ja hän näki tämän meidän öisen shown, joka itse asiassa sattui olemaan vielä vähän helpommasta päästä. Olen hänelle puhunut rankoista öistä, mutta hänkään ei ymmärtänyt, että se on oikeasti näin rankkaa. Ystäväni katseli menoa että huhhuh "miten jaksat tätä joka yö?" En itseasiassa itsekään tiedä, olen toisaalta jo niin tottunut tähän ja pakkohan minun on jaksaa. Luulin pitkään että tälläistä tämän kuuluu olla. Mutta ei tämä kyllä kivaa ole.

Tuntuu, että muiden on vaikea ymmärtää tätä, kun vauva on päivisin aika tyytyväinen, hymyilee ja leikkii. "Teillä kun on niin tyytyväinen ja hyväntuulinen vauva". Siltähän se vaikuttaa, mutta jos he näkisivät vauvamme yöllä niin mielipide kyllä muuttuisi. Ja kyllä vauva itkee myös päivisin, mutta ei yhtä lohduttomasti tai yhtäjaksoisesti niin kauaa kuin öisin.

Tämä on minulle uutta, sillä esikoisen aikana kaikki sujui mutkattomasti. Pelkään että jokin on vialla. Onko vauvalla koliikki vai masukipuja vai mistä itku johtuu? Soittelin neuvolaan ja kerroin huolestani. Asiaa lähdetään nyt selvittämään, toivon, että tähän tulisi jotain helpotusta.

My Little Pony Retro

Täällä meillä on ollut jo pitkään kiinnostusta heppoihin ja poneihin ja Helmiltä löytyykin monenlaisia kivoja My Little Ponyja. Ne ovat seikkailleet, niiden harjaa ja häntää on kammattu ja niitä on hoivattu. Joukossa on niin siskoja, serkkuja kuin ystävyksiäkin ja niillä on välillä hauskoja keskusteluita ja hyviä juttuja, hih. Niillä on syntynyt monenlaisia kivoja leikkejä. Mutta kukapa pikkutyttö ei poneista tykkäisi?

Alkusyksystä huomasin netissä vilahtelevan vanhoja My Little Ponyja, joita olen kovasti ihastellut ja kaipaillut niiden "uusien" rinnalle. Mielestäni ne alkuperäiset ovat suloisempia kuin uudet ponit, vaikka ei niissäkään toki mitään vikaa ole. Ehkä pidän retroista poneista enemmän siksi, että niistä tulee mieleen oma lapsuus?

Sitten minulle aika pian valkenikin, että kyseessä ei ollutkaan vanhoja poneja vaan uustuotantoon tulleita alkuperäisen näköisiä My Little Ponyja. Ihastuin heti ja ajattelin "minun on pakko ostaa Helmille tuollainen!" Olihan se vähän hassua miten tälläinen aikuinen nainen innostui lasten leluponeista, mutta ovathan ne suloisia. Helmi ilahtui uudesta lelusta ja sai tietenkin valita poninsa itse. Hän hyvinkin määrätietoisesti nappasi itselleen Moonstonen. "Äiti, tämä minun Moonstone on upea" ja onhan se aika ihana, myös äidin mielestä, hih.

Naureskelin, että tuo on kyllä nerokasta tuoda vanhoja leluja takaisin, samoja leluja millä vanhemmat ovat saattaneet lapsena leikkiä. Minä olen yksi niistä, joka tähän hurahti, enkä varmasti ainoa.

Ajattelin kirjoittaa tästä ihanasta ponista, jos joku muukin on kaipaillut alkuperäisiä poneja, mutta ei ole huomannut näiden ilmestymistä myyntiin. Helmiltä löytyy tämä Moonstone, mutta poneja on useita erilaisia. Saattaapi olla, että poni saa vielä itselleen kaverin, hih, onhan Helmin synttärit ja joulu tuloillaan. En tiedä onko kyseessä vain väliaikainen myynti My Little Ponyn 35v juhlavuoden kunniaksi vai ovatko nämä ihastuttavat ponit tulleet jäädäkseen?

