Kylmä kevät - Luonto herää hitaasti, mutta varmasti

Harmittaa, että tämä kevät on ollut kylmä. Koska talvi oli huono, niin ehkä siitä johtuen myös tämä kevät on kelien suhteen ollut kökkö? 

On satanut lunta, räntää ja rakeita. Onneksi ne ovat sulaneet nopeasti pois.  On ollut aika paljon sadepäiviä ja aurinkoisina päivinä on tuullut tai ollut muuten viluista. Ei ole ollut yhtään päivää, että ulkona olisi voinut olla ilman takkia. Pari vuotta sitten tähän aikaan olimme jo mökillä ja rannalla uimassa, viime vuonnakin oli lämpimämpää. Toivottavasti kylmästä keväästä huolimatta kesästä tulisi lämmin ♡ 

Vaikka kevät on kelien puolesta ollut kökkö, niin luonto on alkanut heräilemään, hitaasti, mutta varmasti. Onneksi. Puihin on alkanut tulemaan lehtiä tai silmuja, kukkia kasvaa ja ruoho alkaa vihertämään. Se on joka vuosi yhtä ihanaa.

Lasten myötä olen oppinut tykkämään kaikista vuodenajoista. On ihana seurata miten kivaa heistä on leikkiä ulkona heikkalaatikolla, pomppia trampalla, käydä pyöräilemässä ja metsäretkillä. Pari kertaa olemme käyneet myös rannalla heittelemässä kiviä. Olemme nähneet perhosia, leppäkerttuja, muurahaisia ja muita hyönteisiä, niitä on ollut hauska yhdessä tutkia ja ihmetellä. Olemme päässeet tekemään myös pihahommia ja siistimään terassia! Päätin, että tänä kesänä meidän remonttipihasta tulee viimein kiva, tai tilanne huomioon ottaen edes siedettävä ja jollain tapaa viihtyisä, heh.

Sitten kun tulee oikeasti lämmintä suuntaamme heti mökille. Toivon, että niin tapahtuisi pian ♡

Ihanaa äitienpäivää

Äitinä oleminen ei aina ole helppoa, silti olen kiitollinen lapsistani joka päivä. He ovat suurin ja kallein lahjani, minun aarteeni. Äitiys on ollut suurin unelmani ja olen niin kiitollinen ja onnellinen, että se haave on toteutunut. Niin kliseistä, kun se jonkun mielestä saattaakin olla, niin äitiyden myötä olen löytänyt elämälleni tarkoituksen. Olen oppinut itsestäni enemmän kuin koskaan aiemmin, minulla on myös halu kehittyä ja oppia uutta enemmän kuin koskaan aiemmin. Olen löytänyt paikkani. ♡

Välillä minulle tulee neuvoton, riittämätön ja epäonnistunut tunne, silti tiedän, että olen hyvä äiti, olen paras äiti lapsilleni. Tiedän sen, kun H sanoo minulle joka ilta "olet maailman paras äiti, ihanin koko maailmassa". Saan päivittäin haleja ja suukkoja. Minun syliin ja kainaloon halutaan tulla. Minulle kerrotaan salaisuuksia, minusta haetaan turvaa ja lohtua. Minun kanssa nauretaan, halutaan leikkiä ja hassutella, myös pomppia trampoliinilla.  Joka päivä kuulen sanan äiti tai täii monta, monta kertaa. ♡

Äitiys motivoi minua yrittämään parhaani. Kehun ja kannustan lapsiani. Tuen, kasvatan, opetan ja ohjaan. Olen läsnä, kuuntelen, kyselen ja juttelen. Annan heille tilaa oppia ja oivaltaa asioita itse, myös leikkiä ja touhuta itsekseen tai keskenään. Haluan olla aina tavoitettavissa, vaikka en välttämättä ole koko ajan vieressä. Eniten haluan ja toivon sitä, että lapseni ovat onnellisia ja tietävät olevansa rakastettuja. Rakastan heitä ja sanon sen heille joka päivä. He ovat hyviä, ihania  ja kauniita juuri sellaisina kuin he ovat. ♡

