Kerhopäivä

Viime viikolla ilmoitimme Helmin syksyllä alkavaan päiväkerhoon, kerhopäiviä olisi silloin kaksi kertaa viikossa, kun tätä perhekerhoa on nyt vain kaksi kertaa kuukaudessa. Toivomme, että Helmi mahtuisi mukaan ryhmään ja pääsisi syksyllä enemmän kerhoilemaan, kun siitä niin kovasti tykkää.

Helmi lähti perhekerhoon taas hyvällä fiiliksellä. Aamulla oli kova pakkanen -17 astetta, onneksi mamma pääsi viemään meidät kerhoon. Laitettiin kerhotossut jalkaan, kävimme käsipesulla ja siitä sitten heti leikkimään. Minusta oli niin kiva, kun ohjaaja oli muistanut että Helmi tykkää kotileikkitavaroista ja oli kaivanut ne esiin. Helmi rupesikin heti kokkailemaan ja tutkimaan erilaisia ruokakamppeita. Myöhemmin Helmi halusi vaihtaa leikkiä ja kerroin hänelle, että ensin täytyy laittaa ruokakamppeet takaisin laatikkoon. Siinä sitten vänkkäsimme tätä asiaa jonkun aikaa, kunnes sain houkuteltua lopulta neidin siivoilemaan. Sitten Helmi halusi mennä leikkimään autoilla ja laskettamaan niitä autotalon liukumäestä. Olikin kiva, kun siinä oli kavereita ympärillä. Minusta oli mukavaa, kun samalla sain vähän aikaa itse juteltua yhden äidin kanssa, siitä jäi tosi hyvä mieli. Melko pian kuitenkin Helmi halusikin takaisin kotileikkijuttuihin ja leikkikin siinä sitten loppuajan tytön kanssa. 

Helmi ei tällä kertaa malttanut askarrella kerhossa, joten ohjaaja ehdotti minulle, että "voitte ottaa sen kotiin ja askarrella sitten kotona valmiiksi, jos haluatte" ja näin me tehtiin, kun Helmi kuitenkin tykkää askarrella. Sitten olikin aika siivoilla kaikki lelut ja siirtyä toiseen huoneeseen yhteisleikkejä varten. Tällä kertaa Helmi oli todella innoissaan ja meni heti piiriin seisomaan ja nappasi yhtä tyttöä kädestä kiinni. Seuraava leikki olikin sellainen, että ei tarvinut olla piirissä vaan toimittiin aina niin kuin laulussa sanottiin, laulun nimi oli lumikkoukkomarssi. Helmistä oli hauskaa marssia, tanssia, hyppiä ja hiipiä, mutta kaikista kivointa oli hyppiminen. Helmistä olisi ollut todella kiva jatkaa yhteisleikkejä, mutta valitettavasti eilen oli sellainen päivä, että meidän täytyi lähteä kerhosta vähän aikaisemmin. Joten myös lukuhetki jäi väliin. No onneksi ensi kerralla sitten pystymme olemaan kerhossa alusta loppuun saakka. 

Rv 20 - Raskauden puoliväli

Rv 20 - raskauden puoliväli, oho mihin tämä aika on mennyt? Vastahan oli syksy ja tikkuun ilmestyi kaksi viivaa, vastahan oli joulukuu ja kerroimme teille tämän suuren salaisuuden, ihanan uutisen. Tuntuu, että ei siitä ole kauaa, kun kävimme ensimmäisessä ultrassa ja nyt tällä raskausviikolla on jo toinen tulossa. Tällä kertaa olen oikeasti nauttinut tästä raskaudesta, joten sen takia toivon, että raskaus ei menisi liian nopeasti. Toisaalta kuitenkin toivon, että olisi jo kesä ja saisimme vauvan syliimme. 

