Rv 28 - Käynti lääkärissä ja neuvolassa

Tänään on menossa rv 28+2. Tällä viikolla olen käynyt PoKS:ssa lääkärin vastaanotolla ja neuvolassa rutiinikäynnillä. Edelleen vointini on ollut hyvä, selkää toki välillä särkee, mutta olen sen kanssa pärjäillyt. Ei ole tässäkään raskaudessa vielä näkynyt supistuksia eikä mitään kipuja tai tuntemuksia. Toki silloin jos teen jotain fyysisempää, niin pitää välillä huilailla, saattaa lonkkiin vähän särkeä tai vauvan pää painaa tuonne alas, mutta ei mitään mielestäni huolestuttavaa tai ns. poikkeavaa. Saa nähdä miten huominen päivä Lapsimessuilla tuntuu kropassa, hih.

Minusta on todella kiva, että osa raskauteen liittyvistä lääkärikäynneistä voidaan suorittaa täällä oman paikkakunnan sairaalassa. Tämä on ehdottomasti hyvä uudistus, että ei aina tarvitse ajella täältä Kouvolasta Kotkaan, jossa synnytyssairaala sijaitsee (50+ km). Tämä lääkärikäynti aiheutti minussa jännitystä ja stressiä, sillä tämä käynti koski osittain synnytyspelkoani. Kävimme läpi myös sokerimittailujani ja lääkärikin totesi sen, että eihän siinä ole mitään ongelmaa, yhtään ylityksiä ei ole tullut (vaikka söisin makeita juttuja), mutta koska yhden kerran yksi arvo on ollut koholla (sokerirasituksessa), niin joudun silti jatkamaan mittailua raskauden loppuun asti, nyt onneksi vain kaksi kertaa viikossa.  Vauva liikkui tuttuun tapaan paljon ja painoarvioksi tuli 1kg 200g, pieni ihme kasvaa juuri niin kuin pitääkin. Ja kuten olin itse aavistellutkin niin vauva on tosiaan kääntynyt eikä ole enää perätilassa.

Sitten oli aika puhua vaikeammista jutuista. Ei tullut itselleni mitenkään yllätyksenä,että itkuksihan se taas meni. Lääkäri oli onneksi todella ymmärtäväinen ja lempeä, hän rauhoitteli minua ja juteltiin siitä miten edetään. Kävimme vielä nyt lääkärinkin kanssa pikaisesti läpi kokemuksiani ensimmäisestä synnytyksestä ja faktoja siitä miten se meni ja kuten on ollut aikaisemmin puhetta, niin sehän oli minulle kamala ja traumaattinen kokemus. Synnytys jouduttiin käynnistämään, synnytystä pitkitettiin liikaa mistä menin fyysisesti huonoon kuntoon ja lopulta yli vuorokauden tuskainen taival päättyi kiireelliseen sektioon. Minulla on kapea lantio ja synnyttäminen on minulle haasteellista, siinä on mahdollisuus, että se saattaisi onnistua, jos vauva olisi ihanteellisessa asennossa, mutta jos näin ei ole, synnytys ei onnistuisi tälläkään kertaa.

Minulla ja äidilläni on samanlaiset kokemukset synnytyksestä, jouduimme molemmat leikkauspöydälle fyysisesti samantyyppisistä syistä. Näyttää siltä, että tämä minun tilanteeni on jollain tavalla perinnöllinen tai periytynyt minulle, saa nähdä miten omille tyttärilleni käy, jos he haluavat joskus perustaa perheen, tuleeko niin tapahtumaan heillekin. Niin kuin  KOKS:sissa kätilöltä, niin nyt myös lääkäriltä täällä PoKS:ssa sain levollisen mielen jatkoa ajatellen. Myös hän käski minun olla stressaamatta ja nauttia loppuraskaudesta. Sain lähetteen Kotkaan synnytyssairaalalle, aika on kesäkuussa, siellä suunnitellaan jatkoa, sitä miten vauva saadaan kesällä syliimme. Onneksi Pekka pääsi mukaani, minun on helpompi kohdata näitä vaikeita juttuja, kun hän on turvanani. On hyvä muutenkin, että Pekka on paikalla, onhan kyseessä hänenkin lapsi, kiva, että olemme molemmat perillä siitä mitä tapahtuu ja tulee tapahtumaan.

Tänään minulla oli rutiinikäynti neuvolassa ja tällä kertaa menimme sinne tyttöjen kesken, eli Helmi pääsi mukaani neuvolaan. Olin kertonut ja parhaani mukaan selittänyt Helmille mitä neuvolassa äitille tehdään, Helmi oli innoissaan lähdössä mukaan  ja odotti, että pääsee kuulemaan miten vauvan sydän jumpsuttaa. Sanoin aamulla Helmille, että hän voi ottaa jonkun pehmokaverin mukaan ja hän valitsi söpön pupupehmon, se teki reissusta vielä hauskemman, kun pupukin pääsi mukaan neuvolaan.