Tänään minut herätettiin haleilla ja suukoilla. Tytöt olivat isin kanssa tehneet minulle: Kortit, kirjanmerkin, mansikka-avaimenperän ja ihanan herkkuaamiaisen. Tai siinä oli niin paljon kaikkea, että oikeastaan se oli enemmänkin brunssi, hih. Sain myös uuden muumimukin mitä olin kovasti odottanut ja toivonut. Siitä on muodostunut jo useamman vuoden ajalta ihana perinne, että äitienpäivänä saan kesäsesonkimukin kukkien kera. Hauskaa, kun myös äitini oli tyttöjen kanssa askarrellut minulle kauniit tulitikkurasiat lahjaksi, ihana yllätys! Tytöt osasivat hienosti pitää salaisuuden. Kivaa, kun Pekalla äitienpäivä sattui olemaan vapaa, vielä myös huomenna on vapaapäivä ja saamme viettää aikaa yhdessä. ♡

Kävimme S-mammalle (minun mammalle) viemässä äitienpäivälahjan ja kukkia. Kävimme myös mummin ja ukin (Pekan vanhempien) pihalla leikkimässä ja illalla menimme vielä mamman ja papan (minun vanhempien) luokse viemään paketit ja kukat ja viettämään äitienpäivää (he eivät kuulu riskiryhmään). Oli kiva nähdä läheisiä ja viettää aikaa yhdessä. ♡

Olen niin kiitollinen omasta äidistäni. Vaikka olenkin jo aikuinen, ollut jo aika kauan, hän edelleen on läsnä, tavoitettavissa, kuuntelee, tukee ja auttaa. Hän on itse sanonut, että hän on aina äiti, vaikka olisimme veljeni kanssa kuinka isoja ja niinhän se on.  Äiti on minulle rakas ja tärkeä ystävä. Haluan olla omille lapsilleni yhtä hyvä äiti, mitä hän on minulle. ♡

Kävimme myös toisen mammani haudalle viemässä kukkia ja toivottamassa "taivaankotiin" hyvää äitienpäivää. Ikävöin mammaa, H:n mammanmammaa edelleen, hänen poismenosta on kulunut kolme vuotta. Onneksi on paljon kuvia ja ihania yhteisiä juttuja mitä voin muistella. Myös H:n kanssa muistelemme ja juttelememme ajoittain hänestä. H oli hänelle erittäin rakas, päivän piristys ja elämänilo (vaikka oli mamma iloinen muutenkin). 90-vuotiaanakin hän jaksoi leikkiä, pitää H:iä sylissä ja laulaa. Hän oli kiitollinen meistä ja me hänestä, hän elää muistoissamme. ♡

Elämässäni on/on ollut monia inspiroivia ja vahvoja naisia, äiti-ihmisiä. Erityisen kiitollinen olen omasta äidistäni ja mammoistani  Ihanaa äitienpäivää!

Meidän vappu - Herkuttelua ja hassuttelua

Tällä kertaa minulla vappufiilis ei ollut ihan niin korkealla kuin yleensä. Oli kuitenkin ihana seurata miten lapset innostuivat leikkimään vappupalloilla, vappuhuiskuilla ja serpentiinillä. Oli hauskaa, kun hassuttelimme yhdessä. Kaikesta huolimatta vappu oli kiva piristys tähän koronakotoiluun.

Pekka ja tytöt paistoivat munkkeja, herkuttelimme niillä, tippaleivillä ja simalla. Pekka oli vapun töissä, mutta onneksi vappuaattona hänellä oli aamuvuoro, niin saimme kuitenkin osan vapusta viettää yhdessä. Vappupäivänä oli hauskaa, kun tyttöjen kummi tuli kanssamme ulkoilemaan. Itku meinasi tulla, sillä olemme nähneet viimeksi maaliskuun alussa, ikävä on ollut kova. Oli ihana nähdä ja jutella livenä, vaikka jouduimmekin pitämään etäisyyttä.

Jotenkin tämä koronakotoilu alkaa jo tympimään, vaikka samalla tuntuu, että olisin jo jollain tapaa tottunut tähän. Hermot on välillä aika kireällä ja väsyttää. Olemme olleet oma-aloitteissa koronakaranteenissa jo yli seitsemän viikkoa. Yleensä tykkään koristella kotia aika isosti juhlia ja sesonkeja varten, mutta jostain syystä tällä kertaa ei tuntunut siltä.

Koristelimme kuitenkin muumihyllyn. Laitoimme sinne värikkäitä mukeja ja purkkeja sekä meidän askartelemat söpöt vappuhuiskat. Vaikka emme kotona muuta koristelleet, niin vapputunnelmaa kyllä toi tyttöjen vappupallot, serpentiinileikit ja vappuhuiskuilla huiskuttelut. Se oli yllättävän hauskaa minunkin mielestä ja innostuin itsekin useampana päivänä huiskuttelemaan, hih.