Oloni on ollut väsymystä lukuunottamatta hyvä. Tämä raskaus ei ole rajoittanut elämääni (ainakaan vielä). En ole ollut huonovointinen muuten kuin raskauden alussa ja toisen kolmanneksen alussa. Ja silloinkin ensimmäiseen raskauteen verraten oloni oli hyvä. Ei siis mitään oksentelua tai suurta kuvotusta, ihan pientä ällötystä ja närästystä vain. Se on ollut suuri helpotus, että oloni on ollut hyvä, sillä Helmiä odottaessa olin todella huonovointinen ja se varjosti raskautta.

Olen ollut aika väsynyt. Olen raskauden alusta asti heräillyt öisin, monesti jopa useamman kerran yön aikana. Syynä on joko se, että on vain pakko nousta pissalle tai käsi on puutunut. Välillä herään myös siihen, että tyyny on ihan kuolassa ja nenä ihan tukossa. Olen aina nähnyt aika paljon unia, mutta nyt raskauden aikana joka yö ja siis muistan aamuisin mitä unia olen nähnyt. Ja täytyy sanoa, että monet unista ovat usein todella sekavia, välillä jopa ahdistavia. Varmaan johtuen siitä, että mielessäni pyörii monenlaisia asioita. Ja sitten, kun joutuu yöllä heräämään, niin välillä on vaikea löytää hyvää asentoa kasvavan masun takia. Tai sitten vauva myllertää ja potkii masussa niin, että silloin on mahdoton nukkua. Nyt kun on jo usemman kuukauden aikana tullut nukuttua vielä huonommin kuin yleensä, niin olen välillä äkänen. Eilenkin oli sellainen päivä, että kaikki kiukutti. Kun tajusin myöhemmin hölmön käytökseni niin tietysti pyysin Pekalta anteeksi. Pekka ei onneksi ollut pahoittanut mieltään, hän on kyllä näiden vuosien aikana muutenkin tottunut tuliseen luonteeseeni, mutta ymmärtää sen, että nyt raskaana ollessa mielialat voi heitellä.

Aluksi tuntui siltä, että masu ei kasva ollenkaan eikä se tule ikinä näkymään, sillä Helmistä pieni kumpu näkyi aikaisemmin, tosin olin silloin vähän hoikempikin. Mutta sitten kun tämä masu alkoi kasvamaan niin sittenhän se kasvoi. Tuntuu, että jo tässä vaiheessa masu on jo melko iso eikä sitä enää piiloon saa, hih (riippuu tietysti vaatteiden mallista), kun  taas Helmiä odottaessa raskauden puolessa välissä näytin siltä, että olen vain lihonut eli masu oli pienempi/huomaamattomampi. 

Minulla on aina ollut huono itsetunto ja epävarmuus liittyen ulkonäkööni. Jotenkin raskaana ollessa olen kuitenkin rennompi ulkonäköni suhteen, masu kun kasvaa ja on iso joka tapauksessa, niin koen että voin pukeutua miten vain eikä tarvitse välittää mitä muut ajattelevat, eikä tarvitse hävetä tai yrittää peitellä sitä jne. Vaikka ajattelenkin kehostani positiivisemmin kuin yleensä, niin on minulla silti omat epävarmuuteni. Esimerkiksi masukuvien ottaminen on minulle vaikeaa, vaikka haluankin ikuistaa tämän raskauden kokonaisuudessaan, (sillä Helmin raskaudessa minusta on vain muutamia masukuvia). Tuntuu, että löydän aina kuvistani "vikoja" mitä yleensä muut eivät edes huomaa. Siitä ärsyttävästä kriittisyydestä itseään kohtaan pitäisi päästä eroon.

Ensimmäinen raskaus oli minulle tukala, sillä olin koko raskauden todella huonovointinen ja huimausta oli paljon. Siksi omalla tavallaan olin pelännyt tätä toista raskautta. Onneksi kuitenkin uskalsin ryhtyä tähän ja tämä raskaus onkin ollut paljon helpompi. Olen niin onnellinen siitä, että olen voinut nauttia tästä, keskittyä hyviin asioihin ja elää ns normaalisti. Minusta on ihanaa, että tunnen päivittäin vauvan liikkeitä ja varsinkin iltaisin alkaa aina kova myllääminen. Pieni ihme on niin ovela, että aina kun hän myllertää masussa ja jos käden laittaa masulle niin liikkeet loppuu heti. Joten ainakaan vielä Pekka ei ole päässyt tuntemaan liikkeitä, mutta ei siihen varmaan enää montaa viikkoa mene, hih. Ensimmäinen puolisko meni todella nopeasti, saa nähdä kuinka nopeasti tämä toinen puolisko tulee menemään. 