No neuvolassa ensimmäisenä vaihdettiin kuulumiset ja terveydenhoitaja oli hyvällä tavalla yllättytynyt ja tyytyväinen sokerimittailuihini, siihen että tulokset ovat olleet hyviä 4-6 välillä eikä ylityksiä ole tullut. Hemoglobiini oli kohonnut, mutta vieläkin matala, joten raudan syöminen jatkuu, verenpaine oli hyvä ja pissanäyte puhdas. Jännitin sitä miten paljon painoa on kertynyt, sillä en ollut nyt käynyt kotona vaa'alla ja herkkujakin on tullut naposteltua. Oli iloinen yllätys, että painoa oli tullut vain 500g edellisestä käynnistä, eli koko raskauden aikana vain 4-5kg, olen erittäin tyytyväinen, että tässä raskaudessa painoa on tullut maltillisemmin, sillä ensimmäinen raskaus kerrytti minulle 18kg. Vauva liikkui taas, mutta sydänäänet kuuluivat hyvin ja selkeästi 150 paikkeilla. Ennen kotiinlähtöä terveydenhoitaja muistutti minua vielä pikaisesti raskausmyrkytyksen oireista ja jos jotain siihen liittyvää ilmaantuu, niin tietenkin silloin pitää ottaa heti yhteys neuvolaan. Seuraava neuvolapäivä on toukokuussa ellei jotain poikkeavaa ilmaannu. Toivon, että tämä loppuraskaus jatkuisi yhtä hyvin kuin tähänkin asti. 

Kahdeksan ihanaa vuotta

Tänään on meidän kahdeksas vuosipäivä. Olemme olleet yhdessä jo kahdeksan ihanaa vuotta. Olen aina ollut hyvin avoin tunteistani Pekkaa kohtaan, tämä on aina tuntunut oikealta, uskon siihen että olemme täällä toisiamme varten. Koen, että en olisi voinut valita paremmin, näiden kahdeksan vuoden jälkeen Pekka on vieläkin kaikkea sitä mistä pidän ja vielä enemmän. Mun unelmien mies ja paras mahdollinen isi Helmille ja meidän tulevalle heinäkuiselle. Pekka on kohdellut minua aina kuin kukkaa kämmenellä, hän on minun suurin tuki ja turva, hänen kanssaan minun on hyvä olla, voin olla aina oma itseni, juuri sellainen kuin olen. 

Olen kuullut monen suusta sanottavan että "olette kuin luodut toisillenne", siltä minustakin tuntuu. En usko että kukaan muu olisi ikinä minulle yhtä hyvä ja ihana tai rakastaisi minua yhtä paljon. Olemme erilaisia, mutta meillä on ollut ja on edelleen samanlainen ajatusmaailma, haluamme elämältä ja tulevaisuudelta samoja asioita. Toteutamme haaveitamme yhdessä. Meillä myös ajatukset perheestä ja kasvattamisesta kohtaavat.

"Mikä on pitkän suhteenne salaisuus?". En usko salaisuuksiin. Olemme aina puhuneet toisillemme paljon, emme salaile asioita ja jos joku harmittaa, ihmetyttää tai ärsyttää, niin otamme asian puheeksi. Emme mene koskaan vihaisina, äkäisinä tai pettyneinä nukkumaan. Toki salaisuuksia saa olla tai, että ei ihan kaikkea tarvitse kertoa, mutta emme salaile toisiltamme ns. tärkeitä, merkityksellisiä asioita. Olemme rehellisiä tunteistamme ja luotamme toisiimme. Suukottelemme ja halimme päivittäin, teemme toisillemme pieniä ihania tekoja ja kun Pekka on töissä, niin viestittelemme päivän aikana söpöjä viestejä ja vaihdamme päivän kuulumisia (tietysti silloin kun Pekalla on töissä tauko meneillään, hih). Meillä on vieläkin halu olla hyviä ja ihania toisillemme ja olemme monesti ajatelleet, että miksi ihmeessä emme haluaisi. Olemme molemmat luonteeltamme sellaisia, että emme viihdy yksin. Tykkäämme olla toistamme kanssa ja ainakaan vielä toisen naama ei ole alkanut ärsytämään, hih.

Ihanaa vuosipäivää Pekka, minä rakastan sinua! ♡

Vuosi ilman Mammaa

Vuosi sitten jouduimme luopumaan erittäin rakkaasta ihmisestä. Mamma oli minulle tietysti rakas mamma, mutta hän oli myös ystäväni. Mamma asui melkein naapurissamme, minulla oli aina päivisin paikka minne mennä, jos kotona hallitsi kaaos tai minulla meni hermo erään neidin kiukutteluihin tai jos kaipasin seuraa tai tunsin oloni yksinäiseksi.

