Edellinen postaukseni TMD:stä eli purentaelimistön kipu- ja toimintahäiriöstä kertoi mm. minkälaista oli elää 10 viikkoa jokapäiväisen kivun kanssa. Silloin ei vielä näkynyt isompaa helpotusta tilanteeseen, vaikka kovasti halusin uskoa niin käyvän. Niin onneksi lopulta kuitenkin tapahtui. Kiputilanne alkoi helpottua. Uskon, että siihen vaikutti pitkälti se, kun kävin maaliskuun puolen välin tienoilla korjauttamassa yhtä hammasta mikä oli aiemmin jäänyt liian korkeaksi. Kun purenta tuntui oikealta suussa, pahin kiputilanne alkoi pikkuhiljaa väistyä. Varmasti siihen vaikutti myös pidempään jatkunut fysioterapia. Onneksi tilanne alkoi helpottumaan, olen siitä niin kiitollinen. Alkuvuosi oli minulle todella kivulias ja rankka. Kevät toi mukanaan iloa ja valoa.
En todennäköisesti tule koskaan pääsemään TMD:stä eroon, mutta olen oppinut elämään sen kanssa, kun akuutti kiputilanne on huhti-toukokuun aikana väistynyt. Kiputilanne on muuttunut jäykkyydeksi. Välillä leukaa jomottaa/kiristää tai hampaita särkee, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen mitä kipua aiemmin jouduin kokemaan. Fysioterapeutti huomasi myös ison eron, purentalihakset eivät olleet enää niin jumissa. Mahtavaa! Oikea purenta, OMT fysioterapia ja kotiharjoitteet ovat tuottaneet tulosta. Kuitenkin niska/hartiaseutu, kaula ja kielen lihakset ovat vielä jumissa ja niiden eteen täytyy tehdä töitä. Keskittyä kielen asentoon suussa, tehtävä kotiharjoitteita ja hierontaa.
Akuutti kiputilanne on helpottunut, mutta edelleen syömisessä on rajoitteita. En pysty vieläkään syömään mitään sitkeitä tai kovia ruokia. Mutta monia ns. tavallisia kotiruokia olen pystynyt syömään jo useamman viikon ajan (niin kuin esim makaronilaatikko). Ruokavalio on monipuolistunut ja pehmeitä ruokia pystyn kunnolla pureksimaan. Ei enää pelkkää keittoa ja leipää, onneksi.
Koska elin monta pitkää viikkoa todella vähällä ruualla, painoa lähti 10kg. Olen totutellut uuden tuntuiseen ja näköiseen vartaloon. Ihmetellyt miten erilaiselta omasta mielestäni näytän. Kasvot ovat kaventuneet, olkapäät tulleet enemmän esiin, vartalooni on ilmestynyt kuoppia ja vaatteet ovat väljempiä. En vieläkään pysty suuria määriä syömään, mutta huomattavasti enemmän kuin aiemmin ja siitä olen iloinen. Koska syön enemmän, ei enää niin usein huimaa.
Vaikka TMD, ruokarajoitteet, pienet kipuilut ja ajoittain hetkittäiset isommat kipuilut ovat edelleen läsnä elämässäni, niin akuutti kiputilanne on helpottunut. Se näkyy elämänlaadussani todella isosti, masennus on väistynyt ja elämääni on löytynyt isompi ilo. Olen reipastunut, jaksanut enemmän tehdä asioita ja tavata ihmisiä. Olen ollut onnellisempi, koska enää ei ole kovaa päivittäistä kipua, huimaus on helpottunut, olen saanut paremmin nukuttua ja syötyä, voin paremmin.
Tiedän, että töitä täytyy vielä tehdä, hoitaa jumeja ja tehdä harjoitteita. Kärsin TMD:stä, leukavaivoista todennäköisesti loppuelämäni, yritän olla miettimättä sitä liikaa. Iloitsen nyt siitä, että jokapäiväinen tuskainen kipu on poissa. Pikkujumit tai jäykkyys eivät ole mitään sen tuskan rinnalla mitä alkuvuodesta jouduin kokemaan. Haluan nähdä asian hyvät puolet ja keskittyä niihin. Uskon, että tässä huhti-toukokuun aikana olen päässyt akuutin kiputilanteen yli. Nyt uskallan sanoa sen. Ymmärrän kyllä, että tilanne voi muuttua ja kova kipu saattaa joskus palata, eikä tilanteeni vieläkään ole ihanteellinen, mutta nyt nautin siitä että voin paremmin ja iloitsen siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♡