Ensimmäistä kertaa hiihtämässä

Helmi sai mummilta ja ukilta lainaan pienet sukset, joilla on opetellut aikoinaan hiihtämään myös isi. Mietimme, että mitenköhän tuo hiihtäminen sujuu, mutta neiti oli todella innokas kokeilemaan suksia. Heti aamusta piti päästä harjoittelemaan ja neiti kokeilikin ensimmäiseksi suksia olohuoneen lattialla. Tästä melko pian suuntasimmekin ulos ja ihan oikeasti hiihtämään. 

Helmistä oli kiva kävellä sauvojen kanssa ja hiihtää pelkillä suksilla, mutta kyllä hän kokeili myös suksien ja sauvojen yhdistelmää. Oli ihana seurata Helmiä miten innoissaan hän oli hiihtämisestä ja miten taitava myös! Hän pysyi hienosti pystyssä suksien kanssa, liikkui eteenpäin ja taaksepäin, hih. Meillä oli kyllä mukava ulkoilupäivä, saimme nauttia ihanasta aurinkoisesta pakkaspäivästä.

Rv 19 - Arvailua, onko masussa tyttö vai poika?

Olemme paljon miettineet ja arvailleet sitä, että onko masussa tyttö vai poika? Otin selvää mitä erilaiset leikkimieliset ennustukset ja testit meille kertovat.

Oma tunne

Ajattelin aluksi, että meille olisi tulossa poika, mutta sitten rupesinkin myöhemmin kallistumaan siihen, että pieni ihme masussa saattaisikin olla tyttö ja sitten taas siihen, että hän voisikin olla poika jne. Se on jännää, että kun olen miettinyt oireita ja tuntemuksiani, niin en ole havainnut selvää eroa kummankaan sukupuolen välille. Joten siis tällä hetkellä en oikeasti yhtään tiedä kumpi sieltä on tulossa.

Mitä läheiset ajattelevat
Suurin osa läheisistä kenen kanssa on tullut puheeksi vauvan sukupuoli, on veikannut masussani olevan poika, on toki tullut myös muutama tyttöveikkaus, hih. Saa nähdä kuka arvailijoista osuu oikeaan. Tällä kertaa Pekka ei ole varma siitä kumpi on tulossa, vaikka ensimmäisen raskauden kohdalla Pekka oli hyvinkin varma siitä, että saamme tyttövauvan ja tyttöhän meille tuli. Nyt kummallakaan meistä ei ole vahvaa tunnetta siitä onko hän tyttö vai poika. Molemmat on yhtä toivottuja, joten se tulee sitten olemaan ihana, iloinen yllätys, jos pieni ihme suostuu ultrassa sukupuolensa näyttämään.

Testit ja ennustukset

Kiinalainen syntymäkalenteri

☆Tyttö☆

Vau.fi testi

☆Poika☆

Soodatesti: Virtsaa ruokasoodaan. Jos seos kuplii/kuohuu tulossa on poika. Jos ei tapahdu mitään tulossa on tyttö.

☆Tyttö☆

Sormustesti: Pujota sormus hiukseen tai lankaan ja laske sormus aluksi vatsan päälle. Nosta sitten sormus hiuksen tai langan avulla ilmaan, ja riiputa sormusta raskaana olevan mahan päällä muutaman sentin korkeudella. Jos sormus alkaa tehdä vatsan päällä ympyräliikettä, tarkoittaa se, että odottaja kantaa tyttölasta. Jos sormus taas tekee edestakaista heiluriliikettä, luvassa on poika.