Mamma oli oikeastaan aina kotona ja oli hyvin ilahtunut vierailuistamme, hänellä ovi oli aina auki meille. Tiedän, että minulla on paljon läheisiä kenelle teoriassa ovet on aina auki, että kylään voisi tulla "milloin vain", mutta ei se käytännössä tietenkään ole aina mahdollista. Ihmisillä on työt, harrastukset ja muut menot ja minulla ei ole autoa. Enkä oletakaan, että aina sopisi eikä siinä mitään. Kaipaan vain sitä, että olisi joku paikka minne mennä, kun tuntuu, että ahdistaa tai ihan vaan sen takia, että kaipaan seuraa tai että Helmillä olisi kivaa tekemistä. Tykkäsin siitä, että lähellä oli paikka minne mennä. Mamman myötä olen väkisin tuntenut oloni yksinäisemmäksi juuri näistä edellä mainituista syistä ja tietysti päällimmäisenä ikävä rakkaan ihmisen menettämisestä.

Neljä polvea kesällä 2016. Äiti, tytär, tyttärentytär, tyttärentyttärentytär ♡

Varsinkin nyt raskaana ollessa koen, että oikeasti tarvitsisin Mammaa. Hän oli minulle suuri tuki, silloin kun Helmi oli masussani. Hän kannusti, lohdutti ja rohkaisi minua, kun jännitin, epäröin ja pelkäsin. Hän vakuutteli, että "kaikki sujuu hyvin ja että se kun vastasyntynyt mönkii vatsalla on se maailman ihanin tunne". Vauva-aikana hän kuunteli ja lohdutti: "kyllä väsymys vielä helpottaa". Menimme aina Mammalle, kun minusta tuntui että en meinannut pysyä hereillä tai halusin hetken huilata. Kun Helmi kasvoi isommaksi hänellä oli aina Mammanmamman luona kivat leikit ja tietysti siellä myös herkuteltiin, hih.

Mamma rakasti Helmiä todella paljon ja Helmi oli hänen elämässään todella suuri valopilkku. Koen sen todella epäreiluksi, että Mamma ei tule koskaan näkemään meidän tulevaa heinäkuista, myöskään tämä pieni ihme ei pääse koskaan Mammanmamman syliin eikä heillä tule olemaan mitään yhteisiä muistoja. Mutta olen siitä kyllä todella kiitollinen, että Mamma ehti kuitenkin näkemään, että minusta tuli äiti ja hän näki miten Helmi kasvoi pienestä vauvasta taitavaksi taaperoksi. Hän näki että minulla on homma hanskassa ja tiesi että osaan kasvattaa Helmistä ihanan tytön, Mamma tiesi, että kyllä minä pärjään.

Minua lohduttaa se, että tiedän kyllä mitä Mamma ajattelisi tästä raskaudesta ja tulevasta vauvasta. Pieni ihme saisi varmasti yhtä paljon rakkautta kuin Helmikin. Mamma olisi todella onnellinen ja ilahtunut, sillä muistan, että hän kovasti toivoi sitä, että Helmi saisi joskus sisaruksen ♡ Ikävöin Mammaa todella paljon, samalla olen onnellinen ja kiitollinen kaikista yhteisistä hetkistämme, joita saimme kokea 26 vuoden aikana. Kauniit muistot säilyvät aina.

Tämä vuosi ilman Mammaa on ollut minulle rankka, vaikka ihania asioita onkin tapahtunut. Ajattelin jo viime keväänä, että elämän on pakko jatkua, vaikka meidän arkemme on väkisin muuttunut todella paljon Mamman poismenon myötä. Muistan miten kivuliasta oli aikoinaan Papastakin luopua, siihen meni vuosia. Tänään olisi Papan syntymäpäivä, hän täyttäisi 92 vuotta. Muistan, kun kerran kysyin Papalta, että miltä tuntuu, kun on syntymäpäivä perjantaina 13. päivä ja hän vastasi: "minulle se ei ole epäonnenpäivä, vaan onnenpäivä." Ikävä on kova, tiedän että suru vaatii aikaa, tiedän myös, että kun aikaa kuluu tarpeeksi niin suru muuttuu kaipuuksi ja kauniiksi muistoiksi. Minusta Jenni Vartiainen laulaa kappaleessan Suru on kunniavieras niin kauniisti ja lohduttavasti: "Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt, hajoaa se maahan multaan. Näät sen silti kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa".