Kotiäiti ei saa sairaslomaa

Väsyttää, väsyttää ja väsyttää. Se on tullut huomattua, että kotiäiti ei saa sairaslomaa. Uskon, että moni äiti pystyy samaistumaan siihen, miten kurjaa on sairastaa kun kotona on pieniä lapsia. Ei ole mahdollisuutta levätä ja kun talossa on vauva, joutuu vielä yöt valvomaan vaikka olisi kuinka raju flunssa meneillään. Päivisin pitää löytää jaksamista leikkimiseen ja vilkkaan leikki-ikäisen perään katsomiseen, ruuan tekemiseen ja vauvan perushoitoon +. Se on rankkaa.

Yövalvomiset ovat muutenkin rankkoja, varsinkin niinä öinä, kun vauva itkee ja huutaa, herää kahden tunnin välein ja niitä öitä on meillä aika paljon. Mutta tämä on tuplasti rankempaa, kun nenä on tukossa, olo on tokkurainen ja voimaton. Juuri kun olen saanut vauvan nukkumaan ja ajattelen, että nyt on hetki aikaa levätä, niin sitten alkaa yskittämään ja vauva on taas hereillä, mutta ei vain ole muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa.

Nyt olen kärsinyt flunssasta viikon ja on tullut itku silmään, kun ajattelen, että haluaisin vain nukkua. En tiedä miten jaksan. Olen kuitenkin huomannut, että jostain sitä jaksamista kuitenkin löytyy, ehkä siksi että on vain pakko jaksaa?

Onneksi niinä päivinä minulla on tilaisuus nukkua yöllä, kun Pekalla on vapaata ja nukun kyllä päiväunia aina kun sattuu Pekalle sellainen työvuoro, että päikkärit onnistuu. Valitettavasti se ei kauheasti kuitenkaan tähän flunssaan auta, että saan nukkua kunnolla 1 tai 2 kertaa viikossa. Uskon, että tauti helpottaisi nopeammin, jos saisin kunnolla levättyä. Onneksi kuitenkin tämä on jo paranemaan päin, ehkä? Ainakin toivon niin. Sitten kun tästä selviän niin toivon, että pysyisin terveenä mahdollisimman pitkään.

Harmittaa, että tämä lokakuu on ollut flunssainen, koska en ole jaksanut kirjoittaa ja kuvata niin paljon kuin haluaisin. En ole muutenkaan jaksanut ja kyennyt tekemään kaikkea mitä haluaisin. Toivottavasti tauti olisi pian selätetty ja olisi taas voimavaroja selvitä arjesta paremmin. Tsemppiä muillekin flunssaisille, samassa tilanteessa oleville!

KaislaStar - Kotimaisia lastenvaatteita

Kaupallinen yhteistyö / KaislaStar

Minulle on tärkeää, että vaatteet ovat mukavan tuntuisia lapsen päällä, että ne ovat kauniita ja käytännöllisiä. Tykkään tukea Suomalaisia ja paikallisia yrityksiä ja ostaa Suomessa valmistettuja tuotteita. Siksi olikin mukavaa, kun KaislaStar otti minuun yhteyttä. Kiva päästä tekemään yhteistyötä ♡

Kun avasimme meille tulleen pehmeän paketin Helmi halusi heti pukea uudet vaatteet ylleen. "Äiti katso, ihania pöllön kuvia. Tuossa yksi on nokosilla, tuolla pöllöllä on toinen silmä auki ja toinen silmä kiinni, se on hereillä. Puetaan Vilmallekin pöllövaatteet, jooko?" Hauskaa, että siskokset voivat samistella, hih.

Helmi sai suloisen pöllötunikan ja keltaiset legginsit. Harmaa tunika sopii mielestäni hienosti yhteen keltaisen kanssa. Yksiväriset legginsit ovat käytännölliset, ajattomat ja yksinkertaisen tyylikkäät. Keltainen tuo niin kivan syksyisen fiiliksen tähän asuun ja on muutenkin kaunis väripilkku.

Vilma sai söpön pöllöbodyn ja -pöksyt. Tämä pöllökuosi on niin kiva myös vauvanvaatteissa, lapsenmielinen ja lapsia varten suunniteltu, mutta myös äidin makuun ihana, hih. Valitsin tytöille harmaat pöllövaatteet, niitä voi helposti yhdistellä eriväristen vaatteiden kanssa. Tästä suloisesta pöllökuosista löytyy kyllä myös kiva värikäs versio.