Tämä kevät on koronan takia ollut osittain aika ankea. Päätin piristää itseäni ostamalla myös minulle vappupallon, muumipallon, hih. Tai tarkemmin sanottuna Pekka sen kävi ostamassa, sillä en ole käynyt missään pitkiin aikoihin. Tänä vuonna tosiaan myös lapset valitsivat omat vappupallot etänä. Pekka oli kaupassa käydessään ottanut palloista kuvia ja videoita ja tytöt kotona kiiden perusteella päättivät mitkä pallot haluaisivat. H valitsi Frozen-pallon (Frozen on tällä hetkellä aika iso juttu!) ja V minkäs muun kuin Pipsa Possu-pallon, hih.

Toivottavasti teilläkin on ollut kaikesta huolimatta hauska vappu! Ihanaa kun kesä tulee koko ajan lähemmäs ja siksi minusta on niin kiva aloittaa toukokuu. Toivottavasti kelit kunnolla lämpenee ja saamme nauttia aurinkoisista kevätpäivistä. ♡

Huhtikuu 2020

Huhtikuu meni yllättävän nopeasti ja tuntui, että tässä kuussa tapahtui paljon, vaikka edelleen kotoiluelämä jatkuu. Kärsin melkein koko maaliskuun ja myös yli puolet huhtikuusta inhottavasta kurkkukivusta, mikä on onneksi viimein alkanut oikeasti helpottamaan. On kiva kun on taas jaksanut tehdä monenlaisia juttuja kuten siivota, järjestellä kaappeja, ulkoilla, retkeillä, tehdä pihatöitä, askarrella, ommella ja harjoitella virkkaamista. Pekka vaihtoi työpaikkaa ja meistä on niin ihanaa, kun hän työskentelee nykyään täällä Kouvolassa. Ei ole enää pitkiä työmatkoja, meille jää enemmän aikaa olla yhdessä. ♡ Mukavaa, että nyt minullakin on joskus tilaisuus käyttää autoa. 

Yksi huhtikuun ihanimmista jutuista oli ehdottomasti se kun juhlimme Pekan kanssa meidän 10. vuosipäivää. Meillä oli alunperin suuret suunnitelmat miten juhlia tätä meille tärkeää päivää. Olimme ajatelleet viettää yhdessä, kahdestaan romanttisen viikonlopun, tehdä jotain spessua, jotain ihanaa mikä jää mieleen. Valitettavasti koronavirus pilasi kaikki suunnitelmamme. Tottakai meitä harmittaa, mutta emme antaneet sen kuitenkaan liikaa haitata. Toki spessujutut on kivoja, mutta ajattelemme, että niitäkin ihanampaa on se, miten kivaa meillä on toistemme kanssa kotosalla. Suurinosa elämästä on kuitenkin sitä tavallista arkea. ♡

Huhtikuun alussa meidän heinäkuinen täytti 1v 9kk. Hän on ihana vauhdikas tyttö, joka ei nykyään juurikaan paikoillaan pysy. Paitsi silloin, jos hän on keskittynyt johonkin leikkiin tai lastenohjelmaan, kuten Pipsa Possu tai Ryhmä Hau, hih. V tykkää kuitenkin olla sylissä ja kainalossa. Siskon kanssa on hauska kikatella, riehua ja leikkiä. V:lla on omaa tahtoa ja hän ei aina anna siskon pomotella, hih. ♡On ihana seurata V:n kasvua, ymmärrämme häntä koko ajan enemmän ja enemmän. V osaa jo paljon sanoja, mutta niiden lisäksi hänellä on myös ns. omia söpöjä sanoja kuten: mau=maito, puu=tutti, taatta=ankka, kissa=is tai issa ja äiti=täii (joskus käyttää myös sanaa äiti). Ihana pieni kulta. ♡

Saimme kivan ja jännittävän uutisen, kun H:n eskaripaikka varmistui. H pääsee juuri sinne eskariin minne halusimmekin. Syksyllä meillä koittaa uudenlainen arki. Hauskaa, kun H on nyt saanut kerhosta etänä tehtäviä ja askarteluideoita, myös hartaus/satuhetkiä videomuodossa. Ne ovat tuoneet kivaa piristystä meidän koronakotoiluun.