Olen onnekas, kun olen saanut kasvaa kaikkien isovanhempieni ympäröimänä, vaikka äitini vanhemmista olen jo joutunut luopumaan. Toivon, että minulla ja lapsillani tulee olemaan vielä paljon ihania hetkiä isäni vanhempien kanssa, S-mamman ja P-papan. ♡ Kiitos kaikille teille, jotka olette olleet tukenani, ottaneet osaa suruumme ja lohduttaneet. Tiedän, kyllä tämä vielä helpottaa.

Pappa 1926-2007 ♡ Mamma 1927-2017

Raskauden viimeinen kolmannes

10.4 lähti käyntiin raskauden viimeinen kolmannes. Hurjaa, että laskettuun aikaan on enää kolme kuukautta. Tuntuu, että tämä raskaus on edennyt todella nopeasti. En meinannut millään käsittää, että ihan oikeasti raskautta on jäljellä enää vain kolme kuukautta.

Tuntuu siltä, että vasta äsken mietimme sitä, että vauva olisi ihana, miten kivaa olisi että Helmi saisi sisaruksen ja vasta äsken tikkuun ilmestyi kaksi viivaa. Tuntuu, että vasta äsken kerroimme odottavamme meidän pientä ihmettä ja näimme hänet ultrassa. Tuntuu, että vasta äsken meille selvisi, että odotamme ihanaa pientä tyttövauvaa ja vietimme meidän ihania gender reveal juhlia. Tuntuu että vasta äsken raskaus oli puolessa välissä ja nyt on aluillaan jo raskauden viimeinen kolmannes.

On ollut ihanaa, kun raskaus on ainakin tähän asti sujunut mutkattomasti ja hyvin. Oloni on ollut hyvä ja vauvalla on ollut kaikki hyvin. Tämän meidän tulevan heinäkuisen odotus on ollut leppoisaa, kun raskausaika ei ole rajoittanut tekemisiäni. Minusta tuntuu myös, että en ole samalla tavalla ehtinyt miettimään ja stressaamaan tätä toista raskautta, sillä Helmi on pitänyt arkemme vauhdikkaana ja äidin kiireisenä.

Jännitin kyllä etukäteen sitä, jos tämä raskaus olisi ollut yhtä rankka kuin Helmin odotus. Pelkäsin etukäteen sitä, että olisin taas todella huonovointinen, raskaus rajoittaisi elämääni ja jäisin taas neljän seinän sisään. Päätin loppukesästä kuitenkin, että haluan kohdata pelkoni, niin paljon haluamme toisen lapsen. Ajattelimme silloin, että vauva saa tulla jos on tullakseen, se olisi ihanaa. 4kk oli mennyt kun aloimme odottamaan Helmiä, joten ajattelin jo sen puolesta, että tuskin tälläkään kertaa heti tärppää. Joten en osannut miettiä raskautumista koko ajan. Päätin muutenkin tällä kertaa olla stressaamatta ja vahtaamatta, ajattelin, että sitten teen raskaustestin, kun siihen on selkeitä merkkejä.

Yllätyin siitä miten nopeasti tulinkin raskaaksi, siihen meni vain kuukausi, liekö rennolla asenteella ollut vaikutusta asiaan, tai sitten hetki oli muuten vain oikea. Olen muutenkin niin helpottunut siitä, että tämä raskaus on ollut paljon helpompi, olen voinut syödä, olla ja elää normaalisti. Mukavaa että minäkin saan raskaudesta oloni puolesta myös mukavan ja rennon kokemuksen. Ja haluan selventää, että vaikka Helmin raskaus olikin rankka oli siinä myös ihania juttuja, Helmikin oli erittäin toivottu ja odotettu.

Vaikka odotus onkin mennyt hyvin, omalla painollaan, turhaan stressaamatta ja liikoja miettimättä, niin väkisin nyt kun tajuan sen, että laskettu aika lähestyy, niin olen alkanut pelätä enemmän tulevaa. Onneksi minulla on ensi viikolla lääkärin tapaaminen ja neuvolapäivä niin ne varmasti helpottavat oloani. Haluan uskoa siihen, että selviän tästä, raskaus päättyy hyvin ja saamme kesällä ihanan pienen vauvan syliimme.

Ihana kamala loska

Ihana kamala loska. Aikuisista niin ärsyttävä ja kamala, lapsista niin hauska ja ihana. Itse mielelläni skippaisin keväästä sen märän loskaosuuden, kun lumi hitaasti sulaa, vettä, kuraa ja loskaa on joka paikassa. Lumisista kinoksista voitaisiin minun puolestani hypätä suoraan kuivaan, aurinkoiseen kevääseen. 