KaislaStar on perustettu vuonna 2017 ja se on saanut nimensä yrittäjän suloisen tyttären mukaan. Täältä pääset lukemaan herkän ja ihanan tarinan yrityksen takana. Verkkokaupassa on myynnissä kauniita lastenvaatteita ja asusteita, ihania lastentarvikkeita ja sisustusjuttuja sekä heillä on myös kangaskauppa. Mielestäni on hienoa ja iso plussa, että kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa ja monia tuotteita saa tilattua kustomoituna, juuri oman maun mukaan. On mukavaa päästä tekemään yhteistyötä paikallisen yrityksen kanssa. Hauskaa, että meiltä täältä Kouvolasta löytyy näin ihana lastenvaate ja -tarvikemerkki. ♡

Lisää tietoa yrityksestä ja kaikki KaislaStarin tuotteet löydät täältä. KaislaStar löytyy myös Facebookista ja Instagramista. Kannattaa ottaa seurantaan, sillä sieltä näkee helposti ilmestyneet uudet tuotteet ja tarjoukset.

Kansainvälinen tyttöjen päivä

Kansainvälinen tyttöjen päivä 11.10. muistuttaa syrjinnästä, jota tytöt kohtaavat kaikkialla maailmassa. Toisaalta se on juhlapäivä, joka nostaa esiin tyttöjen voiman ja mahdollisuudet. Luodaan yhdessä tasa-arvoisempi maailma.

Olen itse nainen ja minulla on kaksi rakasta tytärtä. Tiedän sen, että tytöillä on voimaa ja mahdollisuuksia. Haluan kasvattaa ja kannustaa tyttöjäni niin, että he voivat olla rohkeasti juuri sellaisia kuin ovat. Että he uskovat itseensä ja tietävät että he voivat olla samalla herkkiä ja rohkeita, arkoja ja vahvoja, vilkkaita ja rauhallisia. Heiltä ei odoteta tai vaadita mitään vain sen perusteella että ovat tyttöjä.

Toivon että kun lapseni tekevät elämässään valintoja ja päätöksiä, että he eivät mieti, epäröi tai pelkää tehdä jotain vain sen perusteella, että he ovat tyttöjä. Haluan olla heille hyvä esimerkki, ajatella ja toimia tasa-arvoisesti, me molemmat vanhemmat haluamme. Haluamme luoda lapsillemme vahvan pohjan sille, että he tietävät olevansa arvokkaita ja voivat haaveilla ja tehdä mitä haluavat, ilman stereotypioita ja kliseitä, ilman odotuksia ja vihjailuja että "tyttönä sinun pitäisi tehdä tai olla näin ja näin" tai "tyttönä sinä et voi tehdä tai olla tätä ja tätä".

Haluan opettaa lapsilleni, että ei ole tyttöjen ja poikien leluja, on vain leluja. Ei ole tyttöjen ja poikien harrastuksia, on vain harrastuksia. Ei ole miesten tai naisten ammatteja, on vain ammatteja.Tuen heitä siinä mikä heitä kiinnostaa ja kannustan heitä luottamaan itseensä. Tiedän sen, että he pärjäävät elämässä ja menestyvät yhtä hyvin kuin pojatkin.

Olen tehnyt ja aion tehdä myös tulevaisuudessa itse sitä mitä haluan. Ja vaikka minulla on ammatti ns. naisvaltaiselle alalle ja olen kotiäitinä, olen tehnyt valintoja siksi että olen halunnut ja ne ovat kiinnostaneet minua. En siksi että minulta olisi niitä naisena odotettu tai vaadittu, tai että joku olisi vihjaillut jotain tai johdatellut minua siihen suuntaan. Ei. Ne ovat olleet omia valintojani. Jokaisen pitäisi saada olla sellainen kuin on ja tehdä sitä mikä itseään kiinnostaa välittämättä muiden mielipiteistä tai riippumatta siitä mitä odotuksia siihen kohdistuu, tehdä juuri niin mikä on omasta mielestään paras ratkaisu ja mitä elämältä haluaa.