☆Poika☆

Mayat laskivat vauvan sukupuolen näin: ota ylös oma ikäsi hedelmöittyessäsi ja vuosi, jolloin hedelmöittyminen tapahtui. Jos kumpikin luku on parillinen, tulossa on tyttö. Jos toinen luku on pariton ja toinen parillinen, tulossa on poika.

☆Poika☆

Tyttö 2/5 ☆ Poika 3/5

TYTTÖ

☆ Mielesi tekee makeita ja herkkuja, hedelmiä ja marjoja

☆ Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiopäivää

☆ Viiva vatsassasi päättyy napaan.

☆ Edellinenkin lapsesi on tyttö

☆ Olit huonovointinen raskauden alussa ja näytät nuutuneelta

☆ Olet huonovointinen

☆ Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne

☆ Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin

☆ Vauvasi hikoittelee usein

☆ Vauvasi sydämen syke on yli 140

☆ Olet normaalia kiukkuisempi

☆ Ikenet verestävät odotusaikanasi

☆ Kasvoihisi ilmestyy enemmän finnejä
☆ Rinnat kasvavat heti raskauden alussa

☆ Linea negra jää navan alle

☆ Masu leviää vaakasuunnassa

☆ Hiuksesi rasvoittuvat helposti
☆ Vauva myllertää mahassa vähemmän

☆ Jalkasi ovat lämpimät

☆ Ihosi on pehmeä

9/20

POIKA

☆ Vatsasi ei näy takaapäin

☆ Himoitset suolaista ruokaa, herkkuruokia, lihaa ja juustoa

☆ Kätesi kuivuvat helposti

☆ Vauvan potkut ovat voimakkaita

☆ Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika

☆ Rinnat ovat arat ja turvonneet

☆ Et kärsi pahoinvoinnista

☆ Hehkut kauniina

☆ Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä

☆ Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt

☆ Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan.

☆ Vauvasi sydämen syke on alle 140
☆ Potkut on kovempia
☆ Olet rauhallinen ja hyväntuulinen

☆ Linea negra ulottuu häpyluusta yli navan

☆ Masu on pyöreä ja edessä

☆ Vauva on vauhdikas masussa

☆ Jalkasi ovat kylmät

☆ Jos hiuksesi muuttuvat paksuiksi ja kiiltäviksi

☆ Ihosi on kuiva

12/20

Vanha kansa uskoo

Vanhan uskomuksen mukaan paljon kahvia juovat miehet saavat poikia

☆Poika☆

Jos sänky on oveen nähden poikittain tulee tyttö. Jos pitkittäin, niin poika tulee.

☆Tyttö☆

Jos mielialasi heittelee, taidat odottaa tyttöä. Jos taas olet rento ja nauravainen, uskomusten mukaan tulossa on poika.

☆Tyttö/Poika☆

Vanhan kansan mukaan vatsan muoto kertoo paljon. Jos kumpu on ylhäällä tulee poika. Jos kumpu on alhaalla tulee tyttö.

☆Tyttö/Poika☆

Tyttövauvaa ennusti myös äidin verevyys ja lihavuus.

☆Tyttö☆

Poikaan viittasi odottajan rintojen korvennus ja poikavauvaa pidettiin tyttöä pahempana keikkumaan kohdussa.

☆Poika☆

Jos äiti kärsii närästyksestä tuleva lapsi on tyttö.

☆Tyttö☆

Tyttövauvaa ennusti myös että raskaana oleva halusi syödä erityisesti kalaa. Lihan himo viittasi puolestaan poikavauvaan.

☆Poika☆

Jos äidin kasvoissa on paljon maksaläiskiä tulossa on poika.

☆Tyttö☆

Jos sängyn alla on hedelmöityshetkellä ollut miehisiä työkaluja, kuten vasara tulossa on poika.