Päätin haastaa itseäni ja aion jatkossa ottaa itsestäni selfien joka kuukausi. Toivon, että tämän projektin myötä oppisin näkemään itsessäni uusia hyviä puolia ja että itsetuntoni paranisi, saa nähdä miten minun käy. Laitan kuukauden selfien aina näihin kuukausipostauksiin sekä instagramtililleni @laurahassu. Tässä huhtikuun selfie. 

Yleensä huhtikuussa olen käynyt Lapsimessuilla ostelemassa kesävaatteita tytöille, mutta koronasta johtuen messut ovat siirtyneet elokuun loppuun ja hyvä niin. Toivottavasti silloin pääsisi messuilemaan, ostamaan jotain kivoja syysvaatteita, ehkä jopa joululahjojakin, hih.

Huhtikuussa juhlimme pääsiäistä mitä fiilistelimme täällä kotona useamman viikon. Koristelimme pajunoksat ja virvoimme isovanhempia ikkunan takaa. Teimme pääsiäisaskarteluja ja laitoimme esille kivoja pääsiäiskoristeita. Oli outoa viettää pääsiäistä vain oman perheen kesken, sillä me olemme tottuneet aiemmin syömään pääsiäisaterian aina sukulaisten luona. Kaikesta huolimatta meillä oli kuitenkin kiva pääsiäinen. 

Emme ehtineet vielä syödä edes kaikkia suklaamunia, kun aloimme jo suunnittelemaan vappua. Teimme tyttöjen kanssa hauskoja vappuaskarteluja  mm. vappuhuiskat ja laitoimme muumihyllyyn värikkäitä mukeja. Pekka paistoi tyttöjen kanssa munkkeja ja tytöt ovat leikkineet vappupalloillaan. Tänään herkutellaan, hauskaa vappua kaikille ♡ Toivottavasti toukokuusta tulisi lämmin ja aurinkoinen.

Tässä linkit huhtikuun postauksiin

Me virvottiin tänä vuonna etänä

Lemppari pääsiäiskoristeet 

Meidän pääsiäiskoti

Päätin, että meidän pääsiäisestä tulee kiva poikkeusoloista huolimatta

10 vuotta yhdessä - Pekka on elämäni rakkaus

Kuukausi koronakaranteenissa, miltä se on tuntunut?

Meidän olohuoneessa on selfiepeili

Lasteni näkemys minusta

DIY vappuhuiska silkkipaperista ja serveteistä

Huhtikuu 2020

DIY vappuhuiska silkkipaperista ja serveteistä

Meillä vappuun kuuluu värit ja hassuttelu. Nyt kotoillessa on tullut enemmän siivoiltua kaappeja ja askarreltua lasten kanssa. Löysimme silkkipaperia ja servettejä, mitkä olivat lojuneet kaapissa jo pitkään. Ajattelimme kokeilla tehdä niistä hauskat vappuhuiskat. Postauksen lopussa myös aiheeseen liittyvä askarteluidea taaperolle.

Vappuhuiska on helppo ja nopea tehdä itse, se on myös aika kivaa puuhaa. Meidän 5v innostui osallistumaan niiden tekemiseen. Teimme huiskat kahdella tavalla: silkkipaperista ja serveteistä. Mielestäni molemmista tuli kivoja vappukoristeita/leluja. Silkkipaperista tehdyt kahisevat enemmän ja ovat ilmavempia, serveteistä tekemällä saa vappuhuiskaan kivoja kuoseja. Me käytimme vanhoja muumiservettejä sekä Marimekon Räsymatto -kuosin servettejä.

DIY vappuhuiska

• Silkkipaperia/servettejä

• Tikku/ohuempi keppi

• Liimaa

• Sakset 

• Teippiä 

Näin valmistat vappuhuiskan

Liimaa silkkipaperia/servetti tikun ympäri, odota, että se kuivuu. Jos käytät luonnosta kerättyä keppiä, niin siisti se ensin esim. vuolemalla. Me käytimme 25cm tikkuja.

Leikkaa kolme silkkipaperin palasta, me leikkisimme n.40x25cm kokoisia palasia (voi käyttää sen pituista palasia mitä kotoa sattuu löytymään) tai taita puoliksi kolme servettiä 16x16cm. Laita palaset tai servetin puolikkaat päällekkäin.  Leikkaa silkkipaperinpaloihin /servetteihin suikaleita. Huom! Älä leikkaa ihan ylös asti!