Tytöillä ja naisilla on samat oikeudet leikkiä, harrastaa, unelmoida ja tehdä, päättää omista asioistaan, kouluttautua ja työskennellä kuin pojilla ja miehilläkin. Niin pitäisi olla, mutta valitettavasti niin ei kuitenkaan ole. Minun silmissäni tytöt ja pojat ovat samanarvoisia. Olen tasa-arvon puolella, kunpa kaikki ihmiset olisivat. Maailma olisi paljon parempi paikka, kun kaikkialla tyttö ja nainen olisivat samanarvoisia kuin poika ja mies ja että heillä olisi kaikkialla samat oikeudet. Onneksi meillä täällä Suomessa on asiat paremmin, mutta kyllä täälläkin on vielä asenteissa kehitettävää. Muutetaan maailmaa omalla toiminnallamme ja käytöksellämme, ollaan hyviä esimerkkejä lapsillemme. Ehkä heidän sukupolvensa ajattelee joskus vielä tasa-arvoisemmin ja ilman ennakkoluuloja tai stereotypioita? Itse omalla käytökselläni pyrin siihen. Haluan että lapseni tietävät: tytöissä on voimaa ja mahdollisuuksia, vain taivas on rajana.

Imetysviikko - Minun imetystarina

Tällä kuluneella viikolla (1.-7.10) on vietetty imetysviikkoa, johon haluan osallistua omalla imetystarinallani.

Aina imetys ei suju odotetusti, aina maitoa ei välttämättä tule riittävästi, vauvan imuote voi olla huono, imetys voi olla haastavaa ja rankkaakin. Siinä muutamia syitä, miksi molemmat vauvani ovat/ovat olleet osittaisimetyksellä.

Ensimmäisen kohdalla häpesin sitä, että en ollut täysimettäjä. Pelkäsin miten osittaiseen imetykseen reagoidaan sairaalassa ja neuvolassa entä miten läheiset ja tutut siihen suhtautuvat, vaikka monet asiat liittyen imetykseen eivät olleet omia valintojani. Olin raskaana ollessa olettanut, että minusta tulee täysimettäjä, mutta aina kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut. Aluksi se harmitti minua, mutta kun pääsin siitä yli, ajattelin miten hienoa, että vauva saa maitoa edes vähän, koska tiedän sen, että rintamaito on hyväksi vauvalle.

Sairaalassa sain hyvää ohjausta ja imetystä harjoiteltiin kovasti, mutta aina se ei vaan riitä. Minulla oli kannustavia ja ymmärtäväisiä hoitajia, mutta yhden yöhoitajan sanat jäivät vaivaamaan minua ja muistan ne vieläkin: "ette pääse kotiin ennen kuin imetys sujuu." Jäin huoneeseen itkemään eikä se ainakaan tehnyt imetystaipaleen aloittamista helpommaksi. Vauva rupesi saamaan lisämaitoa, koska ei saanut tarpeeksi rintamaitoa. Yksi ihana hoitaja rohkaisi minua: osta korviketta kotiin, kyllä vauva kasvaa hienosti myös sen avustuksella. Tiedän sen itsekin, sillä olen itse ollut täysin korvikevauva ja hyvä minusta tuli.

Peloistani huolimatta ja minun suureksi yllätykseksi kukaan ei tuominnut minua, mutta silti koin, että välillä tuli tilanteita, että jouduin selittelemään sitä miksi vauvani syö myös korviketta. Se teki oloni tukalaksi ja kiusalliseksi. En ollut silloin tarpeeksi itsevarma siitä minkälainen olen imettäjänä, en vielä silloin ymmärtänyt sitä, että oikeasti olin imettäjänä hyvä, riittävä ja onnistunut. Imetin Helmiä 9kk ikään asti, jolloin hän itse ei enää viihtynyt rinnalla. Olen iloinen siitä miten pitkään imettäminen kuitenkin jatkui hankaluuksista ja epävarmuudesta huolimatta.

