Tänään on loppiainen ja ihan kohta vuoden ensimmäinen viikko on jo vierähtänyt. Me korjasimme joulun pois jo ennen uutta vuotta, kun Helmi totesi, että "joulu meni jo, pitää ottaa koristeet pois. Tuo kuusi on ollut meillä jo aika kauan. Sen voi viedä alakertaan", hih. Halusin kuitenkin jättää vielä valosarjoja ympäri taloa, ne kun ovat niin kauniita ja tunnelmallisia, annan niiden olla kevääseen asti.
Meidän piti tuhota piparkakkumuumitalo jo välipäivien aikana, mutta emme kuitenkaan raaskineet sitä vielä silloin hajottaa, äitini kun on käyttänyt tunteja, tunteja ja tunteja sen tekemiseen ja onhan se upea, hieno koriste. Olemme kuitenkin saaneet ihastella sitä jo marraskuun lopusta asti ja nyt loppiaisena, kun muutenkin perinteisesti jouluun liittyvät jutut korjataan pois, niin ajattelimme, että tämä päivä olisi hyvä hetki luopua siitä.
Annoimme Helmille vapaat kädet muumitalon tuhoamiseen, mutta hänestä varmaan tuntui vähän ristiriitaiselta se, että nyt sen talon sitten saakin hajottaa, kun ennen joulua sitä piti varoa, hih. Isi näytti mallia ja sitten Helmikin pääsi tuhoamiseen makuun, tietysti piparkakkutalon osia välillä maistellen. Ensi vuonna myös Vilma pääsee tuhoamaan ja maistelemaan piparkakkutaloa yhdessä siskon kanssa. Ajattelimme, että olisi hauskaa ottaa perinteeksi tämä, että piparkakkutalo tuhottaisiin yhdessä juuri loppiaisena, (olemme tainneet tehdä niin myös joskus aiempina vuosina). Siitä jäisi lapsille varmasti hauska yhteinen lapsuusmuisto.
Edellisessä postauksessa kerroin fiiliksistäni liittyen vuoden vaihtumiseen. Huomaan, että olen aika väsynyt. Se, että väsyttää, vähän ahdistaa ja monet asiat mietityttävät taitaa olla jollain tapaa vähän sellainen joka vuotinen tammikuun juttu. Esimerkiksi vuosi sitten tammikuu oli blogissa hiljaisin kuukauteni koskaan, käyköhän nyt samoin?
En kuitenkaan aio blogin takia stressaantua. Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu, silloin kun jaksan ja silloin kun sille on aikaa. Edelleen blogi on minulle kiva harrastus, voimavarani ja tapa käsitellä tunteitani. Enkä aio tehdä siitä itselleni mitään pakkopullaa. Jos tämä kuukausi on hiljaisempi, sitten se on. Tai voi olla yhtä hyvin, että kirjoitan myös tässä kuussa ihan normaalisti? Yritän tsemppata, löytää jaksamista ja ajatella iloisia, kivoja juttuja. Ajatella, että tämä väsymys on vain väliaikaista, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