En meinaa vieläkään uskoa, että minun pienestä vauvasta, meidän pienestä ihmeestä on kasvanut taapero, mutta niin se vain on. Vauvavuosi meni jo toistamiseen nopeasti, liian nopeasti, nopeammin kuin olisin uskonut. Onneksi minulla on paljon ihania kuvia muistona tästä merkityksellisestä ja ikimuistoisesta vuodesta.
Vauvavuosi oli ihana. On ollut huikeaa seurata pienen ihmeemme kasvua ja kehitystä. Nähdä, kun hän on oppinut ja oivaltanut uusia asioita, huomannut ympärillään ihmeellisiä ja kiinnostavia juttuja. Miten hän on muuttunut koko ajan enemmän ja enemmän omaksi persoonaksi, jolla on tempperamenttia ja omaa tahtoa. Hän on niin kaunis ja ihana, ollut aina, meille niin rakas ja erityinen, meidän Vilma, pieni hassuttelija, Vilmukka-velmukka, "tättärä".
Monet virstanpylväät ovat jääneet mieleen mm. kun hän oppi kääntymään, ryömimään, konttamaan, seisomaan ja kävelemään. Joka kerta yhtä ihmeissäni ja lumoutuneena ihastelin ja kannustin meidän taitavaa pikkuista. Mieleen on jäänyt myös ensimmäiset ihanat hymyt, naurut ja sanat. Kun hän oppi antamaan haleja, tulemaan syliin ja suukottamaan "kuolapusuja".
Olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että hän on terve ja on voinut hyvin. Hän on onnellinen, ihana pieni kulta, joka on kasvanut ja kehittynyt juuri niin kuin pitääkin. Vauvavuotena ei ollut mitään hätää, vaikka väsyneitä olemmekin monien, monien valvottujen/huonosti nukuttujen öiden takia.
Olemme niin kiitollisia ja onnellisia kahdesta ihanasta tyttärestämme. On ollut ihana seurata miten tärkeitä "sissot" ovat toisilleen, olleet alusta saakka. Miten hauskaa heillä on yhdessä: kivoja leikkejä, haleja ja suukkoja. Miten suuren lahjan olemme voineet heille antaa: sisaruksen, ystävän, leikkikaverin.
Olemme väsymyksen keskellä nauttineet vauvavuodesta niin hyvin kuin olemme pystyneet. Olemme antaneet paljon rakkautta, olleet lähellä, leikittäneet, suukottaneet ja hoivanneet. Olemme ottaneet valtavat määrät ihania kuvia muistoksi, jotta vauva-aika ei pääse unohtumaan. Voimme palata ihaniin ja ainutlaatuisiin hetkiin aina kun tahdomme.
Vauvavuosi on loppujen lopuksi lyhyt aika, vaikka se kätkeekin sisälleen valtavan määrän ihania muistoja. Ehkä juuri siksi se meneekin nopeasti, kun koko ajan tapahtuu jotain uutta ja ihmeellistä. Ehkä myös väsymyksellä on osuutta siihen, että ei ole kunnollista ajantajua? Onneksi olen täyttänyt vauvakirjoja ja blogiin tallentanut Vilman kuukausikuulumiset koko vauvavuoden ajalta. Uskon, että Vilmastakin on joskus hauska lukea siitä minkälainen vauva hän on ollut, miten hän on kasvanut ja mitä hän oppinut milloinkin, hih.
Siltä varalta, jos Vilma olisi viimeinen vauvani, minulle on ollut tärkeää dokumentoida raskaus ja vauvavuosi mahdollisimman hyvin. Kuvia ja videoita katsomalla tärkeät, merkitykselliset hetket pysyvät paremmin mielessä, ihaniin hetkiin voi palata aina uudelleen ja uudelleen. Kauniit muistot säilyvät myös sydämessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