Nyt tällä toisella kerralla imetys on ollut vähän helpompaa. Olen ollut paljon itsevarmempi ja rohkeampi seisomaan imetystarinani takana, hyväksyn itseni ja olen ylpeä siitä, että imetys sujuu näin. Voin kulkea pää pystyssä ja taputtaa itseäni olalle. Imetän osittain ja koen, että olen imettäjänä ihan yhtä arvokas kuin täysimettäjätkin. En koe imettäjänä epäonnistuneeni, vaan ajattelen, että jokainen maitotippa on hyväksi pikkuiselleni ja miten ihanaa, että hän saa edes vähän rintamaitoa, "herkkua", hih.

Toivon, että tällä omalla imetystarinallani joku muu voisi välttyä siltä itsensä syyllistämiseltä, epävarmuudelta, hepeältä ja selittelyn tarpeelta, jos imetys ei suju odotetusti tai ei jaksa tai halua imettää täysin. Sillä ainakin itse pystyn nyt olemaan tyytyväinen itseeni imettäjänä. Se, että vauvani saa myös korviketta ei kumoa rintamaidon hyviä vaikutuksia. Jokainen imettäjä on hyvä ja arvokas omalla tavallaan. ♡

Vilma 3kk

Vilma on jo 3kk ikäinen. Kävimme neuvolassa 3.10, juuri sinä päivänä kun Vilmalla tuli syntymästä kuluneeksi 3kk. Hän on kasvanut hurjasti, tällä hetkellä pituutta on 59.5cm ja painoa 5kg 405g, päänympärys on 39.5cm. Vilma sai kolme rokotetta ( RV+PCV+DTaP-IPV-Hib). Suun kautta otettavan Vilma maiskutteli hyvin mielin suuhunsa. Pistettävät rokotteet olivat kurjia, ensimmäinen pistos meni vähän ähisemällä ja kitisemällä, toinen sattuikin enemmän, josta seurasi itkua ja huutoa. Onneksi pikkuinen kuitenkin melko pian sen jälkeen rauhoittui syliini. On meillä kyllä ihana ja reipas tyttö. ♡

Tällä kertaa terveydenhoitajaopiskelija tutki ja rokotti Vilman, hän niin harmitteli kun ei ole enää paikalla ensi neuvolakerralla kun hän olisi niin mielellään meidän ihanaa pikkuista vielä hoitanut ja hänen kasvuaan seurannut pidempään. Vilmaa taas ihasteltiin ja tietysti kyseltiin kuulumisia. Ei ainakaan tähän mennessä ole tullut vastaan mitään huolestuttavaa ja oma vointini on hyvä ja jaksaminen ihan ok. Väsyttää toki, mutta toistaiseksi kuitenkin pärjään. Me olimme täyttäneet Pekan kanssa vanhempien pärjäämistä/jaksamista koskevan kyselylapun ja minulla oli ollut täytettävänä mielialakyselylomake. Niitä ei sen kummemmin käyty läpi, koska ei ollut mitään tarvetta niistä jutella enempää, olen iloinen ja voin hyvin, meidän perheellä ei ole kuormittavia tekijöitä eikä mitään ylimääräistä stressiä, kaikki on juuri niin hyvin kuin voi olla ja se tieto riittää heille. 

Nyt tässä kolmen kuukauden tienoilla Vilmassa huomaa selkeästi tähän mennessä eniten kehitystä. Hän on tullut minun silmissäni jo niin isoksi tytöksi, vaikka pieni vielä onkin. Hän viihtyy masullaan ja osaa jo hienosti kannatella päätään, katsella ja tutkia leluja ja mitä isosisko tekee. Hänellä on jo jonkun aikaa ollut kova tarve päästä kääntymään ja selällään ollessa heiluttelee jalkojaan puolelta toiselle ja pääsee vauhdikkaasti kääntymään kyljelleen. Vielä kun hän oppisi liikuttamaan käden/olkapään pois edestä, hän pääsisi ympäri. Aina kun hän yrittää kääntyä, katselemme ja kannustamme Vilmaa, innoissamme odotamme milloin kääntyminen tapahtuu, hih. Helmi aina välillä auttaa Vilmaa kääntymään, jos Vilma haluaa päästä masulleen, ihanaa.