Mutta lapset, tai ainakin meidän Helmi rakastaa vesileikkejä, kuraleikkejä ja märkää lunta, loskaa. On kiva litsyttää lätsyttää, hyppiä vesilammikoissa, tehdä kurasta ja loskasta sörsseleitä. Hauskaa on ollut myös jää/vesilammikoihin liukuminen. Kieltämättä tulen itsekin näistä leikeistä niin hyvälle tuulelle, kun näen sen riemun ja ilon lapseni kasvoilla. Toisaalta kun muistelen omaa lapsuuttani, niin olihan ne kivoja leikkejä.

Ostimme Helmille viime syksynä Lindexiltä tuon ihanan sadeasun, joka toimii hyvin juuri tälläisillä loskakeleillä. Jännitin vähän miten haalari, takki ja saappaat kestävät vedessä hyppimistä, litsyttämistä lätsyttämistä ja lammikoihin liukumista, mutta neidin välikausihaalari ja sukat säilyivät kuivina.  Minusta tämä kuravaatteiden kuosi on niin ihana ja söpö hih! Tämä kaunis pipo on Pietamon rusettipipo ja aurinkolasit ostimme toissa kesänä Kouvolan Tiimarista. 

Kuten huomaatte, niin meidän takapihalla on vielä ihan törkeästi lunta, joten tuota loskaa tulee meidän pihalla riittämään. Toivottavasti lämpimät, aurinkoiset kelit jatkuvat, niin lumet katoaisivat nopeammin. Odotan niin kovasti jo toukokuuta, sitä että voi pukeutua kevyemmin, niitä oikeasti lämpimiä päiviä ja sitä, että puihin tulee lehdet ja kukat alkavat kukkimaan. 

Ensimmäinen kuukausi Starboxissa

Kuukausi sitten kirjoitin ensimmäisen postaukseni täällä Starbox-blogiyhteisössä. Esittelin itseni, kerroin perheestäni ja blogistani. Innostuin tämän ensimmäisen kuukauden aikana kirjoittamaan monia muitakin postauksia mm. syntymäpäivästäni, talvilomastamme, sisustuksesta, pääsiäisestä, raskaudesta, meidän arkisista puuhasteluista ja tulevista Lapsimessuista. Yhteensä 17 postausta.

Olen aina ollut aktiivinen kirjoittamaan, mutta tuntuu, että nyt täällä uudessa blogikodissa olen saanut uudenlaisen inspiraation kirjoittamiseen. Minulla on mielessäni monia postausideoita, joten jutut eivät ihan äkkiä lopu kesken, hih. Koen, että blogini on löytänyt paikkansa täällä Starboxissa ja olen niin iloinen siitä, miten ihanan vastaanoton sain bloggaajilta, kun tulin uutena porukkaan mukaan. Minulle tuli heti todella tervetullut olo, kiitos! ♡

Minusta on kiva, että olen saanut täällä Starboxissa kannustusta ja neuvoja, lisänäkyvyyttä ja postauksiani on luettu enemmän kuin aiemmin. Tuntuu hyvältä, että blogistani tykätään ja kirjoitukseni kiinnostavat. Kiva, että olen saanut uusia lukijoita ja ihanaa että minun matkassani jo pidempään kulkeneet ovat löytäneet blogini täältä uudesta osoitteesta. Minusta on kiva olla osa blogiyhteisöä, olla ihmisten keskellä, jotka harrastavat samaa kuin minä. Viihdyn täällä ja odotan mitä kaikkea tulevat kuukaudet tuovat tullessaan. Tästä on hyvä jatkaa ♡

Ihania julisteita

Ostin loppuvuodesta ihanan Aino Sinikka Ervastin julisteen, joka somistaa makuuhuoneemme tauluhyllyä. Tämä Lamppu ja sen varjo -juliste oli minulle rakkautta ensisilmäyksellä ja yksi niistä jutuista jotka on saatava "heti ja nyt". Juliste on kaunis, yksinkertaisen tyylikäs ja se sopii pelkistettyyn tyyliimme. Postauksen lopussa olevat julisteet olen saanut kiitokseksi instagramissa tehdystä yhteistyöstä Aino Sinikka Ervastin kanssa. 

Tein aiemmin Instagramissa  Aino Sinikka Ervastin kanssa yhteistyötä ja hän lähetti minulle kiitokseksi valitsemani julisteet hänen verkkokaupastaan. Mietin, minkälaiset julisteet sopisivat meille...

Meille päätyi hauska ja söpö Possu -juliste. Lihakauppiaan tyttärenä ajattelen, että tämä Possu -juliste sopii meille paremmin kuin hyvin, hih. Toinen valitsemistani julisteista on Pigviinit -juliste äiti ja lapsi. Mielestäni tämän julisteen ajatus vanhemmasta ja lapsesta on ihana. Molemmat julisteet sopivat hyvin meidän simppeliin, pelkistettyyn kotiimme. Aino Sinikka tekee mm. kauniita eläinjulisteita, vauvajulisteita ja kortteja. Minun lempparini on tuo Lamppu ja sen varjo -juliste.