☆Poika☆

Tyttö 6/10 ☆ Poika 6/10

Laskiainen

Voi tätä laskiaisen riemua ♡

Laskiaissunnuntaina suuntasimme tietysti laskemaan mäkeä. Helmi ilmoitti minulle, että "äiti minä haluun ottaa attikeekan". Hän halusi tosiaan tällä kertaa istua ja laskea mäkeä rattikelkan kyydissä. Kiipeilimme lumikasoissa, neiti peuhasi lumessa ja piirsimme kepeillä kuvioita lumeen. Ihanaa, että meille sattui paras mahdollinen mäenlaskukeli, luminen ja vain muutama aste pakkasta, meillä oli kivat ulkoleikit.

Laskiaistiistaina pulkkailimme, lisäksi saimme ystäväni, Helmin pikkuserkun S:n meille kylään. Yhdessä herkuttelimme ja söimme laskiaispullia, jotka Pekka oli leiponut. Miten pullan, hillon ja kermavaahdon yhdistelmä voikin olla niin taivaallisen hyvä? Nam. Tosin Helmin pulliin ei missään tapauksessa saanut laittaa hilloa, ainoastaan "vaahtoo", hih.

Tämä talvi on ollut täällä Kouvolassa luminen mikä on ollut superihanaa. Kunpa kaikki talvet olisivat tällaisia. Aivan mahtavaa, että saimme valkoisen joulun ja lumisen laskiaisen. Jes. Oli hauskaa katsoa Helmin laskevan mäkeä ja kuulla niitä riemunkiljahduksia, samalla kun pieni ihme mylläsi masussani ♡

Toivottavasti teilläkin oli mukava laskainen ♡

Rv 18 - Monenlaisia ajatuksia

Tänään on menossa rv 18+2. Mielessä on pyörinyt monenlaisia ajatuksia. Olen miettiny vähän tulevaa rakenneultraa, joka on helmikuun loppupuolella. Ihanaa päästä näkemään meidän pieni ihme jälleen, toivon, että masussa on kaikki hyvin. Ainakin vauva on liikkuvaista sorttia ja ilmoittelee itsestään monta kertaa päivässä. Tuntuu, että masukin olisi taas kasvanut. Odotan suurella mielenkiinnolla tulevaa rakenneultraa, mutta samalla olen jo nyt miettinyt myös tulevaa synnytystä.

Tosiaan viimeviikolla terveydenhoitaja laittoi lähetteen pelkopolille. Muutama päivä sitten sain ilmoituksen, että maaliskuun alussa pääsen sitten aloittamaan tämän prosessin, puhumaan synnytykseen liittyvistä peloista ja ensimmäisen synnytyksen kamalista kokemuksista. Pelkään tulevaa synnytystä todella paljon, samalla kaikki siihen liittyvät jutut jännittää. Onneksi minulla on neuvolassa ihana terveydenhoitaja ja lääkäri, jotka ymmärtävät, kuuntelevat ja tukevat minua (samoin kuin tietysti läheiseni) Toivon saavani samaa kohtelua myös pelkopolilla.

Kerhopäivä

Tänään oli Helmillä tämän vuoden ensimmäinen kerhopäivä (emme päässeet tammikuussa kerhoon ärhäkän flunssan vuoksi). Tällä kertaa Helmi meni isin kanssa perhekerhoon, joten minä sain aamusta itselleni vähän omaa aikaa. Seuraavalla kerralla on sitten minun vuoroni mennä kerhoilemaan, hih. 

Helmistä oli hauska mennä kerhoon pitkästä aikaa, edellinen kerhopäivä oli ollut joulukuussa. Helmillä oli kuulemma kivat leikit kerhossa, hän oli leikkinyt nukkekodilla ja leikkikeittiöllä, oli hän toisessa huoneessakin käynyt vilkaisemassa autotaloa ja junarataa. Kerhossa oli kuulemma ollut paljon väkeä, kun syyskaudella oli aika hiljaista, meitä saattoi olla paikalla joinain kertoina vain 3 aikuista + lapset. 