Vilmalla on tullut muutamia nauruntapaisia "hehe" äännähdyksiä, mutta ei vielä selkeää naurua tai kikatusta. Vilma on hymyilee paljon, sisko on kaikista kiinnostavin, on hauska seurata mitä Helmi puuhaa ja päästä välillä mukaan hänen leikkkeihin. Vilmasta on hauskaa kun joku leikittää häntä leluilla, kutittelee tai silittelee, se on kivaa kun isi hassuttelee. Sylissä hän viihtyy paljon edelleen, mutta koska lelut ovat alkaneet yhä enemmän kiinnostaa, saa äiti välillä huilata. Leikkimatto ja liikkuva mobile kiinnostavat todella paljon ja hän yrittää leikkimatolla jo kovasti tarttua renkaisiin, muutaman kerran (ehkä tuurilla?) hän on siinä onnistunutkin. Vilma on oppinut myös komentamaan, eli aina kun hän jotain haluaa ei enää välttämättä tule itku, ainakaan heti, vaan semmoisia huudahduksia/komennuksia: "Ööö, ää", kun hän haluaa esimerkiksi syliin tai tissiä. Muutenkin koko ajan enemmän ja enemmän huomaa uusia äännähdyksiä ja uusia veikeitä ilmeitä. Hän välillä myös jekuttelee ja velmuilee, hih.

Vilma nukkuu hyvin turvakaukalossa ja vaunuissa, yöt nukkuu vielä toistaiseksi meidän sängyssä. Viime viikolla oli yksi yö, kun hän söi vain kerran! Innostuin tästä ja tuuletin, ajattelin miten kiva, jos tälläiset yöt yleistyisivät, mutta toistaiseksi ei ole toista yhtä hyvää yötä tullut. On öitä, jolloin hän nukkuun n.3-5 tunnin pätkissä ja öitä milloin hän nukkuu 2-3 tunnin pätkissä. Onneksi silloin kun hän käy yöunille, niin hän yöllä herää vain syömään, eli jatkaa unia heti syömisen jälkeen ja siksi syötänkin hänet yleensä sängyssä. Vilma syö välillä tunnin välein, välillä 2 tunnin välein ja joskus myös 4 tunnin välein, riippuen unista.  Korviketta menee 40-80ml kerrallaan, riippuen tilanteesta, syömisten väleistä ja olenko imettänyt. Yleisimmin 60-75ml, rinnan jälkeen n.40-50ml. Rinnalla hän viihtyy yleensä 10-30 min kerrallaan ja syö hanakasti. Rintamaito ei pelkästään riitä, joten hän ottaa pulloa imetyksen jälkeen, joskus heti tai kohta, joskus n.tunti rinnalla olon jälkeen. Monesti syömisen jälkeen tulee pieni itku, jos hän saisi valita, niin Vilma söisi aina vaan, hih. Välillä hän edelleen pulauttelee. Kiva, että imetys ja pulloruokinta molemmat sujuvat ja neiti saa edes vähän rintamaitoa, hyvä, että ruoka maistuu, hih. Tuttia hän syö vaihtelevalla menestyksellä, mutta kuitenkin tarvitsee sitä välillä rauhoittumiseen ja yöllä nukahtamiseen, nyrkkejä on kiva imeskellä, peukkukin maistuisi, mutta äiti ei anna syödä peukkua. 

Meillä on kyllä ihana pieni kulta, joka jo kovasti haluaisi kääntyä ja liikkua. Jäädään jännäämään koska kääntyminen tapahtuu ja elätellään toivoa, että hän rupeaisi nukkumaan vähän pidempiä pätkiä! On ihana seurata miten hän kasvaa ja kehittyy, kunhan se ei vaan tapahtuisi liian nopeasti. Isosiskon sanoja lainatakseni "vauvat on ihanii", hih.

Kivoja vesileikkejä kumipuuleluilla

Olen ollut tämän syksyn PlanToys Finland brändilähettiläänä, mikä on ollut minulle hieno uusi kokemus ja tärkeä juttu. Olen päässyt jakamaan tietoa turvallisista, kestävistä ja ekologisista kumipuuleluista, sekä tallantemaan Helmin kivoja leikkejä, joista jää hauskoja muistoja. Ensimmäisessä postauksessa kerroin PlanToysista, kivasta kamerasta ja puhelimesta, toisessa postauksessa hauskoista PlanMini peleistä. Tänään on vuorossa kolmesta postauksestani viimeinen, esittelen teille kivoja vesileluja ja kerron minkälaisia leikkejä niillä on leikitty.

