MAHTAVAA LEIJONAT! Suomi on uusi maailmanmestari jääkiekossa, kun sunnuntaina finaalissa Leijonat päihittivät Kanadan 3-1 mikä on niin siistiä! Täällä on kisojen aikana jännitetty ja pelätty pahinta, mutta aina kannustettu täysillä, uskottu ja toivottu Suomen pärjäävän kisoissa. Kiekkofaneille tämä tulos on kaikista palkitsevin, Suomessa ei varmaan mikään muu yhdistä kansaa paremmin kuin menestys jääkiekossa.
Olen aina kannustanut Leijonia samalla tavalla, elänyt kiekkohuumassa mukana, ihan sama mitä joukkueesta on puhuttu, onko sitä hehkutettu vai parjattu. Toki joskus on kyllä itsekin tullut jotain analysoitua, vaikka ei pitäisi. Koskaan ei kuitenkaan voi etukäteen tietää miten joukkue tulee menestymään.
Se tuntuu joka kerta yhtä hyvältä, kun Suomi voittaa pelin ja kuulemme Maamme-laulun soivan yleisön sitä laulaessa. Siihen näkyyn, fiilikseen ja tunnelmaan en varmaan itse kyllästy koskaan.
Meillä myös lapset osallistuivat omalla tavallaan Leijonien kannustamiseen. Hauskaa, että Leijonat voittivat kultaa Vilman ensimmäisenä nimipäivänä, Helmin ollessa saman ikäinen, kuin minä silloin kun Suomi voitti ensimmäisen maailmanmestaruuden jääkiekossa -95. Tämä kulta tuntui yhtä huikealta kuin vuoden 2011 maailmanmestaruus, ehkä jopa vielä huikeimmalta, nyt kun saan jakaa tämän ilon lasteni kanssa.
Pekka heitti hyvän kommentin, että kun "ensimmäisen ja toisen maailmanmestaruuden välissä oli 16 vuotta, toisen ja kolmannen välissä 8 vuotta, että tuleekohan seuraava maailmanmestaruus sitten 4 vuoden päästä?" Tuolla logiikalla ehkä tuleekin, heh. Toivottavasti saamme kokea tämän fiiliksen pian uudestaan.
Fiilistelimme kultajuhlia telkkarin välityksellä! Me taputimme, hurrasimme ja heiluttelimme lippua, Vilma välillä halaili omaa rakasta mörköpehmoaan. Se oli niin kaunista, kun Helmi hyräili Vesalan tahtiin Finlandia-hymniä. Tästä maailmanmestaruudesta ja näistä kuvista jää kivoja muistoja! Onnea Leijonat, olette huikeita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