Lisää ihania julisteita löytyy Aino Sinikka Ervastin verkkokaupasta. www.ainosinikkaervasti.fi

Kevään hauskin viikonloppu - Lapsimessut

Parin viikon päästä koittaa kevään hauskin viikonloppu, koko perheen tapahtuma Lapsimessut. Lapsimessut järjestetään Helsingin messukeskuksessa 20.-22.4.2018. Samaan aikaan messukeskuksessa on myös HupiCon, OutletExpo ja Eläinystäväni (la-su). Yhdellä lipulla pääsee näihin kaikkiin tapahtumiin yhtenä messupäivänä. Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Lapsimessujen kanssa. 

Olen niin fiiliksissä siitä, että pääsen myös tänä vuonna tekemään yhteistyötä Lapsimessujen kanssa. Minut valittiin messubloggaajaksi ja raportoin tänne blogiin meidän messufiiliksiä, aion lähteä messuilemaan perheeni kanssa. Tänään kirjoittelen siitä mitä odotan Lapsimessuilta ja mitkä osastot kiinnostavat minua, aion jakaa vinkkejä ja kertoa mitä kivaa tekemistä messuilla on lapsille. 

MITÄ ODOTAN LAPSIMESSUILTA?

Minusta on niin kiva päästä ihastelemaan ja hypistelemään kauniita ja käytännöllisiä lastenvaatteita. Tarkoituksena on tehdä monenlaisia hankintoja Helmille ja vauvalle, ostaa vaatteita, leluja ja mahdollisesti myös lastentarvikkeita ja jotain pientä kivaa Helmin huoneeseen.

Minusta on kiva saada messuilta inspiraatiota niin lasten pukeutumiseen kuin lastenhuoneen sisustukseenkin. Olisi kiva nähdä myös erilaisia aikuisten vaatteita, sellaisia mitä voisin mahdollisesti käyttää nyt odotusaikana.

Odotan että pääsen näkemään kauniita ja monipuolisia messuosastoja. Toivon, että Helmi viihtyy messuilla, ainakin siellä on paljon kivaa tekemistä meidän 3-vuotiaalle. Monet osastot ovat varautuneet perheen pienimpiin, joten messuilla on paljon kivoja leikkipaikkoja. Samalla Helmi pääsee tutustumaan ja testaamaan erilaisia leluja ja ehkä jonkun niistä meille kotiuttamaankin.

Messuilla voi tehdä hyviä löytöjä, sillä monilla osastoilla on kivoja messualennuksia. 

YRITYKSET & OSASTOT MITKÄ KIINNOSTAVAT MINUA

Myös tänä vuonna Lapsimessuilla on monenlaisia mielenkiintoisia yrityksiä, jotka tarjoavat toinen toistaan ihanampia tuotteita. Olen niin innoissani messuista, joten olen jo etukäteen tutustunut yrityksiin instagramissa sekä messukeskuksen sovelluksessa. Aion kiertää kaikki osastot läpi, mutta listasin tähän alle muutamia yrityksiä, mitkä kiinnostavat minua. Osaan niistä minulla on pieni ostoslistakin valmiina tai ainakin toivon, että heidän osastoiltaan löytyy niitä tuotteita mitä toivon sieltä löytyvän, hih.

Yo zen: Sekä minulta että Helmiltä löytyy kauniita, yksinkertaisen tyylikkäitä Yo zen-vaatteita ja haluaisin niitä löytyvän myös meidän tulevalta heinäkuiselta. Heidän osastolla tulee olemaan myös huimat messualet, osa vaatteista jopa -30% ja kaikki korut -20%

Kiddex: Uskon, että Kiddex:llä tulee olemaan monipuolinen messuosasto. Toivon löytäväni osastolta leluja niin Helmille kuin vauvallekin. Erityisesti odotan PlanToys ja Hevea merkkien tuotteita. Heidän osastoltaan tulee löytymään myös leikkipaikka.

For Minis And Mommies: Ihanat FMAM-trikoomekot tulevat myyntiin Lapsimessuille ja haluaisin kotiuttaa Helmille suloisen Pompula-mekon, kiinnostaa myös mitä muita ihania tuotteita osastolta tulee löytymään. 

Gugguu: Gugguulla on niin herkullisen värisiä vaatteita, tykkään siitä, että monet vaatteet ovat yksivärisiä. Toivon osastolta löytyvän bodyja meidän tulevalle heinäkuiselle ja ehkäpä myös joku kiva kesävaate Helmille. 

Valkama: Haluan kotiuttaa ihania rusettipantoja meidän pienelle ihmeelle.