Kaupallinen yhteistyö / Kiddex Oy, PlanToys Finland

Meillä kylvetään paljon, Helmi on ihan pienestä asti pitänyt vesileikeistä ja kylpypäivät ovat viikon kohokohtia! Meillä vesilelut ovat käytössä ympäri vuoden, kesällä niillä leikitään ulkona, talvella sisällä. Myös meidän pikkuinen Vilma viihtyy kylvyssä ja tässä postauksessa on luvassa myös hänen kokemuksia muutamista leluista, hih.

Heti kun avasimme Kiddex:lta tulleen paketin, Helmi innoissaan nappasi käteensä hauskan kalastusveneen ja rupesi sen avulla onkimaan veneen mukana tulleita renkaita, jotka muistuttavat kalaa, kilpikonnaa ja meritähteä. Oli kiva huomata, että veneellä voi leikkiä monenlaisia leikkejä, oli vettä tai ei, hih.

Kalastusveneen lisäksi saimme myös pienen oranssin veneen, jonka kyydissä matkustaa söpö pingviini sekä neljä meren eliötä: simpukan, delfiinin, kilpikonnan ja meritähden. Helmi nappasi ne innoissaan käteensä ja rupesi laittamaan niitä kalastusveneen kyytiin, samalla hän kertoi minulle minkä näköisiä ja minkä värisiä ne ovat. Oli taas niin kiva nähdä miten innoissaan ja kiitollinen Helmi oli uusista leluistaan: "Äiti nämä ovat ihania, voidaanko mennä kylpyyn, jooko?" Niin kuin ajattelinkin, nämä lelut ovat olleet kivoja myös kylvyssä ja niillä on syntynyt monenlaisia kivoja vesileikkejä.

Myös Vilma tykkää kylpemisestä ja on niin hauskaa, kun Helmi tykkää leikittää häntä. Helmi laittoi meren eliöitä veden alle ja yhdessä katselimme miten ne kuplivat. Helmi tietää, että sitten kun ei tule enää kuplia ja ne nostaa ylös, niin niistä voi kaataa vettä. Tosiaan on ollut hauskaa kaataa niistä vettä Vilman massulle tai ammeeseen, niin että kuuluu hassua lorinaa ja samalla katsella kun vettä tippuu. "Ihan kuin pieni vesiputous". Vilma on hyvin kiinnostuneena tarkkaillut isosiskon leikkejä ja näitä värikkäitä, söpöjä leluja. Uskon, että kun Vilma oppii tarttumaan ja pitämään leluja kädessään, niin näillä hän tulee paljon leikkimään kylvyssä, sitten vähän isompana, ihan itse. 

Helmistä on ollut hauskaa uittaa veneitä vedessä, onkia ja lastata meren elijöitä niiden kyytiin. Ihana nähdä se ilo ja riemu lapsen kasvoilla. Minäkin tykkään näistä leluista, kun ne ovat turvallisia, hygieenisiä ja kestäviä, lisäksi vielä kauniita ja söpöjäkin. PlanToys käyttää tuotteissaan myrkytöntä liimaa ja värjää ne kasviväreillä tai myrkyttömällä musteella. Lelujen sisään ei pääse kertymään vettä (kun muistaa tyhjentää meren eliöt), joten ne ovat myös hygieenisiä, veneissä olevat puuvillaiset purjeet ovat irroitettavissa, ne voi myös helposti pestä ja ne saa hyvin kuivatettua. Kumipuiset lelut ovat kovia ja kestävät vähän rajumpiakin leikkejä, mutta ne ovat kuitenkin kevyitä ja mukavan tuntuisia lapsen käteen.