Seuraavaksi asettele tikku silkkipaperipalojen/ taitettujen servettipuolikkaiden reunaan, suikaleet poispäin tikusta ja teippaa se kiinni. Ala rullaamaan tikkua eteenpäin, loppuun saakka ja kieputa teippiä tiukasti sen ympäri, niin että silkkipaperi/servettitukko pysyy hyvin kiinni tikussa eikä pääse avautumaan. Ja tadaa! Vappuhuiska on valmis hiuskuteltavaksi.

Meillä vappuhuiskat ovat olleet jo useamman päivän käytössä ja pysyneet kasassa. Myös melko rajussa käsittelyssä meidän kuopuksella (1v 9kk), hih. Innostuisimme askartelemaan useamman huiskan, kun niiden tekeminen oli niin kivaa ja helppoa. Halusimme tehdä vähän pienemmät vappuhuiskat, koska niihin meni vähemmän materiaalia ja ne ovat minusta lasten käsittelyyn paremmat. Pienemmät huiskat on myös helpompi laittaa koristeeksi vappuna esim hyllylle tai maljakkoon, hih. 

Vinkki: Säästä esim. verkkokauppatilausten mukana tulleet pakkausmateriaalisilkkipaperit. Meidän silkkipaperi vappuhuiskat on tehty kierrätysmateriaalista. Aika hauskaa ja ympäristöystävällistä!

"Vappuhuiska"-askartelu taaperolle

• Paperia/kartonkia

• Liimaa

• Sakset

• Silkkipaperia/servettejä 

Myös meidän kuopus 1v 9kk tykkää askarrella, joten halusin keksiä vappuhuiska-askarteluidean minkä hän voisi toteuttaa. Me käytimme tähän askarteluun silkkipaperin jämiä. Leikkaa silkkipaperista/ serveteistä suikaleita tai palasia.  Levitä/auta lasta levittämään paperille liimaa, että lapsi voi asetella suikaleita paperille/kartongille. Tällä tavalla syntyy taaperon tekemä vappuhuiskakortti minkä voi viedä esim. isovanhempien postilaatikkoon, hih. 

Hauskaa vappua kaikille ♡

Lasteni näkemys minusta

Somessa on kiertänyt tälläinen hauska lapseni näkemys minusta -haaste. Kuinka hyvin lapsi tuntee äidin, isän tai muun tärkeän aikuisen? Kysyin lapsilta 20 kysymystä ja kirjoitin mitä he vastasivat. Vastaajina on toiminut H 5v ja V 1v 9kk, heiltä tuli aika ihania ja hauskoja vastauksia. Pikkuiselle heinäkuiselle vähän yksinkertaistin kysymyksiä, että hänen oli helpompi vastata niihin, hih. 

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?

H: Ei saa huutaa ja olet ihana

V: Täii (äiti)

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?

H: No rakkaus

V: Pus

3. Miten äiti saa sinut nauramaan?

H: Hassuttelemalla

V: Hihii (tekee kutitusliikettä)

4. Minkälainen äitisi oli lapsena?

H: Ihan pieni ja sillä oli vähän tukkaa

V: Eei

5. Kuinka vanha äitisi on?

H: Kakskytkaks? (taidan olla nuorekas 29-vuotias, hih) 

V: Äööö

6. Kuinka pitkä äitisi on?

H: Aika pitkä

V: Täii aiiis

7. Mikä on äitisi lempipuuhaa?

H: Tehdä blogia

V: Haliii

8. Mitä äitisi tekee kun et itse ole paikalla

H: No se ei saa liikkua

V: Hää

9. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?

H: Hän on cowboy (hihii tää oli hauska!)

V: Mm mmm

10. Missä äitisi on tosi hyvä?

H: No blogia tekee ja ompeluhommia

V: Öö ää vau tää

11. Missä äitisi ei ole kovin hyvä?

H: En tiedä

V: Öö ää ii 

12. Mitä äitisi tekee työkseen?

H: Hoitaa meitä 

V: Täii (äiti)

13. Mikä on äitisi lempiruoka?

H: Riisi, nuudeli, tortillat 

(tortillat/tacot on mun lemppareista lempparein ruoka) 

V: Jäts (jätski) 

14. Miksi olet ylpeä äidistäsi?

H: Olet tosi kiva

V: Öö 

15. Jos äitisi olisi joku elokuvakuvahahmo, kuka hän olisi? 

H: Angry Birds Red

V: Hau (Ryhmä hau)

16. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?