Kaiko: Kaikollakin on kauniita vaatteita mitä olen ihastellut jo pitkään. Olisi kiva ostaa Helmille heidän mallistostaan Cross paita, jossa on selkäpuolella kaunis yksityiskohta. Toivottavasti sellaisia löytyy heidän osastoltaan, hih.

Minua kiinnostaa myös mm. näiden yritysten messuosastot: Arksie, Aino Sinikka Ervasti, Omin, Oot niin ihana, Vimma, Metsola, Li'l Decor, Luklabel, Breden, Ipanainen, KappAhl, BEEAA Design, EK for kids, MaxPlay, Tiitiäinen Tyllerö +.

MESSUILLA ON PALJON KIVAA TEKEMISTÄ LAPSILLE

Pajulahden peuhualue: Lapset pääsevät touhuamaan monenlaisilla temppuradoilla, joissa voi harjoitella parkour-, ketteryys- ja tasapainotaitoja. Alueella on myös pomppupatja, pelailua ja palloilua.

bObles – seikkailualue: Monikäyttöiset, karkeamotoriikkaa kehittävät ja lapsia kiinnostavat bObles -kalusteet houkuttelevat leikkimään ja liikkumaan. 

Lasten liikennekaupunki: Liikennekaupungissa opetellaan liikennesääntöjä ja varovaisuutta iloisesti leikin kautta. Ajoradalla pääsee harjoittelemaan käytännössä miten ottaa muut huomioon liikenteessä.

Poliisiauto: Paikalla on poliiseja joita voi jututtaa, poliisiauto ja skootteri, jonka päälle pääsee istuskelemaan.

Satuhahmokulkue: Satuhahmokulkue viihdyttää jokaisena messupäivänä noin 20 minuutin ajan. Satuhahmokulkuea kulkee päivittäin klo: 14. Kulkue alkaa portaiden alta ja päättyy Vekarat-lavalle.

Pomppulinna, simulaattori ja karuselli:  Pääset kokeilemaan näitä  3,5 € hintaan.

Bagjump pomppuauto: Kiipeä asuntoauton katolle ja hyppää ilmatäytteiselle Bagjump hyppypatjalle. 2€/hyppy

HUOM! Monilla messuosastoilla on pienempiä, mutta kivoja leikkipaikkoja lapsille, joissa voi samalla tutustua erilaisiin leluihin.

Aion kirjoittaa messukäyntimme jälkeen kokemuksiamme messuilta, mm. mitä teimme siellä ja mitä ostimme Helmille sekä meidän pienelle ihmeelle. Jos sinua kiinnostaa meidän viimevuotiset messukokemukset niin täällä pääset lukemaan mitä teimme messuilla ja täällä mitä ostimme messuilta.

www.lapsimessut.messukeskus.com

Kerhopäivä

Meillä oli tosiaan eilen taas kerhopäivä, menimme tällä kertaa perhekerhoon kaikki yhdessä, Pekka ei ehtinyt olla kerhossa ihan loppuun asti, vaan hänen täytyi lähteä töihin. Helmi oli taas odottanut kerhopäivää kovasti ja oli aamulla hyvin innoissaan. Oli kiva nähdä kavereita ja leikkiä kivoja leikkejä. Helmi leikki kotileikkijutuilla ja ihanilla prinsessalinnoilla, tällä kertaa kerhossa oli myös hauska yhteisleikki. Kaikki lapset saivat valita itselleen viisi hernepussia, jotka kuvastivat sammakoita. Sitten laulettiin ja kuunneltiin sammakkolaulua. Lapset saivat heittää hernepusseja eli sammakoita lampeen, eli koriin jonka päällä oli sininen viltti, hih. Tällä kertaa emme askarrelleet kerhossa, koska Helmillä oli niin hyvät leikit meneillään.

Lopuksi oli taas hartaus- ja lukuhetken vuoro. Helmi meni niin reippaasti ja hymyssä suin istumaan etupenkkiin muiden lasten kanssa. Hän istui kahden tytön väliin, kivaa kun oli kavereita ympärillä. Olen huomannut, että ainakin Helmi on jaksanut keskittyä kertomuksiin paremmin silloin kun se on kerrottu nukkejen avulla, niin kuin esimerkiksi juuri tällä kerralla. Ennen kertomusta kuitenkin sytytimme kynttilän ja lauloimme, sitten kuuntelimme kertomuksen ja sen jälkeen lapset saivat mennä tutustumaan pöytään, jossa oli kiva asetelma ja tietysti ne nuket. Rukoilimme ja lauloimme loppulaulun, sitten olikin loppusadun vuoro. Saimme kotiin postia, ensi kerralla kerhoon tulee kanttori paikalle luvassa on yhteislauluja ja varmaan musiikkileikkejäkin. Helmillä oli taas niin kivaa kerhossa, että hän olisi mielellään jäänyt vielä pidemmäksi aikaa kerhoon leikkimään. Toivon todella, että Helmi mahtuu siihen syksyllä alkavaan päiväkerhoryhmään, joka olisi kaksi kertaa viikossa, kun tämä perhekerho on vain kaksi kertaa kuukaudessa. 

