Kroonisesti kipusairaan ja uupuneen jokainen päivä on taistelu. Kun jatkuvasti kokee kipua ympäri kehoa, liikkuminen on hankalaa, aina väsyttää hurjasti ja muisti on huonontunut, elämä on rankkaa. Viime syksynä olin sitä mieltä, että minä en selviä tästä elämästä järjissäni fibromyalgian kanssa, en pysty tähän ja minulla ei ole tulevaisuutta. Onneksi sain apua.
Vaikka tulevaisuuteni on toistaiseksi vielä yhtä epäselvää kuin vuosi sitten, minua autetaan elämässä eteenpäin, kuntoutuksessa tapaan fysioterapeuttia, hoitajia ja lääkäreitä. Minua kuunnellaan ja autetaan. Teen parhaani, jotta pystyisin mahdollisimman inhimilliseen elämään. Vielä ei ole löytynyt keinoja helpottamaan kipua, eikä varmaan löydetäkään, mutta olen päättänyt taistella. Tuskin koskaan tulen täysin hyväksymään sairauteni, mutta onneksi olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja ymmärtänyt levon tarpeellisuuden.
Minun on pakko tässä elämässä keskittyä kaikkeen hyvään niin hyvin kuin pystyn. Kaivaa jokaisesta päivästä jotain hyvää, aina. Olen kolmen lapsen äiti, en voi lannistua, vaan minun täytyy taistella ja niin todella teen. Minulla on maailman ihanin perhe, olen niin kiitollinen Pekasta ja lapsista. Heidän vuokseen yritän parhaani ja nykyään tiedän sen, että se riittää. Tiedän varmasti sen, että kyllä minulla on tulevaisuus, aika näyttää minkälainen.
Haluan lähettää tsempit kaikille kipusairaille ja uupuneille. Älkää luovuttako, jatkakaa taistelua. ♡
"elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan" -Muumipappa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