Tyttöjen viikonloppu

Meillä oli tyttöjen viikonloppu, kun isi lähti poikien kanssa reissuun, hih. Meillä oli paljon kivaa tekemistä ja aika kului yllättävän nopeasti. Tietoisesti järjestin meille ohjelmaa, ettei tulisi niin kova ikävä, varsinkaan lapsilla.

Saimme ystäväni, Vilman kummin meille yökylään, oli mukava viettää aikaa yhdessä ja minua helpotti todella paljon se, että minulla oli apukädet, hih. Täytyy sanoa, että siitä huolimatta tällä mamalla oli kädet täynnä koko viikonlopun.

Kävimme rannalla ja huvipuistossa. Pomppimme trampalla ja teimme vähän pihahommiakin. Syötiin tortilloja ja tacoja, jätskiä unohtamatta. Nautimme auringosta ja ihanasta kesäsäästä, mittari näytti +24°. Ulkoilimme paljon, kävimme myös retkellä lähimetsässä ja suolla, poikkesimme leikkipuistoon kiikkumaan ja telttailimme pihalla.

Tuntuu, että kesä taas yllätti ja mikä ihana yllätys se olikaan. Oli ihanaa mennä ensimmäistä kertaa rannalle ja kastella varpaat järveen. Kahlailimme ja vesi tuntui yllättävän lämpimältä, emme kuitenkaan uskaltaneet vielä mennä uimaan. Kävimme rannalla illalla ja saimme itsellemme koko rannan, sillä siellä ei silloin ollut ketään muita hih. Vilma olisi halunnut syödä hiekkaa, mutta kivempi oli viltillä katsella siskon touhuja ja rouskuttaa meidän matkaeväitä porkkanaa ja kurkkua, hih. Helmi leikki veneellä, traktorilla ja kastelukannulla sekä rakensi hiekkalinnaa.

Tykkimäki aukesi lauantaina ja suuntasimme sinne, koska Helmi oli saanut mammalta ja papalta lahjaksi kultapassin. Meillä oli tullut vahvistusviesti, että passin voi hakea, mutta emme kuitenkaan saaneet sitä, koska sitä ei kuulemma ollut tulostettu. Kyselin asiasta ystävällisesti, mutta harmiksemme kassa oli aika tyly eikä pahoitellut tilannetta. Vaikka passia emme tällä kerralla saaneet niin Helmi sai kuitenkin siihen kuuluvan rannekkeen.

Ennen tätä episodia mopopojat meinasivat kapealla jalkakäytävällä ajaa meidän päälle. Uskomatonta!  En ole koskaan pelästynyt niin paljon, siinä oli oikea vaaratilanne, kun he ajoivat mopojen kanssa Helmin ympäriltä, siinä olisi voinut käydä todella huonosti. Ihmettelen miten tuollaista pääsee tapahtumaan, kun nykyään he ymmärtääkseni saavat opetusta mopoiluun ennen kuin saavat mopokortin. Harmikseni näitä törttöileviä mopokuskeja näkee liian usein... Onneksi selvisimme säikähdyksellä.

Helmi kävi laitteissa ja Vilma ihmetteli rattaissa ihmispaljoutta, laitteita ja ääniä sekä tietysti mitä sisko puuhaa. Lopuksi menimme ostamaan hattaraa, mutta korttikone ei toimininut eikä minulla ollut käteistä mukana. Onneksi kummi hoitaa ja hänellä sattui olemaan käteistä. Hän maksoi meidän ostokset ja rupesi miettimään, että hän sai väärin raahaa takaisin. Se on joo ihan ymmärrettävää, mutta kyse oli pienestä ostoksesta eikä ollut muita asiakkaita, kiirettä tai ruuhkaa. Hän sai yli puolet vähemmän rahaa takaisin mitä kuului saada. Onneksi tämä asiakaspalvelija sentään pahoitteli tilannetta. Kaiken lisäksi hattara ei kunnolla pysynyt tikussa vaan valui puolelta toiselle. Se kuitenkin maistui Helmille ja se oli kaikista tärkeintä.

Harmittaa, että ensimmäinen reissu Tykkimäkeen ja vastaan tuli monia pieniä pettymyksiä mitkä yhdessä ikävä kyllä latistivat fiilistä ja tunnelmaa. Vaikka aika lyhyessä ajassa tuli monia vastoinkäymisiä, niin ne olivat meistä riippumattomia tekijöitä. Lasten kanssa itsessään reissu sujui hyvin, paitsi Vilma repi aluksi ihan koko ajan hattua pois, hih. Oli ihana nähdä miten innoissaan Helmi oli ja pitkä odotus palkittiin kun hän vihdoin pääsi laitteisiin. Toivon, että ensi kerralla saisimme sitten sen kultapassin ja palvelu olisi muutenkin parempaa.

Perinteisesti kun Pekka on reissussa, hän soittaa meille videopuhelua. Helmi kertoi meidän kuulumiset, mutta tuntui, että Vilmalla oli enemmän asiaa. Hän oli monta minuuttia puhelin kädessä, höpisi ja vilkutteli isille.

Sunnuntaina menin tyttöjen kanssa pienelle retkelle lähimetsään ja suolle. Vilma taas repi hattua, mutta onneksi myöhemmin luovutti, hih, Helmistä oli hauska kiipeillä kivien päällä. Molemmat katselivat ympärilleen mitä kaikkea näkyy ja kuuntelivat lintujen laulua. "Äiti minusta linnut viheltää eikä laula", totta, enemmän se ehkä viheltelyltä kuulostaakin, hih. Vilman aurinkolasit hävisivät ja etsimme niitä aika monta minuuttia, onneksi ne kuitenkin lopulta löytyivät, hih.

Poikkesimme myös leikkipuistoon, molemmat tytöt kikattelivat keinussa ja Helmi kilpeili kiipeilytelineessä ja laski liukumäkeä. Jatkoimme matkaa ja vähän harmitti se miten aika pitkällä kevelypätkällä oli keskellä polkua koiran kakkaa pitkin poikin, rattaiden kanssa oli paikoittain aika vaikea kulkea. En ymmärrä miksi koirien pitää antaa tehdä jätökset keskelle polkua? Äh. Loppumatkalla myös hyttysiä oli aika paljon ja ne vähän kiusasivat meitä, kävelimme aika reipasta vauhtia kotiin päin ja sitten Vilma nukahtikin rattaisiin.

Retki oli kiva ja molemmille lapsille mielenkiintoinen, tykkään myös itse kulkea luonnossa. Onni on, että omalla asuinalueella metsä ja suo ovat lähellä ja kivat retket järjestyvät helposti. Meillä oli muutenkin kiva ja vauhdikas viikonloppu, vaikka meille sattui ikäviä tapauksiakin. Haluan kuitenkin ajatella positiivisesti ja enemmän viikonloppuun mahtuikin kivoja juttuja, onneksi! Toivottavasti tämä ihana aurinkoinen ja lämmin sää jatkuu, että kesä on tullut jäädäkseen. Kiitos vielä ystäväni S kivasta viikonlopusta. ♡