Rv 25-26 - Kivoja juttuja, kolotusta ja turhautumista

Tässä postauksessa kerron rv 25-26 kuulumisia. Näiden viikkojen aikana olen tuntenut monenlaisia tunteita. Tietysti se on ihanaa kun potkut tuntuvat vielä voimakkaammin, nyt Pekkakin tuntee paremmin kun masu tutisee, hih. Olen alkanut tekemään tarkemmin ostoslistaa siitä mitä aion vauvalle ostaa. On kiva ihastella kauniita ja söpöjä bodyja, leluja ja lastentarvikkeita. Mutta näihin viikkoihin on iloisten juttujen lisäksi mahtunut myös kolotuksia ja jomotuksia, turhautumista ja ärsyyntymistäkin.

Nyt kun raskaus on edennyt pidemmälle niin selkä on kipeytynyt ja jos istun paljon niin lonkat kipeytyvät. Öisin joudun vaihtamaan asentoa useamman kerran kun kädet puutuvat tai en muuten saa hyvää asentoa. Kävin viime viikolla neuvolassa ja hemoglobiini oli reippaasti laskenut, eli ei siis ihme, että olen ollut myös melko väsynyt. Nyt syön rautaa ja toivon että väsymyksen puolesta olo kohenee.

Kävin aiemmin siellä sokerirasituskokeessa ja minulle selvisi että paastoarvoni oli ollut koholla joten joudun seuraamaan ja mittaamaan sokereita joka toinen päivä eikä siinä mitään. Se mitä en ymmärrä on se, että minulle leimattiin raskausdiabetes yhden koholla olevan arvon takia, jota ei tarkemmin tutkittu. Ne arvot mitkä minulta mitattiin sokerilitkun juomisen jälkeen olivat hyviä. Uskon että paastoarvon tulokseen vaikutti se, kun rasituskoe suoritettiin Pekan loman aikana, jolloin tuli syötyä reippaammin herkkuja kuin yleensä. Olen nyt mittaillut ja seurannut sokereita kotona ja yksikään mittaus ei ole mennyt yli saatikka lähelle ylitystä, vaikka olen välillä syönyt myös herkkuja ja juonut limuja jne. Eli kehoni suodattaa hyvin sokereita näin maalaisjärjellä ajateltuna. Epäröin, mutta olen silti sitä mieltä, että diagnoosi on väärä.

Minusta on hyvä, että tutkitaan kaikki mahdolliset jutut raskauteen liittyen ja ei minulla ole mitään sokerimittauksia vastaan, mutta en halua, että papereissani lukee raskausdiabetes, jos minulla ei sitä ole. Se kun ei vaikuta pelkästään tähän raskauteen vaan myös raskauden jälkeiseen aikaan sekä mahdollisiin tuleviin raskauksiin. Minusta on siis hyvä, että tutkitaan ja varmistetaan asioita, mutta jos näyttää siltä että diagnoosi on väärä mielestäni se pitää kumota. En halua taakkaa siitä mitä minulla ei välttämättä ole. Joten tämä aihe on aiheuttanut minussa epäröintiä, turhautumista ja ärsyyntymistäkin.

Jatkan mittailua, odotan sitä, että pääsen tapaamaan lääkärin sekä terveydenhoitajan, odotan heidän mielipiteitä asiaan, kun he näkevät mittaukseni ja syömiseni pidemmältä ajalta. Ja jos minulla sitten kuitenkin on raskausdiabetes niin sitten on. Mutta haluan selvittää asian, haluan enemmän tietoa ja jos minulla on raskausdiabetes niin haluan, että minulle selvitetään, että miksi ja mistä se minun kohdallani johtuu, kun tuntuu että tällä hetkellä sille ei ole mielestäni tarpeeksi näyttöä.

En halua vähätellä sokerirasituskoetta tai sen tärkeyttä, sillä minusta on hyvä, että minun ja vauvan hyvinvointia seurataan. Mutta tämä onko raskausdiabetes päätös oikea vai ei aiheuttaa minulle ylimääräistä stressiä, kun epäröin ja myös osa läheisistäni ihmettelee päätöstä. Kiinnostaa miten tämä asia etenee. Yritän olla liikaa miettimättä ja edelleen nauttia tästä raskaudesta, vauvan myllerryksistä ja tulevan isosiskon kanssa vietetystä ajasta, vielä kun olemme päivisin kaksin ♡