Tällä kertaa Helmi ei askarrellut (oli ollut vähän haastava askartelu), eikä ollut yhteisleikkejä ollenkaan jostain syystä. Helmi malttoi hienosti kuunnella hartaus/lukuhetken tarinoita. Kerhon jälkeen kotiin tuli iloinen tyttö, joka tiestysti tuttuun tapaan kävi pöydän ääreen syömään kerhojätskiä, hih. Minusta oli ihana kuulla, että Helmillä oli ollut kivaa perhekerhossa!

Rv 17 - Neuvolapäivä

Rv 17+2 ja tänään oli kolmas kertani neuvolassa, tapasin terveydenhoitajan sekä lääkärin. Tällä kertaa Pekalla oli vapaapäivä ja äitini vahti Helmiä, niin pääsimme menemään neuvolaan yhdessä, ihanaa! En tiedä mitä tekisin ilman vanhempieni apua, sillä muuten en pääsisi omille menoille tai emme pääsisi Pekan kanssa neuvolaan yhdessä.

Terveydenhoitaja on todella ihana, mukava ja kannustava. Minun ei tarvitse jännittää hänen tapaamistaan vaikka tietyllä tapaa jännitän aina vähän neuvolaan menoa, jos siellä havaittaisiinkin jotain poikkeavaa. Minulta mitattiin verenpaine ja lukemat oli hyvät. Ei olisi pissanäytteen mukaan tarvinut mitata hemoglobiinia, sillä näyte oli puhdas ja oloni ihan hyvä, mutta oman mielenrauhan takia halusin kuitenkin että hemoglobiini mitataan ja lukema oli oikein hyvä. Neuvolan vaaka näyttää aina 1-2 kiloa enemmän kuin kotivaaka, joten koen siellä vaa'alle menon aina vähän kiusallisena. Mutta toisaalta kun tiedostan tuon, niin en ota siitä stressiä. Vielä painoa ei ole tullut, mikä on ihan hyvä asia, kun olen ylipainoinen odottaja. Vaikka painoa ei ole tullut niin masu on kasvanut todella paljon. Aluksi tuntui siltä että masu ei ikinä kasva ja on jo nyt todella iso. Vähän jännittää minkä kokoinen se on sitten raskauden loppupuolella. Ystävänikin totesi minulle muutama päivä sitten, että "Ohhoh oletpas sinä kasvanut", hih.

Kerroin terveydenhoitajalle, että jännitän lääkärille menoa, koska esikoisen kohdalla sain lääkäriltä todella huonoa, ilkeää ja epäammattimaista kohtelua. Terveydenhoitaja lohdutti minua ja sanoi että ei minun tarvitse jännittää, sillä lääkäri on onneksi vaihtunut ja tämä nykyinen lääkäri on todella mukava. Ja huomasin heti, että niin onkin! Juttelimme lääkärinkin kanssa siitä, että haluan päästä pelkopolille, sillä Helmin synnytys ei mennyt mitenkään perinteisellä kaavalla, minulla ei tullut ennakoivia supistuksia tai mitään, synnytys jouduttiin käynnistämään rv 41+6, koska kehoni ei reagoinut mitenkään tulevaan synnytykseen ja verenpaine oli todella korkea. Lopulta melkein yli vuorokauden kärvistelyn ja kipuilun jälkeen päädyin kiireellisesti leikkauspöydälle, koska kuntoni huononi merkittävästi, pelkäsin että kuolen. Lääkäri harmitteli kurjaa synnytyskokemustani ja kertoi minulle kaikkia mahdollisia apukeinoja näiden asioiden läpikäymiseen. Ja kertoi, että pelkopolilla on mukavia ja asiantuntevia ihmisiä, että hänen sanojensa mukaan olen siellä sitten hyvissä käsissä.