Täältä pääsee näkemään kaikki PlanToysin jälleenmyyjät ja lisää tietoa näistä kivoista kumipuuleluista. Nämä PlanToysin lelut ja pelit ovat ilahduttaneet Helmiä ja niillä on paljon leikitty. Tämä brändilähettiläänä oleminen ollut kyllä hieno kokemus. Kiitos Kiddex tästä mahdollisuudesta ♡

HUOM BLOGGAAJAT! Kiinnostaisiko sinuakin päästä PlanToys Finland brändilähettilääksi? Nyt siihen on oiva tilaisuus, sillä Kiddex hakee uusia brändilähettiläitä kolmeksi kuukaudeksi (joulukuu-helmikuu). Haku päättyy 31.10, lisätietoa löydät täältä.

Kauniit yöpöydät pieneen makuuhuoneeseen

Näitä meidän yöpöytiä on paljon ihasteltu ja kyselty mistä ne on ostettu ja miten ne on kiinnitetty seinään. Ne on kauniit pienet ja näppärät, sopivat hyvin pieneen makuuhuoneeseen. Tässä postauksessa siis kerronkin enemmän näistä meidän tuunatuista yöpöydistä.

Tästä olen joskus aikasemmin kirjoittanutkin, että meillä on todella pieni makuuhuone, sinne ei mahdu mitään muuta kuin sänky. Huone on malliltaankin vähän hankala, sillä sänkyä vastapäätä on kaapistot, toisella puolella sänkyä ovi ja toisella puolella ikkuna. Olemme kuitenkin saaneet tämän pienen makuuhuoneen sisustettua kauniiksi ja kutsuvaksi.

Nuo meidän yöpöydät ovat siis Jyskistä ostettuja talolyhtyjä, joita olemme hieman tuunanneet. Maalasimme puiset pohjalevyt valkoisiksi ja nostimme ne seinälle. Kiinnitimme seinään kaksi pientä koukkua, jonka varassa yöpöytä pysyy paikoillaan. Olemme olleet tähän ratkaisuun todella tyytyväisiä, sillä meidän pieneen makuuhuoneeseen ei "normi"yöpöytiä mitenkään mahtuisi.

Halusimme kummallekin yöpöydälle valaisimet, ne olemme ostaneet aikanaan Clas Ohlsonilta. Lamppujen alareunassa olevat helminauhat olemme tehneet itse. Vaikka yöpöydät ovat pienet, lamput mahtuvat niihin hyvin ja tilaa jää vielä esim. puhelimelle.

Yöpöydät ovat yksinkertaisen tyylikkäät, sirot ja kauniit. Ja jos niitä ei joskus enää haluaisi käyttää yöpöytinä, niille löytyy varmasti muutakin käyttöä, joten ne ovat myös kestävät ja pitkäikäiset hankinnat. Tämä ratkaisu sopii hyvin pieneen makuuhuoneeseen ja on kaiken lisäksi vielä edullinenkin, ainakin me olemme tykänneet ja olleet tyytyväisiä, hih.

Ihanaa vauvan päivää

Vuosi sitten olit suloinen ajatus ja kaunis haave, kuiskaus ja toive "kunpa saisin vielä vauvan syliini". Siinä sinä nyt olet, ihana pieni vauvani, meidän pieni ihme. Sydämessäni valtava kiitollisuus siitä, että saan olla äiti myös sinulle. ♡

Vauvan päivää vietetään joka syyskuun viimeisenä perjantaina. Tarkoituksena on tehdä Suomesta vielä vauvaystävällisempi maa ja kiinnittää huomiota vauvoihin, tulevaisuuteemme. Vuosi sitten vietettiin ensimmäistä vauvan päivää ja kirjoittelin siitä myös silloin tänne blogiin. Katselin Helmin vauvakuvia, haikailin ihanaa vauva-aikaa, toiveena oli päästä kokemaan se kaikki vielä uudelleen. Uskomatonta mitä kaikkea vuodessa ehtii tapahtumaan, olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että saan tänään pitää omaa rakasta vauvaa sylissäni, hoivata, suukottaa ja leikittää. Katsoa kun hän kasvaa ja kehittyy. Tiedän kokemuksesta, että vauvavuosi tulee menemään todella nopeasti, siksi olen päättänyt väsymyksestä huolimatta nauttia tästä mahdollisimman paljon.  Ihanaa vauvan päivää!  ♡