H: Kaikkee hauskaa

V: Uu, niii

17. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?

H: Samanväriset silmät 

V: Täii täii uu

18. Mitä eroa teissä on?

H: Erilainen tukka, sinulla on musta, minulla tälläinen vaaleampi

V: Mm mmm

19. Mistä tiedät että äitisi rakastaa sinua?

H: Koska olen ihana tyttö

V: Oo (+ halaa)

20. Mikä on äidin lempipaikka?

H: Sohva

V: Niih

Kyllä he minut aika hyvin tuntevat hih. Tytöistä oli hauska vastata kysymyksiin ja kuulla vastaukset myöhemmin uudelleen.

Mukavaa ajanvietettä koronakotoiluun ja samalla tästä postauksesta jää kiva muisto. 

Meidän olohuoneessa on selfiepeili

Ihastelen somessa muiden ottamia selfieitä, mutta itse en ole koskaan oikein oppinut ottamaan niitä. Olen monta kertaa miettinyt, että haluaisin haastaa itseäni ottamaan selfieitä, mutta se tuntuu aina melko vaikealta ja kiusalliselta, niin kuin kuvat minusta yleensäkin. 

Olen saanut useampia kannustavia kommentteja ja viestejä siitä, että instagramissa olisi kiva nähdä selfieitä minusta, edes joskus.  Useampi kertoi myös voimaannuttavia kokemuksia siitä, että heidän itsetuntonsa oli parantunut "pakottamalla" itsensä ottamaan selfieitä ja muutenkin kuvaamaan itseään enemmän.

Tästä inspiroituneena asensimme olohuoneeseen minulle selfiepeilin. Juuri siksi, että se houkuttelisi minua välillä ottamaan kuvia itsestäni, selfieitä. Löytyy meiltä peilejä muualtakin, mutta ne eivät ole niin kuvauksellisissa paikoissa, heh.

Vaikka vitsailimme ja naureskelimme sille, että onpa höpsöä laittaa olohuoneeseen peili minun kuvaushömpötyksiä varten, niin huomasimme kuitenkin pian, että peili sopii seinälle tosi hyvin, se näyttää kauniilta siinä. Sitten ihmettelimme, että miten emme ole keksineet laittaa peiliä siihen aikaisemmin. Se täyttää tyhjää seinää kivasti, olematta kuitenkaan liian hallitseva. Täydellinen valinta tuolle seinänpätkälle. 

Peili on ollut meillä jo melkein kolme vuotta odottamassa, että pääsisi seinälle, emme vain olleet aiemmin keksineet sille hyvää paikkaa. Peili on kaunis, mutta sillä on minulle myös tunnearvoa. Se on minun mamman (äitini äidin) vanha peili, jonka edessä hän tykkäsi laittautua. Peili oli aiemmin mamman ja papan kotona kammarissa papan tekemän lipaston päällä mikä oli täynnä valokuvia kaikista rakkaista. Peili on peräisin 70-luvulta ja kuulemma enoni oli ostanut sen mammalle lahjaksi. 

Peili on tosiaan jo monta kymmentä vuotta vanha, vaikka se näyttää melko uudelta. Jännä juttu miten vanhat esineet tulevat myöhemmin uudestaan muotiin. Olen nimittäin nähnyt aika monissa kaupoissa myytävän pyöreitä peilejä, myös instagramissa niitä on tullut aika paljon vastaan. Enkä yhtään ihmettele, ovathan ne kauniita! 

En tiedä opinko koskaan ottamaan luontevasti kuvia itsestäni, mutta nyt minulla on hyvä syy harjoitella tämän ihanan selfiepeilin avulla. Tytöistä on ollut kiva peilailla ja ottaa sen edessä kuvia,  aika ihanaa.

Päätin nyt haastaa itseäni ja aion ottaa itsestäni selfien joka kuukausi. Kuva päätyy sitten aina loppukuussa julkaisemaani kuukausikuulumiset postaukseen. Minua kiinnostaa, että tuleeko selfien ottaminen ajan myötä helpommaksi ja paraneeko myös itsetuntoni? Aion ottaa siitä selvää.