Tietysti lääkäri myös tunnusteli ja paineli kohtuani ja se on kuulemma noin 15 cm pitkä. Kuuntelimme vauvan sydänääniä, jotka kuuluivat nyt paljon helpommin ja paremmin kuin edellisellä kerralla. Taas havaitsimme, että vauva liikkuu masussa todella paljon, välillä sydänääniä sai vähän hakea, hih. Koska kaikki kuulosti hyvältä eikä minulla ole ollut mitään kipuja tai vuotoja ja tunnen vauvan liikkeitä päivittäin, niin lääkäri sanoi minulle että "kaikki on tällä hetkellä hyvin" mikä rauhoitti minua todella paljon. Odotan, että saan tuon synnytyspelkoprosessin aluilleen ja pääsen juttelemaan siitä, myös se  rauhoittaa minua, niin ainakin toivon.

Kansallisaarteen etsintä -näyttely

Kävimme eilen Kansallismuseossa ihastelemassa kastemekkoani, joka on yksi Kansallisaarteen etsintä -näyttelyn aarteista. Kyseinen näyttely on ilmainen ja  kansallisaarteita voi ihastella museossa 14.2.2018 saakka.

Miksi tämä minun aarteeni, tämä minulle rakas esine on mielestäni yksi Suomen kansallisaarteista? TÄÄLTÄ pääset lukemaan kastemekkoni tarinan.

Miksi kastemekko, jossa minut, veljeni ja Helmi on kastettu on esillä Kansallismuseossa? TÄÄLTÄ pääset lukemaan Kansallisaarteen etsintä -kampanjasta ja miten mekkoni päätyi esille museoon.

Koska tämä on jo kolmas postaukseni liittyen Kansallisaarteen etsintä -kampanjaan, niin en viitsi samoja juttuja kirjoittaa moneen kertaan. Siksi laitoin linkit noihin edellisiin postauksiini, joista saa enemmän tietoa kastemekostani ja siitä miten se päätyi Kansallismuseoon.

Meidät oli kutsuttu Kansallisaarteen etsintä -näyttelyn avajaisiin marraskuun lopulla, mutta koska raskaus oli silloin aika alussa ja olin huonovointinen, niin en pystynyt lähtemään Helsinkiin asti kärvistelemään. Se harmitti minua, koska avajaisiin meneminen olisi varmasti ollut kiva kokemus. Lohdutin silloin itseäni, että "kyllä minä ehdin näkemään kastemekkoni museossa, sillä näyttely kestää useamman kuukauden". Joulukuussa Pekka teki tosi paljon töitä, joten ei ollut aikaa samalla tavalla reissailla. Joulukuussa kävimme kyllä Helsingissä kun tutustuimme Suomen Suurimpaan Sisähuvipuistoon, mutta se oli maanantaipäivä eikä museo ollut auki. Sitten sairastelimme useamman viikon. Eli vasta eilen oli meillä sellainen hetki, että reissumme Helsinkiin ja Kansallismusoon onnistui.

Täytyy sanoa, että kyllä se tuntui ihmeelliseltä katsoa itselleen tuttua esinettä vitriinissä. Tämä kokemus on ainutlaatuinen ja minulle tärkeä. Olen niin otettu siitä, että rakas kastemekkoni teki vaikutuksen museon väkeen ja että he halusivat aarteeni näyttelyyn. Mielestäni se on suuri kunnianosoitus edesmenneille isäni isoäidille "Piille" ja Papalleni (äitini isälle). Olen ylpeä omasta aarteestani, joka sopii hyvin myös kansallisaarteeksi. Herkistyin, koska kastemekko on minulle tärkeä ja se sisältää jo nyt paljon muistoja. Tämä on sellainen kokemus mitä en tule unohtamaan.

Oli hauska huomata, että esillä oli seinä, johon jokainen sai kirjoittaa tai piirtää oman kansallisaarteensa ja tietysti meidän neiti otti osaa tähän taideteokseen, hih. Kastemekon lisäksi minua kiinnosti nähdä mitä muita kansallisaarteita näyttelyssä on. Useamman vitriinin kohdalla nyökyttelin ja mietin, että juuri näiden juttujen täällä kuuluukin olla. Siellä oli paljon hienoja ja merkityksellisiä asioita, joista useampi varmasti koskettaa meitä jokaista. Kyllä meillä on upea kotimaa, täynnä kultaisia muistoja ja hienoja kansallisaarteita.